To see the other types of publications on this topic, follow the link: Toisto.
Journal articles on the topic 'Toisto'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 journal articles for your research on the topic 'Toisto.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Vainikkala, Erkki, Saija Isomaa, and Juri Joensuu. "Arvostelut." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 1 (March 1, 2006): 81–91. http://dx.doi.org/10.30665/av.74653.
Full textAbstract:
Erkki Vainikkala Kierkegaardin Catch-22 Olli Mäkinen: Moderni, toisto ja ironia. Søren Kierkegaardin estetiikan aspekteja ja Joseph Hellerin Catch-22 Saija Isomaa Kirjailijaelämäkerta Arvid Järnefeltistä Juhani Niemi: Arvid Järnefelt. Kirjailija ajassa ja ikuisuudessa Juri Joensuu Lukuyhteisön valopiiri Veijo Pulkkinen (toim.): Lukulampun valo. Liisi Huhtalan juhlakirja
2
Penttilä, Nelly, Anna-Maija Korpijaakko-Huuhka, and Raymond D. Kent. "Tavallista sujumattomuutta: Aikuisten puheen sujuvuuden kvantitatiivinen analyysi." Puhe ja kieli, no. 3 (December 20, 2018): 153–73. http://dx.doi.org/10.23997/pk.77384.
Full textAbstract:
Tutkimus käsittelee suomenkielisten aikuisten puheen tyypillisiä sujumattomuuksia ja niiden normaalivariaatiota. Henkilöt (N = 70) olivat neurologisesti terveitä, eikä heillä ollut diagnosoituja puheen tai kielen häiriöitä. Heidän sarjakuvakerrontaan perustuvien audioaineistojen transkriptioista analysoitiin puhenopeuden ja artikulaationopeuden lisäksi 10 puheen sujuvuutta kuvaavaa muuttujaa. Tutkimuksessa tarkasteltiin muuttujien yleisyyttä, niiden keskinäisiä suhteita sekä sujumattomuuksien vaikutusta sujumattomuusprosenttiin. Sujumattomuusprosentin keskiarvo oli koko aineistossa 2,3 % (vv = 0,0–7,8 %), ja sitä selittivät vahvimmin muuttujat korjaus ja sanan toisto sekä epäröinti, joka oli myös yleisin sujumattomuustyyppi. Sujumattomuusprosentin mukaan jaetuissa puhujaryhmissä sujumattomuuden tyyppi muuttui sujumattomuusprosentin kasvaessa. Sujumattomuuksista muodostui neljä faktoria: sujumattomuudet, jotka liittyivät 1) kielelliseen muotoiluun, 2) viestin suunnitteluun, 3) viestin jatkuvuuden ylläpitoon ja 4) artikulaatioon. Sujumattomuusprosenttia selittivät parhaiten sujumattomuudet, jotka liittyivät kielelliseen muotoiluun sekä ilmaisun jatkuvuuden ylläpitoon. Tulokset vahvistivat ajatusta puheen sujuvuudesta jatkumona sekä toivat esiin sujumattomuuksien laajan variaation niin määrällisesti kuin laadullisestikin. Tämän aineiston normaalivariaatiota voidaan käyttää sekä häiriödiagnostiikan että kuntoutustavoitteiden asettamisen tukena. Lisäksi tutkimuksen tulokset toimivat vertailupohjana tuleville tutkimuksille.
3
Heinonen, Yrjö. "Euroviisuesityksen audiovisuaalinen rakentuminen." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 34, no. 1 (April 26, 2021): 55–72. http://dx.doi.org/10.23994/lk.107816.
Full textAbstract:
Eurovision laulukilpailu on muuttunut historiansa aikana kansallisten radio- ja tv-yhtiöiden välisestä sävellys- ja sanoituskilpailusta eri maiden ja niitä edustavien laulajien tai yhtyeiden väliseksi esiintymiskilpailuksi siten, että tapahtuman viihteellisyys ja kilpailullisuus on samalla lisääntynyt. Tarkastelen artikkelissani kolmen Suomea vuosina 1987–1993 kilpailussa edustaneen esityksen audiovisuaalista rakentumista erityisesti viihteellisyyden, kilpailullisuuden ja kansallisten piirteiden esiin tuomisen tai tuomatta jättämisen näkökulmasta.Analysoitavat esitykset ovat ”Sata salamaa” (Virve Rosti, 1987), ”La dolce vita” (Anneli Saaristo, 1989) ja ”Tule luo” (Katri Helena, 1993). Esitysten analyysissa kiinnitän huomiota musiikkiin (sävelmä, sovitus), sanoihin (laulun nimi ja sen sijoittelu, toisto ja äänteellinen kuviointi), näyttämöllepanoon (lavastus, valaistus, puvustus ja koreografia) sekä televisiointiin (monikamerakuvaus ja live-editointi). Analyysi nostaa esiin eroja ja yhtäläisyyksiä sekä esitysten audiovisuaalisessa rakentumisessa että niiden viihteellisyydessä, kilpailullisuudessa ja kansallisten piirteiden esiin tuomisessa.Avainsanat: Eurovision laulukilpailu, audiovisuaalinen analyysi, viihteellisyys, kilpailullisuus, kansallisuus
Audiovisual Construction of a Eurovision Song Contest Performance: “Sata salamaa” (1987), “La dolce vita” (1989) and “Tule luo” (1993)During its history, the Eurovision Song Contest has changed from a songwriting competition between national radio and TV companies to a competition between singers or bands representing different countries, while the entertaining and competitive functions of the event have become more and more significant at the same time. In my article, I examine the audiovisual construction of three performances that represented Finland in the competition in 1987–1993, especially from the point of view of entertainingness, competitiveness, and the representation of national features.The performances to be analysed are “Sata salamaa” (Virve Rosti, 1987), “La Dolce Vita” (Anneli Saaristo, 1989) and “Tule luo” (Katri Helena, 1993). In the analysis, I pay attention to music (melody, arrangement), lyrics (song title and its placement, repetition, and phonetic patterning), staging (props, lighting, costume, and choreography), and telecasting (multi-camera shooting and live editing). The analysis highlights differences and similarities in the audiovisual structure of the performances as well as those regarding entertainment, competitiveness, and the representation of nationality.Keywords: Eurovision Song Contest, audiovisual analysis, entertainment, competitiveness, nationality
4
Hyrkäs, Maarit, Perttu Virkajärvi, Auvo Sairanen, Raija Suomela, Sirkka Luoma, and Minna Toivakka. "Kolmannen säilörehusadon kehitysrytmi ja viljelytekniset ratkaisut." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75149.
Full textAbstract:
Kolmen korjuun strategia säilörehunurmilla kasvattaa jatkuvasti suosiotaan myös pohjoisemmassa Suomessa. Ilmastonmuutoksen myötä pidentyvät kasvukaudet ja jälkikasvultaan hyvät lajikkeet pakottavat siirtymään kolmen korjuun taktiikkaan lämpiminä syksyinä, jos rehun sulavuuden haluaa pitää korkeana ja samalla välttää talveksi peltoon jäävää odelmaa. Kolmannen sadon kehitys poikkeaa selvästi ensimmäisestä ja toisesta sadosta, eikä sitä tunneta vielä kovin hyvin. Tässä artikkelissa kootaan yhteen useamman Luonnonvarakeskuksessa toteutetun korjuuaikastrategiakokeen tuottama tieto kolmannen sadon ominaisuuksista. Aineistona käytettiin kolmea eri koesarjaa. Kenttäkokeita oli yhteensä kuusi, ja ne olivat kolme tai nelivuotisia ajoittuen välille 2009–2015. Kokeista kolme toteutettiin Maaningalla (viljelyvyöhyke III), kaksi Ruukissa ja yksi Sotkamossa (viljelyvyöhyke IV). Aikavälille sisältyi niin lämpimiä, viileitä, kuivia kuin sateisiakin kesiä. Kasvilajeina olivat timotei, nurminata tai yleisimmin näiden seos. Toisen korjuun ajankohta vaihteli heinäkuun puolesta välistä elokuun puoleen väliin, ja kolmannen korjuun ajankohta elokuun loppupuolelta lokakuun alkuun saakka. Kokeet lannoitettiin väkilannoitteilla maan viljavuusluokka huomioiden. Kolmas sato sai typpeä 30–55 kg/ha sekä kaliumia 0–30 kg/ha kokeesta riippuen. Kokeet toteutettiin lohkoittain satunnaistettuina tai osa-osaruutukokeina kolmena tai neljänä kerranteena 10–12 m2:n kokoisilla koeruuduilla. Kokeissa oli erilaisia korjuuaikastrategioita sekä kokeesta riippuen muina koetekijöinä erilainen lannoitus tai lajikeseos. Kaikista kokeista määritettiin kuiva-ainesato sekä D-arvo, NDF ja raakavalkuainen ja osassa myös kivennäis- ja hivenainepitoisuudet. Satotaso vaihteli alle tuhannesta kuiva-ainekilosta yli 4000 kuiva-ainekiloon hehtaaria kohden. Kolmannen sadon kasvunopeus oli hidasta verrattuna tyypillisiin ensimmäisen ja toisen sadon kasvunopeuksiin. Koska nurmen kasvu hidastuu syksyä kohden, kolmannen sadon satotasoa voidaan nostaa tehokkaammin aikaistamalla toista korjuuta, kuin myöhästyttämällä kolmatta korjuuta. Kuiva ajanjakso toisen sadon korjuun jälkeen heikentää kolmannen sadon kasvuun lähtöä, kun taas korjuuaikaan ongelmana on useammin liiallinen märkyys. Kolmas sato on yleisesti, kuten tässäkin tutkimuksessa, hyvin sulavaa eikä D-arvo alittanut suositusta 680 g/kg ka. Kolmannen sadon korjuuajan valinnassa sääolosuhteet korostuvat rehun laadun muutosten ollessa hitaita. Korjuun ajoittamisella ja lannoituksella voi lisäksi olla vaikutusta nurmen talvehtimiseen. Kolmannen sadon typpilannoitus pidetään yleisesti maltillisena talvituhojen välttämiseksi mutta käytännössä ympäristötukiehdot rajoittavat lannoitusta. Tässä tutkimuksessa valtaosa typpitaseista oli negatiivisia tai lähellä nollaa, joten nurmi käytti yhtä paljon tai enemmän typpeä kuin mitä sille lannoitteena annettiin.
