Dissertations / Theses on the topic 'Tunteet'

Keskustelu opettajan työn tunnepuolesta on lisääntynyt tämän vuosituhannen puolella paljon, ja emotionaalisen ulottuvuuden merkitys opetustyössä tiedostetaan. Aloittelevan opettajan tunteita ja opetusharjoittelun emotionaalista puolta on kuitenkin Suomessa tutkittu verrattain vähän. Tämä tutkimus tuo esille luokanopettajaopiskelijoiden tunteita päättöharjoitteluun liittyen henkilökohtaisen kerronnan ja tarinan kautta. Tutkimus on metodologialtaan narratiivinen ja vastaa kysymykseen, millaisina luokanopettajaopiskelijoiden päättöharjoittelukokemukset näyttäytyvät heidän kertomuksissaan ja minkälaisissa tilanteissa näistä tunteista kerrotaan. Tutkimuksen analyysi on aineistolähtöinen, ja aineisto on kerätty kerronnallisina haastatteluina neljältä luokanopettajaopiskelijalta, jotka suorittivat päättöharjoittelun vuoden 2015 aikana. Kertomukset esitetään tarinan muodossa. Kertomuksista käy ilmi, että opetusharjoittelu on vahvasti tunnepitoinen kokemus, ja harjoittelun aikana koetaan monenlaisia tunteita myönteisistä kielteisiin. Parhaimmillaan kokemus antaa valmiuksia ja tarjoaa tärkeitä oppimistilanteita, sekä rohkaisee ja innostaa tulevaan ammattiin. Kokemus voi kuitenkin olla myös raskas, kuormittava, ristiriitainen ja sisältää paljon negatiivisia tunteita. Tulokset osoittavat, että tunnetilat liittyvät erityisesti usein ammatillisen identiteetin omaksumiseen sekä ihmissuhteisiin harjoittelun aikana. Tärkeimmiksi näistä ihmissuhteista nousevat erityisesti suhde harjoittelun ohjaajaan ja suhde oppilaisiin. Tunteet joista kerrotaan, vaihtelevat laajasti onnen, tyytyväisyyden ja innostuksen tunteista huoleen, ahdistukseen ja kuormittavuuden tunteeseen. Tutkimukseni osoittaa, että tunteet ovat tärkeässä roolissa opetusharjoittelussa, ja ne tulisi ottaa paremmin huomioon opetusharjoittelua kehitettäessä. Opiskelijoille tulisi tarjota systemaattisesti tukea käsitellä harjoittelunaikaisia tuntemuksia harjoittelun aikana. Tunteiden käsittely ei auttaisi ainoastaan harjoittelukokemuksen läpikäymistä, vaan helpottaisi valmistautumista tulevaan emotionaalisesti kuormittavaan ammattiin.

Tutkin pro gradu -tutkielmassani kosketusta kontakti-improvisaation yhteydessä. Tutkimusmenetelmäni on laadullinen ja tieteenfilosofiani fenomenologinen, josta erityisesti keskityn ruumiinfenomenologiaan. Käytän teoriapohjana tutkimuskohteista tehtyjä aiempia tutkimuksia ja niihin liittyvää kirjallisuutta. Tutkin kosketuksen kokonaisvaltaista vaikutusta ihmiseen, niin vastasyntyneeseen kuin aikuiseenkin. Käsittelen hieman suomalaista kosketushistoriaa ja koulumaailman kosketuskulttuuria. Tanssiin liittyen avaan sen keskeisiä käsitteitä, historiaa ja erilaisia näkökulmia. Kontakti-improvisaatiota esittelen sekä kirjoituksin että kuvin. Tutkielmani empiirinen osio muodostuu kolmen kontakti-improvisaation harrastajan kokemuksista kyseisestä postmodernista tanssilajista, erityisesti kosketuksesta sen yhteydessä. Keräsin aineiston haastatteluin, jotka olen sittemmin litteroinut ja jäsentänyt niistä viisi eri teemaa. Lopuksi syväanalyysissa pohdin haastatteluiden tuloksia ja vertaan niitä muuhun tutkimukseni materiaaliin sekä omiin kokemuksiini. Tutkimukseni lähtökohdat ovat henkilökohtaisessa kiinnostuksessa ja positiivisissa kokemuksissa sekä kosketusta että kontakti-improvisaatiota kohtaan. Tutkimuskohteen ollessa itselleni tuttu ja henkilökohtainen, persoonani näkyy tutkimuksen kirjoitustyylissä ja pohdinnoissa. Fenomenologialle tyypillinen luonne tulee esiin myös paikoittaisissa retorisissa kysymyksissä, joissa poikkean varsinaisista aiheista hieman syvemmille vesille. En kuitenkaan lähde käsittelemään kysymyksiä sen enempää, ottaen huomioon niiden olennaisuuden suhteessa tutkielman laajuuteen. Tutkielmassani olen pyrkinyt siihen, että teoria, empiria ja oma pohdintani keskustelevat luontevasti keskenään. Johtopäätöksissä totean, että kosketuksella on suuri merkitys ihmisen kokonaisvaltaiselle kehitykselle ja paljon positiivisia vaikutuksia kaikenikäisille. Kosketus rauhoittaa, lievittää stressiä ja kipua, tuottaa mielihyvää, parantaa vastustuskykyä sekä lisää kiintymyksen ja turvallisuuden tunteita. Pienelle lapselle fyysinen hoiva ja kosketus ovat niin tärkeitä, että ilman niitä hän ei kehity tasapainoiseksi yksilöksi. Kosketus vaikuttaa niin fyysiseen kasvuun kuin sosiaalis-emotionaaliseen kehitykseenkin. Haastateltavieni kokemukset kontakti-improvisaatiosta ja kosketuksesta sen yhteydessä ovat miellyttävät. He ovat kokeneet fyysisen läheisyyden lisäksi henkistä kohtaamista. Tunteitaan kontakti-improvisaation yhteydessä he kuvailivat levollisiksi ja vapautuneiksi. Kosketuksen avulla voi täyttyä kaksi näennäisesti ristiriitaista asiaa: oman itsensä rajoista pääsee vapaaksi samalla löytäen ne yhä selvemmin. Kontakti-improvisaatio voi kertoa omista tavoista tuntea ja käsitellä ihmissuhteita. Jotta tanssi sujuisi parhaalla mahdollisella tavalla, siinä pitää uskaltaa olla avoin ja luottavainen; tanssiin tuodaan koko oma elämä. Kosketus voi antaa hyväksynnän ja vapautumisen kokemuksia eri tavalla kuin sanat. Liikkeellä näyttää olevan syvätaso — keho on viisaampi kuin arvaammekaan.

