To see the other types of publications on this topic, follow the link: Toiseus.
Journal articles on the topic 'Toiseus'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 journal articles for your research on the topic 'Toiseus.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Günther, Kirsi, Eeva Ekqvist, and Jenni Katajisto. "Toiseus tahattomasti lapsettomien naisten kokemana." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, no. 3 (August 6, 2020): 273–89. http://dx.doi.org/10.30668/janus.75551.
Full textAbstract:
Tahaton lapsettomuus koskettaa yhä useampaa suomalaista naista. Tarkastelumme kohteena ovat tahattomasti lapsettomien naisten toiseuden kokemukset, jotka syntyvät, kun naiset vertaavat itseään muihin naisiin sekä yhteiskunnallisiin äitiysodotuksiin tehden eroa, arvottaen ja tuottaen erilaisuuden ja samanlaisuuden kokemuksia suhteessa toisiinsa. Kysymme: miten tahattomasti lapsettomat naiset kokevat toiseuden sekä ketkä ja mitkä tekijät synnyttävät heille toiseuden kokemuksia? Aineistona käytimme tahattomasti lapsettomien naisten kirjoituksia (N=22), joita erittelimme sisällönanalyysin keinoin. Paikansimme kirjoitelmista kolme toiseuden kokemuksen tapaa, jotka pitävät sisällään erilaisia toiseuden tuottamisen dynamiikkoja: 1) Lapsettomuus eriyttävänä kokemuksena, 2) Lapsettomuus yhdistävänä ja voimaannuttavana kokemuksena ja 3) Lapsen saanti toiseutta tuottavana kokemuksena. Naisten kokemus tahattomasta lapsettomuudesta on sekä negatiivisesti että positiivisesti värittynyttä; havaittavissa on myös vertaistuella saatuja yhdistäviä ja voimaannuttavia kokemuksia.
2
Kyyrö, Jere. "Mannerheim toisin silmin : toiseus, ritualisaatio, symbolit ja yhteisö Suomen marsalkka -mediakiistassa." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 27, no. 3-4 (March 1, 2014): 8–21. http://dx.doi.org/10.23994/lk.121207.
Full text
3
Pakarinen, Kirsi, Perttu Virkajärvi, and Maarit Hyrkäs. "Timotein ja ruokonadan ensimmäisen sadon versojen kehitysaste ennustaa versojen jälkikasvua toisessa sadossa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75570.
Full textAbstract:
Säilörehuntuotannossa nurmiheinien toinen sato muodostaa noin puolet koko vuoden satokertymästä. Yksittäisten nurmiheinäkasvin versojen kehitys ensimmäisen niiton jälkeen vaikuttaa jälkikasvun kasvustorakenteeseen ja toisen sadon satomäärään. Etenkin jälkikasvuissa eri heinälajeille sadontuoton kannalta optimaaliset kasvustorakenteet voivat olla erilaisia. Timotei ja ruokonata ovat nurmiheininä erilaisia kasvutavaltaan sekä ensimmäisessä että toisessa sadossa. Koska nurmiheinäkasvusto koostuu yksittäisistä versoista, on kasvustorakenteen tarkastelussa tarpeen tarkastella niiden kehitystä yksilöidysti. Tästä syystä seurasimme MTT Maaningalla neljänä vuonna (2006–2009) yksittäisten timotei- ja ruokonataversojen kasvua ja kehitystä toisessa sadossa. Huomioimme kehittyvien versojen alkuperän eli niitä tuottavien emoversojen kehitysasteen ensimmäisessä sadossa, jotta koko kasvukauden kattava kasvutapojen arviointi olisi mahdollista. Timotein jälkikasvussa havaittiin kolmea erilaista versotyyppiä, kun taas ruokonadan toinen sato koostui lähes kokonaan vegetatiivisista versoista. Lähes kaikki timotein emoversot kuolivat ensimmäisen sadon niitossa riippumatta niittoaikaisesta kehitysasteesta, mistä johtuen jälkikasvu koostui pääosin sivusilmuista kehittyneistä tytärversoista. Sen sijaan ruokonadan ensimmäisen sadon vegetatiiviset pääversot jatkoivat itse kasvuaan, vaikka ne tulivat osin niitetyiksi, mutta kortta muodostaneet versot kuolivat suurimmaksi osaksi. Ruokonadalla sivusilmuista peräisin olevien tytärversojen muodostuminen toiseen satoon oli vähäistä. Timoteillä verson korrenkasvukyky ja kukinta ensimmäisessä sadossa näyttivät vaikuttavan positiivisesti myös jälkikasvuun syntyvien versojen kokoon. Tämä näkyi erityisesti siten, että kaikki timotein toisessa sadossa esiintyneet kukkivat versot olivat ensimmäisessä sadossa kukkineiden tyttäriä. Ruokonadalla havaittiin päinvastainen ilmiö: kookkaimmat toisen sadon versot olivat samoja, jotka kasvoivat vegetatiivisina jo ensimmäisessä sadossa, ja sivusilmuista muodostuneilla versoilla oli taipumus jäädä niitä pienemmiksi. Tulosten perusteella ensimmäisen sadon versotyyppi vaikuttaa jälkikasvuun eri tavoin timoteillä ja ruokonadalla. Vastoin yleistä teoriaa timotein korrelliset emoversot tuottavat jälkikasvuun versoja huomattavasti suuremmalla todennäköisyydellä kuin vegetatiiviset emoversot, kun taas ruokonadalla vegetatiiviset emoversot kestävät niittoa hyvin ja korrelliset emoversot tuottavat tyttäriä jälkikasvuun vain harvoin. Sadontuoton kannalta kortta tuottava kasvutapa on timoteille edullinen myös toisessa sadossa ja ensimmäisen sadon korrellinen kasvutapa edistää tätä. Ruokonadalla ensimmäisen sadon korrellinen ja kukkiva kasvutapa sen sijaan ei ole eduksi toisen sadon kehityksen kannalta. Ruokonata pystyy hyvään sadontuottokykyyn jälkikasvussa nimenomaan ensimmäisen sadon vegetatiivisten versojen kautta.
4
Pikkarainen, Aila, Päivi Hökkä, Katja Vähäsantanen, Susanna Paloniemi, and Anneli Eteläpelto. "Ikääntyneet aikuiset kuntoutustyöntekijöiden puheessa." Aikuiskasvatus 39, no. 3 (October 1, 2019): 192–207. http://dx.doi.org/10.33336/aik.85709.
Full textAbstract:
Artikkelissa kuvataan kuntoutustyöntekijöiden puhetta ikääntyneistä aikuisista ryhmämuotoisessa kuntoutuksessa. Aineisto koostuu kuudesta kuntoutustyöntekijöiden moniammatillisesta fokusryhmäkeskustelusta, jotka toteutettiin kuudessa kuntoutuslaitoksessa. Aineisto analysoitiin diskurssianalyysiä hyödyntäen. Kuntoutustyöntekijöiden puheesta tunnistettiin viisi puhetapaa, joista arviointipuhe liittyi sosiaali- ja terveysalan (sote) kontekstiin, ohjaus- ja riskipuhe asiakkaiden oppimisen ja muutoksen kontekstiin sekä toiseus- ja oivalluspuhe työntekijöiden asiantuntijuuteen. Kuntoutuksessa tavoitellusta asiakaslähtöisyyden periaatteesta huolimatta työntekijöiden arviointi-, ohjaus- ja riskipuhetavoissa ikääntyneet aikuiset kuvattiin kuntoutustyön kohteina, joskin kussakin puhetavassa eri painotuksin ja näkökulmin. Toiseuspuheessa ilmaistiin ensisijaisesti vierautta vanhuuden ikävaihetta ja ikääntyneitä asiakkaita kohtaan sekä asiakasryhmän herättämiä tunteita. Oivalluspuheessa ikääntyneet aikuiset kuvattiin asiakasryhmänä, joka sai työntekijät tarkastelemaan omaa osaamistaan ja ammatillisuuttaan sekä rutinoitunutta kuntoutustyötä. Siinä tuli lisäksi esille oman työn ja koko organisaation kehittämisajatuksia. Tulosten pohjalta voidaan keskustella siitä, toteutuuko ikääntyneiden aikuisten oikeus yhdenvertaisiin ja monipuolisiin kuntoutuspalveluihin, joissa on läsnä kuunteleva ja kunnioittava asiakaslähtöinen ohjaus- ja neuvontatyö ilman yleistäviä vanhustamisen sivumerkityksiä.
5
Tuomisto, Leena, Heidi Lahikainen, Leena Ahola, Arto Huuskonen, and Risto Kauppinen. "Sonnien lämmönsäätelykäyttäytyminen pihatossa talvella." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75842.
Full textAbstract:
Viime vuosina kiinnostus lihanautojen kasvattamiseen eristämättömissä tuotanto-ympäristöissä, kuten kylmäpihatoissa ja ulkotarhoissa, on lisääntynyt. Eristämättömissä kasvatusoloissa eläimet ovat talvisin alttiina alhaisille lämpötiloille ja lämpötilojen nopeille vaihteluille, mikä asettaa erityishaasteita niiden lämmönsäätelymekanismeille. Lihanautojen lämmönsäätelykäyttäytymistä on tutkittu vain vähän. Tutkimuksemme tarkoituksena oli selvittää ympäristön lämpötilan vaikutusta kasvavien sonnien lämmönsäätelykäyttäytymiseen eristämättömässä pihatossa talvella.Kokeessa käytettiin 25 herefordrotuista sonnia, jotka olivat olleet syksystä lähtien eristämättömässä pihatossa osakuivikepohjaisissa ryhmäkarsinoissa (viisi eläintä/karsina, 6,4 m2/eläin). Sonneja videoitiin helmikuussa keskimäärin 399 kg painoisina. Videonauhoilta valittiin viisi vuorokauden mittaista ajanjaksoa, jotka edustivat eri lämpötiloja, mutta eivät välttämättä olleet peräkkäisinä päivinä. Tarkkailujakso alkoi lämpimillä päivillä (pakkasen purevuus: 6,4 °C ensimmäisenä ja 6,7 °C toisena tarkkailupäivänä), jonka jälkeen ilma kylmeni (20,5 °C kolmantena tarkkailupäivänä) ja lauhtui jälleen hieman (14,1 °C neljäntenä ja 9,6 °C viidentenä tarkkailupäivänä). Videonauhoilta analysoitiin hetkellisellä seurannalla kymmenen minuutin otantavälillä kunkin sonnin makuuasento ja mahdollinen vartalokontakti toisiin eläimiin. Muuttujat testattiin lineaarisella sekamallilla.Tarkkailupäivä vaikutti tilastollisesti merkitsevästi (P<0,001) sonnien kokonaismakuuaikaan sekä kyljellään, käpertyneenä ja vartalokontaktissa toiseen eläimeen vietettyyn aikaan. Sonnit olivat makuulla 58±1 (keskiarvo±keskivirhe), 61±1, 64±1, 56±1 ja 61±1 % havainnoista ensimmäisenä, toisena, kolmantena, neljäntenä ja viidentenä tarkkailupäivänä, vastaavasti. Sonnit makasivat kokonaan kyljellään kaikki jalat ojennettuina suoriksi 3±1, 3±1, 1±0, 1±0, ja 2±0 % makuuhavainnoista ensimmäisenä, toisena, kolmantena, neljäntenä ja viidentenä tarkkailupäivänä, vastaavasti. Sonnit makasivat käpertyneenä rintalastan päällä jalat vartalon alla tai tiukasti vedettyinä vartaloon kiinni 25±2, 19±1, 46±3, 32±3 ja 40±2 % makuuhavainnoista ensimmäisenä, toisena, kolmantena, neljäntenä ja viidentenä tarkkailupäivänä, vastaavasti. Sonnit makasivat kiinni toisessa eläimessä 11±3, 10±2, 23±3, 32±3 ja 26±3 % makuuhavainnoista ensimmäisenä, toisena, kolmantena, neljäntenä ja viidentenä tarkkailupäivänä, vastaavasti.Sonnit reagoivat ympäristön lämpötilan muutokseen käyttäytymistään muuttamalla. Lämpötilan laskiessa sonnit säästivät energiaa makaamalla enemmän kuin lauhempina tarkkailupäivinä. Lisäksi sonnit vähensivät lämmönhukkaansa välttämällä kyljellään makaamista, suosimalla käpertyneenä makaamista sekä hakeutumalla makaamaan vartalokontaktiin toisten eläinten kanssa.
