Dissertations / Theses on the topic 'Toiseus'

Pro gradu -tutkielmani aiheena on naisprostituoituja kohtaan koetun toiseuden sekä miessubjektin rakentuminen ensimmäisellä vuosisadalla eläneen roomalaisen runoilijan Martialiksen epigrammeissa. Toiseus ymmärretään tutkimukseni puitteissa ennen kaikkea sosiaalisen etäisyyden ja vierauden kokemiseksi. Miessubjekteilla tarkoitetaan Martialiksen teksteissä esiintyviä miehisiä hahmoja, jotka jollain tapaa ilmentävät toimijuutta sekä roomalaista miehuutta. Tutkimuksen lähtökohtaisena asetelmana on runoilijan muodostaman roomalaisten prostituoitujen kuvan sekä prostituoitujen ja miestoimijoiden välisen vuorovaikutussuhteen ja hierarkkisen asettautumisen tarkastelu. Martialis on valittu tutkimuksen päälähteeksi, koska hän todistetusti kiinnittää teksteissään paljon huomiota ihmisten välisiin suhteisiin sekä roomalaiseen seksuaalikäyttäytymiseen. Ensisijaisena tutkimusmetodina käytän Peter Stallybrassin ja Allon Whiten tutkimuksessa The Politics and Poetics of Transgression (1986) esitettyä teoriaa siitä, miten subjektinmuodostus tapahtuu luomalla nk. alempiarvoinen toinen, joka esitetään normatiivisuuteen pyrkivästä, sosiaalista ylempää edustavasta subjektista eriävänä. Keskeistä on näiden ylemmän ja alemman kohtaaminen sekä niihin liitetyt symboliset assosiaatiot, joita luotu diskurssi hyödyntää. Tutkimukseni perushypoteesina on, että tarkastellussa aineistossa prostituoidun hahmoa käytetään miehisen subjektin ja tämän kokemusten määrittelyyn, mikä ilmentäisi prostituoituja kohtaan koettua toiseutta sekä heidän symbolista arvoaan. Oletuksena on, että miehen ja naisprostituoidun välinen seksuaalinen kanssakäyminen esitetään merkityksellisenä, samoin kuin näiden välinen sosioekonominen suhde. Transgressio eli sosiaalisten rajojen ja konventioiden rikkominen nähdään keskeisenä tekijänä eri hahmojen ja näiden välisten suhteiden määrittelyssä, sillä se paljastaa näiden rajojen olemassaolon ja niitä määrittäneet arvot. Prostituoitujen representaatioiden ja miessubjektien rakentumisprosessin perusteella on mahdollista pohtia, mitkä kulttuuriset ja sosiaaliset tekijät vaikuttivat niiden syntyyn ja miksi niistä muodostui sellaisia, jollaisina Martialis ne esittää. Keskeisinä tutkimustuloksina ilmenee, että Martialiksella prostituoitujen representaatiot ovat avainasemassa miehisten subjektien muodostusprosessissa. Seksuaalisesti alistuvana hahmona prostituoitu esitetään roomalaisen miehen äärimmäisenä vastakohtana, mikä korostaa hahmon symbolista merkitystä. Relevantiksi vertailukohteeksi prostituoidulle osoittautuu roomalaisen matroonan eli vaimon hahmo, jonka Martialis esittää miehistä toimijuutta tavoittelevana uhkatekijänä. Näin ollen passiivinen prostituoitu puolestaan edustaa sovinnaisempaa naisseksuaalisuutta. Miessubjektien keskuudesta ylitse muiden nousee Martialiksen ensimmäisen persoonan muodossa esiintyvä primäärisubjekti, joka näyttäytyy aina seksuaalisesti hallitsevana ja normatiivisena toimijana, kun taas toissijaisiin miessubjekteihin yhdistetään niitä epäsovinnaisia ominaisuuksia, jotka tekevät prostituoiduista kehollisesti ja moraalisesti saastuneita. Eri hahmojen välisiä suhteita määrittää ensi sijassa elimellinen seksuaalinen relaatio, joka sekoittuu roomalaisen yhteiskunnan jyrkkään sosiohierarkiaan. Keskeiseksi nousee miehisten toimijoiden velvollisuus oman kehollisen ja sosiaalisen eheyden säilyttämiseen. Näin ollen seksuaaliset aktit ilmenevät aggressiivisina toimina, joiden tarkoituksena on halujen kohteen alistaminen. Epäsovinnaiset aktit johtavat saastumiseen sekä miehuuden olemusta määrittävän integriteetin tuhoutumiseen. Prostituoiduille seksuaalisesti alistuvat toissijaiset miessubjektit omaksuvat näiden saastaisuuden, ja tämä transgressio osoittaa ne rajat, joita määrittivät roomalaisen yhteiskunnan sukupuolille ja sosiaalisille ryhmille asettamat konventiot. Martialis siis käyttää roomalaisen yhteiskunnan marginaalissa sijaitsevia prostituoituja ihanteellisen miessubjektin luomisessa esittämällä nämä ekskluusion kautta roomalaisen miehen etäisimpänä toisena. Koska prostituoidut kuitenkin esitetään sekä inhon että halun kohteina, on tämä asetelma väistämättä ristiriitainen. Olennaisinta on se symboliikka, jota hän prostituoiduilta omaksuu.