5
Kupsala, Saara, Kuura Irni, Pirjo Apell, Riitta Komulainen, and Lilli Munck. "Ilmastokestävä joukkoruokailu ja ruokakulttuurin muutos Suomessa." Alue ja Ympäristö 50, no. 1 (June 15, 2021): 89–110. http://dx.doi.org/10.30663/ay.102576.
Full textAbstract:
Ruokapalvelut voivat pienentää ilmastovaikutuksiaan lisäämällä kasvisruokien osuutta tarjotuista aterioista. Joukkoruokailun muuttuminen kasvisvoittoisemmaksi edellyttää ruokien kulttuuristen merkitysten muuttumista ja kasvisruoan erityisruokavalio- ja kevytlounasmerkityksen purkautumista. Hankkeessamme kehitettiin 30 vegaanista, pienen ilmastovaikutuksen pääruokareseptiä ruokapalveluiden käyttöön. Osana reseptien testausta toteutimme asiakaskyselyn yhdeksässä lounasravintolassa, joihin sisältyivät viisi peruskoulun ja toisen asteen oppilaitoksen ravintolaa, kaksi opiskelijaravintolaa, henkilöstöravintola ja sairaalan ravintola. Tässä artikkelissa tarkastelemme, millaisia merkityksiä ruokapalveluiden asiakkaat liittävät kasvis- ja liharuokiin sekä millaisia tunnesitoumuksia ja normatiivisia käsityksiä niihin kytkeytyy. Argumentoimme Sara Ahmedin (2014) affektiivista normeihin investointia analysoivan lähestymistavan avulla, että on oleellista nähdä ruokakysymys yksilöllisten valintojen tai kognitiivisten prosessien sijaan kysymyksenä yhteiskunnallisista ja kulttuurisista normeista, joihin investoidutaan affektiivisesti ja toiston avulla. Artikkelimme avaa sekä moniaistillista, muistojen ja tottumusten vahvistamaa affektiivista liharuokiin kiinnittymistä ja siten syitä ruokavaliomuutoksen haastavuuteen, että kasvisruoan uusien merkitysten muotoutumispotentiaalia lounasruokailussa. Affektiivisiin investointeihin liittyvän sukupuolittuneisuuden lisäksi nostamme ilmastokestävyydestä käytävään keskusteluun ruokaan liittyvän nationalismin, kulttuurisen omimisen ja eksotisoinnin. Tarjotessaan aterian noin kolmasosalle väestöstä päivittäin ruokapalveluilla on merkittävä potentiaali ruokaan liittyvien normien uudelleenmuotoutumisessa sekä ilmastokestävän ruokakulttuurin edistämisessä. Ruokapalvelujen mahdollisuuksiin tarjota täyttäviä, proteiinipitoisia ja maukkaita kasvispohjaisia ruokia tulisikin keskittää resursseja.
6
Jokinen, Simo, Christina Biasi, Hannu Nykänen, Mari Räty, Perttu Virkajärvi, and Pertti Martikainen. "Lannoitetypen huuhtoutumisen kinetiikasta ja määristä ruokohelvellä ja nurmella." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75338.
Full textAbstract:
Maatalous aiheuttaa noin 50 % Suomen vesistöjen typpikuormituksesta. Huuhtoumaan vaikuttaa mm. kasvilaji. Monivuotisten energiakasvien typpihuuhtoumia ei tunneta hyvin. Tässä työssä verrattiin Ruokohelven (Phalaris arundinaceae) ja nurmen typen huuhtoumia kivennäismaalla. Nurmiviljelyn tiedetään vähentävän typpihuuhtoumaa. Ruokohelpi on bioenergiakasvina osoittautunut tehokkaaksi hiilinieluksi eloperäisillä mailla, ja sen dityppioksidipäästöt eloperäisiltä mailta ovat olleet alhaiset. Tutkimuksessa sovellettiin isotooppitekniikoita antamalla typpilannoitus typpi-15 rikastetulla (10 AT-%) ammoniumnitraattina (15NH415NO3). Työssä määritettiin mikä on lannoitetypen huuhtouman osuus kokonaistyppihuuhtoumasta..Ruokohelpi- ja nurmikoealat lannoitettiin noudattaen kasvikohtaisia käytäntöjä (ruokohelpi 80 kg N ha-1, nurmi 2 * kertaan 100 kg N ha-1). Vesinäytteet kerättiin typpianalyyseihin maaperään 0,8 m syvyyteen esiasennetuista keraamisista imuputkista. Näytteistä määritettiin mineraalitypen (NH4 ja NO3) pitoisuudet sekä niiden typpi-isotooppikoostumukset. Näytteenottomenetelmä ei sallinut huuhtouman määrällistä arviointia, vaan enemmänkin laadullisen (15N/14N). Tutkimus toteutettiin Maaningalla kesäkuusta 2011 kesäkuuhun 2012 koealoilla, jotka oli perustettu keväällä 2009.Kummallakin kasvilla nitraattityppipitoisuudet 0,8 m syvyydellä olivat keskimäärin 7 mg NO3-N l-1 heinäkuun loppuun asti, jonka jälkeen NO3-N-pitoisuudet lähtivät laskuun, ruokohelvellä nopeammin. Lokakuun 2011 lopussa ruokohelpiviljelmän NO3-N pitoisuus jäi alle 1 mg l-1 kun se nurmella oli 3,5 mg l-1.Ensimmäisen lannoituksen jälkeen lannoitetypen prosentuaalinen osuus 0,8 m syvyyden nitraattitypestä oli kummallakin kasvilla alle 1 %. Ruokohelvellä lannoiteperäinen huuhtouma ei juuri muuttunut kasvukauden edetessä. Nurmelle annettu toinen lannoitus nosti lannoiteperäisen typen huuhtouman 34,5±19,2 %:iin. Suuri huuhtouma liittyi todennäköisesti toisen lannoituksen jälkeen tulleeseen rankkasateeseen, mikä huuhtoi pintamaahan kertynyttä lannoitetyppeä syvemmälle maaprofiiliin. Kohonnutta lannoitetypen huuhtoumaa ei kuitenkaan seurannut kohonnut NO3-N kokonaispitoisuus.Nurmelta huuhtoutuvan nitraattitypen kokonaispitoisuus ei poikennut merkittävästi ruokohelven vastaavasta, vaikka nurmea lannoitettiin enemmän. Sen sijaan toista lannoitusta seurannut lannoitetypen huuhtouma nurmelta oli huomattavan korkea.
7
Ikonen, Risto. "Syrjäytymisen torjuntaa 1800-luvulla: osuustoiminta ja kansalaiseksi kasvattaminen." Aikuiskasvatus 22, no. 2 (May 15, 2002): 105–13. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93406.