6
Vaahensalo, Elina. "”Uuniin siitä” – Väkivaltainen ja toiseuttava verkkokeskustelu Ylilaudalla." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 35, no. 3 (September 21, 2022): 29–44. http://dx.doi.org/10.23994/lk.121893.
Full textAbstract:
Verkon vihapuhe on yksi teknologiavälitteisen väkivallan muoto. Sen vaikutukset ovat harvoin välittömiä tai fyysisiä, vaan enemmänkin toiston kautta voimistuvia. Siksi verkon vihapuhekaan ei ole ”vain puhetta”. Sosiaalisella medialla on arjessamme alati kasvava vaikutus. Siksi myös identiteettimme hahmottuvat yhä enemmän verkossa muodostuvien yhteisöllisyyksien kautta.Tässä artikkelissa tarkastelen tällaista vihamielisyyteen sekä erityisesti väkivaltaisiin sisältöihin kytkeytyvää yhteisöllisyyttä toiseuttavan verkkokeskustelun käsitteen avulla. Tapausesimerkkinä käytän kuvafoorumi Ylilautaa, jonka anonyymin keskustelukulttuurin ongelmia on käsitelty laajasti sekä suomalaisessa julkisessa keskustelussa että akateemisessa kontekstissa. Tavoitteeni on selvittää, millaisia väkivaltaisen toiseuttavan verkkokeskustelun muotoja Ylilaudan pidäkkeettömäksi tunnustetulta Satunnainen-keskustelualueelta on tunnistettavissa ja millaiseksi toiseuden tuottajan ja ”Toisen” suhde näissä vuorovaikutustilanteissa rakentuu. Millaisia merkityksiä väkivallan kuvauksilla on toiseuden tuottamisen kannalta?Väkivaltainen toiseuttava verkkokeskustelu on Ylilaudan kontekstissa jäsennettävissä kohtaamisen ja ulossulkemisen kautta. Kohtaavan, väkivaltaisen toiseuttamisen keinoin käyttäjät tunnustavat toiseuttamisen kohteen läsnäolon keskustelussa. Ulossulkeva, väkivaltainen toiseuttaminen on keino kuvailla yhteisöstä ulkopuoliseksi hahmotettua Toista. Väkivaltainen toiseuttava verkkokeskustelu on keino reagoida yhteisön sisällä ilmaistuun ei-toivottuun käytökseen sekä tapa määrittää ja kuvailla identiteettejä, jotka nähdään yhteisöstä käsin ulkopuolisina.Avainsanat: verkkokeskustelu, verkkoyhteisöt, toiseus, toiseuttaminen, Ylilauta, verkkoväkivalta“Get in the oven” – Violent and othering online discourseDiscursive online hate is a form of technology-facilitated violence. Its effects are rarely immediate or physical, but the impact of hostile, violent online content is often amplified through repetition. That is why online hate speech should not be dismissed as “mere talk”. With the growing influence of social media, our identities are increasingly taking shape in online communities.In this article, I explore online communality and violent content by applying the concept of ‘othering online discourse’. As a case study, I use the Finnish image board Ylilauta, whose problematic discussion culture has been widely discussed both in Finnish public discourse and in the academic context. My aim is to find out what forms of violent and othering online discourse can be identified in Ylilauta’s infamously unrestrained Satunnainen discussion area, and what is the interaction like between the producers of otherness and the “Other” within these othering discourses. What kinds of meanings do descriptions of violence have in terms of producing otherness?Violent and othering online discourse expressed on Ylilauta can be divided into two main categories: confronting practices of othering and excluding practices of othering. By means of confronting and violent othering, users acknowledge the presence of the Other. Excluding, violent othering is a way to describe Others that are perceived as outsiders. Violent, othering online discourse is a way of reacting to unwanted behavior within a community and a way of defining and describing individuals and groups of people that are seen as outsiders.Keywords: online discourse, online communities, otherness, othering, Ylilauta, online violence
7
Pitkänen, Taina, and Maija Tervola. "Lääkärin vai potilaan taitoa? Suomea toisena kielenä puhuvan lääkärin puheen ymmärrettävyys vastaanottotilanteessa." Puhe ja kieli, no. 3 (December 29, 2022): 201–22. http://dx.doi.org/10.23997/pk.126147.
Full textAbstract:
Artikkeli käsittelee suomea toisena kielenä käyttävien lääkäreiden puheen ymmärrettävyyttä vastaanottotilanteessa. Tutkimusaineistona on EU/ETA-maiden ulkopuolella tutkintonsa suorittaneiden lääkäreiden laillistamisprosessiin kuuluvia potilastenttejä, eli videoituja potilasvastaanottoja, joiden yhteiskesto on noin 40 tuntia.
Artikkelissa tarkastellaan lääkärin puheen ymmärrettävyyttä kahdesta näkö-kulmasta. Ensin tutkitaan kohtia, joissa potilas jotenkin ilmaisee, että ei ole ymmärtänyt lääkärin puhetta. Analyysin toisessa osassa huomio kohdistetaan kielellisten merkitysten välittymiseen ja pyritään selvittämään, mitkä puheen ominaisuudet heikentävät ymmärrettävyyttä.
Tutkimuksesta ilmeni, että potilaan ilmaisemat ongelmat liittyvät usein ääntämiseen ja morfosyntaksiin. Jonkin verran vähemmän on sanastoon ja kieliopillisiin merkityksiin liittyviä ongelmia. Nämä ongelmat ovat usein paikallisia ja ratkeavat tilanteen kuluessa. Analyysin toinen vaihe toi esiin vakavampia ongelmia: sanastopuutteita ja epätäsmällisiä tai suorastaan vääriä kieliopillisia merkityksiä, jotka estävät viestin välittymisen täsmällisesti. Samalla kävi ilmi, että potilaiden kesken on suuria eroja siinä, miten hyvin he ymmärtävät suomea toisena kielenä puhuvan lääkärin puhetta.
8
Mylläri, Taina. "Konjunktiot ja syntaktinen kompleksisuus: konjunktioiden käyttö suomi toisena kielenä -teksteissä eri taitotasoilla." Puhe ja kieli, no. 3 (December 29, 2022): 175–200. http://dx.doi.org/10.23997/pk.126146.
Full textAbstract:
Kielitaidon kehittymistä voidaan tutkia mittaamalla oppijankielen sujuvuutta, tarkkuutta ja kompleksisuutta. Kompleksisuus voidaan määritellä oppijankielen monipuolisuudeksi ja kehittyneisyydeksi, mutta syntaktista kompleksisuutta on kansainvälisessä toisen kielen oppimisen tutkimuksessa tyypillisesti mitattu alisteisiin lauserakenteisiin perustuvilla kvantitatiivisilla mittareilla. Tässä artikkelissa syntaktisen kompleksisuuden kehitystä tutkitaan tarkastelemalla rinnastus- ja alistuskonjunktioiden käyttöä suomi toisena kielenä -teksteissä Eurooppalaisen viitekehyksen eri taitotasoilla. Aineistona käytetään Jyväskylän yliopiston Cefling-hankkeen oppijansuomen korpuksen tekstejä. Rinnasteisten ja alisteisten rakenteiden osuutta syntaktisen kompleksisuuden kehityksessä selvitetään tarkastelemalla rinnastus- ja alistuskonjunktioiden käyttöä suhteessa kielitaidon tasoon. Syntaktista kompleksisuutta oppijankielen monipuolisuutena selvitetään tarkastelemalla, mitä eri konjunktioita eri taitotasoilla käytetään. Tulokset kyseenalaistavat käsityksen, että sivulauseet ilmaantuvat oppijankieleen vasta keskitasolla, sillä ne osoittavat, että suomi toisena kielenä -teksteissä käytetään sekä rinnastus- että alistuskonjunktioita jo taitotasolla A1. Lisäksi tulokset osoittavat, että konjunktioiden käyttö saattaa kehittyä eri tavalla aikuisten ja yläkouluikäisten teksteissä.
9
Mäkiniemi, Kirsi, Jussi Javanainen, Heidi Lappalainen, Markku Niskanen, and Mervi Seppänen. "Puhdas sinimailaskasvusto tulee niittää ajoissa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75202.
Full textAbstract:
Kiinnostus sinimailasen viljelyyn on lisääntynyt Suomessa, vaikka mailaset ovat suhteellisen vaativia kasveja. Useimmissa tapauksissa sinimailanen on mukana heinäpitoisissa tai -valtaisissa seoksissa ja puhtaat sinimailaskasvustot ovat harvinaisempia. Puhtaiden sinimailaskasvustojen niittorytmille ei ole varsinaisia kotimaisia viljelijäohjeita, ja usein niihin sovelletaan ulkomaisia ohjeita. Suomessa virallisten lajikekokeiden ohjeet on mukailtu ulkomaisista ohjeista: ensimmäinen niitto tehdään kukinnan alkaessa ja toinen niitto elokuun puolivälissä tai viimeistään elo-syyskuun vaihteessa, eikä kolmatta niittoa suoriteta ollenkaan. Viljelijäohjeissa sinimailasseosten korjuukerroiksi ohjeistetaan kuitenkin jopa 3 – 4 niittokertaa Pohjois-Suomessakin. Luonnonvarakeskus Ylistarossa on selvitetään vuosina 2015 - 2016 viiden sinimailaslajikkeiden (Alexis, Artemis, Lavo, Live ja Nexus) kehitysrytmiä, sadontuottoa ja rehulaatua kolmen niiton strategiassa. Tässä artikkelissa selvitetään ensimmäisen vuoden tulokset. Lehtialaindeksin (LAI) kehittymisessä ei ollut lajikkeiden välisiä merkittäviä eroja muutamaa toisen sadon ajankohtaa lukuun ottamatta, mutta satojen LAI-maksimit saavutettiin jo ennen kukinnan alkua, toisessa sadossa jopa kaksi viikkoa ennen kukinnan alkua. LAI-arvot olivat hieman korkeammat toisessa sadossa kuin ensimmäisessä sadossa, mutta niiden saavuttamiseen vaadittiin korkeampi tehoisa lämpösumma (180 ºCvrk ensimmäisessä sadossa, 350 ºCvrk toisessa sadossa). Lajikkeiden välillä ei havaittu tilastollisesti merkitseviä eroja kahden ensimmäisen niiton satomäärissä, kolmannessa niitossa satotasoerot olivat selviä. Ensimmäisen niiton satotaso oli keskimäärin 3400 kg ka/ha, toisen 3910 kg ka/ha ja kolmannen 1940 kg ka/ha eli vuoden keskimääräinen satotaso oli 9250 kg ka/ha. Ensimmäisessä niitossa D-arvot (keskimäärin 666 g/kg ka) olivat hieman nurmiheinille asetetun tavoitetason (noin 680 – 700 g/kg ka) alapuolella. Raakavalkuaispitoisuudet olivat keskimäärin lähes 200 g/kg ka ja iNDF-pitoisuudet lähes 120 g/kg ka. Lajikkeiden rehuarvot eivät eronneet toisistaan. Toisessa sadossa D-arvot olivat erittäin matalia (keskimäärin 592 g/kg ka) kaikilla lajikkeilla, vaikka niitto tehtiin aivan kukinnan alkuvaiheessa suosituksen mukaisesti. Sekä iNDF-pitoisuudet että raakavalkuaispitoisuudet olivat toisessa sadossa erityisen korkeita (raakavalkuainen noin 190 g/kg ka ja iNDF 180 g/kg ka). Kolmannen sadon D-arvo oli matalahko (keskimäärin 633 g/kg ka) ja iNDF-pitoisuus korkeahko (145 g/kg ka), valkuaispitoisuudet korkeita (lähes 260 g/kg ka). Sinimailasten sokeripitoisuudet olivat heinäkasveihin verrattuna matalia, erityisesti kolmannessa niitossa. Sadon iNDF-pitoisuuden ja D-arvon välillä havaittiin lähes täydellinen negatiivinen korrelaatio. Puhtaan sinimailaskasvuston ensimmäinen niitto olisi tämän kokeen tulosten perusteella järkevää tehdä viimeistään nuppuvaiheen lopulla. Rehuarvotulokset erityisesti toisesta niitosta viittaavat siihen, että puhdas sinimailaskasvusto menettää sulavuutensa nopeasti jälkikasvussa ja korjuu olisi tehtävä huomattavasti aikaisemmalla kehitysasteella, vaikkakin tuloksiin liittyy epävarmuutta nimenomaan sinimailaselle tehtyjen NIR-kalibraatioiden puuttumisen takia. Niiton aikaistamista tukevat havainnot siitä, että LAI-maksimit saavutettiin toisessa sadossa jo pari viikkoa ennen niittoa suosituskehitysasteella. Tämän kokeen tulosten perusteella Suomen oloissa optimi voisi olla 5-6 viikkoa ensimmäisen niiton jälkeen. D-arvon ja kuitupitoisuuden kehityksen ennustajina saattavat toimia kasvuston korkeus ja kehitysaste
10
Castillo, Katja, and Minna-Kerttu Kekki. "Kokemus toisesta ja kesto Bergsonin filosofiassa." Tiede & edistys, no. 3 (December 7, 2021): 192–205. http://dx.doi.org/10.51809/te.112636.