Aikaisemman tutkimuksen perusteella toimiva opettaja-oppilasvuorovaikutus tukee oppilaan kehitystä ja kasvua. Vuorovaikutuksen laatu on yhteydessä oppilaan oppimiseen liittyviin asenteisiin ja oppimistuloksiin. Säännöllinen, lämmin ja huomioiva opettaja-oppilasvuorovaikutus tukee oppilaan kasvua ja kehitystä. Myös oppilaan sosiaaliset taidot ja vertaisvuorovaikutus hyötyvät laadukkaasta opettaja-oppilassuhteesta. Tunteet ovat erottamaton osa vuorovaikutusta. Opettajat ja oppilaat kokevat kouluympäristössä monenlaisia akateemisia tunteita. Akateemiset tunteet vaikuttavat oppilaiden saavutusten lisäksi myös subjektiiviseen hyvinvointiin. Akateemisilla tunteilla on keskeinen rooli sekä opettajan ja oppilaan että oppilaiden välisessä vuorovaikutuksessa. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten oppilaat kuvaavat opettajan ja oppilaan välistä vuorovaikutusta luokkahuoneessa ja välitunnilla. Lisäksi tutkimuksen kohteena olivat opettaja-oppilasvuorovaikutukseen liitetyt tunteet. Tutkimuksen aineisto kerättiin kolmen eri puolella Suomea sijaitsevan koulun kuudennen ja kahdeksannen luokan oppilailta (n=167). Instrumenttina käytettiin kirjallista kuvapohdintatehtävää. Kerätty aineisto analysoitiin käyttäen laadullista sisällönanalyysia. Oppilaat kuvasivat monipuolisesti erilaisia koulun arjen tilanteita. Vuorovaikutustilanteet liittyivät kolmeen opettajan antaman tuen pääluokkaan, joita olivat 1) tunnetuki, 2) ryhmän organisointi ja 3) ohjauksellinen tuki. Tunnetuki painottui informaaleissa opettaja-oppilasvuorovaikutusepisodeissa ja ohjauksellinen tuki painottui formaaleissa tilanteissa. Tunnetuki liittyi erilaisiin ongelmatilanteisiin, informaaliin keskusteluun ja ristiriitojen käsittelyyn. Ryhmän organisointi liittyi puhutteluun, työrauhaan ja oppimisen suunnitteluun. Ohjauksellinen tuki liittyi opettamiseen ja palautteen antamiseen. Oppilaat kuvasivat runsaasti erilaisia tunteita opettaja-oppilasvuorovaikutusepisodeihin liittyen. Tunteita kuvattiin oppilaan ja opettajan kokemana. Useimmin mainitut tunteet olivat toivo, tyytyväisyys, ärtymys, ilo ja ahdistus. Negatiivisia tunteita kuvattiin hieman useammin kuin positiivisia.

Abstract The primary aim of the current study was to examine social anxiety symptoms in high-functioning children and adolescents, ages eight to 17 years old with autism (HFA) or Asperger syndrome (AS). The second aim was to study emotion recognition skills in children and adolescents with HFA/AS. In addition, two internationally used social anxiety questionnaires (The Social Phobia and Anxiety Inventory for Children and; The Social Anxiety Scale for Children -revised) were translated into Finnish, and psychometric analyses were performed in order assess the research and clinical utility of these measures as novel tools for the study of child social anxiety in Finland. Results suggest that adolescents, in particular, with HFA/AS experience a greater number of social anxiety symptoms and have increased rates of clinically relevant social anxiety disorder (SAD) than do their control counterparts. Parents reported higher levels of anxiety symptoms in their children with HFA/AS regardless of the child’s age; however, individuals with HFA/AS self-reported anxiety symptoms increased later in their development (i.e., adolescence). In addition, overall facial emotion recognition increased with age in the HFA/AS group. Despite this, the HFA/AS group did not reach the higher ability level attained by the typically developing adolescents regardless of age. Specifically, when the facial emotion expressed a combination of both surprise and fear, participants with HFA/AS labelled the facial expression as “fear” statistically significantly more often than did controls. Moreover, control participants interpreted faces which blended sadness and neutral emotions as neutral more often than HFA/AS participants. Results suggest that social anxiety is clinically important to assess in children and adolescents with HFA/AS. Clinical interventions which enhance emotion recognition skills and reduce social anxiety symptoms in individuals with HFA/AS may be warranted
Tiivistelmä Tutkimuksen päätarkoituksena oli selvittää sosiaalista ahdistuneisuutta 8–17-vuotiailla hyvätasoisilla lapsilla ja nuorilla, joilla on autismi (HFA) tai Aspergerin oireyhtymä (AS). Tutkimuksen toinen tarkoitus oli selvittää, miten HFA- ja AS-lapset ja nuoret kykenevät tunnistamaan tunteita kasvonilmeistä. Tutkimus arvioi myös kahden kansainvälisesti tunnetun, sosiaalista ahdistuneisuutta mittaavan kyselylomakkeen (The Social Phobia and Anxiety Inventory for Children ja The Social Anxiety Scale for Children -revised) toimivuutta suomalaisessa väestössä. Tavoitteena oli antaa uusia työvälineitä suomalaiselle lastenpsykiatrialle tutkimus- ja kliiniseen työhön. Tutkimustulokset osoittivat HFA- ja AS-nuorten kokevan muita nuoria useammin sosiaalista ahdistuneisuutta. Vanhemmat havaitsevat HFA- ja AS-lastensa sosiaalisen ahdistuneisuuden oireet lapsen iästä riippumatta, kun lapset itse kertoivat oireistaan vasta nuoruusiässä. Tutkimus osoitti myös, että HFA:ta tai AS:ää sairastavien kyky tunnistaa tunteita paranee iän myötä. Se ei kuitenkaan saavuta tavalliseen tapaan kehittyvien lasten taitotasoa nuoruusikään mennessä. HFA- ja AS-lapset ja nuoret tulkitsevat ikätovereitaan useammin kasvojen ilmeen peloksi silloin, kun kasvojenilme on sekoitus pelko-yllättyneisyyttä. Tavalliseen tapaan kehittyneet lapset ja nuoret tulkitsevat kasvojenilmeen useammin neutraaliksi kuin HFA tai AS diagnoosin saaneet, jos kasvojenilme on sekoitus surullinen-neutraalia. Tutkimustulosten perusteella tulee HFA:ta tai AS:ää sairastavia lapsia ja nuoria hoidettaessa ottaa huomioon sosiaalinen ahdistuneisuus. Heille tulisi nykyistä useammin tarjota tilaisuus myös kuntouttaa kykyä tunnistaa toisten ihmisten tunteita