Full textAbstract:
Menkäämme toista sataa vuotta ajassa taakse päin: Vallankin kansallismielisissä piireissä eli käsitys, että köyhyys on merkki kansakunnan puutteellisesta yhteistyökyvystä. Siksi oli tarpeen kehittää ihmisten yhteistoiminnallisia taitoja. Osuuskuntaliikkeen nähtiin tarjoavan siihen oivalliset puitteet.
8
Kuuskoski, Martti-Tapio. "Aika toistaa." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 2 (June 1, 2007): 24–44. http://dx.doi.org/10.30665/av.74689.
Full text
9
Mahlamäki, Tiina. "Toisia tiloja." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 2 (June 1, 2008): 16–29. http://dx.doi.org/10.30665/av.74731.
Full text
10
Ikonen, Risto. "Erään tieteenalan genealogiaa." Aikuiskasvatus 41, no. 1 (March 31, 2021): 57–62. http://dx.doi.org/10.33336/aik.107391.
Full textAbstract:
Aikuiskasvatuksen tutkijat kiistelivät toista vuosikymmentä siitä, puhuako tieteenalasta ja sen käytännöistä sivistyksenä vai aikuiskasvatuksena. Aikuiskasvatus vakiintui ydinkäsitteeksi 1950-luvun puolivälissä. Termikiistan juurisyyt ovat yhä läsnä tavassa, jolla näemme aikuiskasvatustieteen tarkoituksen.
11
Mouhu, Katriina, Timo Hytönen, and Paula Elomaa. "Ahomansikan kukintaan vaikuttavien geenien karakterisointi." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76904.
Full textAbstract:
Kasvien kukintaa säätelevät sekä ulkoiset (ympäristöolosuhteet) että sisäiset tekijät (kasvin kehitysvaihe).Näiden tekijöiden vaikutusta kukinnan alkamiseen on tutkittu paljon erityisesti lituruohon (Arabidopsis thaliana(L.) Heyhn.), avulla. Lituruoholla kukintaa säätelevät useat reitit, kuten esimerkiksi päivänpituus-,hormoni-, vernalisaatio- ja autonominen reitti. Reitit muodostavat geeniverkoston, joka säätelee kukintaingeraattorigeenienFT ja SOC1 kautta kukkameristeemin identiteettigeenejä LFY ja AP1. Päivänpituusreitti edistääkukintaa aktivoimalla FT:n ilmenemistä, kun taas hormoni-, vernalisaatio- ja autonominen reitti edistävätkukintaa estämällä kahden kukintaa negatiivisesti säätelevän geenin, FLC:n ja SVP:n, ilmenemistä.Yhteistä SOC1:lle, FLC:lle ja SVP:lle on se, että ne kaikki kuuluvat laajaan MADS-boxgeeniperheeseen.MADS-geenien koodaamat proteiinit säätelevät kohdegeeniensä toimintaa sitoutumallaniiden DNA:han. Lisäksi MADS-proteiinit pystyvät muodostamaan komplekseja sekä itsensä että muidenMADS-proteiinien kanssa. Esimerkiksi SOC1 aktivoi LFY:ä sitoutumalla sen säätelyalueeseen, mutta pystyysiirtymään tumaan vain vuorovaikutuksessa toisen MADS-proteiinin kanssa. Vastaavasti FLC ja SVP estävätSOC1:n ilmenemistä sitoutumalla sen säätelyalueeseen keskinäisessä vuorovaikutuksessa. MADS-proteiinitja niiden vuorovaikutukset sekä toiminta ovat varsin säilyneitä eri kasvilajien välillä, joskin keskeinen kukintaaestävä MADS-geeni FLC on tunnistettu vain ristikukkaisissa lajeissa.Ahomansikka on, toisin kuin lituruoho, monivuotinen lyhyenpäivänkasvi. Tutkimme mansikan kukinnansäätelyä käyttämällä ahomansikkaa mallikasvina. Ahomansikalta tunnetaan villityypin lisäksi useitajatkuvasatoisia muunnoksia. Näiden avulla olemme identifioineet mahdollisia kukintaan liittyviä kandidaattigeenejä,joiden toimintaa mansikalla voidaan tutkia siirtogeenisten mansikkalinjojen avulla. Tutkimmeahomansikan SOC1:n roolia kukinnan säätelyssä käyttämällä geenien ylituotto- ja hiljentämistekniikkaa Hawaii-4 –genotyypillä. Olemme tuottaneet agrobakteerivälitteisen geeninsiirron avulla useita ylituotto- ja hiljennyslinjoja,joiden kukintaominaisuuksissa näkyy muutoksia.
12
Saastamoinen, Ilpo. "Árfo-guov'del -joiku. Improvisointia vai opitun toistoa?" Etnomusikologian vuosikirja 5 (December 1, 1993): 277–92. http://dx.doi.org/10.23985/evk.101032.
Full text
13
Pyyhtinen, Olli, and Sakari Tamminen. "Tuleminen vailla toistoa : A. N. Whiteheadin prosessiontologia." Tiede & edistys 39, no. 2 (February 1, 2014): 103–27. http://dx.doi.org/10.51809/te.105141.
Full text
14
Pesonen, Maiju, Arto Huuskonen, and Maarit Hyrkäs. "Liharotuisten risteytysnautojen kasvu- ja teurasominaisuudet suomalaisessa teurasaineistossa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75403.
Full textAbstract:
Tutkimuksella haluttiin selvittää Suomessa teurastettujen liharotuisten risteytysnautojen kasvu- ja teurasominaisuuksia laajan data-aineiston pohjalta. Tutkimusaineistona oli teurastamoilta saatu naudan ruhojen teurasaineisto, johon yhdistettiin ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen kautta saadut rotutiedot. Teurastamoaineistoa oli käytössä HK Agri Oy:ltä ja Snellman Lihanjalostus Oy:ltä vuodesta 2007 lähtien, A-Tuottajat Oy:ltä vuodesta 2008 lähtien ja Saarioinen Lihanjalostus Oy:ltä vuodesta 2010 lähtien. Yhdistetyssä datassa olivat mukana seuraavat tiedot: eläimen syntymätunnus, teurastuspäivä, teuraspaino, teurastuksessa hylättyjen osien paino, ruhon laatuluokka, ruhon rasvaisuusluokka, eläimen syntymäaika, eläimen sukupuoli, eläimen rotukoodi, eläimen emän rotukoodi ja eläimen isän rotukoodi. Teurasruhot oli teurastamoissa punnittu ja luokiteltu EUROP-luokituksen mukaisesti. Nettokasvutulosten laskemiseksi dataan lisättiin uutena muuttujana eläimen lihapaino syntyessä (alkupaino). Tämä lisättiin oletusarvona siten, että alkupainoksi määritettiin sonnivasikalle 16 kg ja lehmävasikalle 15,2 kg. Nettokasvu laskettiin teuraspainon ja kokeen alun lihapainon erotuksena jaettuna kasvatuspäivillä. Tutkimuksessa vertailtavia rotuja olivat aberdeen angus (ab), hereford (hf), limousin (li), charolais (ch), simmental (si) ja blonde d’Aquitaine (ba). Eläimen katsottiin edustavan kyseistä rotua, jos sen molemmat vanhemmat olivat ProAgria Maatalouden Laskentakeskuksen aineistossa luokiteltu ao. rodun edustajiksi. Kaikkien edellä mainittujen kuuden rodun osalta vertailtiin puhtaiden eläinten kasvu- ja teurasominaisuuksia ns. kaksiroturisteytyseläimiin eli tapauksiin, joissa joko teuraseläimen emä tai isä edusti toista liharotua. Toisin sanoen esimerkiksi aberdeen angus-eläinten osalta vertailtiin puhtaiksi luokiteltujen ab-eläinten kasvu- ja teurastuloksia ab×hf-, ab×li-, ab×ch-, ab×si- ja ab×ba-risteytyseläimiin. Vastaavat vertailut tehtiin hereford-, limousin-, charolais-, simmental- ja blonde d’Aquitaine-rotujen osalta. Vertailut tehtiin sekä teurastetuille hiehoille että sonneille. Tulosten perusteella keskikokoisten liharotujen (aberdeen angus ja hereford) kasvutulosta ja ruhon laatua voidaan parantaa merkittävästi käyttämällä risteytyksessä pääterotuja (charolais, limousin, simmental, blonde d’Aquitaine). Pääterotujen eläimillä ei aineistossa saavutettu vastaavan suuruisia risteytyshyötyjä puhtaaseen eläinainekseen verrattuna. Kuitenkin esimerkiksi simmentalin osalta ch- ja ba-roduilla risteyttäminen näytti tässä aineistossa parantavan teurasominaisuuksia. Sen sijaan charolais-, limousin- ja blonde d’Aquitaine-rotujen osalta risteytyksillä ei saavutettu juurikaan hyötyä, kun tarkasteltiin pelkästään teuraseläinten kasvu- ja teurasominaisuuksia.