Full textAbstract:
Liittyessään kaikkeen inhimilliseen kokemukseen keston käsite liittyy myös välttämättä kokemukseen toisesta henkilöstä. Tätä näkökulmaa Bergsonin kokemuksen konstituution hahmottamisesta on kuitenkin tutkittu vähän. Kysymys kuuluu, voisiko Bergsonin keston käsitteellä luonnehtia kokemusta toisesta henkilöstä juuri toisena eri tavoin, kuin miten tilallisuuteen tai kehollisuuteen keskittyvät analyysit sitä kuvaavat. Argumentoimme, että Bergsonin keston käsite avaa kokemusta toisesta ainutlaatuisella tavalla, joka jää saavuttamatta muissa toiseuden analyyseissa, mutta joka on kuitenkin tärkeä näkökulma toisen erillisyyden sekä yhteneväisyyden mahdollisuuksien ymmärtämiselle ylittäen kokemuksen nyt-hetken.
11
Outila, Marjo, and Pilvikki Lantela. "Samanaikaisesti hauras ja resilientti - kategoria-analyysi ikääntyneiden itseä koskevasta puheesta." Gerontologia 33, no. 1 (May 8, 2019): 19–36. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.75935.
Full textAbstract:
Vanhenemiseen liittyvä kulttuurinen kuvasto rakentuu helposti kaksijakoisesti. Janan toisessa päässä ovat aktiiviset, elämästä nauttivat ja yhteiskuntaan panoksensa antavat seniorikansalaiset ja toisessa päässä tarvitsevat ja sairaat vanhukset. Tarkastelemme tässä artikkelissa ikääntyneiden lappilaisten kerrontaa itsestään arkielämän kontekstissa. Tutkimuksen aineisto koostuu 16 ikääntyneen haastatteluista, jotka tehtiin kotiteknologiakokeilun yhteydessä eri puolilla Lappia vuosina 2017-2018. Aineisto on analysoitu kategoria-analyysillä ja tulkinnassa on käytetty resilienssin ja haurauden käsitteitä. Kaikki haastateltavat sijoittivat puheessa itsensä kategorioihin, joiden voidaan katsoa kiinnittyvän haurauteen ja resilienssiin. Voimien väheneminen, kivut ja luopuminen, toisin sanoen hauraus, oli osa ikääntyneiden elämäntodellisuutta. Tämä ei kuitenkaan poissulkenut resilienssiä: ikääntyneiden pystyvyyttä tai asemoitumista oman arkensa aktiivisiksi toimijoiksi. Ikääntyneitä ei tulisi tarkastella yksipuolisesti vain haurauden tai resilienssin näkökulmista, vaikka he ensi silmäyksellä näyttäisivätkin kuuluvan vain toiseen kategoriaan, vaan nämä molemmat ulottuvuudet tulisi nähdä luontevana osana ikääntymistä ja ikääntymisen kulttuurisia käsikirjoituksia. Ikääntyneillä tulisi olla mahdollisuus toimia ja osallistua, mutta samalla mahdollisuus olla täysivaltaisena aikuisena myös tarvitseva, heikko tai hauras.
12
Nori, Hanna, and Markku Vanttaja. "Pitkä tie yliopistoon." Aikuiskasvatus 38, no. 4 (November 30, 2018): 276–90. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88373.
Full textAbstract:
Tarkastelemme artikkelissa yliopistossa aikuisina opiskelevien, niin sanotun toisen mahdollisuuden käyttäjien profiilia ja koulutuspolkuja. Kysymme, miten he poikkeavat muista opiskelijoista ja mikä on saanut heidät hakeutumaan yliopisto-opintoihin keskimääräistä vanhempina. Tutkimuskysymyksiin vastaamme kahden toisiaan täydentävän aineiston avulla. Tilastokeskuksen kokoama henkilörekisteripohjainen tilastoaineisto käsittää 50 prosentin satunnaisotoksen (N = 23 826) Suomessa vuonna 2014 maisterintutkintoa suorittaneista opiskelijoista. Klusterianalyysissä aineistosta erottui neljä erilaista opiskelijaryhmää, joista yhden nimesimme ”toisen mahdollisuuden käyttäjiksi”: ryhmään kuuluvat olivat jo aiemmin tutkinnon suorittaneita ja työelämässä olleita, selvästi aikuisiällä yliopisto-opintonsa aloittaneita. Toisena aineistona käytämme Turun yliopistossa vuosina 2011–2015 aikuiskasvatustiedettä pää- tai sivuaineenaan opiskelleiden aikuisten (N = 42) kirjoittamia koulutuselämäkertoja. Tarkempaan analyysiin valitsimme neljä tarinaa, joissa kirjoittajat kuvailevat, miten he olivat päätyneet yliopisto-opiskelijoiksi. Koulutuselämäkertojen perusteella aikuisena yliopistoon hakeutumisen tyypillisiä syitä olivat halu edetä uralla, entiseen ammattiin kyllästyminen ja alan vaihtaminen, opiskelumotivaation löytyminen vasta myöhemmällä iällä sekä uusien haasteiden etsiminen. Opiskelemaan lähtö saattoi toimia myös pakoreittinä pois hankalasta elämäntilanteesta.
13
Kortelainen, Tiina, Hilkka Siljander-Rasi, Mikko Tuori, and Kirsi Partanen. "Mustasotilaskärpäsen toukkajauhon (Hermetia illucens) aminohappojen sulavuus porsailla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75174.
Full textAbstract:
ICOPP -tutkimushankkeessa tehdyn kokeen tavoitteena oli määrittää luonnonmukaisesti tuotetun, EU:ssa sioille toistaiseksi kielletyn eläinperäisen rehuaineen, mustasotilaskärpäsen (Hermetia illucens) toukista valmistetun jauhon, aminohappojen standardoitu ohutsuolisulavuus porsailla. Jauhot oli tuotettu FiBL -luomututkimuslaitoksessa Sveitsissä. Kokeessa oli kaksi hiilihydraattipohjaisella alustalla kasvatettua toukkaerää, joista ensimmäisessä rasva oli erotettu mekaanisesti, toisessa heksaaniuutolla. Koe-eläiminä oli 40 risteytysporsasta (alkupaino 17 kg) pariruokinnalla. Koeruokintoja oli viisi: 1) vähäproteiininen rehu aminohappojen endogeenisen perustason erityksen määritystä varten, 2) rehu, jossa oli erän 1 toukkajauhoa 10,2 %, 3) rehu, jossa oli erän 1 toukkajauhoa 20,4 %, 4) rehu, jossa oli erän 2 toukkajauhoa 9,3 % ja 5) rehu, jossa oli erän 2 toukkajauhoa 18,6 % rehun kuiva-aineessa (KA). Ryhmien 2‒5 rehuissa oli lisäksi heravalkuaisjauhetta 22,9 % rehun KA:ssa. Kokeen lopussa siat lopetettiin aminohappojen ohutsuolisulavuuden määrittämistä varten. Erän 1 toukkajauho sisälsi 629 g raakavalkuaista, 185 g raakarasvaa, 318 g NDF ja 51 g tuhkaa/kg KA. Vastaavat arvot toisen erän toukkajauholle olivat 705 g, 90 g, 287 ja 53 g/kg KA. Hyönteisten sisältämä kuitu on selluloosaa muistuttavaa kitiiniä ja siihen sitoutuneen typen (ADF-N) käyttökelpoisuus on huono. Kokeen toukkajauhojen kokonaistypestä noin 12 % oli ADF-typpeä. Erän 1 toukkajauhossa oli 31,7 g lysiiniä, 24,3 g treoniinia, 12,0 g metioniinia, 3,5 g kystiiniä ja 39,6 g/kg KA valiinia. Vastaavat arvot toisen erän toukkajauholle olivat 37,8 g, 27,4 g, 14,1 g, 3,7 g ja 44,2 g/kg KA. Toukkaerä, toukkajauhon lisäystaso tai porsaiden sukupuoli eivät vaikuttaneet koedieettien aminohappojen näennäiseen ohutsuolisulavuuteen (AID). Mekaanisesti erotetun toukkajauhon (erä 1) standardoidut (SID) aminohappojen ohutsuolisulavuudet olivat suurempia verrattuna heksaaniuutettuun toukkajauhoon (erä 2). Välttämättömien aminohappojen SID oli ensimmäisessä toukkajauhoerässä 81,3 ‒ 94,8 % ja toisessa toukkajauhoerässä 64,0 – 81,8 %. Lysiinin standardoitu ohutsuolisulavuus oli ensimmäisessä toukkajauhoerässä 81,3 %, metioniinin 90,7 %, kystiinin 49,8 %, treoniinin 82,5 % ja valiinin 92,9 %. Vastaavat sulavuudet toisessa toukkajauhoerässä olivat 77,2 %, 81,8 %, -10,8 %, 64,0 % ja 73,6 %. Mustasotilaskärpäsen toukkien käyttö valkuaisrehuna edellyttää rasvan erottamista, koska toukat sisältävät noin 380 g raakarasvaa/kg ka. Mekaaninen rasvan erotus on aminohappojen sulavuudelle edullisempi kuin heksaaniuutto. Kitiiniin sitoutunut käyttökelvoton typpi on huomioitava ruokinnan suunnittelussa. Kalajauhoon verrattuna toukkajauhossa on vähemmän välttämättömiä aminohappoja ja niiden sulavuus on huonompi. Toukkajauhon tuotannon kannattavuutta tulisi selvittää.
14
Reuter, Anni. "Vastakertomuksia karkotuksista." Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 20, no. 3 (September 21, 2020): 43–63. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.90761.