Abstract The research investigates how student agency is inscribed as challenging or as misbehaviour in schools. The purpose is to open up and enable alternative ways of interpreting student agency. The empirical part of the research is based on reflexive ethnography and narrative methodology. The data is comprised of narrative and thematic interviews conducted during a period of 3 years (2006–2009), and 4 months of ethnographic fieldwork conducted in the autumn of 2008. The context for analyzing the meanings inscribed in student agency is a northern Finnish village school. In the villagers’ narrations, the research villages were presented as centres of the people’s lives, dynamic even in their quietude, and life in the villages was presented as an active choice. These stories challenge the national representations that tend to derive from the discourse of social exclusion. These societal discourses ‘other’ the life in northern villages and direct children, through education, concretely, socio-culturally, and emotionally away from their villages towards southern cities. Based on the fieldwork and applying Mihail Bakhtin’s dialogism and interactionist approach to emotions, I find that the meanings inscribed in student agency are determined dialogically. The meanings and emotions with which student agency is inscribed in a particular situation is, thereby, not determined by the students but come from the broader social, cultural, and political contexts, and the histories of those involved in the dialogue. Thereby, for instance “bad behaviour” cannot be improved simply by targeting the student or by changing student behaviour. This derives from the fact that any action, for example smashing potatoes, can end up carrying historical, political, social, and cultural meanings, and thus, any action can become inscribed as contesting behaviour. I conclude that contesting behaviour of a student does not cause as much as it performs challenging emotions that derive from broader societal, sociocultural, and political contexts. Thereby the problem is not that challenging emotions take place in school but the illusion that they should not. If challenging emotions in school are imagined to indicate failure, it is assumed that they must be excluded rather than endured and managed
Tiivistelmä Tarkastelen tutkimuksessa, miten oppilaan toiminta saa merkityksen haastavana tai huonona käytöksenä koulussa. Tavoitteenani on avata ja mahdollistaa vaihtoehtoisten merkitysten näkeminen oppilaan toiminnalle. Tutkimuksen empiirinen osa nojautuu refleksiiviseen etnografiseen ja narratiiviseen metodologiaan, ja aineistona on käytetty haastatteluaineistoa 3 vuoden ajalta (2006–2009) sekä hieman yli neljän kuukauden mittaista kouluetnografiaa syksyllä 2008. Oppilaan toimijuuden tarkastelun kontekstina on pohjoinen pienkylän koulu. Kyläläisten omissa kertomuksissa kylät näyttäytyvät hiljetessäänkin dynaamisina elämän keskuksina, ja eläminen kylissä aktiivisena valintana. Nämä kertomukset haastavat valtakunnalliset representaatiot, jotka rakentuvat usein syrjäytymispuheelle. Syrjäytymispuhe toiseuttaa elämää pohjoisissa pienkylissä ja ohjaa koulutuksen kautta lapsia konkreettisesti, kulttuurisesti ja kokemuksellisesti pois kylästään, kohti etelää ja kaupunkeja. Mihail Bakhtinin dialogismia soveltaen ja kenttätyöhön pohjautuen totean, että oppilaan toiminnan saamat merkitykset ja siihen liittyvät tunteet määrittyvät dialogisesti. Toiminnan saamat merkitykset ja siihen liitetyt tunteet eivät siis ole oppilaan omassa hallinnassa vaan tulevat laajemmasta sosiaalisesta, poliittisesta, kulttuurisesta ja yhteiskunnallisesta kehyksestä sekä dialogin osapuolten erillisistä ja yhteisestä historiasta. Näin ollen, esimerkiksi ”huonoa käytöstä” ei voida parantaa yksinkertaisesti kohdistamalla toimenpiteitä oppilaaseen tai tämän käytökseen. Tämä johtuu siitä, että lähes mikä hyvänsä toiminta, tutkimuksessa muun muassa perunan soseuttaminen, voi päätyä kantamaan historiallisia, poliittisia, sosiaalisia ja kulttuurisia merkityksiä ja tulla siten merkityksi haastavaksi käytökseksi. Tutkimuksessa totean, että oppilaan haastava toiminta ei niinkään aiheuta vaan pikemminkin performoi haastavia tunteita, jotka juontuvat laajemmista yhteiskunnallisista, sosiokulttuurisista ja poliittisista konteksteista. Tällöin ongelma ei ole haastavien tunteiden esiintyminen koulussa vaan luulo, että niitä ei pitäisi esiintyä koulussa. Jos haastavat tunteet erehdytään koulussa kuvittelemaan jonkin tai jonkun epäonnistumiseksi, ne yritetään sulkea pois sen sijana että ne kestettäisiin ja käsiteltäisiin