15
Chikhi, A., and I. Boujenane. "Effets génétiques et non génétiques sur le poids de toison des ovins des races Boujaâd et Sardi." Revue d’élevage et de médecine vétérinaire des pays tropicaux 59, no. 1-4 (January 1, 2006): 59. http://dx.doi.org/10.19182/remvt.9956.
Full textAbstract:
L’analyse a porté sur 1 937 et 2 005 poids de toison des ovins, respectivement des races Boujaâd et Sardi. Les données ont été collectées durant huit ans, de 1994 à 2001, dans le domaine expérimental Déroua à l’Inra. L’âge à la tonte, l’année de tonte et le sexe de l’animal ont eu des effets significatifs sur le poids de toison des ovins des deux races. Les animaux âgés de moins de 18 mois et de sexe mâle ont montré les performances les plus élevées. La répétabilité et l’héritabilité du poids de toison ont été estimées par la méthode Reml appliquée à un modèle animal. Les répétabilités estimées du poids de la toison ont été de 0,46 et 0,57 respectivement pour les ovins des races Boujaâd et Sardi, et les héritabilités ont été respectivement de 0,27 et 0,40. La régression de la valeur génétique additive de chaque animal pour le poids de toison, estimée par la méthode Blup appliquée à un modèle animal en son année de naissance a montré un progrès génétique annuel de 32 g/an pour la race Boujaâd et de 68 g/an pour la race Sardi. Il a été conclu que la sélection serait très efficace pour l’amélioration du poids de toison des ovins des races Boujaâd et Sardi
16
Wong, Flora Y., Theodora Alexiou, Thilini Samarasinghe, Vojta Brodecky, and Adrian M. Walker. "Cerebral Arterial and Venous Contributions to Tissue Oxygenation Index Measured Using Spatially Resolved Spectroscopy in Newborn Lambs." Anesthesiology 113, no. 6 (December 1, 2010): 1385–91. http://dx.doi.org/10.1097/aln.0b013e3181fc5567.
Full textAbstract:
Background Bedside assessments of cerebral oxygenation are sought to monitor cerebral injury in patients undergoing intensive care. Spatially resolved spectroscopy measures tissue oxygenation index (TOI, %) which reflects mixed cerebral arterial and venous oxygenations. We aimed to evaluate arterial and venous components of TOI (cerebral arterial to venous volume ratio [A:V ratio]) in the newborn lamb brain using cerebral arterial and venous blood samples, and to investigate the impact of acute hypoxemia on the A:V ratio and TOI. Method Nine lambs were ventilated with varied inspired oxygen to generate arterial oxygen saturations between 25% and 100%. Cerebral arterial and venous oxygen saturations analyzed using cooximeter of arterial and superior sagittal sinus blood were used to estimate TOI (TOIcox), assuming cerebral A:V ratio of 25:75. TOIcox was compared with the TOI measured by spatially resolved spectroscopy (TOIsrs). Actual cerebral arterial and venous volume fractions were reestimated using TOIsrs = cerebral arterial volume fraction cerebral arterial oxygen saturation + cerebral venous volume fraction*cerebral venous oxygen saturation. Results Median (range) TOIsrs was 48.5% (32.0-64.1%), and TOIcox was 48.4% (13.7-74.4%), and the two were significantly correlated (R = 0.77). The mean difference between TOIsrs and TOIcox was 2.4% (limits of agreement ± 18.1%). The TOIsrs - TOIcox difference varied with oxygen saturations, with TOIsrs higher than TOIcox at low saturations, and lower at high saturations. Cerebral arterial volume fraction was 22.9-27.5% in normoxia and markedly increased in hypoxemia. Conclusion TOI corresponds with cerebral oxygenation. The variable agreement of TOIsrs with TOIcox may reflect changes in cerebral A:V ratio due to arterial oxygenation-related vasoreactivity.
17
Toivanen, Anna-Leena. "Kirjallisuudentutkijain Seuran historian keruukutsu." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 16, no. 1 (March 25, 2019): 91. http://dx.doi.org/10.30665/av.79344.
Full textAbstract:
Hyvä KTS:n jäsen, entinen jäsen tai seuran toiminnassa mukana ollut,
Onko Sinun hallussasi tai oppiaineesi hyllyssä Kirjallisuudentutkijain Seuran historiaan liittyvää materiaalia – valokuvia, pöytäkirjoja, valmisteluaineistoa, kirjeenvaihtoa, vuosiseminaariohjelmia tms.? KTS kokoaa aineistoaan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon, jossa sitä on ennestään KTS:n perustamisvuodesta 1927 lähtien. Toivomme aineiston karttuvan jatkossakin mahdollisimman täydellisenä.
Tieteellisten seurojen aineistojen arkistointi oli esillä myös Tieteiden talolla 2.11.2018 järjestetyssä tieteellisten seurojen edustajien tapaamisessa. Tieteellisten seurojen arkistoaineistojen talteen saaminen olisi tärkeää tieteenalojen historiankirjoituksen kannalta, mutta vaatii vaivannäköä, jotta aineistot eivät katoaisi oppiaineiden muuttaessa ja luottamushenkilöiden vaihtuessa.
Kirjallisuudentutkijain Seuran arkiston tilanne on yleisesti ottaen hyvä, sillä suuri osa aineistosta on jo arkistossa, toisin kuin monen muun tieteellisen seuran. KTS:n aineistoa on SKS:n arkistossa yhteensä 1,64 hyllymetriä, ja aineisto on osin järjestetty. Arkisto sisältää pöytäkirjoja ja esityslistoja, talousasiakirjoja, seminaari- ja juhla-aineistoja, sääntöjä, vuosikertomuksia, jäsenluetteloita, kirjeenvaihtoa ja painotuotteita. Lisäksi yksittäisiä Kirjallisuudentutkijain Seuran tilaisuuksia on valokuvattu ja äänitetty.
Aineistojen talteen saaminen tulevaisuudessakin edellyttää aktiivisuutta. Jos Sinulla tai oppiaineesi tiloissa on Kirjallisuudentutkijain seuran arkisto-aineistoa (esim. pöytäkirjoja, valmisteluaineistoa, vuosiseminaarien ohjelmia), ota yhteyttä KTS:n sihteeriin Kasimir Sandbackaan (sihteeri.kts@gmail.com) tai suoraan Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran arkistoon (arkisto@finlit.fi) aineiston luovuttamiseksi. Jos hallussasi on seuran toimintaan tai tilaisuuksiin liittyviä valokuvia, jotka voisit luovuttaa, ota yhteyttä SKS:n arkistoon (arkistokuvat@finlit.fi). Voit vapaasti luovuttaa itse ottamiasi valokuvia. Mikäli kuvat ovat jonkun toisen ottamia, kerro se kuvia luovuttaessasi, sillä valokuviin liittyy tekijänoikeus. Liitä mukaan myös tieto siitä, missä ja milloin kuvat on otettu. Valokuvat olisivat hieno lisä KTS:n aineistoon!
KTS:n hallitus
18
Heikkinen, Hannu L. T., and Harri Kukkonen. "Ammattikorkeakoulu toisin ajateltuna." Aikuiskasvatus 39, no. 4 (December 10, 2019): 262–75. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88096.
Full textAbstract:
Ammattikorkeakoulujen lakisääteisessä tehtävässä korostuvat työelämän tarpeisiin vastaaminen, alueellinen kehittäminen ja yhteistyö elinkeino- ja muun työelämän kanssa. Laki kehystää toimintaa mutta jättää tilaa tulkinnoille. Pohdimme tulkintoja tiedosta, osaamisesta, tutkimuksesta ja ammattikorkeakoulun yhteiskunnallisesta tehtävästä.