Full textAbstract:
Artikkelini tavoite on tutkia inkerinsuomalaisen muistitietoa omasta ja ryhmänsä pakkosiirrosta Leningradin piirityksestä eri puolille Siperiaa toisen maailmansodan aikana. Kysyn, millaisia olivat muistitiedon kertomukset pakkosiirrosta. Aineistonani käytän kahdenkymmenen vuosina 1941–1942 karkotetun inkerinsuomalaisen henkilöhistoriallista haastattelua. Analysoin kertomuksia vastakertomuksen käsitteen avulla. Esitän ensiksi, että pakkosiirrettyjen inkerinsuomalaisten haastateltujen kertomukset pakkosiirrosta olivat usein vastakertomuksina neuvostovallan toimia vastaan, jotka leimasivat suomalaiset vihollisiksi ja toteuttivat epäinhimillisellä tavalla suomalaisten pakkosiirrot kaukaisiin paikkoihin alkeellisiin oloihin. Karkotetut kärsivät syrjinnästä, nälästä, sairauksista, pakkotyöstä ja surkeista elinoloista kuolleisuuden ollessa korkea. Toiseksi esitän, että inkerinsuomalaisten muistitieto sisälsi myös myönteisiä kertomuksia Siperiassa eletystä ajasta vastoin inkerinsuomalaisten hallitsevaa kärsimyskertomusta tai tutkijoiden luomaa kuvaa siitä. Paikallisten ihmisten apu ja paikoin parempi ruokatilanne pelastivat monen hengen. Muistitieto nosti esille neuvostoarjen kohenemisen monissa karkotuspaikoissa 1940-luvun kuluessa, mutta samalla haastateltavat kuvasivat totalitaristisen neuvostojärjestelmän edelleen ongelmalliseksi.
15
Satokangas, Henri, Penni Pietilä, and Leea Lakka. "Moniäänisyys vaikeasti lukevien nuorten haastatteluissa." Puhe ja kieli, no. 1 (June 23, 2023): 41–58. http://dx.doi.org/10.23997/pk.131260.
Full textAbstract:
Koulupolkuun liittyy monenlaisia normeja, joita valvovat ja säätelevät erilaiset auktoriteetit. Nuoret suuntautuvat näihin normeihin ja auktoriteetteihin haastattelupuheessaan kielellisin keinoin. Tässä artikkelissa tarkastelemme näitä kielellisiä keinoja moniäänisyyden näkökulmasta. Aineisto koostuu vaikeasti lukevien nuorten haastatteluista. Analysoimme haastattelutilanteissa tuotettua moniäänisyyttä suhtautumisen teorian työkaluin. Käsittelemme jatkumoa referoinnista interdiskursiivisuuteen nimetyn äänen, epäspesifin henkilöhahmon, epämääräisen toisen äänen ja termistön kautta. Puheeseensa konstruoimien äänten avulla nuoret voivat kaiuttaa itsestään esitettyjä näkemyksiä, asettua niiden kanssa erimielisiksi ja ottaa tiedollista auktoriteettia itseään koskevissa asioissa. Termit puolestaan tuovat mukanaan nuorten puheeseen erikoisalan diskursseja, joiden kautta nuoret hahmottavat itseään suhteessa diagnostisiin kategorioihin ja jäsentävät niiden avulla omaa koulupolkuaan. Käy ilmi, että moniäänisyyden suhde nuoren toimijuuteen rakentuu kompleksiseksi: yhtäältä toiset äänet käyttävät määrittelyvaltaa nuoriin, toisaalta nuoret käyttävät eri ääniä omaa toimijuuttaan mahdollistavina resursseina.
16
Kilpiö, Jukka-Pekka. "Kolmas merkitys toiseen." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 4 (December 31, 2016): 6–22. http://dx.doi.org/10.30665/av.66176.
Full textAbstract:
The Third Meaning Squared. Kinekphrasis in Contemporary Finnish Poetry
In this article I develop the concept of kinekphrasis to designate a particular form of intermediality, speci cally, the verbal representation of cinema or other form of moving image. Kinekphrasis builds upon ekphrasis, the classical rhetorical term that today generally refers to texts about static artworks, such as paintings and statues. Representing the medial complex of cinema, however, sets a distinct sensorial and semiotic challenge to a text and brings about a form of intermediality di erent from the traditional ekphrasis. I exemplify kinekphrasis with a reading of contemporary Finnish poetry, namely, individual poems by Pauliina Haasjoki and V. S. Luoma-aho, and one book-length work, Karri Kokko’s Töllötin (“The Tube”, 2010), the most extensive kinekphrasis in Finnish literature. In addition, I analyze Marko Niemi’s digital, animated version of Töllötin, which uses Kokko’s text and so adds yet another layer to the medial process. In representing lms and television, the texts foreground what Roland Barthes termed “the third meaning” (le troisième sens): all those excessive elements, details, and digressions that cannot be reduced to any narrative or symbolic functions.
17
Hakala, Kaija, and Lauri Jauhiainen. "Lajikevalinta ja viljelytoimet avaimina apilanviljelyn menestykseen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76739.
Full textAbstract:
Apilalajikkeet poikkeavat toisistaan sadontuotossa ja talvenkestävyydessä. Ne eroavat myös siinä, mitentehokkaasti ne pystyvät käyttämään hyväkseen suotuisia kasvuoloja. MTTn lajikekokeiden pohjalta tehtiintilastollinen analyysi apilalajikkeiden eroista em. tekijöiden suhteen. Tutkituista lajikkeista tetraploiditBetty ja Ilte tuottivat suurimmat sadot. Lajikkeet Tepa, Varte, Jesper ja Björn tuottivat huonommat sadotkuin Betty ja Ilte keskinkertaisissa tai huonoissa oloissa, mutta hyvissä oloissa ne kirivät samallesatotasolle. Bjursele, Jokioinen, Hankkijan Venla ja Isomäki sen sijaan eivät yltäneet samoihinsatomääriin hyvissäkään oloissa. Jos maatilalta löytyy lohkoja, jotka ovat erityisen hyvin apilanviljelyynsoveltuvia, niillä kannattaa viljellä hyvissä oloissa hyvän sadon tuottavia lajikkeita Betty, Ilte, Tepa,Varte, Jesper ja Björn. Betty- ja Ilte -lajikkeita kannattaisi myös käyttää nykyistä yleisemminkaikentyyppisissä oloissa. Betty-lajikkeella oli lisäksi paras talvenkestävyys nyt tutkituista lajikkeista.Apilalajikkeiden Jokioinen (paikallislajike, diploidi), Betty ja Ilte sadontuotto- ja kilpailukykyäluomuviljelyssä testattiin Jokioisilla peltokokeessa, jossa käsittelyinä olivat karjanlannalla lannoitetut(KL) ja väkilannoitteella lannoitetut (VL) lohkot. Apila kylvettiin joko yksin tai timotein, ruokonadan tainiiden seoksen kanssa. Ensimmäisenä satovuonna nurmi oli hyvin apilavaltaista. VL-aloillaapilavaltaisuus oli kuitenkin alusta asti pienempää kuin KL-aloilla. Heinän kasvu vahvistui tultaessatoiseen satovuoteen. Tämä oli erityisen selvää VL-ruuduilla, joilla liukoista typpeä oli väkilannoituksenmyötä helposti saatavilla. Toisen satovuoden aikana apilan osuus sadosta alkoi vähentyä johuolestuttavasti VL-aloilla. KL-aloilla oli apilaa vielä toisena satovuonna noin 50% tai enemmän.Betty-apilan kokonaissato ja apilan osuus sadosta oli peltokokeen ensimmäisenä satovuonnapienempi kuin kahdella muulla testatulla lajikkeella, mutta toisena satovuonna se kilpaili heinän kanssahuomattavasti ansiokkaammin kuin muut kaksi lajiketta. Peltokokeen rinnalla tehdyn astiakokeenperusteella Betty-lajikkeen ajan myötä paraneva tulos voi olla seurausta biomassan allokoinnista juuriinsuhteellisesti enemmän kuin muilla lajikkeilla varsinkin kasvun alkuvaiheessa. Tässä voi olla avain myössen hyvään talvenkestävyyteen. Se, että KL-ruuduilla yleisestikin ottaen oli suurempi apilapitoisuus,saattaa johtua monista syistä. Ensinnäkin, kylvövuonna KL-ruutujen suojaviljakasvusto oli heikompaa,mikä johti apilan parempaan alkukasvuun pienemmästä kilpailusta ja suuremmasta valomäärästä johtuen.Heinän suurempaan osuuteen VL-ruuduilla on todennäköisesti vaikuttanut myös parempi typen saatavuus.Toisaalta apilan runsaampi alkukasvu KL-ruuduilla ensimmäisenä satovuonna on saattanut tukahduttaaniin heinän kuin rikkojenkin kasvua, ja tämän vaikutus voidaan nähdä vielä toisena satovuonnakin.Apilanviljelyn menestyksen avaimet saattavatkin löytyä kasvin kasvustrategiasta ja sitenlajikevalinnasta, mutta myös viljelytoimista jo kasvun alkuvaiheessa. Alkukasvun antamat edellytyksetluovat pohjaa tulevien satovuosien menestykselle. Luomuviljelyssä apilalla näyttäisi olevan paremmatkasvuedellytykset kuin tavanomaisessa viljelyssä pienemmän heinien ja rikkakasvien kilpailun takia.Tämä tutkimus on osa MMM:n luomuohjelman projektia ”Puna-apila tehokkaasti luomumaidoksi”.
18
Huhtala, Niina, and Sanna Herkama. "Yläkoulun oppilaiden ja opettajien käsityksiä verkkokiusaamisesta vuorovaikutusilmiönä." Prologi 8, no. 1 (December 15, 2012): 28–48. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95879.
Full textAbstract:
Kuten kasvokkaisessa myös teknologiavälitteisessä vuorovaikutuksessa voi ilmetä kiusaamista. Patchinin ja Hindujan (2006, 152) mukaan teknologiavälitteinen kiusaaminen (engl. cyberbullying) tarkoittaa tarkoituksellista ja toistuvaa toisen ihmisen vahingoittamista median tai elektronisen tekstin välityksellä. Tällaista kiusaamista voi tapahtua kännykän, internetin tai näiden molempien välityksellä (Kowalski, Limber & Agatston 2008; Campbell 2005). Tämän artikkelin1 tavoitteena on tarkastella sitä, millainen vuorovaikutusilmiö verkkokiusaaminen on oppilaiden ja opettajien käsityksissä. Artikkelin toisena tavoitteena on tarkastella oppilaiden ja opettajien käsityksiä ilmiön vakavuudesta sekä tuoda esiin näiden käsitysten yhtäläisyyksiä ja eroja. Artikkeli pohjaa kuuteen täsmäryhmähaastatteluun, joihin osallistui yhteensä 12 oppilasta ja 10 opettajaa yläkouluista. Tutkimuksen tulokset kuvaavat sitä, millaisena vuorovaikutusilmiönä verkkokiusaaminen ymmärretään. Haastatteluaineiston sisällönanalyysi osoitti, että verkkokiusaamiseen liitetään lukuisia viestinnällisiä muotoja. Muodot jäsenneltiin viiteen eri ryhmään sen mukaan, mihin niillä haastateltavien mukaan pyrittiin. Näitä tavoitteita olivat 1) kiusatun maineeseen ja statukseen vaikuttaminen, 2) kiusatun itsearvostukseen ja itsetuntoon vaikuttaminen, 3) kiusatun eristäminen vuorovaikutuksesta, 4) pelon aiheuttaminen sekä 5) kiusatun omaisuuden vahingoittaminen. Jäsennys ei ainoastaan erottele kiusaamisen viestinnällisiä muotoja, vaan se tarjoaa näkökulman verkkokiusaamisen tavoitteellisuuden ja kiusaamisen vaikutusten tarkasteluun. Lisäksi tulokset osoittavat, että oppilaiden ja opettajien käsitykset verkkokiusaamisen vakavuudesta poikkeavat toisistaan.
19
Kaitaro, Timo. "Kollaasista montaasiin, taidemuodosta toiseen." Trio 10, no. 2 (December 31, 2021): 37–40. http://dx.doi.org/10.37453/trio.113281.