Abstract The present study focuses on the semantics of Finnish emotion words (e.g. joy, anger). My aim has been to investigate and describe what kinds of linguistic-semantic interpretations arise from an emotions vocabulary compiled using a questionnaire as a research instrument. Moreover, I was interested in finding out what kinds of emotions the Finns identify. The data used for the study consisted of the written responses of a hundred Finns of various ages to a questionnaire item, which asked them to name various emotions. Besides the two objectives above, male and female conceptual frameworks for emotions were compared in the study, as well as those of different age groups. Both a qualitative and a quantitative analysis of the data, which consists of 2020 responses, were carried out. The view of language adopted for this study draws from the basic notions of cognitive linguistics. I applied Anna Wierzbicka's ideas to the semantic grouping of emotion words. Moreover, the explanations given for the 51 most commonly used emotion words were based on Wierzbicka's idea of a natural semantic meta-language. I also used for the word descriptions the information provided by the Kielipankki newspaper corpus on the use of emotion words. The semantic contents of emotion words were explained as prototypical scenarios using the following semantic primitives: I, PERSON/SOMEONE, SOMETHING, THIS, OTHER, GOOD, BAD, THINK, KNOW, WANT, FEEL, CAN, DO, HAPPEN, THERE IS, WHEN, NOW, BEFORE, AFTER, A LONG TIME, A SHORT TIME, FOR SOME TIME, SOMETIMES, MIND, BODY, NEAR, INSIDE, NOT, TRUE, MAYBE, CAN, WOULD 'cond.', BECAUSE, IF, VERY, LIKE, MORE, SOME. The following semantic main categories were defined for emotion words: "Something good happened or will happen", "Something bad happened or will happen", "I want", "I don't want", "I think something about myself", "I think something about others", "I know / don't know". I investigated the status and significance of emotion words for the speakers of Finnish by using a cognitive significance index. The index has been developed by Urmas Sutrop particularly for the analysis of listing tasks. The cognitively most important emotion words for Finns were found to be: viha, ilo, rakkaus, suru, pelko, onnellisuus, kateus, ahdistus, väsymys, masennus, tuska, ihastus, tyytyväisyys, inho, jännitys, pettymys, kaipaus, rauhallisuus, ikävä, and toivo. According to this study, the emotions with the highest frequency of expression in the Finnish language are hatred, joy, love and sorrow. Women were found to have more words for emotions (23.0) than men (17.6). The emotion vocabulary includes more negative words (53%) than positive ones (43%). The findings of this study suggest that the Finns think more often good of other people than bad, and more often bad of themselves than good
Tiivistelmä Tutkimukseni aiheena on suomen kielen tunteiden (esim. ilo, viha) semantiikka. Tavoitteenani on ollut tutkia ja kuvata, millainen lingvistinen semanttinen tulkinta tutkimukseni kyselyllä koostetusta tunnesanastosta muodostuu ja millaisia tunteita suomalaiset mieltävät olevan olemassa. Tutkimukseni perusaineiston muodostivat sadan eri-ikäisen suomalaisen kirjalliset vastaukset tehtävään, jossa he saivat vapaasti luetella tunteiden nimityksiä. Lisäksi olen vertaillut miesten ja naisten sekä eri ikäryhmien tunnekäsitteistyksiä. Tutkin saamaani 2 020 vastauksesta muodostunutta aineistoa sekä laadullisesti että määrällisesti. Työni kielinäkemys pohjautuu kognitiivisen kielentutkimuksen peruskäsityksiin. Sovelsin Anna Wierzbickan näkemyksiä tunnesanojen merkityksenmukaisessa ryhmittelyssä ja ajatusta luonnollisesta semanttisesta metakielestä 51 tyypillisimmän tunnesanan selittämisessä. Hyödynsin kuvauksissani myös Kielipankin lehtikorpusten antamaan tietoa tunnesanojen käytöstä. Selitin tunnesanojen merkityssisällöt prototyyppisinä skenaariona seuraavien semanttisten primitiivien avulla: MINÄ/ITSE, IHMINEN/HÄN/JOKU, ASIA/JOKIN, TÄMÄ, MUU/TOINEN, HYVÄ, PAHA/HUONO, AJATELLA, TIETÄÄ, HALUTA, TUNTEA, VOIDA, TEHDÄ, TAPAHTUA, OLLA / OLLA OLEMASSA, KUN, NYT, ENNEN, JÄLKEEN, KAUAN AIKAA, VÄHÄN AIKAA, JONKIN AIKAA, JOSKUS, MIELI, RUUMIS, LÄHELLÄ, SISÄLLÄ, EI/KIELTO, TOTTA, EHKÄ, SAATTAA, -ISI-, KOSKA/VUOKSI, JOS, HYVIN, KALTAISUUS, ENEMMÄN/LISÄÄ, VÄHÄN. Varsinaisista tunnesanoista hahmotin seuraavat päämerkitysryhmät: "Jotakin hyvää tapahtui tai tapahtuu", "Jotakin pahaa tapahtui tai tapahtuu", "Haluan", "En halua", "Ajattelen itsestäni jotain", "Ajattelen toisista jotain", "Tiedän / en tiedä". Selvitin aineistoni tunnesanojen asemaa ja tärkeyttä kielenpuhujien mielessä kognitiivisen tärkeyden indeksin avulla. Indeksin on kehitellyt Urmas Sutrop nimenomaan luettelointitehtävien analysointia varten. Suomalaisille kognitiivisesti tärkeimmiksi tunnesanoiksi osoittautuivat viha, ilo, rakkaus, suru, pelko, onnellisuus, kateus, ahdistus, väsymys, masennus, tuska, ihastus, tyytyväisyys, inho, jännitys, pettymys, kaipaus, rauhallisuus, ikävä, toivo. Tutkimukseni mukaan suomen kielen perustunteita ovat viha, ilo, rakkaus ja suru. Naisilla on runsaammin sanoja (23,0) tunteille kuin miehillä (17,6). Tunnesanastossa on enemmän negatiivisia (53 %) kuin positiivisia (43 %) sanoja. Tutkimukseni perusteella suomalaiset muun muassa ajattelevat toisista ihmistä enemmän hyvää kuin huonoa ja itsestä enemmän huonoa kuin hyvää