Abstract My dissertation studies public reception of the works of Ilmari Kianto (1874–1970). The guiding principle of my study is contextual analysis, which is a fruitful approach to the primarily social themes of Kianto’s works. The reception of contemporaries of Kianto did not focus so much on the aesthetic properties of his works but rather on their significance in the societal context of the era in which they were published. Later research into Kianto’s reception has focused on his currently canonised descriptions of Finnish folk life, Punainen viiva (The Red Line) and Ryysyrannan Jooseppi (Jooseppi from Ryysyranta) that are his most valued works from an aesthetic point of view. The purpose of my doctoral dissertation is to bridge the gap that both literary history and research literature have left behind. My study shows that all Kianto’s works – including his lyrics and novels – are invariably tied in with the most pressing societal, political and ethical issues of their time. Based on his works and how they were publicly received, Kianto can be perceived as being a significant participant in the debate on social questions and he brought many social issues to the attention of the public. When Kianto demanded freedom of religion and legalisation of civil marriage in his works, he received considerable support from his contemporaries, but this also led to blasphemy charges. Furthermore, my dissertation shows that the later public image of Kianto does not do any justice to the views of his contemporaries because the image highlights his reputation for being a ruthless “butcher” on the side of the Whites in the civil war, which is a view based on a certain widely distributed propaganda article. Observed through his public reception as a whole, Kianto was generally seen as being a spokesman for the poor and as a pacifist through his book Elämän ja kuoleman kentältä (From The Field of Life and Death), which he completed after the civil war in 1918 but which was rejected by publishers and published first in 1928. Kianto’s sentencing to a correctional institution for attempted high treason during the Finnish Winter War was the most tragic event for his literary reputation, which meant that he was expelled from the Writer’s Union and disfavoured all the way through until the 1950’s
Tiivistelmä Väitöskirjani käsittelee Ilmari Kiannon (1874–1970) tuotannon julkista reseptiota Suomessa. Tutkimustani on ohjannut kontekstuaalinen analyysi, joka on ollut Kiannon teosten voittopuoleisesti yhteiskunnallisten teemojen kannalta hedelmällinen lähtökohta. Kiannon aikalaisvastaanotossa eivät korostuneet niinkään teosten esteettiset ominaisuudet, vaan teosten merkitys ilmestymisaikansa yhteiskunnallisessa kontekstissa. Myöhempi Kiannon tutkimuksellinen reseptio on keskittynyt tuotannon esteettisesti korkeatasoisimmiksi arvostettuihin ja suomalaisen kirjallisuuden kaanoniin nousseisiin kansankuvauksiin, Punaiseen viivaan ja Ryysyrannan Jooseppiin, jotka ovat jättäneet varjoonsa Kiannon muun tuotannon. Kiannon koko tuotannon läpikäyvää reseptiota käsittelevän väitöskirjani tarkoitus onkin täyttää sitä aukkoa, joka sekä kirjallisuushistorialta että tutkimuskirjallisuudelta on Kiannon osalta jäänyt. Tutkimukseni osoittaa, että Kiannon teokset nivoutuvat aina lyriikkaa ja romaanituotantoa myöten aikansa polttavimpiin yhteiskunnallisiin, poliittisiin ja eettisiin kysymyksiin. Kiantoa voidaankin teosten ja vastaanoton pohjalta pitää aikansa merkittävänä yhteiskunnallisena keskustelijana ja monien sosiaalisten ongelmien esilletuojana. Kiannon teosten vaateet lainsäädännön päivittämisestä modernin ajan ihmisen aatemaailmaa vastaavaksi muun muassa uskonnonvapauden ja siviiliavioliiton laillistamisen puolesta saivat aikalaisvastaanotossa runsaasti vastakaikua, mutta toivat myös jumalanpilkkasyytteitä. Tutkimukseni osoittaa myös, että Kiannosta jälkipolville muotoutunut julkisuuskuva ei tee oikeutta Kiannon koko aikalaisvastaanotolle, josta on jäänyt elämään lähinnä Kiannon maine säälimättömänä valkoisena ”lahtarina” yhden tietyn ahkerasti levitetyn propaganda-artikkelin takia. Koko vastaanoton kautta tarkasteltuna Kianto nähtiin yleisesti köyhälistön puolestapuhujana ja sisällissodan jälkeen jo vuonna 1918 valmistuneella teoksellaan Elämän ja kuoleman kentältä myös sodan vastustajana, joka joutui kustantajien hylkäämäksi ja sai ko. teoksensa julkaistua vasta vuonna 1928. Kiannon talvisodan aikaan saama kuritushuonetuomio sotapetoksen yrityksestä oli Kiannon kirjailijamaineen kannalta traagisin tapahtuma, joka merkitsi hänen erottamistaan Kirjailijaliitosta ja vuosikymmenen kestänyttä hylkimistään vastaanotossa aina 1950-luvulle asti

Keisarileikkausten osuus kaikista synnytyksistä kasvaa maailmalla. Vaikka keisarileikkaus on yleisesti ottaen turvallinen toimenpide, liittyy siihen useita riskejä sekä synnyttäjän että syntyvän lapsen terveyttä ja turvallisuutta ajatellen alatiesynnytykseen verrattuna. Keisarileikkausten lukumäärää kasvattaa entisestään toistuvat sektiot. Keisarileikkausten kokonaismäärän vähentämiseksi on erityisen tärkeää pyrkiä ennaltaehkäisemään toistuvaan keisarileikkaukseen joutuminen. Tämä tutkimuksen tarkoitus on löytää ensimmäisen raskauden kulkuun vaikuttavia tekijöitä, jotka ennustaisivat alatiesynnytyksen onnistumista tai toistuvaan sektioon joutumista seuraavassa raskaudessa. Kyseessä on retrospektiivinen kohorttitutkimus, johon valikoitiin kaikki Oulun yliopistollisessa sairaalassa vuonna 2009 ensimmäisen lapsensa sektiolla synnyttäneet naiset sekä ensimmäiset että 3/2015 mennessä syntyneet seuraavat lapset. Tutkimuksen tehtävä on myös verrata aineistoa vuonna 2005 sektiolla ensimmäisen lapsensa synnyttäneiden vastaavaan tutkimukseen. Vuonna 2005 sektiolla esikoisensa synnyttäneillä todettiin korkea sektioriski seuraavassa raskaudessa, ja tämän tutkielman tarkoitus on myös arvioida, oliko kyseessä poikkeava vuosi vai onko kyseessä pitkäaikaisempi ilmiö. Sekä äidin että syntyneiden lasten tiedot kerättiin potilastietojärjestelmistä (ESKO ja IPANA). Tutkimusaineisto analysoitiin käyttäen SPSS tilastointiohjelmaa. Tutkimusaineiston potilaista toisen lapsensa synnytti alateitse 50,5 % (n=104) ja sektiolla 49,5 %. Tutkimuksessa toistuvaa sektiota ennustava tekijä ensimmäisessä raskaudessa oli tyypin 1 diabetes (TDM1) sekä hepatoosi. Uusia sektioriskiä nostavia tekijöitä ei löytynyt. Tutkimuksen heikkouksiin kuuluu pieni aineistokoko (n=206). Tutkimuksen tulos korostaa ensimmäisen raskauden kohdalla sektiopäätöksen merkitsevyyttä perusteellisen pohdinnan merkitystä ensimmäisen synnytyksen synnytystapaa suunniteltaessa, sillä ensimmäisen synnytyksen tapahduttua sektiolla on toistuvan sektion riski merkittävästi kohonnut eikä toistuvalta sektiolta suojaavia tekijöitä voitu osoittaa.