Perustamme tarkastelun antiikin filosofin Aristoteleen klassiseen erotteluun tiedon muodoista ja saksalaisen kriittisen yhteiskuntafilosofin Jürgen Habermasin teoriaan tiedon yhteiskunnallisista intresseistä. Rakennamme kaksi lähestymistapaa ammattikorkeakoulutukseen, tutkimukseen ja ammattikorkeakoulun yhteiskunnalliseen tehtävään: rajattu ja laaja näkemys. Rajatussa näkemyksessä korostuvat käytännöllinen tieto, lineaarinen tulkinta osaamisesta, välittömiä käytännön sovelluksia tuottava tutkimus ja tekninen, osin praktis-hermeneuttinen tiedonintressi. Siten ammattikorkeakoulun yhteiskunnallinen tehtävä pohjautuu välitöntä hyötyä korostaviin, tämänhetkisiin elinkeino- ja muun työelämän odotuksiin ja tarpeisiin. Laaja näkemys edustaa dynaamista tulkintaa osaamisesta ja teoreettisia ja kriittis-emansipatorisia tiedon intressejä. Sen mukaan ammattikorkeakoulun tehtävän määrittelyssä tulee huomioida yhteiskunnalliset, historialliset, filosofiset ja ekologiset näkökulmat siten, että niiden vaikutuksia arvioidaan pitkällä aikavälillä. Pitkällä tähtäimellä ammattikorkeakouluja haastetaan siirtämään painopistettään globaaliin vastuuseen, tulevien sukupolvien hyvinvointiin ja ekososiaaliseen sivistykseen.
19
Haapala, Vesa, and Riikka Rossi. "Sanojen toiset kasvot." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 3 (September 1, 2007): 3–5. http://dx.doi.org/10.30665/av.74698.
Full text
20
ALLAIN, D., and R. G. THÉBAULT. "Les objectifs et les critères de sélection : La production de fibres textiles chez la chèvre, le lapin et le mouton." INRAE Productions Animales 5, HS (December 2, 1992): 161–65. http://dx.doi.org/10.20870/productions-animales.1992.5.hs.4280.
Full textAbstract:
Cet article présente l’état actuel de la production de fibres textiles animales en France : le mohair produit par la chèvre angora, l’angora produit par le lapin angora, et la laine produite par le mouton et considérée comme un sous-produit de l’élevage ovin. Chez la chèvre angora, dont la toison est normalement composée d’un seul type de fibres non médullées, et chez le mouton dont la composition de la toison est très diversifiée selon les races, les paramètres zootechniques de la production de fibres sont la quantité individuelle de poils produit, la finesse et la longueur des fibres, et la pureté de la toison (rendement au lavage, taux de fibres médullées grossières, matières végétales). Chez le lapin angora, dont la toison est composée de 3 types de fibres médullées, les paramètres zootechniques de la production d’angora sont le poids de toison, la composition (poil jarreux, poil laineux) et la dureté de la toison, et la longueur des différents types de fibres. Certains critères de qualité font l’objet de mesures objectives normalisées (finesse, longueur), d’autres doivent être précisés (dureté, taux de jarres). Chez la chèvre angora et le lapin angora, la mise en place du contrôle de performances en ferme avec mesures de critères de qualité des toisons et la conduite de travaux expérimentaux en station permettent d’appréhender les composantes et les facteurs de variations de la production et de créer des génotypes particuliers dans le cadre d’une collaboration avec les éleveurs allant du simple appui technique au programme collectif d’amélioration génétique.
21
Onnismaa, Jussi. "Työelämän kaksoissidokset ja niiden vastamyrkyt." Aikuiskasvatus 27, no. 2 (May 15, 2007): 103–13. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93748.
Full textAbstract:
Työelämässä ja organisaatioissa voi tunnistaa paradoksaalisia suhteita ja rakenteita, jotka eivät ole miltä näyttävät tai kuulostavat. Työntekijät ja keskijohto joutuvat elämään hämmennyksen vallassa yrittäessään vastata ristiriitaisiin vaatimuksiin. Artikkelissa tunnistetaan työelämän kaksoissidoksia ja luonnostellaan niille vastamyrkkyjä: kulttuurintutkija Batesonin kuvaamaa kolmannen tason oppimista, kielellisten ilmaisujen ristiriitaisuuden tunnistamista sekä työntekijöiden ja organisaatioiden yhteisten kertomusten muistamista hyödyntämällä niin kutsuttua toista tietoa.
22
Pahikkala, Juhani. "Lounaismurteiden passiivin toisen partisiipin ongelma." Sananjalka 30, no. 1 (January 1, 1988): 73–84. http://dx.doi.org/10.30673/sja.86505.
Full text
23
Kuusela, Pekka. "Kehittämisen ja tutkimuksen välitiloja paikantamassa." Aikuiskasvatus 29, no. 3 (September 15, 2009): 236–37. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94201.
Full text
24
Kajanto, Anneli. "Koululait toivat kattavan koulutuksen arvioinnin." Aikuiskasvatus 19, no. 2 (May 15, 1999): 188–91. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93229.
Full text
25
Teeri-Niknammoghadam, Krista. "Miksi joulun edellä muttei perjantain edellä?" Sananjalka 62, no. 62 (October 30, 2020): 54–75. http://dx.doi.org/10.30673/sja.90742.
Full textAbstract:
Kognitiivisen semantiikan alalla niin kutsutut ajan spatiaaliset metaforat ovat olleet suosittu tutkimuskohde jo vuosikymmeniä. Ajan spatiaalisista metaforista on kyse silloin, kun prototyyppisesti tilaan liittyvillä kielellisillä muodoilla ilmaistaan aikaan liittyviä suhteita. Tällaisina prototyyppisesti tilaan liittyvinä muotoina on pidetty erityisesti adpositioita, joiden käyttöä temporaalisten suhteiden kuvauksissa on tutkittu runsaasti eritoten kansainvälisellä tasolla, mutta jo jonkin verran myös fennistiikan piirissä.
Suomen kielessä ajan spatiaalisia metaforia ilmennetään yleisesti etu–taka-oppositioon perustuvilla adpositioilla, kuten edellä, edessä, perässä, jäljessä ja takana. Nämä adpositiot kuvaavat aikajanan horisontaalisena suorana, jolle relaation osallistujat sijoittuvat. Relaation keskeisiä osallistujia ovat suhteutettava eli muuttuja ja suhteutuskohta eli kiintopiste. Aikarelaatiossa kiintopiste ja muuttuja voivat kummatkin olla ajanhetkiä (kokous oli joulun edellä). Vaihtoehtoisesti toinen osallistujista voi olla ajan ihmismäinen kokija eli ego (meillä on edessämme vaikeita aikoja).
Tässä artikkelissa tarkastellaan suomen edellä-, edeltä- ja edelle-adpositioiden (EDELLÄ-adpositiot) käyttöä ajan spatiaalisissa metaforissa. Artikkelissa keskitytään ensinnäkin siihen, millaisia ajallisia kiintopisteitä EDELLÄ-adpositioita sisältävissä ilmauksissa esiintyy. Ajalliset kiintopisteet luokitellaan tutkimuksessa ominaisuuksiensa perusteella neljään pääryhmään ja 14:än alatyyppiin. Ajallisten kiintopisteiden osalta etsitään myös vastausta siihen, miksi toiset kiintopistetyypit sopivat EDELLÄ-adpositioita sisältäviin temporaalisiin ilmauksiin toisia paremmin (kokous oli joulun edellä ~ ?kokous oli perjantain edellä).
Toiseksi artikkelissa tutkitaan sitä, millaisena EDELLÄ-adpositioita sisältävät ajan ilmaukset kuvaavat muuttujan ja kiintopisteen välisen ajallisen suhteen. Metaforisten ilmausten kuvaama ajallinen suhde määritellään artikkelissa joko ajoittavaksi eli temporaaliseksi tai kontekstualisoivaksi eli temporaalis-kausaaliseksi. Ajoittavassa suhteessa kiintopiste toimii puhtaasti temporaalisena viitepisteenä muuttujan sijainnin selvittämiselle (YT-neuvottelut pidettiin vapun edellä), kun taas kontekstualisoivassa suhteessa kiintopiste tarjoaa kontekstuaalisen kehyksen, josta käsin muuttujan ja kiintopisteen välinen tapahtumaketju voidaan ymmärtää (alkoholin haitoista puhutaan paljon vapun edellä).
EDELLÄ-adpositioihin liittyviä ajallisia kiintopisteitä ei ole tutkittu aiemmin. Ilmiön tutkimisella saadaan uutta tietoa niin suomen adpositioiden metaforisesta käytöstä kuin suomen puhujien tavasta käsitteistää aikaa ja ajallisia suhteita. Aihetta tarkastelemalla voidaan siis paremmin ymmärtää sitä, millaiset vakiintuneet käsitteistystavat ohjaavat aikaan liittyvää ajattelua.
Tutkimus perustuu kahteen erilaiseen aineistoon, jotka on poimittu Kansallisarkiston suomenkielisen lehtikokoelman 1960–2000-luvulla julkaistuista sanoma- ja aikakauslehdistä koostuvasta korpuksesta sekä Internet-keskusteluista koostuvasta Suomi24-korpuksesta.