Full textAbstract:
Magda Dragu’s monograph analyses the uses and development of collage and montage in the early avantgarde. Dragu analyses how these techniques were intermedially transposed from one art form into others, and discusses their use in painting, photography, cinema, literature and music. Although the emphasis is on the formal analysis of these techniques, the study also examines in detail the diverse ways that they were used to produce meanings.
20
Suokannas, Antti, Kaisa Kuoppala, and Katariina Manni. "Säilörehuksi korjattavan härkäpavun korjuutappiot." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75256.
Full textAbstract:
Kotimaisen valkuaisomavaraisuuden parantamisesta on keskusteltu pitkään ja useissa julkaisuissa on todettu, että valkuaiskasvien tuotantoalat voisivat lisääntyä merkittävästi nykyisestä. Rehuntuotannossa herne ja härkäpapu voidaan korjata joko puimalla tai säilörehuksi. Sadonkorjuun haasteena on minimoida korjuun yhteydessä syntyvät korjuutappiot. Korjattu sato on aina pienempi kuin biologinen sato johtuen osittain korjuuteknologiasta ja sen myötä syntyneistä korjuutappioista, joita ovat hengitys-, huuhtoutumis- ja varisemistappiot. Korjuutappioilla tässä yhteydessä tarkoitetaan varisemistappioita, joita syntyy korjuukoneen kasville aiheuttaman mekaanisen (niitto, silppuaminen) käsittelyn seurauksena. Tavoitteena oli selvittää härkäpavun korjuutappiot kahdella eri menetelmällä, joista toisessa kasvusto korjattiin suoraan pystykasvustosta ja toisessa niittämällä kasvusto karholle ja esikuivaamalla se ennen korjuuta pyöröpaalaimella. Härkäpavun korjuukoe tehtiin 5.- 6.8.2014 Hämeen ammattikorkeakoulussa Mustialan opetus- ja tutkimusmaatilalla. Kokeissa koelohkoilta korjattu kasvusto oli Kontu-lajike, joka oli kylvetty kahtena eri ajankohtana, 15.5. ja 22.5. Korjuukoneina oli Luoko-Junkkari -merkkinen suoraa kasvustoa niittävä ja silppuava kaksoissilppuri ja toisena koneketjuna Krone EasyCut -niittomurskain, Krone Comprima -pyöröpaalain ja Elhon kiedontalaite. Niittomurskattua karhoa esikuivatettiin 24 h ennen paalausta. Kronen muuttuvakammioisessa paalaimessa käytössä oli 26 kpl silppuavia vastateriä ja verkkosidonta. Paalit kiedottiin välittömästi paalauksen jälkeen. Korjuutappionäyte imuroitiin 50 cm x 50 cm kokoisen metallikehikon rajaamalta alueelta, 5 kpl käsittelyä kohti. Aikaisemmin kylvetyn härkäpavun kuiva-ainesato oli 8770 kg ka ha-1 ja myöhemmin kylvetyn 7480 kg ka ha-1. Härkäpavun korsien, lehtien ja palkojen variseminen aiheutti korjuutappioita kuiva-ainesadosta laskettuna aiemmin kylvetyllä härkäpavulla kaksoissilppurilla korjattaessa 23,2 % ja pyöröpaalain-kiedonnassa 12,8 %. Vastaavasti myöhemmin kylvetyllä härkäpavulla korjuutappiot olivat 14,7 % ja 13,3, %. Korjuutappioiden osalta voi päätellä, että korjuuajankohta oli optimaalisempi myöhempään kylvetyllä koelohkolla, kun korjuumenetelmä oli kaksoissilppuri. Aikaisemmin kylvetyn lohkon kasvusto oli jo alkanut tuleentua ja se mahdollisesti lisäsi korjuutappioita. Tosin paalausmenetelmän tulokset eivät tue edellä mainittua. Aikaisemmin kylvetty kasvusto oli myös lievästi lakoontunutta. Kirjallisuudessa on mainittu kokoviljasäilörehun varisemistappioiden olleen kaksoissilppurilla korjatulla ohrakokoviljalla alle 2,5 % ja vehnäkokoviljalla alle 12 % sadosta, kun ajonopeus oli alle 10 km/h. Loppupäätelmänä voi todeta, että härkäpavun korjuutekniikka vaatii lisätutkimusta. Tämä tutkimusosio oli osa Palkokasvisäilörehut Pohjois-Savolaisilla maitotiloilla esiselvitystä.
21
Haapala, Vesa, and Riikka Rossi. "Sanojen toiset kasvot." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 3 (September 1, 2007): 3–5. http://dx.doi.org/10.30665/av.74698.
Full text
22
Koivunen, Erja, Jarmo Valaja, Petra Tuunainen, and Eija Valkonen. "Härkäpapu kanojen rehuna." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75511.
Full textAbstract:
Valkuaistuotannon omavaraisuutta pyritään lisäämään soijan rajoittuneen saatavuuden ja suurten hintavaihteluiden takia. Härkäpapu (Vicia faba L.) on soijarouheelle vaihtoehtoinen kotimainen valkuaisen lähde, joka sopii suuren lysiinipitoisuutensa vuoksi, hyvin täydentämään viljapohjaista rehua. Härkäpapua viljelemällä voidaan vähentää typpilannoitteiden käyttöä. Härkäpavun käyttöä eläinten rehuna rajoittavat useat haitta-aineet kuten visiini ja konvisiini. Visiinin ja konvisiinin on todettu aiheuttavan anemiaoireita ihmiselle ja ne voivat aiheuttaa niitä myös siipikarjalle. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää kotimaisen härkäpapulajike Konnun siementen käyttömäärä munivien kanojen dieetissä. Tutkimuksessa oli kaksi koetta. Ensimmäisessä kokeessa tutkittiin härkäpavun vaikutusta kanojen kuolleisuuteen. Kokeessa oli 640 LSK-kanaa, neljä ruokintaryhmää ja 40 ruokintakerranetta. Kokeen alkaessa kanat olivat 29 viikon ikäisiä. Kokeessa härkäpavun käyttömäärät olivat toisen kokeen käyttömääriä huomattavasti suuremmat ja soijarouhetta korvattiin härkäpavulla 0, 33, 67 ja 100 %. Koe päätettiin neljän ensimmäisen viikon jälkeen kanojen suuren kuolleisuuden takia ja kokeen osalta vain kumulatiiviset kuolleisuusprosentit on raportoitu. Toisessa kokeessa oli 560 LSK-kanaa. Kanojen ikä kokeen alussa oli 39 viikkoa. Ruokintaryhmiä oli viisi ja ruokintakerranteita 35. Jokaista ruokintaryhmää kohden oli 7 ruokintakerrannetta. Kokeessa viljapohjaisten rehujen päävalkuaislähde oli soijarouhe. Kontrollidieettinä oli tavanomainen munivien kanojen dieetti ilman härkäpapua. Neljä härkäpapudieettiä sisälsi joko prosessoimatonta (myöhemmin raaka härkäpapu) tai prosessoitua härkäpapu 5 % tai 10 %. Härkäpapu prosessoitiin jauhamalla vasaramyllyllä, expanderkäsittelemällä ja rakeistamalla. Koe kesti 40 viikkoa ja kokeessa oli 10 neljän viikon tuotannonseurantajaksoa. Kanojen rehu vaihtui viiden ensimmäisen tuotannonseurantajakson jälkeen. Ruokintaryhmien rehut optimoitiin energia-, raakavalkuias-, aminohappo-, kivennäis- ja vitaminiinipitoisuuksiltaan samanlaisiksi. Ensimmäisessä kokeen patologisissa tutkimuksissa kanojen kuolinsyyksi todettiin aplastinen anemia, joka todennäköisesti aiheutui härkäpavun visiinistä ja konvisiinistä. Toisessa kokeessa härkäpavun prosessointi vähensi härkäpavun visiinin ja konvisiinin yhteenlaskettua pitoisuutta hyvin vähän (raaka härkäpapu 10,6 g/kg ka ja prosessoitu härkäpapu 8,9 g/kg ka). Härkäpapurehuilla ruokkiminen ei vaikuttanut tuotantoon (g/vrk/kana), mutta härkäpapurehuja syövät kanat munivat kevyempiä munia kuin kontrolliryhmän kanat. Tuotanto väheni ja rehunmuuntosuhde (rehua/muna-kg) suureni härkäpavun määrän lisääntyessä (5 % vs. 10 %). Härkäpavun prosessoinnilla ei ollut vaikutusta tuotantotuloksiin. Kanojen kuolleisuus lisääntyi lähes merkitsevästi härkäpapurehuja syötettäessä. Tämän tutkimuksen perusteella sekä raakaa että prosessoitua härkäpapua voidaan käyttää vähintään 5 % munivien kanojen dieetissä ilman, että tuotanto heikkenee tai kuolleisuus lisääntyy.
23
Kousa, Matti, and Pirjo Mäkelä. "Nurminatalajikkeiden siementen muodostuksen erot." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.77008.
Full textAbstract:
Nurminataa käytetään pääasiallisesti rehunurmien siemenseoksissa. Se onkin toiseksi eniten viljeltyrehunurmikasvi timotein jälkeen. Nurminata on nopeakasvuinen, kestää toistuvaa niittämistä lyhyeensänkeen ja on kilpailukykyinen. Sen rehulaatu ei kuitenkaan ole timotein luokkaa, minkä lisäksi se eimenesty hiekkaisilla mailla ja on arka kuivuudelle. Nurmirehun tuotannossa kotimaista, mieluitenpaikallista alkuperää, olevan kylvösiemenen käyttö on suositeltavaa. Paikallisesti tuotettu kylvösiemenedesauttaa mm. kasvuston talvehtimista ja sadontuottokykyä. Nurminadan siemensadot ovat havaintojenmukaan laskeneet viimeisten kymmenen vuoden kuluessa. Tässä tutkimuksessa selvitettiin vanhanja uuden nurminatalajikkeen satokomponenttien muodostumisessa esiintyviä eroja ja niiden selityskykyäsiemensadolle. Tutkimuksessa käytettiin vanhaa, Kalevi, ja uutta, Fure, nurminatalajiketta. Määritimmenurminadoista niiden biomassan muodostuksen toisena kasvukautena toistuvin mittauksin, sadonosatekijät (mm. korsien, lehtien ja röyhyjen massat, versojen röyhyjen ja siementen lukumäärätsekä kukkien, tähkylöiden ja siementen muodostuksen) ja siemensadon. Lisäksi kasvustoista analysoitiinrehulaatu kahdesti (mm. D-arvo, raakaproteiini, kuiva-aine ja tuhka). Tulosten perusteella Furemuodostaa lehtevämmän kasvuston kuin Kalevi. Vaikka Kalevin kokonaisversomäärä on suurempikuin Furen, Fure muodostaa Kalevia enemmän vegetatiivisia versoja ja sen biomassasta suurempi osaon lehdissä kuin Kalevilla. Fure muodostaa myös Kalevia enemmän tähkylöitä, kukkia ja siemeniäröyhyä kohden. Lajikkeiden siemensadossa ei silti ollut merkittävää eroa, joten ne pystyvät tehokkaastikompensoimaan satokomponenteissa tapahtuvia muutoksia kuten viljat. Röyhyjen määrän lisääntyminenlaski Kalevin siemensatoa samoin kuin siementen määrän lisääntyminen röyhyssä Furella.Biomassan lisääntyminen korrenkasvuvaiheen alussa vähensi Furen siemensatoa ja lisäsi Kalevin siemensatoa.Lajikkeiden rehulaadussa ei havaittu muita eroja kuin se, että Kalevin D-arvo pysyi pitempäänkorkeampana kuin Furen.
24
Sihto, Ulla, and Marketta Rinne. "Nurmen kasvumallin kehitys kainuulaisella aineistolla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76937.