Abstract This research examines stories told by beginning teachers’ and asks what kinds of tensions characterise their work? In earlier research tensions have been seen as personal, but here the emphasis is on how they are embedded and born in the interaction between the teachers and the relational and micropolitical environments of their schools. Tensions refer to situations, where teachers do not know how to act correctly, when two or more values or views conflict and several possible justifiable courses for action exist. Tensions are not emotions, but they are often accompanied by a strong emotional experiences. Tensions are often seen just as problems, but they can also contribute to professional growth. The empirical part is based on the basic view in narrative research, where telling stories is understood as a means through which people make sense of themselves and the world around them. The main research material are stories produced in interviews with sixteen (16) Japanese beginning teachers. For one sub-study, interviews with seven (7) senior teachers and field notes in one junior high school were also produced. In the analysis, holistic reading of individual stories, multi-voiced analysis of one narrative environment and a more traditional thematic analysis were utilised. The results show how the tensions in beginning teachers’ work are connected to their ideals on being a good teacher conflicting with expectations in the micropolitical environment of the schools. As a junior, the beginning teacher is expected to assume an obedient position with their seniors. The results also show how the views on being a good teacher emphasize putting common interests and responsibilities over personal matters. By acting against the expectations, the beginning teacher may risk harming the very important collegial relationships and therefore often decides to give up his or her ideals. The tensions are therefore born from the teacher having to give up his or her ideals and assuming opposing views. Learning how to deal and live with these relational and micropolitical tensions is connected to teacher well-being and attrition. Therefore, it is recommendable that tensions are paid sufficient attention to in both teacher education and in the schools
Tiivistelmä Tutkimukseni tarkastelee aloittelevien opettajien tarinoita ja vastaa kysymykseen: millaiset jännitteet luonnehtivat heidän työtään? Aiemmassa tutkimuksessa jännitteitä on pidetty henkilökohtaisina, mutta tässä tutkimuksessa painotetaan sitä, kuinka ne kietoutuvat ja syntyvät opettajien ja heidän koulujensa sosiaalisen ja mikropoliittisen ympäristön välisessä vuorovaikutuksessa. Jännitteet viittaavat tilanteisiin, joissa opettajat eivät tiedä miten toimia, kun erilaiset arvot ja näkemykset ovat ristiriidassa ja perusteltuja toimintatapoja on useita. Jännitteet eivät ole tunteita, mutta niihin liittyy usein voimakkaita tunnekokemuksia. Usein niitä pidetään vain ongelmina, mutta ne voivat myös olla lähtökohtana ammatilliselle kasvulle. Tutkimuksen empiirinen osa rakentuu kerronnallisen tutkimuksen perusajatukselle tarinoiden kerronnasta kertojan tapana rakentaa ymmärrystä itsestä ja ympäröivästä maailmasta. Pääaineistona ovat kuudentoista (16) japanilaisen aloittelevan opettajan kanssa haastatteluissa tuotetut tarinat. Yhtä osatutkimusta varten myös haastateltiin seitsemää (7) kokenutta opettajaa sekä tuotettiin kenttämuistiinpanoja eräällä yläasteella. Analyysissä käytettiin niin holistista lukutapaa, moniäänistä kerronnallisen ympäristön analyysia kuin perinteistä temaattista sisällönanalyysiäkin. Tulokset osoittavat aloittelevien opettajien työn jännitteiden liittyvän siihen, kuinka heidän ihanteensa hyvästä opettajuudesta kohtaavat koulun mikropoliittisessa ympäristössä näiden ihanteiden kanssa vastakkaisia odotuksia. Aloittelevan opettajan oletetaan ottavan juniorina alisteisen aseman suhteessa senioreihin. Tulokset osoittavat myös, että näkemyksissä hyvästä opettajasta korostuu yhteisten velvoitteiden asettaminen opettajan henkilökohtaisten näkemysten edelle. Toimimalla näitä odotuksia vastaan aloitteleva opettaja saattaisi vaarantaa työn kannalta tärkeitä kollegasuhteita ja päätyy siksi usein luopumaan ihanteistaan. Tällöin jännite syntyy siitä, että aloitteleva opettaja joutuu ihanteidensa sijaan omaksumaan niiden vastaisia näkemyksiä. Näiden jännitteiden kanssa eläminen ja käsitteleminen kietoutuvat niin opettajien hyvinvointiin kuin työssä pysymiseen. Tämän vuoksi niihin tulisi kiinnittää riittävästi huomiota sekä opettajankoulutuksessa että työelämässä

Abstract This interpretative grounded theory study describes and analyses the actual lived experiences of project members who worked in a three year long inter-organisational information system (IOIS) project. The IOIS project was a Nordic project which spanned four user organisations (Alpha, Beta, Gamma and Delta), two suppliers (Eta and Zeta), two national organisations (Lambda and Kappa), a research organisation (Epsilon) and a Ministry who funded the project. The project was carried out between 2004 and 2006. The data was elicited by means of in-depth interviews (narrative stories), observations of project meetings, diaries, project memoranda and emails sent by project members to each other during these years. Other secondary data (the data from previous projects) was also analysed. Feelings and emotions as a research object are acknowledged to be a very demanding research area. The terms ‘feelings’ and ‘emotions’ are partly used interchangeably in this study, though these concepts are also partly distinguished in this study: feeling is what is felt, and emotion is what is shown; feeling is classified as a subjective experience whereas emotion involves emotional performance where social conventions have a significant role. The Glaserian grounded theory method was used as the technique for theory building. Three core categories were identified: Governance, Power and Emotions. There were also relationships between categories: Governance contributed to issues related to Power which in turn impacted on Emotions and vice versa. The categories not only defined the nature of the core theme but also formed a connection between themselves. The emergent category Emotions demonstrates that emotions influence structure and that emotions are intimately linked to social structures of power, and shows that ‘inequality’ is an essential part of that theme. This study shows that emotions have a remarkable role in the work of an IOIS, and that they have an affect on decisions. The study also finds that feelings and emotions are the basis of action (Power), and that emotions easily trump the intellect. At a higher level of abstraction, the scaling up process produced one core theme: Emotions of Control, and this study builds a substantive theory of Emotions of Control