26
Wygant, Amy, Pierre Corneille, and Marie-France Wagner. "La Conquete de la Toison d'or." Modern Language Review 95, no. 2 (April 2000): 506. http://dx.doi.org/10.2307/3736183.
Full text
27
Taipale, Juhani. "Rakennejärjestelmän toisen asteen tekijöiden luotettavuusteoreettinen yhteisvaikutusanalyysi." Rakenteiden Mekaniikka 50, no. 3 (August 22, 2017): 357–61. http://dx.doi.org/10.23998/rm.65122.
Full textAbstract:
Artikkeli esittelee analysointimenetelmän, jonka avulla saadaan kartoitetuksi ne valitun rakennejärjestelmän primaarit perustekijät ja tekijäkombinaatiot, joiden luonne tulee ymmärtää tarkemmin pyrittäessä turvallisiin rakenneratkaisuihin. Samoin löydetään sekundaarit tekijät sekä tekijäkombinaatiot, joihin panostaminen on epätaloudellista. Näin muotoutuu rakennekokonaisuuksien eriasteisten vaikutustekijöiden priorisointi tavalla, joka takaa täsmälaatuvaatimusten kohdentumisen rakenneratkaisujen detaljitasolla vaaditun funktionaalisen potentiaalin maksimoimiseksi. Samalla se tuo esiin käytettävien suunnittelu- ja mitoitusmenetelmien mahdollisesti generoimat piilovarmuudet / täsmäkohdentamattomat epätaloudelliset ylipanostukset tai niiden epätarkkuuksista johtuvat varmennuspuutteet / kohdentamattomat riskit. Koko tarkastelun kannalta oleellista onkin se potentiaalinen mahdollisuus, että merkityksettömäksi katsottavien vaikutustekijöiden jokin käytännössä vaikeasti todennettava yhteisvaikutus voi yllättäen evoloitua merkittäväksi ääritilanteen hallitsemattomaksi riskitekijäksi.
28
Puumalainen, Jouni. "Vertaisten näkemyksiä toisten tukemisesta ja auttamisesta." Kuntoutus 43, no. 2 (June 5, 2020): 31–37. http://dx.doi.org/10.37451/kuntoutus.97304.
Full text
29
Simonneau, Henri. "Toison d’or et ses hérauts. Le rôle des officiers d’armes dans l’ordre de la Toison d’or." Publications du Centre Européen d'Etudes Bourguignonnes 59 (January 2019): 29–40. http://dx.doi.org/10.1484/j.pceeb.5.119861.
Full text
30
Berque, Augustin. "Des toits, des étoiles." Les Annales de la recherche urbaine 74, no. 1 (1997): 5–11. http://dx.doi.org/10.3406/aru.1997.3114.
Full text
31
Kaminstein, Philip. "Homolo Toigo?1928?1984." Child Care Quarterly 15, no. 3 (1986): 208. http://dx.doi.org/10.1007/bf01119676.
Full text
32
Grahn, Malin. "Usko, toivo ja rakkaus." Tiede & edistys 36, no. 4 (April 1, 2011): 331–36. http://dx.doi.org/10.51809/te.105052.
Full text
33
Värri, Veli-Matti. "Kasvatus ja ”ajan henki”." Aikuiskasvatus 22, no. 2 (May 15, 2002): 92–104. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93405.
Full textAbstract:
Olemme ontologisesti juurtuneita ’annettuun’ sosiaaliseen maailmaan ja sen kieliyhteisöön – voimme tulla ihmisiksi vain toisten kaltaistemme joukossa, kirjoittaa Veli-Matti Värri artikkelissaan. Ihminen tulee siksi, mitä hän on, yhteisössä.
34
Acton, Nancy, and Daniel Klayman. "Conversion of Artemisinin (Qinghaosu) toIso-Artemisitene and to 9-Epi-Artemisinin1." Planta Medica 53, no. 03 (June 1987): 266–68. http://dx.doi.org/10.1055/s-2006-962700.
Full text
35
Ylöstalo, Hanna. "Feministisestä teoriasta käytäntöön." Aikuiskasvatus 33, no. 2 (May 15, 2013): 118–27. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94033.
Full textAbstract:
Vaikka tasa-arvo on jaettu yhteiskunnallinen ihanne, on se edelleen työpaikoilla arka aihe. työelämään liittyviä ongelmia ei ole totuttu ajattelemaan sukupuoli- tai tasa-arvonäkökulmasta. Tasa-arvokoulutus tarjoaa mahdollisuuden opettaa ”toisin”.
36
Lechte, John. "Photography from the Turin Shroud to the Turing Machine, Yanai Toister (2020)." Philosophy of Photography 11, no. 1 (June 1, 2020): 137–41. http://dx.doi.org/10.1386/pop_00034_5.
Full text
37
Saarinen, Essi, Perttu Virkajärvi, Arto Huuskonen, Maarit Hyrkäs, Markku Niskanen, Maiju Pesonen, and Raija Suomela. "Innovatiivisia rehukasveja nautakarjatiloille." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75604.
Full textAbstract:
Ilmaston lämpenemisen seurauksena suomalaisilla nautakarjatiloilla saattaa jatkossa olla mahdollista viljellä uusia rehukasveja. Ostotypen korkeat kustannukset ja lisääntynyt kiinnostus kotoisen valkuaisrehun tuotantoon ovat luoneet tarpeen tutkia typensitojakasvien käyttöä kokoviljasäilörehuna. Emolehmätuotannossa laidunkauden pidentäminen toisi kustannussäästöjä eläinten ruokintaan. MTT:n toteuttamassa InnoNauta Kehitys –hankkeessa testattiin rehukaalin, -rapsin ja -juurikkaan sekä hirssin sadontuottokykyä Maaningan ja Ruukin toimipisteissä. Kokoviljasäilörehuksi korjattiin kahta härkäpapu-vehnä –seosta. Myös sini- ja valkolupiinin satopotentiaalia testattiin. Tutkimuksessa haettiin innovatiivisia rehukasveja, joista rehukaalta, -rapsia, -juurikasta, lupiineja ja hirssiä kasvatettiin havaintoruuduilla (2 toistoa). Härkäpapu-vehnä (50:50, 70:30) –seoksia pidettiin potentiaalisimpana, joten niitä kasvatettiin kolmessa kerranteessa. Kokeet toteutettiin MTT Maaningan ja Ruukin toimipisteissä vuosina 2010 ja 2011. Koeruuduilta määritettiin hehtaarisato sekä rehujen kemiallinen koostumus ja rehuarvot. Rehujuurikkaalta määritettiin lisäksi kivennäiskoostumus ja tärkkelys etanoliuutolla. Rehukasvivalikoimaa laajentamalla olisi mahdollista pidentää laidunkautta, sillä rehurapsi, rehukaali ja rehujuurikas menestyivät hyvin Pohjois-Savossa ja -Pohjanmaalla. Rehukaalin sadontuottokyky vaihteli kokeessa runsaasti ollen 3 300–10 900 ka kg/ha. Rehurapsi tuotti satoa rehukaalia tasaisemmin. Hyvissä kasvuolosuhteissa kasvi ylsi 7 600–10 800 ka kg hehtaarisatoihin. Rehujuurikkaan kokonaissadontuottokyky (naatit+juuret) oli 11 300–15 800 ka kg/ha. Naattien osuus kokonaismassasta oli hieman yli kolmannes. Rehukaali, -rapsi ja -juurikas kestivät hyvin pakkasta ja ne korjattiin vasta syys-lokakuussa. Viivästetyn laidunruokinnan haasteena Suomessa on kuitenkin peltojen erittäin kosteat olosuhteet varsinkin sateisena syksynä. Hirssit osoittautuivat hallanaroiksi eikä niiden viljelyä voi suositella Keski- ja Pohjois-Suomen olosuhteissa. Härkäpapu-vehnä –seoksessa sääolojen lisäksi lajikevalinta ja korjuuajankohta vaikuttivat tulokseen, mutta erot eivät olleet tilastollisesti merkitseviä. Seokset osoittautuivat varmoiksi sadontuottajiksi, keskimäärin niistä saatiin 8 600 ka kg hehtaarilta. Kontu –härkäpapu –Trappe –vehnäseos, joka kylvettiin 70:30 siemensuhteella (70 % härkäpavun täystiheydestä / 30 % vehnän täystiheydestä,) tuotti keskimäärin vain noin 200 ka kg enemmän satoa hehtaarilta, kuin 50:50 –seossuhteessa kylvetty seos. Kokeessa ei saatu merkitsevää eroa eri kylvömääräsuhteilla kylvettyjen koejäsenten kuiva-ainesatoihin. Härkäpapu-vehnä –kasvustojen energia-arvot on laskettu rehutaulukon perusteella. Maaningalla sadoista saatiin yli 70 000 MJ/ha, Ruukissa päästiin vuonna 2010 yli 80 000 MJ/ha energiasatoon ja 2011 jopa yli 100 000 MJ/ha energiasatoon. Luvut ovat suuntaa antavia, sillä käytännön kokemuksien perusteella eläimet ovat lypsäneet hyvin härkäpapu-vilja –säilörehulla ja tuntuma on, että härkäpapu -seosten sulavuudet ja siten myös energia-arvot voisivat olla jopa laskennallisia arvoja korkeammat. Tällä hetkellä on vaikea arvioida seosten tarkkoja energia-arvoja, koska härkäpapusäilörehun sulavuuskokeita ei ole tehty pohjoismaissa eikä rehulaboratorioiden menetelmiä ole voitu kalibroida todelliseen in vivo -sulavuuteen.