Peruskoulun jälkeen opiskelija hallitsee aritmetiikan perusteet. Opiskelija osaa muun muassa ratkaista ensimmäisen asteen yhtälöitä, tulkita kuvaajia ja soveltaa annettuja matematiikan tuloksia tehtävien ratkaisemiseksi. Lukiossa opiskelija täydentää edellä mainittuja tietoja ja taitoja. Toki matkan varrella opitaan uusia aihesisältöjä, mutta erityisesti kehitytään matematiikan oppijoina. Tähän liittyy läheisesti sellaisten ajattelumallien vahvistaminen, jotka edesauttavat syy-yhteyksien hakemista ja luovien ratkaisujen löytämistä matemaattisiin ongelmiin. Tehtävien ratkaiseminen ei enää perustu ainoastaan valmiiksi annettujen tulosten soveltamiseen, vaan tulosten takana olevien menetelmien ymmärtämiseen. Lukion matematiikan toisella kurssilla käsitellään toisen asteen polynomiyhtälöitä. Yläkoulun myötä opiskelijat ovat perehtyneet muun muassa paraabelin ja neliöjuuren käsitteisiin, mutta toisen asteen yhtälöt ja niiden ratkaiseminen tuovat mukanaan käsitteelisiä ja käytännöllisiä haasteita, joihin he eivät välttämättä ole aiemmin törmänneet. Yhtälöiden ratkaisemiseksi on tähän asti sovellettu lähinnä lineaariasia menetelmiä eikä opiskelija ole tottunut näkemään muuttujan esiintyvän eri asteluvuilla samassa yhtälössä. Siten herää kysymys, miten toisen asteen yhtälöitä pitäisi opettaa lukio-opiskelijalle, jotta hän ei ainoastaan selviytyisi kurssista, vaan myös tulevaisuutta varten sisäistäisi eri yhtälönratkaisumenetelmät, ymmärtäisi logiikan niiden takana sekä yleisesti kehittyisi matematiikan oppijana.

Tämä tutkielma on osa projektia, jossa tuotetaan Lukion uuden opetussuunnitelman 2016 mukainen avoin oppikirja kurssille Polynomifunktiot ja -yhtälöt (MAA2). Kirjan tässä osassa käsitellään toisen asteen polynomifunktiota dynaamisten kuvaajien avulla. Opetusmateriaalissa käsitellään 2. asteen funktion yleinen muoto, huippumuoto ja tekijämuoto sekä mikä näitä muotoja yhdistää. Opetusvälineenä tässä osassa käytetään GeoGebraa. Oppilaat tutustuvat 2. asteen polynomifunktioon ensimmäistä kertaa aloittamalla käsittelyn sen kuvaajasta. On tarkoituksena, että oppilaat hahmottavat miten polynomifunktion kuvaaja eri muodoissaan käyttäytyy ja mitä siitä voi nähdä sekä miten funktion yhtälöä voi muuntaa muodosta toiseen. Koska osa on yhteinen lyhyen ja pitkän matematiikan opintokokonaisuuksille on oppimateriaalissa tarjolla myös eriyttäviä tehtäviä. Kirjan tämän osan voi käydä läpi kolmessa tai neljässä 75 minuutin pituisessa oppitunnissa. Oppimateriaalin suunnittelussa on kiinnitetty huomiota LOPS 2016:ta linjauksiin. Kirjan tämä osa tukee opiskelijaa tekemään havaintojensa pohjalta oletuksia ja päätelmiä sekä käyttämään ajattelua tukevia kuvia, piirroksia ja välineitä. Myös opiskelijan taito siirtyä toisesta matemaattisen tiedon esitysmuodosta toiseen kehittyy. Taustalla ovat olleet myös oppikirjaprojektiryhmän kanssa yhteisesti sovitut Habits of mind -periaatteet: oppilaiden tulisi kokeilla matemaattisten tehtävien ratkaisemista eri tavoin ja rohkaista heitä muuttamaan ratkaistavina olevat tehtävät jollain tavoin kuvamuotoon. Oppilaita tulisi myös opettaa itse havaitsemaan matemaattisia säännönmukaisuuksia ja muodostamaan niille kaavoja. Ongelmalähtöinen opetustapa on otettu huomioon tehtäviä suunniteltaessa: oppilailla tulisi olla jokin kysymys, tai ongelma, johon he haluavat vastauksen ja selvittämällä miten se voisi ratketa he oppivat asian parhaiten. Oppilaille ei siis kannata antaa valmiita kaavoja ja esimerkkiratkaisuja tehtäviin vaan heidän itse olisi saatava johtaa kaavat ja löytää ratkaisut heillä olemassa olevan tiedon perusteella. Näin oppiminen on tehokkaampaa ja oppilaille syntyy taitoa analysoida oppimaansa sekä kykyä liittää opittu asia aiemmin opittuun ja hahmottaa, miten asiat liittyvät toisiinsa. 