Full textAbstract:
Korjuun ajoittaminen on yksi tärkeimpiä karjatilan rehuntuotantoon vaikuttavia päätöksiä, koskatarpeettoman aikainen korjuu pienentää sadon määrää ja korjuun myöhentäminen vähentää lehmienmaidontuotantoa ja/tai vaatii suuremman väkirehutäydennyksen. Artturi Korjuuaikatiedotuksen ennustamatD-arvot eivät ole Kainuussa aina vastanneet nurminäytteiden analyysien tuloksia. MTTSotkamoon perustettiin satokausiksi 2006-2007 kehittämishankkeet ”Nurmen korjuuajan määrittäminenKainuun olosuhteissa” ja ”Nurmen korjuuaika Kainuussa”.Nurminäytteitä kerättiin vuonna 2006 120 kpl ja vuonna 2007 160 kpl. Ensimmäisen vuodennurmilohkot valittiin kuuden kunnan alueelta siten, että pääsääntöisesti jokaisesta kunnasta valittiinyksi turve- ja yksi kivennäismaalohko. Toisen vuoden nurmilohiksi valittiin vain kivennäismaitaseitsemästä kunnasta kahdeksalta tilalta kaksi nurmilohkoa kultakin tilalta mahdollisimman suurellakorkeuserolla. Lohkoilta kerättiin näytteitä kesän ensimmäisessä ja toisessa sadossa n. 5 kpl/satoviikon välein kasvuston kehityksen selvittämiseksi.Nurmikasvustojen D-arvo laski alkukesällä 0.45 ja loppukesällä 0.19 %-yksikköä päivässä.Lämpösumman yhteys D-arvoon oli selkeä erityisesti 1. sadossa. D-arvon vaihtelu oli 2. sadossavähäisempää kuin 1. sadossa. Vuoden 2006 tulosten regressioanalyysin mukaan kylmillä turvemaillaD-arvo oli 1. sadossa 0.98 %-yksikköä korkeampi ja 2. sadossa 0.73 %-yksikköä matalampikuin lämpimillä mailla. Vuonna 2007 D-arvot olivat 1. sadossa korkeilla lohkoilla keskimäärin 0.7%-yksikköä ja 2. sadossa 0.5 %-yksikköä korkeampia kuin matalilla lohkoilla.D-arvon ennustamisessa kannattaisi ottaa yhä enemmän huomioon tilakohtaiset tekijät kutenmaalajit, korkeuserot, kasvilajit, lannoitus, korjuupäivä sekä sademäärä. Tulosten analysointi ja käsittelyjatkuvat, ja aineistoa hyödynnetään Artturi Korjuuaikatiedotuksen D-arvoennustemallienpäivityksessä keväällä 2008.
25
Laine, Kimmo, and Silja Laine. "Mediasta tekstiin ja tekstistä toiseen." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 11, no. 3 (September 1, 1998): 3–4. http://dx.doi.org/10.23994/lk.116295.
Full text
26
Peltonen, Ulla-Maija. "Rajaton kokemus – näkökulmia toiseen tietoon." Väki Voimakas, no. 22 (December 18, 2023): 11–26. http://dx.doi.org/10.55286/vv.142147.
Full textAbstract:
Ulla-Maija Peltonen purkaa kokemuksen käsitettä lähinnä kulttuurihistoriallisesta näkökulmasta. Hän avaa käsitettä elämänkertatutkimuksen ja muistin politiikan suuntaan kysyen, miten ja millaisten kysymysten avulla kokemus on mahdollista tavoittaa. Miten kokemus tuottaa ymmärrystä ja tietoa menneisyydestä? Kokemus sisältää aina viitteitä sitä edeltävistä ja sen jälkeen muodostuneista kokemuksista ja osoittaa samalla ne hierarkiat, joissa kokija ja muistaja elävät. Peltonen peräänkuuluttaa kontekstualisoivaa, historiallista lähestymistapaa. Tutkijoiden käyttämät lähteet ovat osa menneisyyden ajatusmaailmaa ja diskursseja, eikä niitä ole hedelmällistä lukea niistä irrallaan.
27
Muikku-Werner, Pirkko. "Ihmisen ikävä toisen luo." Gerontologia 37, no. 1 (March 10, 2023): 110–11. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.126735.
Full text
28
Öhman, Hanna. "EuGMS-kongressi Ateenassa – toiset kuulumiset." Gerontologia 35, no. 4 (December 10, 2021): 418–20. http://dx.doi.org/10.23989/gerontologia.112309.
Full text
29
Pahikkala, Juhani. "Lounaismurteiden passiivin toisen partisiipin ongelma." Sananjalka 30, no. 1 (January 1, 1988): 73–84. http://dx.doi.org/10.30673/sja.86505.
Full text
30
Rastas, Riitta. "Itsen ja toisen kohtaaminen performanssissa." Research in Arts and Education 2012, no. 1 (September 1, 2012): 32–49. http://dx.doi.org/10.54916/rae.118761.
Full text
31
Sairanen, Auvo, Elina Juutinen, Maarit Hyrkäs, Perttu Virkajärvi, and Raija Suomela. "Säilörehun korjuuajan vaikutus nurmisatoon ja lypsylehmien väkirehutäydennykseen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–8. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75609.
Full textAbstract:
Säilörehun korjuun ajoitus vaikuttaa merkittävästi sekä ensimmäisen että toisen sadon määrään ja laatuun. Nämä vaikutukset ovat käänteisiä. Niiton myöhästyttäminen kesäkuussa lisää ensimmäisen sadon määrää vähentäen samalla toisen sadon osuutta kesän kokonaissadosta. Vastaavasti myöhäistetyn ensimmäisen niiton heikompi sulavuus näkyy toisessa sadossa sulavuuden nousuna. Maatila käyttää molemmat sadot, joten niittojen summavaikutukset täytyy osata arvioida oikein. Lehmien maitotuotos voidaan pitää korkeana, jos väkirehutäydennys valitaan säilörehun laatuun nähden sopivaksi.Säilörehun erilaisia korjuuaikoja tutkittiin kenttäkokeena MTT Maaningalla ja MTT Ruukissa vuosina 2009−2011. Vertailtavat käsittelyt olivat ensimmäisen niiton ajoituksessa A) aikainen (D-arvotavoite 690 g/kg ka), B) myöhäistetty (tavoite 650 g/kg ka), C) erittäin myöhäinen ensimmäinen niitto (tavoite 620 g/kg ka), sekä D) kolme niittoa kesää kohti (ensimmäisen niiton D-arvotavoite 690 g/kg ka). Toinen niitto tehtiin vaihtelevasti heinäkuun lopussa tai elokuussa käsittelystä, vuodesta ja paikkakunnasta riippuen. Koejäsenen D kolmas niitto tehtiin kasvukauden loppupuolella syyskuun lopussa tai lokakuun alussa.Lypsylehmien ruokintakokeissa vertailtiin ensimmäisen sadon nurmisäilörehuja, joiden D-arvot olivat: koe 1) 692/654, koe 2) 635/618 ja koe 3) 718/670/621 g/kg ka. Väkirehun määrät olivat kokeissa välillä 9–15 kg/pv ja väkirehun valkuaispitoisuudet välillä 142–210 g/kg ka. Tuloksia laskettaessa kokeiden tulokset yhdistettiin.Ensimmäisen niiton myöhästyttäminen lisäsi molemmilla paikkakunnilla sekä ensimmäisen sadon että kesän kokonaissadon määrää sekä kuiva-aineena että energiasatona mitattuna. Ensimmäisessä sadossa D-arvo aleni korjuuta myöhästytettäessä keskimäärin 4,7 g/kg ka/vrk (Maaninka) ja 6,3 g/kg ka/vrk (Ruukki).Kolmen niiton strategia toimi Ruukissa paremmin kuin Maaningalla. Energiasatona mitattuna kolmen niiton menetelmällä saatiin Ruukissa yhtä suuri sato kuin erittäin myöhäisellä ensimmäisellä niitolla. Kokeessa havaitut erot paikkakuntien välillä korostavat lohko- ja sääolosuhteiden vaikutusta korjuustrategian valinnassa.Ruokintakokeiden perusteella säilörehun matalaa D-arvoa ei voi kompensoida väkirehun raakavalkuaispitoisuuden nostolla. Väkirehun raakavalkuaispitoisuuden lisääntyessä maitotuotosvasteet olivat selvästi yleistä valkuaisvastetta heikompia silloin, kun rehun D-arvo oli alle 650 g/kg ka. Väkirehumäärää nostamalla matalaa D-arvoa voidaan kompensoida D620 tasolle saakka, jos lehmien keskituotostavoite on 9000 ekm kg/v. Alle D650 säilörehuilla väkirehuprosentti nousee korkeaksi, mikäli tavoitellaan selvästi yli 9000 kg ekm/v keskituotostasoja. Ruokinnan riskitekijöiden merkitys kasvaa, jos yritetään yhdistää korkea keskituotos matalan sulavuuden säilörehustrategiaan.Kokeet suoritettiin osana MTT:n ja Maito-Savon Karjatilan kannattava peltoviljely (KARPE) –hanketta, jossa on tarkoitus tarkentaa tilakohtaisia säilörehun korjuuaikasuosituksia. Tässä tekstissä käsitellään korjuuajan vaikutusta nurmisatoon sekä säilörehun sulavuuden vaikutusta lypsylehmien väkirehu- ja valkuaistäydennykseen. Säilörehun korjuuajan talousoptimoinnin tulokset julkaistaan toisaalla tässä julkaisussa (Vauhkonen ym. 2012).
32
Wong, Flora Y., Theodora Alexiou, Thilini Samarasinghe, Vojta Brodecky, and Adrian M. Walker. "Cerebral Arterial and Venous Contributions to Tissue Oxygenation Index Measured Using Spatially Resolved Spectroscopy in Newborn Lambs." Anesthesiology 113, no. 6 (December 1, 2010): 1385–91. http://dx.doi.org/10.1097/aln.0b013e3181fc5567.
Full textAbstract:
Background Bedside assessments of cerebral oxygenation are sought to monitor cerebral injury in patients undergoing intensive care. Spatially resolved spectroscopy measures tissue oxygenation index (TOI, %) which reflects mixed cerebral arterial and venous oxygenations. We aimed to evaluate arterial and venous components of TOI (cerebral arterial to venous volume ratio [A:V ratio]) in the newborn lamb brain using cerebral arterial and venous blood samples, and to investigate the impact of acute hypoxemia on the A:V ratio and TOI. Method Nine lambs were ventilated with varied inspired oxygen to generate arterial oxygen saturations between 25% and 100%. Cerebral arterial and venous oxygen saturations analyzed using cooximeter of arterial and superior sagittal sinus blood were used to estimate TOI (TOIcox), assuming cerebral A:V ratio of 25:75. TOIcox was compared with the TOI measured by spatially resolved spectroscopy (TOIsrs). Actual cerebral arterial and venous volume fractions were reestimated using TOIsrs = cerebral arterial volume fraction cerebral arterial oxygen saturation + cerebral venous volume fraction*cerebral venous oxygen saturation. Results Median (range) TOIsrs was 48.5% (32.0-64.1%), and TOIcox was 48.4% (13.7-74.4%), and the two were significantly correlated (R = 0.77). The mean difference between TOIsrs and TOIcox was 2.4% (limits of agreement ± 18.1%). The TOIsrs - TOIcox difference varied with oxygen saturations, with TOIsrs higher than TOIcox at low saturations, and lower at high saturations. Cerebral arterial volume fraction was 22.9-27.5% in normoxia and markedly increased in hypoxemia. Conclusion TOI corresponds with cerebral oxygenation. The variable agreement of TOIsrs with TOIcox may reflect changes in cerebral A:V ratio due to arterial oxygenation-related vasoreactivity.