38
Sipiläinen, Timo, Per-Olov Marklund, and Anni Huhtala. "Muuttaako biodiversiteetti luomutuotannon tehokkuutta - luomu- ja tavanomaisen kasvituotannon vertailu." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76121.
Full textAbstract:
Useissa tutkimuksissa luonnonmukaista tuotantoa harjoittavat tilat ovat osoittautuneet perinteisiä tuotantopanoksia ja tuotoksia mittareina käytettäessä tavanomaisia tiloja tehottomammiksi. Luonnonmukaiseen tuotantoon saattaa kuitenkin liittyä positiivisia ympäristövaikutuksia, jotka jäävät perinteisiä tuotoksia ja tuotantopanoksia mittausperusteena käytettäessä huomioon ottamatta. Ympäristövaikutukset saattavat muuttaa eri tuotantotapojen suhteita keskinäisessä tehokkuusvertailussa. On myös mahdollista, että eri tuotantotavoilla positiivisen ympäristövaikutuksen aikaansaamisen ja niiden lisäämisen kustannus ei ole samansuuruinen. Voidaankin kysyä, saavutetaanko tuotannon kestävyystavoitteet maataloudessa nykyisin tehokkaasti yhteiskunnan näkökulmasta. Tämän tutkimuksen tavoitteena on tutkia, mikä vaikutus on biologisen monimuotoisuuden huomioon ottamisella tehokkuuden mittaustuloksiin. Ongelmana on, ettei ympäristövaikutuksille ole markkinahintoja. Tulos riippuu siitä, millaiset painot eri tuotoksille asetetaan eli minkä tuotoksen tai tuotosten suuntaan tehokkuutta arvioidaan. Tehokkuutta mitataan sekä perinteisillä etäisyysfunktioilla että suuntaetäisyysfunktioilla, ja mittareina käyttäen myös alivektoritehokkuuksia. Perinteisillä etäisyysfunktioilla saadaan selville tekninen tehokkuus, kun tarkastellaan mahdollisuutta lisätä tuotoksia samansuhteisesti käytettäessä tietty määrä tuotantopanoksia. Suuntaetäisyysfunktioiden tapauksessa voidaan puolestaan tarkastella esimerkiksi mahdollisuutta lisätä jompaakumpaa tuotosta pitäen toista tuotoksista ennallaan. Lisäksi määritetään, mikä on ympäristövaikutuksen arvo eli ns. varjohinta kussakin tapauksessa. Tässä tutkimuksessa käytetään matemaattisia DEA (data envelopment analysis) ohjelmointimalleja. Tutkimusaineisto koostuu MTT Taloustutkimuksen ylläpitämän kirjanpitoaineiston kasvinviljelytiloista vuosilta 1994 - 2002. Yli kymmenesosa näytteen tiloista harjoittaa luonnonmukaista tuotantoa. Kasvinviljelytilojen oletetaan tuottavan perinteisen kasvituotoksen (ilman tukia) lisäksi toista tuotosta, joka on Shannon-Weiner kasvidiversiteetti-indeksillä mitattu biodiversiteetti. Panokset ovat perinteisiä tuotantopanoksia: peltoala, työmäärä, energia, muut muuttuvat panokset sekä kone- ja rakennuspääoma. Tulosten mukaan biodiversiteetin huomioonottaminen vaikuttaa havaintojen suhteelliseen tehokkuuteen. Jos teknistä tehokkuutta mitataan pelkästään perinteisen kasvituotoksen osalta, tavanomaiset tilat ovat luonnonmukaista tuotantoa harjoittavia tiloja tehokkaampia. Luonnonmukaisen ja tavanomaisen tuotannon tehokkuusero pienenee huomattavasti, jos otetaan huomioon myös biodiversiteetti tavanomaisen kasvituotoksen lisäksi. Luonnonmukaisia tuotteita tuottavien tilojen kasvituotos pinta-alayksikköä kohti on alhaisempi kuin tavanomaisia tuotteita tuottavien mutta vastaavasti biodiversiteetti-indikaattori saa luonnonmukaisilla tiloilla keskimäärin korkeampia arvoja kuin tavanomaisilla tiloilla. Varjohintojen perusteella arvioiden biodiversiteetin lisääminen on luonnonmukaisessa tuotannossa keskimäärin edullisempaa kuin tavanomaisessa.
39
Sajavaara, Kari. "Kontrastiivinen analyysi, transfer ja toisen kielen oppiminen." Lähivõrdlusi. Lähivertailuja, no. 17 (October 1, 2006): 9. http://dx.doi.org/10.5128/lv17.01.
Full text
40
Huttunen, Ulla. "Tietoa ja taitoa toisen asteen verkko-opetukseen." Aikuiskasvatus 27, no. 3 (September 15, 2007): 213–17. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93768.
Full textAbstract:
Siirtyminen perinteisestä opetuksesta verkko-opetukseen ei käy käden käänteessä. Paine lisääntyvään tieto- ja viestintäteknologian ja verkon opetuskäyttöön kuitenkin kasvaa. Verkko-opetus ja -opiskelu edellyttävät opettajilta uusia tapoja opettaa, mutta ne vaativat myös opiskelijoilta uusia tyylejä oppia. Tarvitaan virtuaalisia opetus- ja opiskelutaitoja. Kirjoituksessa kerrotaan Keski-Suomen Opinpolku projektista ja sen jälkivaiheista. Opinpolku tarjosi opettajille vierikoulusta, jonka tavoitteena oli kohentaa didaktisia perustaitoja tietotekniikan opetuskäytössä. Haasteina ovat opettajien ajankäyttö, verkkodidaktiikka ja tekniikka.
41
Puolakka, Hanna-Leena. "Maanselältä merelle." Tekniikan Waiheita 39, no. 3 (September 21, 2021): 186–97. http://dx.doi.org/10.33355/tw.110024.
Full textAbstract:
Kesällä 2020 ja keväällä 2021 sain mahdollisuuden tuottaa kaksi uitto- ja metsätyöaiheista näyttelyä: Ensimmäinen nousi Savukoskelle kotiseututalo Puistolaan, toista rakennetaan parhaillaan Iin kotiseutumuseoon. Vaikka aihepiiri on käytännössä sama, löytyi paikkakuntien teollisuushistorian väliltä paljon mielenkiintoisia eroavaisuuksia. Molempia näyttelyitä yhdistää aiheena uitto ja metsätyö, mutta näyttelyistä muodostui lopulta muuten hyvin erilaiset. Savukoskella uitto jäi huomattavasti pienempään rooliin kuin metsätyömaat, sillä juuri savotoilla oli selvästi suurempi paikka Kemijoen alkulähteiden seutuvilla asuvien Saulaisten sydämissä. Iissä jokisuun asukkailla oli vain hataria mielikuvia suursavotoista, sillä suurin osa paikallisista oli ollut töissä paikallisesti, siis nimenomaan tukkien uitossa tai erottelulla. Iloitsin kuitenkin siitä, että itse olen päässyt läheisesti tutustumaan pohjoisen suurten jokien molempiin todellisuuksiin. Eniten jäin kaipaamaan enemmän aiheen sosiaalihistoriaan liittyvää tutkimusta.
42
Pantzar, Eero. "Aikuiskasvatuksen globaalit haasteet informaatioyhteiskunnassa." Aikuiskasvatus 17, no. 4 (December 1, 1997): 244–48. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92458.