Tiivistelmä Tämä tulkitseva grounded teoria tutkimus kuvaa ja analysoi kolmivuotisen, organisaatioiden välisen tietojärjestelmäprojektin jäsenten kokemuksia tietojärjestelmäprojektista. Organisaatioiden välinen tietojärjestelmäprojekti oli Pohjoismainen hanke, joka koostui neljästä käyttäjäorganisaatiosta (Alpha, Beta, Gamma, Delta), kahdesta toimittajasta (Eta, Zeta), kahdesta kansallisesta organisaatiosta (Lambda, Kappa), tutkimusorganisaatiosta (Epsilon) ja ministeriöstä, joka rahoitti projektin. Projekti toteutui vuosina 2004 – 2006. Aineisto saatiin syvähaastatteluiden (narratiiviset tarinat), projektitapaamisten havainnoimisen, päiväkirjojen, projektimuistioiden ja projektijäsenten toisille lähettämien sähköpostien avulla. Toissijaista aineistoa (aineistoa edellisistä projekteista) analysoitiin myös. Tunnetilat ja emootiot tutkimuskohteena on tunnistettu hyvin vaativaksi tutkimusalueeksi. Englanninkielisiä termejä ’feelings’ ja ’emotions’ on osittain käytetty keskenään vaihtokelpoisina käsitteinä ja osittain toisistaan erotettuina tässä tutkimuksessa. Termi ’feeling’ kuvaa enemmän, mitä tunnetaan, ja termi ’emotion’ puolestaan, mitä näytetään. Termi ’feeling’ on täten enemmän henkilökohtainen kokemus, kun termi ’emotion’ käsittää enemmän tunteiden näyttämistä. Sosiaalisilla sopimuksilla on merkittävä rooli tunteiden näyttämisessä. Glaserilainen grounded teoria menetelmää hyödynnettiin teorian muodostuksen menetelmänä. Tutkimuksessa identifioitiin kolme pääkategoriaa: hallinto, valta ja tunteet. Kategorioiden välillä ilmeni suhteita: hallinto vaikutti valtaan, valta vuorostaan vaikutti tunteisiin ja päinvastoin. Kategoriat eivät ainoastaan määrittäneet ydinteeman luonnetta, vaan muodostivat yhteyden keskenään. Tunnekategoria osoittaa, että tunteet vaikuttivat projektin rakenteeseen, ja että tunteet ovat läheisesti yhteydessä myös vallan sosiaalisiin rakenteisiin. Tutkimus osoittaa, että tunteilla on merkittävä rooli organisaatioiden välisen tietojärjestelmäprojektin työskentelyssä, ja että tunteet vaikuttavat päätöksenteossa. Tutkimus osoittaa myös, että tunteet ovat toiminnan perustana, ja että tunteet vievät helposti voiton järjeltä. Korkeamman tason käsitteellistäminen tuotti yhden pääteeman, kontrollin tunteet, ja tämä tutkimus rakentaa teemasta substantiivisen teorian

Abstract In this thesis, I will focus on the changes in the professional identity of pre-service teachers in mathematics, physics and chemistry during their teacher training. The study material consists of 43 pre-service teachers’ learning journals in the academic year of 2005–2006. Bruner (1986) separates two modes of thinking: Narrative and paradigmatic. In this study, I focus on narrative thinking. According to Denzin (1989), a story includes a plot, a middle point and an ending, and the turning points in the story often have a special meaning. In applying narrative method, and by using purposeful sampling I selected six different pre-service teachers’ journals as study material. Applying Polkinghorne’s (1995) approach, the pre-service teachers’ case descriptions were emplotted. The narratives included the changes that had happened in various subdomains of teacher’s professional identity. After that I compared the six case descriptions systematically on the basis of the central themes including the pre-service teachers’ self-esteem related to teaching and mastering the subjects, reflection, emotions, and how to deal with them, and beliefs of students and teaching. A special attention was paid to the changes in them. One point of interest was to find out what kind of meaning the teacher trainers had on the changes in the pre-sevice teachers’ professional identity. According to the main findings, only one pre-service teacher’s professional identity has developed during the training periods in all central aspects. Self-esteem related to mastering the subjects remained good with almost all the pre-service teachers, but self-esteem related to teaching improved with three cases, and got worse with two cases. With some pre-service teachers, the focus on their reflection changed from themselves towards student’s activity. Coping with tenseness, failures in dealing with negative emotions and insecurity about one’s professional identity were in the main role in their stories. All pre-service teachers had teacher-centered lessons in mathematics, but some started to value student-centered orientation also. Physics and chemistry lessons were more student-centered including, for example, project and lab work. Beliefs about students became more positive. The significance of the teacher trainers in developing a pre-servive teacher’s professional identity was often quite minor