2. asteen polynomifunktion oppimiseen liittyvissä tutkimuksissa on kiinnitetty huomiota erityisesti siihen, että oppilaat eivät kykene yhdistämään funktiota ja kuvaajaa vaan ne ovat kuin kaksi erillistä asiaa. Kirjan tämä osa tähtää lähestymistavallaan erityisesti paikkaamaan tätä puutetta. Kirjan tämä osa etenee 2. asteen polynomifunktion yleisen muodon, huippumuodon ja tekijämuodon graafisen tarkastelun kautta muotojen yhdistämiseen ja funktion muokkaamiseen muodosta toiseen. Osa pyrkii antamaan myös pohjaa kirjassa myöhemmin vastaan tuleville asioille ja tehtäville, kuten esimerkiksi neliöön täydentäminen ja 2. asteen epäyhtälö. Kirjan tämän osan läpikäytyään oppilailla on toivottavasti hyvä pohja hahmottaa myös myöhemmissä osissa vastaan tulevien funktion esitystapojen graafista merkitystä ja tarkastella niitä GeoGebralla. Osa sisältää myös tehtäviä, joissa oppilaat piirtävät käsin paperille 2. asteen funktion kuvaajaa eri esitysmuodoissaan, sekä yhdistävää kaavojen johtoa ja parametrien merkityksen ymmärtämistä tukevia tehtäviä. Lisäksi mukana on muutama tehtävä, joissa oppilaat pääsevät kirjan tässä osassa oppimillaan tiedoilla jo ratkaisemaan heitä ehkä kiinnostavia asioita, kuten pääseekö avaruusalus karkuun tähden voimakentästä ja tornista ylöspäin lyödyn tennispalloon lentorataa. Mukana olevat *tehtävät tarjoavat lisää tietoa funktion muotojen yhteydestä, kaavojen ja niihin liittyvien kuvaajien rakenteesta sekä esitietoja myös kirjan myöhemmissä osissa vastaan tuleville tehtäville.

Tiivistelmä. Tämän tutkielman tarkoituksena on kuvailevan kirjallisuuskatsauksen keinoin luoda laaja katsaus toisen kielen oppimisteorioihin ja opetusmenetelmiin. On mahdotonta tuoda esille kaikkia toisen kielen oppimisteorioita ja opetusmenetelmiä, joten tutkielmassa pyritään esittelemään niistä merkittävimmät ja ajankohtaisimmat. Tutkimuskysymykset, joihin tutkielmassa pyritään vastaamaan ovat: ”Mitkä ovat toisen kielen oppimisen ja opettamisen yleiset periaatteet erilaisten kielenoppimisteorioiden näkökulmasta?” ja ”Miten erilaisissa toisen kielen opetusmenetelmissä opitaan kieltä?”. Tutkielmassa on päädytty jaottelemaan toisen kielen oppimisteoriat psykolingvistisiin ja sosiolingvistisiin teorioihin. Tämän jaottelun lisäksi tuodaan esille dynaamisten järjestelmien näkökulma toisen kielen opettamiseen. Psykolingvistiset kielenoppimisteoriat keskittyvät yksilön sisäisiin prosesseihin, kun taas sosiolingvistiset kielenoppimisteoriat painottavat sosiaalisen vuorovaikutuksen merkitystä. Dynaamiset järjestelmät pyrkivät tutkimaan kielen oppimista kokonaisilmiönä. Tutkielmassa esitellään psykolingvistisistä kielenoppimisteorioista universaalikielioppiteoria, monitoriteoria, kognitiivisen taidon oppimisen malli ja konnektionismi. Sosiolingvistisistä teorioista tarkastellaan behavioristista kielenoppimista, akkulturaatiomallia sekä sosiokulttuurista oppimista. Kielen opetusmenetelmät on jaoteltu sen mukaan, tarkastellaanko niissä kieltä oppimisen kohteena vai viestinnän välineenä. Näiden jaotteluiden lisäksi opetusmenetelmiä tarkastellaan humanistisesta näkökulmasta, jossa painopiste on oppijassa itsessään. Tutkielmassa esitellään seuraavat opetusmenetelmät: kielioppi–käännös-menetelmä, audiolingvaalinen menetelmä, suoramenetelmä, luonnollinen lähestymistapa, kommunikatiivinen kielenopetus, tehtäväpohjainen kielenopetus, äänetön opetusmenetelmä, yhteisöllinen kielenoppiminen ja suggestopedia. Näiden menetelmien jälkeen tuodaan esille myös menetelmien jälkeisen ajan näkökulma kielen oppimiseen. Lopuksi tarkastelemme tarkemmin kielikylpymenetelmää toisen kielen oppimisen näkökulmasta. Tutkielman avulla voidaan todeta, ettei ole vain yhtä toisen kielen oppimisen teoriaa tai menetelmää, joka olisi toista parempi. Opettaja voi valita eri teorioista ja menetelmistä niitä asioita, jotka tukevat oppilaan yksilöllistä oppimista. Yhdistelemällä eri teorioiden ja menetelmien hyötyjä, voi kieltenopettaja toteuttaa opetusta hyvin monipuolisesti ja tehokkaasti.