33
Martin, Maisa. "Käyttötaajuus ja tarkkuus toisen kielen kehityksessä." AFinLA-teema, no. 14 (June 16, 2022): 81–102. http://dx.doi.org/10.30660/afinla.111254.
Full textAbstract:
The path of learning a new language must find a route between the need to express oneself and the desire to do so accurately. The article discusses this relationship between learning to use various constructions and getting them right. The pseudolongitudinal data consist of about 1200 texts written by young and adult learners of Finnish as a second language, assessed to represent the functionally determined Common European Framework of Reference (CEFR) levels A1–C2. The results are sifted from a large number of studies which have followed the use and accuracy of a given construction in these texts. The results show that an increase of use often precedes an improvement in accuracy at the next CEFR level. Common constructions peak earlier both in use and accuracy than the less obligatory ones but errors in rarer constructions can function as indicators of high-level language skills.
34
Taipale, Juhani. "Rakennejärjestelmän toisen asteen tekijöiden luotettavuusteoreettinen yhteisvaikutusanalyysi." Rakenteiden Mekaniikka 50, no. 3 (August 22, 2017): 357–61. http://dx.doi.org/10.23998/rm.65122.
Full textAbstract:
Artikkeli esittelee analysointimenetelmän, jonka avulla saadaan kartoitetuksi ne valitun rakennejärjestelmän primaarit perustekijät ja tekijäkombinaatiot, joiden luonne tulee ymmärtää tarkemmin pyrittäessä turvallisiin rakenneratkaisuihin. Samoin löydetään sekundaarit tekijät sekä tekijäkombinaatiot, joihin panostaminen on epätaloudellista. Näin muotoutuu rakennekokonaisuuksien eriasteisten vaikutustekijöiden priorisointi tavalla, joka takaa täsmälaatuvaatimusten kohdentumisen rakenneratkaisujen detaljitasolla vaaditun funktionaalisen potentiaalin maksimoimiseksi. Samalla se tuo esiin käytettävien suunnittelu- ja mitoitusmenetelmien mahdollisesti generoimat piilovarmuudet / täsmäkohdentamattomat epätaloudelliset ylipanostukset tai niiden epätarkkuuksista johtuvat varmennuspuutteet / kohdentamattomat riskit. Koko tarkastelun kannalta oleellista onkin se potentiaalinen mahdollisuus, että merkityksettömäksi katsottavien vaikutustekijöiden jokin käytännössä vaikeasti todennettava yhteisvaikutus voi yllättäen evoloitua merkittäväksi ääritilanteen hallitsemattomaksi riskitekijäksi.
35
Hakala, Kaija, and Marjo Keskitalo. "Erikoiskasvien juuriston ja ravinteiden allokoinnin monimuotoisuus." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76651.
Full textAbstract:
Jokioisilla järjestetyssä astiakokeessa tutkittiin yhdeksän erikoiskasvin (hamppu, kinua, kitupellava, kumina, morsinko, nokkonen, ruokohelpi, tattari ja öljypellava) ja kahden yleisemmän viljelykasvin (ohra ja timotei) biomassan ja ravinteiden (typpi, kalsium, kalium, magnesium ja fosfori) allokaatiota kasvin eri osiin. Astiat olivat suuria 11 litran vetoisia astioita, ja maaperä hienoa hietaa. Astiat lannoitettiin ennen koetta NPK- ja hivenravinneliuoksilla siten, että ravinteita oli ylimäärin kaikkien kasvien tarpeisiin. Lannoitus oli sama kaikille kasveille.Monivuotiset kasvit kumina, morsinko, nokkonen, ruokohelpi ja timotei allokoivat jo ensimmäisenä kasvuvuonna enemmän biomassaa juuristoon kuin yksivuotiset hamppu, kinua, kitupellava, tattari, öljypellava ja ohra. Suurin juuri-versosuhde oli kuminalla (2), toiseksi suurin morsingolla (1.5). Suurimat kokonaisbiomassat olivat kuminalla ja ruokohelpillä.Monivuotisilla kasveilla, joilla juurimassaa oli enemmän, oli myös enemmän ravinteita varastoituna juuriin. Varsinkin kuminalla ja morsingolla tämä oli selvästi nähtävissä, kun puolet kasvien Mg-, P- ja N –määristä oli juuristossa. Kumina keräsi kasvustoonsa yleisestikin ottaen paljon ravinteita, koska sen biomassa oli suuri. Tämä logiikka ei kuitenkaan toteutunut ruokohelven kohdalla, jonka biomassa oli kasveista toiseksi suurin, mutta joka keräsi sanottavasti vain fosforia ja typpeä nyt tutkituista ravinteista. Sen sijaan biomassaltaan keskinkertainen kinua oli paras magnesiumin, fosforin ja kaliumin kerääjä. Hamppu ja nokkonen keräsivät erityisen paljon kalsiumia kokonaisbiomassaansa, tattari oli huomattava fosforin kerääjä. Typpeä kasvit keräsivät tasaisemmin; sen määrä astiaa kohden riippui lähinnä biomassan määrästä.Koska juuret jäävät korjuun jälkeen maahan, ne ovat tärkeitä ravinteiden lyhytaikaisia varastoja. Jos maasta kuitenkin halutaan poistaa ravinteita esim. valuma-alueiden suojakaistojen avulla, tärkeä rooli on korjuussa poistuvilla ravinteilla. Typpeä ja fosforia pellolta olisi näiden nyt tutkittujen kasvien mukana poistunut eniten siemensatoa tuottavilla kasveilla eli yksivuotisilla ohralla, tattarilla ja kitupellavalla. Öljyhamppu ja öljypellava poistaisivat erityisen paljon typpeä jafosforia maasta, koska niistä korjataan sekä siemenet että varret. Muita ravinteita poistuisi eniten kasveilla, joista korjataan biomassaa (edellä mainitut hamppu ja öljypellava sekä morsinko, nokkonen ja ruokohelpi). Yksivuotisilla siemenkasveilla muut ravinteet kuin suurin osa typestä ja osa fosforista palautuvat suurimmaksi osaksi maahan, jos puintijäte silputaan ja palautetaan peltoon. Kaksivuotisen kuminan siemensadon sisältämiä ravinteita ei vielä tässä vaiheessa ole voitu määrittää, koska toisen kasvuvuoden (jolloin siemenet valmistuvat) tuloksia ei vielä ole saatavissa.Tutkimus osoittaa, että erikoiskasvien välillä on eroja ravinteiden allokoinnissa eri kasvinosiin. Nyt tutkimusta jatketaan kenttäkokeen avulla. Sen tavoitteena on saada tietoa erityisesti maanpäällisen biomassan muodostumisesta ja ravinteiden allokoitumisesta tilanteessa, jossa kasveja lannoitetaan kasvikohtaisesti ja kasvien kasvua rajoittavat todelliset ympäristöolot. Monivuotisten kasvien kohdalla biomassan määrän muuttuminen vuosien edetessä on myösoleellista ottaa huomioon tehtäessä johtopäätöksiä niiden ravinteiden käytöstä. Kokeen tulosten perusteella pyritään päättelemään, missä määrin viljelykasvin valinnalla voidaan vaikuttaa pellon ravinnetasapainoon, orgaanisen aineen pitoisuuteen ja siten pellon kasvukuntoon. Tiettyjä kasveja voitaisiin myös käyttää köyhdyttämään peltomaata ravinteista esim. valuma-alueiden suojakaistoilla.
36
Alhoniemi, Pirkko. "Orfeus toisessa maailmansodassa: Paavo Rintalan proosateos Sarmatian Orfeus." Sananjalka 38, no. 1 (January 1, 1996): 141–52. http://dx.doi.org/10.30673/sja.86581.
Full text
37
Sajavaara, Kari. "Kontrastiivinen analyysi, transfer ja toisen kielen oppiminen." Lähivõrdlusi. Lähivertailuja, no. 17 (October 1, 2006): 9. http://dx.doi.org/10.5128/lv17.01.
Full text
38
Huttunen, Ulla. "Tietoa ja taitoa toisen asteen verkko-opetukseen." Aikuiskasvatus 27, no. 3 (September 15, 2007): 213–17. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93768.
Full textAbstract:
Siirtyminen perinteisestä opetuksesta verkko-opetukseen ei käy käden käänteessä. Paine lisääntyvään tieto- ja viestintäteknologian ja verkon opetuskäyttöön kuitenkin kasvaa. Verkko-opetus ja -opiskelu edellyttävät opettajilta uusia tapoja opettaa, mutta ne vaativat myös opiskelijoilta uusia tyylejä oppia. Tarvitaan virtuaalisia opetus- ja opiskelutaitoja. Kirjoituksessa kerrotaan Keski-Suomen Opinpolku projektista ja sen jälkivaiheista. Opinpolku tarjosi opettajille vierikoulusta, jonka tavoitteena oli kohentaa didaktisia perustaitoja tietotekniikan opetuskäytössä. Haasteina ovat opettajien ajankäyttö, verkkodidaktiikka ja tekniikka.
39
Rastas, Riitta. "Itsen ja toisen kohtaamisesta varhaiskasvatuksen opiskelijan performanssissa." Research in Arts and Education 2008, no. 4 (December 1, 2008): 22–39. http://dx.doi.org/10.54916/rae.118684.
Full text
40
Ruuska, Katharina, and Minna Suni. "Omaa paikkaa etsimässä: edistyneisyys suomea toisena kielenään puhuvien kokemana." AFinLA-teema, no. 14 (June 16, 2022): 19–39. http://dx.doi.org/10.30660/afinla.111374.
Full textAbstract:
This article takes up a central question of Kirsti Siitonen’s dissertation – how advancedness in Finnish as a second language can be characterized – and investigates it from the perspective of research terminology as well as the lived experience of language users. We first discuss how and with what implications advanced learners of Finnish have been referred to in the research literature, i.e. whether they have been regarded as learners, speakers or other kinds of language users. Applying a small stories approach to interview data from different research projects, we then explore what advancedness means to such language users themselves. We conclude that advanced learners navigate a complex sociolinguistic context in which their place is not self-evident. Insights into their experiences contribute to debates about the migration – or recruitment – of highly educated professionals who need very advanced Finnish skills in order to work in their field in Finland.
41
Colavolpe, Isabelle. "L'enfant trouvé sous la toise." Histoire, économie et société 6, no. 3 (1987): 409–20. http://dx.doi.org/10.3406/hes.1987.1462.
Full text
42
Suni, Minna. "Miten produktiivisen syntaksin indeksi palvelee toisen kielen tutkimusta." Lähivõrdlusi. Lähivertailuja, no. 17 (October 1, 2006): 103. http://dx.doi.org/10.5128/lv17.07.
Full text
43
Kurvinen, Heidi. "Näkökohtia naishistoriaan ja historian käyttöön toisen aallon feminismissä." Lähihistoria 3, no. 1 (April 10, 2024): 206–22. http://dx.doi.org/10.61559/lh.141825.
Full textAbstract:
Näkökulma-artikkeli käsittelee historian käyttöä kotimaisen feminismin historiassa 1970- ja 1980-luvulla. Tarkastelu kiinnittyy sekä ruohonjuuritason aktivismiin että akateemisen naishistoriantutkimuksen syntyyn.
44
Laanekask, Heli. "Viron kieli toisena kielenä -opetuksesta Tarton yliopistossa 1820-luvun lopulla." Lähivõrdlusi. Lähivertailuja, no. 23 (2013): 148–62. http://dx.doi.org/10.5128/lv23.06.
Full text
45
Teeri-Niknammoghadam, Krista. "Miksi joulun edellä muttei perjantain edellä?" Sananjalka 62, no. 62 (October 30, 2020): 54–75. http://dx.doi.org/10.30673/sja.90742.