Tiivistelmä Tutkin matematiikan, fysiikan ja kemian aineenopettajaopiskelijoiden ammatti-identiteetin kehittymistä heidän opetusharjoittelunsa aikana. Tutkimusaineistona olivat 43:n lukuvuonna 2005–2006 opetusharjoitteluihin osallistuneiden opettajaopiskelijan pitämät oppimispäiväkirjat. Bruner (1986) erottaa kaksi ajattelun muotoa: narratiivisen ja paradigmaattisen. Tässä tutkimuksessa fokusoidun narratiiviseen ajatteluun. Denzinin (1989) mukaan tarinassa on juoni, alku, keskikohta ja loppu, ja käännekohdat tarinassa saavat erityisen merkityksen. Narratiivista lähestymistapaa käyttäen valitsin tutkimusaineistoksi harkinnanvaraisesti kuuden erilaisen opettajaopiskelijan oppimispäiväkirjat. Polkinghornea (1995) soveltaen juonensin opettajaopiskelijoiden tapauskuvaukset niin, että ne sisälsivät opettajan ammatti-identiteetin eri osa-alueissa tapahtuneet muutokset. Sen jälkeen vertailin tapauskuvauksia systemaattisesti keskeisten teemojen osalta. Keskeisiä teemoja olivat opettamiseen ja opetettavan aineen osaamiseen liittyvä itsetunto, reflektointi, tunteet ja niiden käsittely sekä uskomukset oppilaista ja opettamisesta. Kiinnitin erityisesti huomiota muutoksiin. Tarkastelin myös opetusharjoittelun ohjaajien merkitystä opettajaopiskelijan ammatti-identiteetin muutoksiin. Päätulokseni ovat seuraavat: Vain yhden opettajaopiskelijan ammatti-identiteetti kehittyi opetusharjoittelun aikana jokaisella opettajan ammatti-identiteetin keskeisellä osa-alueella. Opetettavan aineen osaamiseen liittyvä itsetunto säilyi lähes kaikilla opettajaopiskelijoilla hyvänä, mutta opettamiseen liittyvä itsetunto nousi kolmella ja laski kahdella opetusharjoittelun aikana. Opettajaopiskelijoiden reflektointi muuttui osalla itsestä oppilaan toimintaan kohdistuvaksi. Jännittämisestä selviytyminen, negatiivisten tunteiden käsittelyn epäonnistuminen ja epävarmuus opettajan ammatti-identiteetistä olivat pääosassa opettajaopiskelijoiden kertomuksissa. Opettajakeskeisyys painottui kaikilla opettajaopiskelijoilla matematiikan opetuksessa, osalla tapahtui muutosta oppilaskeskeiseen suuntaan. Fysiikan ja kemian oppitunneilla oppilaskeskeisyys näkyi oppilastöiden ohjaamisen kautta. Uskomukset yläasteen oppilaista muuttuivat positiivisemmiksi. Ohjaajan merkitys opettajaopiskelijan ammatti-identiteetin kehityksessä tuli melko vähän esille

Abstract The purpose of this study is to describe and to compare the university students’ attitudes (knowledge, feelings and behaviour) towards HIV/AIDS (Human Immune Deficiency Virus/ Acquired Immune Deficiency Syndrome) in Finland and in Kenya and to find explanatory factors associated with the sexual risk behaviour. For educators, managers and experts in health care and education the results will provide an opportunity to deepen their knowledge and awareness of students’ sexual behaviour. These results may also be used for planning an educational programme for youngsters and young adults in order to promote healthy sexual behaviour. This study is focused on the viewpoint of preventive health care and sexual health promotion. The study is a comparative research with quantitative and qualitative methods. The study group consists of 525 first year students (411 Finnish and 114 Kenyan students) of Oulu University of Applied Sciences, Oulu University and the University of Helsinki in Finland and of MOI University in Kenya. The response rate was 87.5%. The results concerning the attitudes towards HIV/AIDS of the students showed that the Finnish and Kenyan students had a good level of knowledge concerning HIV and AIDS. Most of the information had been obtained from TV, campaigns, newspapers, and information packages. The role of the health care professionals was very small in both countries. The most negative attitudes were found towards homosexuality (25.8% of the respondents) and intravenous drugs users (59.5%). The result showed that the level of knowledge did not have an effect on the level of their beliefs and prejudices of the students. It was common for the respondents to be single during their first study year. No influence was found between the students’ knowledge and the number of their sex partners or the frequency of the sexual activity. Almost the same number of students who reported using prevention always or almost always identified both HIV correctly (43.4%) and incorrectly (45.7%). The situation concerning AIDS was similar. The age and the importance of religion of the students had influence on the use of prevention
Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena on kuvata ja verrata kenialaisten ja suomalaisten korkeakouluopiskelijoiden asenteita (tietoja, tunteita ja käyttäytymistä) HIV/AIDSia (Immuunikatovirus/ Hankittu immuunipuutos-oireyhtymä) kohtaan ja löytää seksuaalista riskikäyttäytymistä selittäviä tekijöitä. Terveydenhuollon ja terveysalan hallinnon ja koulutuksen asiantuntijoille tutkimustulokset antavat mahdollisuuden tutustua ja syventää HIV/AIDSia koskevaa tietouttaan ja tietoisuuttaan. Tuloksia voidaan hyödyntää ennaltaehkäisevän terveydenhuollon suunnittelussa ja koulutuksessa edistämään nuorten ja nuorten aikuisten terveellistä seksikäyttäytymistä. Tutkimuksen lähtökohta on ennaltaehkäisevä toiminta ja erityisesti seksuaaliterveyden edistäminen. Tutkimus on vertaileva tutkimus. Aineisto kerättiin strukturoituja ja avoimia kysymyksiä sisältävällä kyselylomakkeella. Tutkimukseen vastasi yhteensä 525 ensimmäisen lukuvuoden korkeakouluopiskelijaa, 411 suomalaista ja 114 kenialaista opiskelijaa. Vastausprosentti oli 87,5 %. Tulokset osoittivat sekä kenialaisilla että suomalaisilla korkeakouluopiskelijoilla olevan hyvät tiedot HIV/AIDSista. Tärkeimpiä opiskelijoiden nimeämiä