Tiivistelmä. Suomessa ja maailmalla on meneillään keskittämisen trendi. Vetovoimaiset kaupungit kasvavat, ja maaseutu autioituu. Suomen kohdalla niin sanotun metropolivaltion kehittymiseen liittyvässä keskustelussa on tehty päätelmä, jonka mukaan Suomessa olisi vuonna 2025 viidestä seitsemään elinvoimaista kaupunkiseutua (Moisio 2012: s. 227). Tällainen kehityksen suunta on herättänyt ajatuksia siitä, millainen on Suomen harvaan asuttujen alueiden, kuten Lappi ja Itä-Suomi, nuorten tulevaisuus opintomahdollisuuksiin liittyen. Suomessa kunnilla ei ole lain mukaan velvoitetta järjestää lukio- tai ammattiopetusta, eikä myöskään korkeakouluopetusta. Jos etenkin nuoret opiskelijat suuntaavat opiskelunsa kehittyviin, isompiin kaupunkeihin, on pienemmille paikkakunnille jääville nuorille haastavaa järjestää opetusta peruskoulun jälkeen, esimerkiksi kustannussyistä. Vähenevän väestön kunnissa opetuksen opiskelijakohtaiset kustannukset ovatkin korkeampia kuin kasvukunnissa (Mehtäläinen ym. 2013: s. 98). Näiden seikkojen perusteella aion kirjallisuuskatsauksen kautta tutkia kahta pääkysymystä; millaiset korkeakouluopinto-mahdollisuudet Suomessa on alueellisesti, ja miten toisen asteen opinto-ohjaus tukee opintojen jatkamista korkeakouluihin? Alueellisuuden lisäksi otan huomioon myös sosioekonomisia aspekteja. Aion nostaa esille myös esimerkkejä maailmalta samoihin teemoihin liittyen. Ensimmäisessä kappaleessa käsittelen aihepiirin teoreettisia käsitteitä, niiden taustoja ja merkityksiä. Kirjallisuuskatsauksessa käsittelen aluksi Suomen tapausta opiskelumahdollisuuksien alueellisuudesta, sekä opinto-ohjauksesta, minkä jälkeen nostan esimerkkejä saman aiheen julkaisuista maailmalta. Kirjallisuuskatsauksen perusteella Suomen korkeakoulumahdollisuudet ovat alueellisesti epätasapainossa. Koulutusta on tarjolla hyvin etenkin Etelä-Suomen kasvavissa suurissa kaupungeissa, sekä muutamissa muissa muuttovoittoisissa kaupungeissa, kuten Oulussa. Pohjois- ja Itä-Suomessa korkeakouluopinto-mahdollisuuksia on yhä heikommin. Toisen asteen opinto-ohjaus oli alueellisesti suhteellisen tasaista eri kategorioiden välillä, ja sen toimivuutta oli arvioitu kohtalaiseksi, tai hyväksi. Kun esimerkkimaita, eli Yhdysvaltoja, Australiaa ja Kiinaa vertaa Suomeen, niin huomaa, että Kiinassa ja Australiassa on havaittavissa samanlaista polarisoitumista korkeakoulumahdollisuuksien suhteen. Yhdysvalloissa alueellista epätasaista jakautumista ei esittäytynyt, ainakaan muiden esimerkkivaltioiden tavoin.

Minkälaisia näkökulmia kansalaisjärjestötoimijoilla on kummilapsityön järjestäytymiseen ja legitimaatioon, ja miten kummitoiminta suhteutuu kestävään kehitykseen? Nämä ovat kysymyksiä, joihin lähdin etsimään vastausta tutkielmassani. Lähestyin tavoitetta tarkastelemalla kummityön taustalla olevaa kehityskaarta, ja sen tämänpäiväistä organisoitumista. Legitimaatioon pääsin käsiksi tarkastelemalla haastateltavien antamia perusteita kummimuotoisen kehitystyön tekemiseen. Lopulta vertailin toiminnan järjestäytymistä ja perusteluja kestävän kehityksen periaatteisiin. Tutkielmani on luonteeltaan laadullinen ja empiirinen. Teoreettiset lähtökohtani ovat yhdistelmä kehitys- talous- ja poliittisen antropologian oppeja. Lisäksi Erving Goffmanin kehysanalyysin tuoma toimijuuden käsite on työssäni keskeisessä osassa. Kehysanalyysi on samalla toiminut tutkielmani metodologisen osuuden määrittäjänä yhdessä refleksiivisen etnografian kanssa, joista jälkimmäinen on määritellyt työni aineistonkeruutavat ja tutkimusotteen. Keräsin teemahaastatteluihin ja osallistuvan havainnoinnin kertoihin pohjaavan aineistoni vuoden 2017 aikana. Kummitoiminnan todellisuus oli lopulta monimuotoisempi kuin alun perin luulin. Toiminnan keskiössä on Yhdistyneiden Kansakuntien lapsen oikeuksien sopimus. Kummitoiminnan nimityksen alle voidaan liittää monia erilaisia toimintamalleja, joista aineistoni valossa tavallisimmat ovat nimetty yksilökummius ja yhteisökummius. Nykyajan haasteisiin kuuluvat viestintään ja sosiaaliseen mediaan liittyvät eettiset kysymykset. Toimintamalleissa on historiallisesti tapahtunut siirtymiä aina ajankohtaisen kehitysdiskurssin muuttuessa. Kehitysdiskurssin avulla toimijat määrittävät sopivia ja legitiimejä tapoja kehitystyön harjoittamiseen ja siitä puhumiseen. Toiminnan erikoisuus on kummin ja kummilapsen välinen kummisuhde, jonka kautta tukeminen saa kasvot. Myös yhteisökummiudessa perinteistä kummisuhdetta pyritään tavoittelemaan muun raportoinnin avulla. Kehysanalyyttisen tulkinnan kautta olen muodostanut aineistosta toiminnan perustelemisessa käytetyt legitimaatiokehykset, joita ovat talouskehys, yksilöllisen kokemuksen kehys, etenemisen kehys sekä vastuukehys. Perustelut pohjaavat legaalis-byrokraattiseen vallan lähteeseen, lasten hyvinvointiin, yhteiseen hyvään, edistyksen osoittamiseen ja kolonialismin aikaan pohjautuvaan aatteeseen, jossa taustalla on ajatus omasta valta-asemasta johtuvasta velvollisuudesta. Kestävän kehityksen näkökulmasta sopivin toimintamuoto olisi näkemykseni mukaan yhteisökummiuden malli. Toiminnan järjestäytymisessä ja perusteluissa on yhteneväisyyksiä kestävän kehityksen periaatteiden kanssa, vaikka taustalla olevat ohjenuorat käsitettiin haastateltavien toimesta eri tavoin.