Full textAbstract:
Kognitiivisen semantiikan alalla niin kutsutut ajan spatiaaliset metaforat ovat olleet suosittu tutkimuskohde jo vuosikymmeniä. Ajan spatiaalisista metaforista on kyse silloin, kun prototyyppisesti tilaan liittyvillä kielellisillä muodoilla ilmaistaan aikaan liittyviä suhteita. Tällaisina prototyyppisesti tilaan liittyvinä muotoina on pidetty erityisesti adpositioita, joiden käyttöä temporaalisten suhteiden kuvauksissa on tutkittu runsaasti eritoten kansainvälisellä tasolla, mutta jo jonkin verran myös fennistiikan piirissä.
Suomen kielessä ajan spatiaalisia metaforia ilmennetään yleisesti etu–taka-oppositioon perustuvilla adpositioilla, kuten edellä, edessä, perässä, jäljessä ja takana. Nämä adpositiot kuvaavat aikajanan horisontaalisena suorana, jolle relaation osallistujat sijoittuvat. Relaation keskeisiä osallistujia ovat suhteutettava eli muuttuja ja suhteutuskohta eli kiintopiste. Aikarelaatiossa kiintopiste ja muuttuja voivat kummatkin olla ajanhetkiä (kokous oli joulun edellä). Vaihtoehtoisesti toinen osallistujista voi olla ajan ihmismäinen kokija eli ego (meillä on edessämme vaikeita aikoja).
Tässä artikkelissa tarkastellaan suomen edellä-, edeltä- ja edelle-adpositioiden (EDELLÄ-adpositiot) käyttöä ajan spatiaalisissa metaforissa. Artikkelissa keskitytään ensinnäkin siihen, millaisia ajallisia kiintopisteitä EDELLÄ-adpositioita sisältävissä ilmauksissa esiintyy. Ajalliset kiintopisteet luokitellaan tutkimuksessa ominaisuuksiensa perusteella neljään pääryhmään ja 14:än alatyyppiin. Ajallisten kiintopisteiden osalta etsitään myös vastausta siihen, miksi toiset kiintopistetyypit sopivat EDELLÄ-adpositioita sisältäviin temporaalisiin ilmauksiin toisia paremmin (kokous oli joulun edellä ~ ?kokous oli perjantain edellä).
Toiseksi artikkelissa tutkitaan sitä, millaisena EDELLÄ-adpositioita sisältävät ajan ilmaukset kuvaavat muuttujan ja kiintopisteen välisen ajallisen suhteen. Metaforisten ilmausten kuvaama ajallinen suhde määritellään artikkelissa joko ajoittavaksi eli temporaaliseksi tai kontekstualisoivaksi eli temporaalis-kausaaliseksi. Ajoittavassa suhteessa kiintopiste toimii puhtaasti temporaalisena viitepisteenä muuttujan sijainnin selvittämiselle (YT-neuvottelut pidettiin vapun edellä), kun taas kontekstualisoivassa suhteessa kiintopiste tarjoaa kontekstuaalisen kehyksen, josta käsin muuttujan ja kiintopisteen välinen tapahtumaketju voidaan ymmärtää (alkoholin haitoista puhutaan paljon vapun edellä).
EDELLÄ-adpositioihin liittyviä ajallisia kiintopisteitä ei ole tutkittu aiemmin. Ilmiön tutkimisella saadaan uutta tietoa niin suomen adpositioiden metaforisesta käytöstä kuin suomen puhujien tavasta käsitteistää aikaa ja ajallisia suhteita. Aihetta tarkastelemalla voidaan siis paremmin ymmärtää sitä, millaiset vakiintuneet käsitteistystavat ohjaavat aikaan liittyvää ajattelua.
Tutkimus perustuu kahteen erilaiseen aineistoon, jotka on poimittu Kansallisarkiston suomenkielisen lehtikokoelman 1960–2000-luvulla julkaistuista sanoma- ja aikakauslehdistä koostuvasta korpuksesta sekä Internet-keskusteluista koostuvasta Suomi24-korpuksesta.
46
Nissinen, Anne, Delia Pinto, and Irene Vänninen. "Päivän pituuden ja valon laadun vaikutus Macrolophus-petoluteen kehitysnopeuteen ja lisääntymiseen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75565.
Full textAbstract:
Pähkämöludetta (Macrolophus pygmaeus) käytetään Suomessa lähinnä ansarijauhiaisten torjuntaan kasvihuonetomaatilla. Talvikaudella, jolloin suurin osa valosta tuotetaan suurpainenatriumlampuilla (SPNL), luteiden lisääntymisessä on kuitenkin ollut ongelmia. Oletettiin, että valo-olosuhteet saattavat olla syynä huonoon lisääntymiseen, koska SPNL:n spektri poikkeaa päivänvalosta. Suomen ympärivuotisilla tomaattiviljelmillä päivänpituus on aina vähintään 16 h tekovalotuksen ansiosta. Välimeren alueelta kotoisin oleva ludelaji saattaa reagoida negatiivisesti näin pitkään päivään. Kolmen kasvatuskammiokokeen tavoitteena oli selvittää vaikuttaako päivän pituus tai valon laatu pähkämöluteen lisääntymiseen tai kehitysnopeuteen. Ensimmäisessä kokeessa tutkittiin vain päivän pituuden vaikututusta käyttäen päivänvaloloisteputkia (PVLP). Toisessa kokeessa käytettiin SPNL:ja sekä SPNL:jen ja punaisten ledien yhdistelmää. Kolmannen kokeen tavoitteena on tutkia tarkemmin SPNL:illa tuotettujen päivänpituuksien vaikutusta luteisiin. Päivän pituudet (valoisat h:pimeät h) ensimmäisessä kokeessa olivat 16:8, 13:11, 11:13 ja 8:16 h, ja toisessa kokeessa 16:8 ja 11:8+5 valoa, jossa 5 h valojakson lopusta tuotettiin punaisella led-valolla, koska oletettiin, että luteet eivät näe punaista. Kasvatuskammioissa luteet elivät yksittäin 9 cm:n petrimaljoilla ravintonaan jauhokoisan munia ja tupakanlehtikiekko, jolle ne myös munivat. Ensimmäisen kokeen PVLP-kammioissa sekä naaras- että koirastoukat kehittyivät nopeimmin aikuisiksi 13:11 päivässä ja toisessa kokeessa 16:8 päivässä, jälleen PVL:lla valaistussa kammiossa. Ensimmäisessä kokeessa naaraat munivat elinaikanaan enemmän 8 ja 11 h:n päivässä kuin 16 h päivässä. Päivän pituus ei vaikuttanut naaraiden elinikään eikä toukiksi kuoriutuneiden munien määrään. Mikään päivänpituus ei siis aiheuttanut munadiapaussia. Toisessa kokeessa naaraat munivat elinaikanaan eniten 16 h valojaksossa, josta 11 h oli tuotettu SPNL:illa ja 5 h punaisilla ledeillä, mutta tilastollisesti ko. munamäärä oli sama kuin pelkillä SPNL:illa tuotetussa 16 h:n päivässä. Valon laatu (PVLP, SPNL, SPNL +led) ei vaikuttanut naaraiden elinikään. Kolmannessa kokeessa selvitetään vielä, vaikuttaako päivänpituus naaraiden elinikäiseen munamäärään myös SPNL:illa tuotetussa valossa. Tulosten perusteella sekä päivän pituus että valon laatu vaikuttavat pähkömöluteen lisääntymiseen. SPNL:lla tuotettu 16 h:n päivä ei haittaa luteiden lisääntymistä, joten luteiden huonon lisääntymisen syyt ympärivuotisilla tomaattiviljelmillä ovat muualla. Osa SPNL:illa tuotetusta valojaksosta on korvattavissa punaisella led-valolla ilman haitallisia vaikutuksia pähkämöpetoluteen lisääntymiseen. Tällä tuloksella voi olla merkitystä jatkossa korvattaessa SPNL:illa tuotettua tekovaloa led-valoilla kasvihuoneiden energiankäytön pienentämiseksi, sillä luteiden toiminta ei häiriinny ainakaan punaisessa valossa.
47
Parhi, Katariina. "Sekularisoituva seksuaalisuus: Biokriminologinen näkökulma väkisinmakaamisrikokseen toisen maailmansodan jälkeisessä Suomessa." Kriminologia 2, no. 1 (November 29, 2022): 60–70. http://dx.doi.org/10.54332/krim.111484.
Full textAbstract:
Artikkeli käsittelee väkisinmakaamisrikoksen sosiaalilääketieteellistä tulkintakehystä Suomessa toisen maailmansodan jälkeen. Aineistona hyödynnetään lääkäri Sven Erkkilän tutkimusta ”Väkisinmakaamisrikoksesta ja sen tekijöistä”, jota tarkastellaan sosiaalilääketieteenalan historiallisen kontekstualisoinnin avulla. Keskeisimmät tutkimuskysymykset ovat: millä tavoin väkisinmakaamisrikos ymmärrettiin toisen maailmansodan jälkeisinä vuosina ja millä tavoin sitä selitettiin. Erkkilä analysoi väkisinmakaamisrikoksiin liittämiään ympäristötekijöitä, kuten asenteita ja tapahtumapaikkoja, sekä yksilötason tekijöitä, joista hän mainitsee ”vajaamielisyyden” ja ”sairasmielisyyden”. Rikosten ehkäisyyn hän suosittelee sukupuolikasvatusta niin kotiin kuin kouluihin ja edustaa täten ajalle tyypillistä sosiaalisuunnittelun näkökulmaa. Erkkilän perehtyminen väkisinmakaamisrikoksiin merkitsee laajempaa murroskohtaa suhtautumisessa naisiin kohdistuvaan väkivaltaan.
48
Saarinen, Maisa. "Europass-todistus käytössä kohta vuoden." Aikuiskasvatus 20, no. 4 (December 1, 2000): 364–65. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93323.
Full textAbstract:
Europass on asiakirja, jonka avulla todennetaan toisessa EU- tai ETA-maassa suoritettu ammattiin valmentava koulutusjakso. Suomessa tämä kansainvälinen koulutuspassi tunnetaan jo varsin hyvin, mutta monessa EU-maassa se on vielä vieras.
49
Vallet, Odon. "Ce qui toise le Mont Blanc." Mots 34, no. 1 (1993): 112–14. http://dx.doi.org/10.3406/mots.1993.1781.
Full text
50
Upola, Solja, Satu-Maarit Korte, Janne Väätäjä, Suvi Lakkala, Merja Paksuniemi, and Pigga Keskitalo. "Opiskelijoiden aineelliset ja kokemukselliset etäopiskeluympäristöt Covid-19-pandemian aikana." Ammattikasvatuksen aikakauskirja 25, no. 1 (April 24, 2023): 10–27. http://dx.doi.org/10.54329/akakk.127566.
Full textAbstract:
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan, millaisista tekijöistä opiskelijoiden kokemukset etäopiskelusta koostuvat. Tutkimusaineisto kerättiin Covid-19-pandemian aikana vuonna 2021 toisen asteen opiskelijoilta sekä perusopetuksen 9.-luokan oppilailta (N=189). Lisäksi toisen asteen opiskelijoiden (N=45) kanssa toteutettiin työpajoja, joissa etäopetuksen hyviä käytänteitä ja ongelmakohtia käsiteltiin. Laadullinen aineisto on analysoitu aineistolähtöisesti. Opiskelijat ilmaisevat toimivan etäopiskeluympäristön tukevan sosiaalista, psyykkistä ja fyysistä hyvinvointia.Tutkimus tuo esille opiskelijoiden vaihtelevat tuen tarpeet sekä moniulotteisen sosiaalisen vuorovaikutuksen merkityksen etäopetuksessa. Lisäksi opiskelijoiden itseohjautuvuuden kokemukset linkittyvät minäpystyvyyden kokemukseen. Tulokset ovat hyödynnettävissä kehitettäessä etäohjauskäytäntöjä, jotka huomioivat aineelliset ja kokemukselliset etäopiskeluympäristöt.