Full textAbstract:
Kehittyneiden maiden koulutukselliset kysymykset ovat pääasiallisesti toiset kuin kehitysmaiden. Mikään ei kuitenkaan voi peittää sitä tosiasiaa, että aikuisten opettamisessa löytyy myös yhteisiä, valtavia yleismaailmallisia ongelmia. Maailman lukutaidottomien aikuisten määrä lähentelee yhtä miljardia. Globaalissa informaatioyhteiskunnassa lukutaidottomuuden laajuutta voidaan pitää melkoisena paradoksina.
43
Silvennoinen, Heikki, and Juha Sihvonen. "Riippumattomaan arviointitietoon on monet tarpeet." Aikuiskasvatus 25, no. 4 (December 1, 2005): 297–306. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93648.
Full textAbstract:
Koulutuksen arviointineuvosto aloitti toimintansa Jyväskylän yliopiston yhteydessä keväällä 2004. Sen toimialaan kuuluvat toisen asteen ammatillinen aikuiskoulutus sekä vapaa sivistystyö. Arviointi on rakennettu asiantuntijain verkostojen perustalla. Ensimmäisinä suurina hankkeina arviointineuvosto kävi käsiksi aikuisten ammatillisiin oppimismahdollisuuksiin sekä vapaan sivistystyön palvelukykyyn ja vaikuttavuuteen.
44
Varila, Juha, and Johannes Alikoski. "Mikä on koettu koulutustarve." Aikuiskasvatus 5, no. 3 (September 15, 1985): 133. http://dx.doi.org/10.33336/aik.96412.
Full textAbstract:
Helsingin yliopistossa on hyväksytty 17.9.1985 aikuiskasvatuksen alaan liittyvä FK Juha Varilan lisensiaattitutkimus ''Mitä on koettu koulutustarve - koulutustarvetta ja erityisesti koettua koulutustarvetta kuvaavan ja selittävän käsitteistön jäsenyys ja empiirinen sovellutus" (94 s. + 9 liites.). Ohessa tutkimuksen tiivistelmä sekä toisen tarkastajan lausunto.
45
Solnař, Stanislav, Martin Dostál, Karel Petera, and Tomáš Jirout. "APPLICATION OF THE TEMPERATURE OSCILLATION METHOD IN HEAT TRANSFER MEASUREMENTS AT THE WALL OF AN AGITATED VESSEL." Acta Polytechnica 58, no. 2 (April 30, 2018): 144. http://dx.doi.org/10.14311/ap.2018.58.0144.
Full textAbstract:
The Temperature Oscillation Infra-Red Thermography (TOIRT) was used to measure convective heat transfer coefficients at the inner vertical wall of an agitated and baffled vessel. Two impellers were used: an axial six-blade impeller with pitched blades and the Rushton turbine. The TOIRT method represents an indirect method based on measuring the phase shift between the oscillating heat flux applied to one side of the heat transfer surface and the wall temperature response monitored by a contactless infra-red camera at the same side. On the basis of this phase shift, the TOIRT method can indirectly evaluate the heat transfer coefficient on the other side of the heat transfer surface. Two forms of experimental results are presented in this paper. The first one describes graphical dependencies of the local Nusselt number on the dimensionless distance from the vessel bottom for various Reynolds numbers. The second form describes the mean Nusselt number along the wall as a function of the Reynolds number.
46
Ceneno, Jorge Antonio Silva, Regina Tiemy Kishi, and Edson Aparecido Mitishita. "Detection of areas for rainwater harvesting using airborne laser scanner and aerial imagery." Revue Française de Photogrammétrie et de Télédétection, no. 198-199 (April 21, 2014): 25–29. http://dx.doi.org/10.52638/rfpt.2012.68.
Full textAbstract:
Cet article présente une méthode d’identification des toits pour la récupération des eaux pluviales, basée sur l’utilisation des données d’un laser à balayage et d’imagerie visible et proche infrarouge. La discrimination automatique des surfaces couvertes de végétation et de toits s’avère difficile lorsque seule la hauteur des pixels est utilisée ; la procédure s’améliore lorsque la variation locale de l’altitude, c’est-à-dire la texture, est analysée. L’image obtenue par balayage laser est d’abord seuillée en fonction de la hauteur. La morphologie mathématique est également utilisée pour sélectionner les plus grandes surfaces, plus propices à la récupération des eaux pluviales. Lorsque la densité du nuage de points est trop faible, l’analyse conjointe des données laser et des photographies aériennes permet une meilleurediscrimination de la végétation et des toits. L'étude démontre la viabilité d’une utilisation conjointe du laser à balayage et de la photographie aérienne pour une telle application et la puissance de l’analyse texturale pour la discrimination.
47
Nori, Hanna, and Markku Vanttaja. "Pitkä tie yliopistoon." Aikuiskasvatus 38, no. 4 (November 30, 2018): 276–90. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88373.
Full textAbstract:
Tarkastelemme artikkelissa yliopistossa aikuisina opiskelevien, niin sanotun toisen mahdollisuuden käyttäjien profiilia ja koulutuspolkuja. Kysymme, miten he poikkeavat muista opiskelijoista ja mikä on saanut heidät hakeutumaan yliopisto-opintoihin keskimääräistä vanhempina. Tutkimuskysymyksiin vastaamme kahden toisiaan täydentävän aineiston avulla. Tilastokeskuksen kokoama henkilörekisteripohjainen tilastoaineisto käsittää 50 prosentin satunnaisotoksen (N = 23 826) Suomessa vuonna 2014 maisterintutkintoa suorittaneista opiskelijoista. Klusterianalyysissä aineistosta erottui neljä erilaista opiskelijaryhmää, joista yhden nimesimme ”toisen mahdollisuuden käyttäjiksi”: ryhmään kuuluvat olivat jo aiemmin tutkinnon suorittaneita ja työelämässä olleita, selvästi aikuisiällä yliopisto-opintonsa aloittaneita. Toisena aineistona käytämme Turun yliopistossa vuosina 2011–2015 aikuiskasvatustiedettä pää- tai sivuaineenaan opiskelleiden aikuisten (N = 42) kirjoittamia koulutuselämäkertoja. Tarkempaan analyysiin valitsimme neljä tarinaa, joissa kirjoittajat kuvailevat, miten he olivat päätyneet yliopisto-opiskelijoiksi. Koulutuselämäkertojen perusteella aikuisena yliopistoon hakeutumisen tyypillisiä syitä olivat halu edetä uralla, entiseen ammattiin kyllästyminen ja alan vaihtaminen, opiskelumotivaation löytyminen vasta myöhemmällä iällä sekä uusien haasteiden etsiminen. Opiskelemaan lähtö saattoi toimia myös pakoreittinä pois hankalasta elämäntilanteesta.
48
Colavolpe, Isabelle. "L'enfant trouvé sous la toise." Histoire, économie et société 6, no. 3 (1987): 409–20. http://dx.doi.org/10.3406/hes.1987.1462.
Full text
49
Feigelson, Kristian. "« Sous les toits de Paris... »." Esprit Janvier, no. 1 (2012): 78. http://dx.doi.org/10.3917/espri.1201.0078.
Full text
50
Pesonen, Jaana. "Monikulttuurisuudesta Tatun ja Patun Suomessa." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 3 (October 17, 2017): 38–55. http://dx.doi.org/10.30665/av.66380.
Full textAbstract:
Tatun ja Patun Suomesta (2007) julkaistiin Suomen 100-vuotisjuhlavuoden kunniaksi päivitetty versio: Tatun ja Patun päivitetty Suomi (2017). Kirjassa esitellään Suomea, sen historiaa, luontoa ja esimerkiksi suomalaisten tapoja. Tatun ja Patun Suomi ei kuitenkaan ainoastaan toista jo tunnettuja tarinoita Suomesta ja suomalaisista, vaan myös haastaa parodian avulla lukijansa pohtimaan, jopa kyseenalaistamaan, kulttuurisia tapoja, aina saunomisesta juhannuksen viettoon. Tässä artikkelissa tarkastelen Tatun ja Patun päivitettyä Suomea ja tehtyjä muutoksia ja lisäyksiä osana Suomen ja suomalaisuuden, erityisesti monikulttuurisen Suomen kuvausta. Artikkelissa esitän, että väärinymmärtäminen toimii strategiana normatiivisten kansallisuuden diskurssien haastamisessa. Tarkastelen myös Suomi-kuvan uudelleenrakentamista, esimerkiksi Suomen leijonan esittämistä sateenkaarilipun kanssa, irrottaen sen kansallismielisistä ja rasistisista diskursseista. Tatun ja Patun päivitetty Suomi osoittaa, ettei ole yhtä yhtenäistä kansaa ja tarinaa, vaan kieliltään, taustoiltaan ja arvoiltaan moninainen Suomi.