Tiivistelmä. Kirjallisuuden sivuaineen tutkielmani käsittelee haltian henkilöhahmon alisteista asemaa Andrzej Sapkowskin teoksessa Viimeinen toivomus -teoksessa. Fantasiakirjallisuutta lukiessani olin tottunut siihen, että haltiat esitetään tavallisesti muita henkilöhahmoja ylevämpinä ja parempina olentoina, mutta Sapkowskin teoksessa he olivatkin marginaaliin työnnettyjä, ihmisten halveksimia olentoja. Lähdin selvittämään haltioiden asemaa Sapkowskin fiktiivisen maailman modaliteeteista, teemoista ja moodista käsin, hyödyntäen tässä työssä viitekehyksenäni Lubomír Doleželin teoriaa mahdollisista maailmoista, jonka hän esittelee vuonna 1998 ilmestyneessä teoksessaan Heterocosmica. Fiction and Possible Worlds. Päädyin analyysissäni siihen johtopäätökseen, että Sapkowski on heikentänyt teoksessaan fantasiakirjallisuudessa esiintyvää haltian tyyppiä muun muassa riisumalla heiltä pois muissa genren teoksissa esiintyviä yli-inhimillisiä kykyjä ja tuomalla heidät pitkäikäisyyttä lukuunottamatta ihmisten tasolle. Tämä näkyy muun muassa siinä, että haltiat voivat sairastua puutostauteihin ihmisten tavoin. Lisäksi fantasiamaailmassa rajoitetaan haltioiden oikeuksia ihmisten asuttamissa kaupungeissa ja heitä on ajettu pois omilta mailtaan, jotta ihmiset ovat saaneet nämä viljavat alueet käyttöönsä. Haltioiden henkilöhahmoihin liittyy myös demonisointia ja virheellistä tietoa. Haltian henkilöhahmon heikentäminen ja alisteiseen asemaan asettaminen selittyy teoksen teemojen kautta. Eräs läpäisevistä teemoista on toiseus ja ihmiskunnan ulkopuolisten olentojen joutuminen ihmisten pyrkimysten uhreiksi. Nämä teemat ilmenevät toistuvina motiiveina, joissa ”toiset”, hirviöt ja haltiat joutuvat ihmisten ahneuden ja vallanhimon uhreiksi. Haltioiden kohtalo on eräs näiden teemojen motiiveista. Jotta haltiat voisivat joutua tällaiseen tilanteeseen, on ollut loogista karsia heidän kykyjään, jotta alisteiseen asemaan joutuminen olisi ylipäätänsä mahdollista. Haltioiden alempaan statukseen vaikuttaa myös teoksen moodi, jota voisi lähinnä luonnehtia groteskiksi. Groteski moodi tukee myös teoksen teemoja, sillä eräs groteskin ominaisuus on normaaliuden ja inhimillisyyden määritelmien kyseenalaistaminen. Myös tämä kysymys nousee yhdeksi teoksen teemoista.

Tiivistelmä. Ruotsiin muutti 1960–1980-luvuilla satojatuhansia suomalaisia. Heitä on myöhemmin alettu kutsua ruotsinsuomalaisiksi. Joukossa on vähemmistönä myös vanhoillislestadiolaisia. Vanhoillislestadiolaiset ovat kerääntyneet Ruotsissa Taalainmaan ja Tukholman alueille. Pro gradussa tutkin vanhoillislestadiolaisuuden ja sen ympärille syntyneen yhteisöllisyyden vaikutusta eräiden toisen polven ruotsinsuomalaisten elämään aikana, jolloin he asuivat Ruotsissa. Uskonnollisuuden vaikutusta sopeutumiseen ja identiteettiin ei aiemmassa ruotsinsuomalaisia koskevassa tutkimuksessa juuri ole huomioitu. Tutkimus on toteutettu muistitietotutkimuksen keinoin. Olen haastatellut tutkimukseen kahdeksaa henkilöä, jotka ovat kasvaneet Ruotsissa ja muuttaneet myöhemmin Suomeen asumaan. Haastateltavat ovat syntyneet 1960–1980-luvuilla. Haastattelut ovat puolistrukturoituja teemahaastatteluita, joissa noudatetaan kysymysrunkoa, mutta annetaan tilaa haastateltavien kertomuksille. Kolme haastattelua tehtiin keväällä 2016 alun perin kandidaatintutkielmaa varten ja loput viisi syksyllä 2018. Tutkimukseni jakautuu kolmeen päälukuun. Ensimmäisessä tarkastelen yhteisön voimaa ja merkitystä toisen polven ruotsinsuomalaisten elämässä. Toisessa pääluvussa tutkin erilaisuutta, syrjintää ja uskonnollisen yhteisön eristävää vaikutusta. Kolmannessa pohdin kansallista identiteettiä ja sen kokemista sekä uskonnollisuuden vaikutusta prosessissa. Uskonnollisuuden merkitys on ollut haastateltaville suuri. Vanhoillislestadiolaiset ovat Ruotsissa viettäneet vapaa-aikansa pääosin yhdessä, ja organisoitu toiminta on luonut erityisesti Taalainmaalla yhteishenkeä, ylläpitänyt suomen kieltä ja kulttuuria ja estänyt assimiloitumista. Uskonnollisuus ja sen mukanaan tuoma toiminta ja yhteisöllisyys toivat poikkeuksia aiempaan tutkimukseen verrattuna: Ruotsinsuomalaisten ystävien merkitys korostui iän karttuessa ja suomen kielen luokkien merkitys varhaiselle kielitaidolle oli aiemmin havaittua vähäisempi. Lisäksi Suomen merkitys maana ei hiipunut haastateltavien elämässä iän myötä. Kokemukset erilaisuudesta ja syrjinnästä johtuivat pääosin suomalaisuudesta. Uskonnollisuuden tähden koettuun syrjintään vaikutti ulkoinen erilaisuus, kuten lapsimäärä. Yhteisöllisyyden voi katsoa tuoneen haastateltaville turvaa yhteiskunnassa, joka oli vielä 1960–1970 luvulla paikoin syrjivä suomalaisia kohtaan. Uskonnollisuuden merkitys tuli esiin myös eristävissä käytännöissä, kuten puolison ja asuinpaikan valinnassa. Osa Ruotsin vanhoillislestadiolaisista on hakenut uutta asuinpaikkaa Suomesta, jos sosiaalinen elintila on Ruotsissa koettu riittämättömäksi. Kansallisuuden kokemiseen liittyi haparointia ja joustavuutta. Aluksi annetun vahvan määrittelyn jälkeen nousi esiin monesti vivahteikkaampi todellisuus. Ilmeiseksi tuli suomalaisen yhteisön suomalaistava voima. Oma sosiaalisuus ja avarakatseisuus nähtiin yleensä ruotsalaisuutena. Haastateltavat kykenivät poimimaan itselleen merkityksellisiä asioita niin suomalaisuudesta kuin ruotsalaisuudestakin. Uskonnollisuuden merkityksen tutkiminen on tärkeää, jotta voimme ymmärtää ja auttaa maahanmuuttajia sopeutumisessa sekä auttaa vastaanottavaa yhteisöä tulijoihin suhtautumisessa.

Elämme teknologian ympäröiminä, joten teknologia on läsnä lapsien elämässä heidän syntymästään saakka. Teknologia on lapsille tavanomainen asia, mutta lapsien tulisi oppia ymmärtämään myös teknologian syvempi olemus ja sen vaikutusvalta. Teknologiakasvatuksen myötä lapset ymmärtävät teknologian vaikuttavuuden globaalisella tasolla, sekä ymmärtävät voivansa vaikuttaa kuluttajina teknologian kehitykseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena on selvittää, millaisia käsityksiä luokanopettajilla on teknologiakasvatuksesta ja sen integroinnin mahdollisuuksista omaan opetukseensa. Lisäksi tutkielmassa syvennytään myös tutkimaan, voisiko yhteisopetus olla eduksi teknologiakasvatukselle, teknologian oppimisen kannalta. Tutkimuksen teoreettisessa viitekehyksessä tarkastellaan teknologiakasvatuksen sisältymistä perusopetuksen opetussuunnitelman perusteisiin ja sen integroitumista perusopetukseen, sekä teknologiakasvatuksen ongelmanratkaisua ja mielekästä oppimista. Lisäksi tarkastelun kohteena on yhteisopetus, sen muodot, haasteet ja edut. Tämän laadullisen tutkimuksen suuntaus on fenomenografinen. Tutkimukseen osallistui yhteensä 10 luokanopettajaa, joista viisi toimii yhteisopettajana ja viisi opettaa yksin. Tutkimusaineisto kerättiin puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla Lapin ja Pohjois-Pohjanmaan alueilta loka- ja marraskuussa 2017. Aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin mukaisesti. Tutkimustulosten mukaan opettajat kokivat, että teknologiakasvatuksen tavoitteena on auttaa ja valmistaa oppilaita saamaan välineitä elämässä selviämiseen ja toimimiseen. Tavoitteena on saada oppilaat ymmärtämään, että miten ja miksi teknologia vaikuttaa heidän elämäänsä. Opettajat kuvailivat integroineensa teknologiakasvatusta opetukseensa laitteiden avulla. Teknologiakasvatusta oli integroitu myös matematiikkaan, käsitöihin ja ympäristöoppiin. Opettajat kokivat yhteisopetuksen tukevan teknologiakasvatusta, sillä useampi opettaja mahdollistaa esimerkiksi toiminnallisten oppimismenetelmien käytön.

Tutkimus tarkastelee kolmen kaunokirjallisen kertomuksen tapaa käsitellä Saksan kansallissosialistista menneisyyttä. Aineistona ovat Wibke Bruhnsin Isäni maa, Günter Grassin Sipulia kuoriessa ja Horst Krügerin Hajonnut talo. Kansallissosialismin aikaiset tapahtumat ovat jättäneet trauman paitsi vainon uhreille myös saksalaisille itselleen, ja sukupolvet ylittävä vastuu menneisyydestä on merkittävä osa yhteisön kollektiivista identiteettiä. Historiaa tulkitsevat ja historiatietoisuutta ilmentävät kertomukset toimivat osana vaikean menneisyyden käsittelyä ja hallintaa, ja niillä on merkitystä yksilöllisen ja yhteisöllisen identiteetin rakentajina. Saksan sodanjälkeiselle yhteiskunnalle tyypillistä oli vaikeneminen vaikeasta menneisyydestä. 1960-luvulta lähtien avoimuus asian käsittelyssä alkaa vähitellen lisääntyä, ja kollektiivisen syyllisyyden näkökulma korostuu, mikä tulee voimakkaasti esille Krügerin kertomuksessa. Krügerin ohella Grass painottaa keskiluokkaisten saksalaisten velvollisuudentuntoisuuden ja välinpitämättömyyden aiheuttamaa vastuuta tapahtuneesta. Kertomuksien historiantulkinnassa onkin voimakas moraalinen ulottuvuus. Sisällöllisesti kertomuksissa limittyvät yksilöllinen elämänhistoria sekä yhteisölliset kokemukset ja tulkinnat, ja ne kuvaavat saksalaisten suhtautumista kansallissosialistien hallintoon ja ideologiaan sekä vastarinnan mahdollisuuteen. Teosten henkilökohtaisuus ilmentää kertomusten merkitystä oman identiteetin rakentamisen näkökulmasta, mutta kirjallisuudella, kuten muullakin historiakulttuurilla, on keskustelun kautta vaikutusta myös yhteisölliseen identiteettiin. Tarkasteltujen kirjailijoiden oma suhde syyllisyyteen vaihtelee. Erityisesti 2000-luvulla kirjoitetut tarinat sisältävät aiempaa moniperspektiivisemmän näkökulman menneisyyteen, ja niissä tulee esille myös saksalaisten oma kärsimys yksipuolisen syyllistämisen sijaan. Tällä on merkitystä historiallisen identiteetin sisältämän tulevaisuusnäkökulman kannalta, sillä moniperspektiivisyys voi osaltaan vähentää kulttuuristen kertomusten mahdollista eksklusiivista luonnetta ja tarjota positiivisia samaistumisen kohteita. Moraalisesti tiedostava ja kriittinen historiatietoisuus realisoituu menneisyydestä tehtyjen kertomusten rakentamisessa, ja kasvatusetiikan kannalta kertomukset välittävät näkemystä kriittisen ajattelun tarpeellisuudesta yhteiskunnassa ja historian tarkastelussa.

Sosioemotionaalinen kompetenssi käsittää useita taitoja, joita lapsi ja nuori tarvitsee kyetäkseen solmimaan ja ylläpitämään toimivia ihmissuhteita. Kompetenssin osa-alueisiin lukeutuvat itsesäätely ja tunnetaidot, sosiokognitiiviset taidot sekä sosiaaliset taidot. Kompetenssin ilmentymiseen vaikuttavat muun muassa yksilön odotukset, uskomukset ja minäkuva. Sosioemotionaalisen kompetenssin kehittymistä kuvataan yhdeksi tärkeimmistä lapsuuden ja nuoruuden kehitystehtävistä, ja sitä pidetään merkittävänä yksilön yhteiskuntaan integroitumisen osana. Sosioemotionaalisen kompetenssin vaikeudet ilmenevät koulussa usein häiritsevänä käyttäytymisenä, ja niillä vaikeuksilla voi olla kauaskantoisia negatiivisia vaikutuksia yksilön koulu-menestykseen ja kohonneeseen syrjäytymisen ja rikollisuuden riskiin. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, miten oppilaan sosioemotionaalisen kompetenssin kehittymistä voitaisiin tukea osana koulun arkea. Tutkimuksessa arvioitiin Maaret Markuksen kehittelemän ”hopeisen kurjen taitoharjoitus” -liikeharjoitesarjan mahdollisia vaikutuksia sosioemotionaalisen kompetenssin vaikeuksiin. Liikeharjoitteiden perusta on muun muassa kiinalaisessa taiji-voimistelussa, jolla uskotaan olevan rauhoittava vaikutus kehoon ja mieleen. Tutkimus toteutettiin kvalitatiivisena tapaustutkimuksena, jossa tutkittavina henkilöinä olivat kaksi pohjoissuomalaisen koulun oppilasta, joilla molemmilla oli sosioemotionaalisen kompetenssin vaikeuksia. Heidän luokassaan oli kokeiltu opettajan vetämänä hopeisen kurjen liikeharjoitteita yli vuoden ajan osana luokan arkea. Tutkimuksen aineistonkeruumenetelmänä on käytetty teemahaastattelua, havainnointia sekä sosiometristä kyselyä. Haastattelu toteutettiin luokan opettajalle. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että hopeisen kurjen taitoharjoitteen liikeharjoitteilla oli oppilaisiin rauhoittava vaikutus, joka taas välillisesti edisti oppilaiden sosioemotionaalisten taitojen kehitystä. Liikeharjoitteet toimivat tässä tapauksessa ennaltaehkäisevänä tekijänä rauhoittamalla oppilaita sellaisissa sosiaalisissa tilanteissa, jotka saattoivat muuten johtaa esimerkiksi konfliktiin muiden oppilaiden kanssa. Rauhoittumisen takia oppilas joutui hetkeksi pysähtymään, jolloin hän kykeni kenties uudelleenarvioimaan sosiaalisia vihjeitä sekä arvioimaan, minkälaisen toimintastrategian mukaan hänen kannattaisi tilanteessa seuraavaksi toimia. Tulosten kannalta tärkeänä osatekijänä havaittiin olevan myös muut tukimuodot, joita oppilaat jo saivat. Tulosten mukaan hopeisen kurjen taitoharjoitteet täydensivät muita oppilaiden sosioemotionaalisiin vaikeuksiin käytössä olevia tukikeinoja eli pedagogisia ratkaisuja.

This study is a situational analysis of a school located at Nonkcampa village, just ten kilometres from King William’s Town, west of the national road between Peddie and King William’s Town. Toise Senior Secondary School is in the former Ciskei region. The Bulembu / Bisho airport is just next to our school. My focus on Toise Senior Secondary School, provides me as the principal of the school with a golden opportunity to find out more about the school. As a relative newcomer to the school this study also enables me to look at the school community, from this particular focal point. As this is a situational analysis, my focus will be on the history, the biophysical and socio-political aspects that influenced the development of the school to the present. In this way I will be able to analyse the school’s readiness to implement the new Out-Comes-Based Education (OBE) Curriculum soon to be implemented at secondary school level.