tietolähteitä olivat TV, kampanjat, sanomalehdet ja informaatiopaketit. Perheen ja terveydenhuoltohenkilöstön rooli tiedon lähteenä oli vähäinen molemmissa maissa. Negatiivisimmat asenteet kohdistuivat homoseksuaalisuutta ja laskimon sisäisiä huumeiden käyttäjiä kohtaan. Kenialaisten opiskelijoiden ennakkoasenteet HIV/AIDSia kohtaan olivat muita opiskelijoita voimakkaammat ja negatiivisemmat. Tulokset osoittivat, että tiedon laadulla ei ollut merkitystä opiskelijoiden ennakkoasenteisiin. Tulokset osoittivat myös, että ensimmäisen vuoden korkeakouluopiskelijoilla ei ole paljon seksisuhteita. Opiskelijoiden HIV/AIDS-tiedoilla ei ollut yhteyttä seksipartnereiden määrään tai seksuaaliseen aktiivisuuteen. Oikealla tai väärällä HIV/AIDS-tiedolla ei ollut vaikutusta ehkäisyn käyttöön. Lähes sama määrä opiskelijoita, jotka kertoivat käyttävänsä ehkäisyä aina tai lähes aina, määritteli HIVin oikein ja väärin. Tilanne oli samanlainen koskien AIDSia. Oikealla tai väärällä HIV/AIDSia koskevalla tiedolla ei ollut myöskään vaikutusta ennakkoasenteiden voimakkuuteen. Tutkimustulosten perusteella HIV/AIDSin ennaltaehkäisyssä ei pelkkä HIV/AIDS tietotason kohottaminen riitä, vaan on syytä käyttää uusia ja monipuolisia lähestymistapoja

Tutkimukseni tarkoituksena on kuvata lastentarhanopettajien käsityksiä alle 3-vuotiaan lapsen turvallisuuden tunteen muodostumisesta ja siihen vaikuttavista tekijöistä sekä kuinka turvallisuuden tunnetta voidaan tukea päiväkodin varhaiskasvatuksessa. Kiinnostukseni aiheeseen heräsi eräässä päiväkotiharjoittelussa, jossa pääsin näkemään pienten lasten päivähoidon aloitusvaiheita. Turvallisuuden tunne ja kiintymyssuhde liittyvät keskeisesti päivähoidon aloitukseen. Turvallisuuden tunne on kuitenkin läsnä päivittäin päiväkodissa. Tutkimukseni on luonteeltaan laadullinen tutkimus ja siinä on fenomenografisia piirteitä. Tutkimuksen teoreettinen viitekehys rakentuu käsitteiden määrittelystä, jotka liittyvät tunteisiin, kasvattajan antamaan kasvatukselliseen tukeen sekä päiväkodin toimintakulttuuriin. Aineistoni koostuu kolmen lastentarhanopettajan kertaluontoisista yksilöhaastatteluista ja haastattelumenetelmänä käytin teemahaastattelua. Aineisto on analysoitu aineistolähtöisen sisällönanalyysin periaatteiden mukaisesti. Valitsin aineistolähtöisen sisällönanalyysin, koska olen tehnyt kandidaatin tutkielman samasta aiheesta, enkä halunnut aiemman teoriatietämykseni vaikuttavan tutkimuksen tuloksiin. Tutkimuskysymyksiksi valikoituivat seuraavat kysymykset: 1. Miten lastentarhanopettajat määrittelevät turvallisuuden tunteen ja 2. Miten lastentarhanopettajat tukevat lapsen turvallisuuden tunnetta päiväkodissa. Lastentarhanopettajien mukaan keskeisimpiä tekijöitä lapsen turvallisuuden tunteen kehittymisessä ovat huolenpito ja vuorovaikutus. He myös määrittelivät kattavasti lapsen turvallisuuden ja turvattomuuden tunteen käyttäytymisen ja tunneilmaisujen perusteella. Varhaiskasvattajan sensitiivisyys nähtiin merkittävimpänä lapsen turvallisuuden tunteen tukijana. Lisäksi on lastentarhanopettajan ammattitaidolla sekä varhaiskasvatuksen toimintatapoina hoidon aloitukseen panostamisella ja pienryhmäpedagogiikalla lapsen turvallisuuden tunnetta lisäävä vaikutus. Tutkimukseni luotettavuutta tukee se, että tulokset ovat yhdenmukaisia aiempien tutkimusten sekä aiheeseen liittyvän teorian kanssa. Aineiston pienuudesta johtuen tuloksia ei voida yleistää. Tuloksia voivat hyödyntää lukijat, jotka työskentelevät päiväkodissa.

Tämän kandidaatin tutkielman tarkoituksena on tarkastella Hollolassa sijaitsevan Kankaan koulun kehittämää turvallista pedagogiikkaa ja sen toimintamalleja sekä niiden vaikutusta oppilaan turvallisuuden tunteeseen ja koulun toimintakulttuuriin. Tutkielma luo kirjallisuuden avulla teoriapohjaa turvalliselle pedagogiikalle sekä tuo uutta näkökulmaa koululaitoksen turvallisuuden ja oppilaan turvallisuuden tunteen edistämiseen. Lisäksi se tarjoaa uusia toimintamalleja opettajille. Ensimmäinen tutkimuskysymys käsittelee turvallista pedagogiikkaa käsitteenä, sen osatekijöitä ja toimintamalleja. Toisessa tutkimuskysymyksessä tarkastellaan sitä, miten turvallisella pedagogiikalla voidaan vaikuttaa oppilaiden turvallisuuden tunteeseen sekä koululaitoksen toiminta- ja turvallisuuskulttuuriin. Turvallinen pedagogiikka on pedagoginen työkalu, jossa oppilaan kokonaisvaltaista turvallisuuden tunnetta ja oppilaitoksen turvallisuutta pyritään edistämään opettajan ja muun henkilökunnan toiminnan kautta. Turvallinen pedagogiikka koostuu neljästä osatekijästä: motivointikeinoista, ohjeistuksesta ja rytmistä, ennakoinnista sekä huoltajien ja koulun välisestä luottamuksesta. Jokaiselle osatekijälle on määritelty erilaisia toimintamalleja, jotka Kankaan koulu on todennut omassa käytännössään toimiviksi. Näiden lisäksi turvallisen pedagogiikan osatekijöiden toteuttamisessa tulee huomioida toisto, aikuisten roolit ja yhteisöllisyys sekä rakenteet. Turvallisen pedagogiikan -työkalun käytännön toimintamalleilla voidaan kirjallisuuden ja tutkimusten perusteella tukea oppilaiden turvallisuuden tunnetta koulussa turvallisuuden eri osa-alueilla, joita ovat fyysinen, psyykkinen, sosiaalinen ja pedagoginen turvallisuus. Turvallisuuden tunteella voidaan vaikuttaa oppilaan oppimisen määrään ja laatuun sekä hänen kasvuun ja kehitykseen. Lisäksi turvallisella pedagogiikalla on vaikutusta koulun toimintakulttuuriin, sillä se vaikuttaa monella tavalla koulun toimintaan, arvoihin, pedagogiikkaan ja arkikäytänteisiin. Koska turvallisen pedagogiikan tarkoituksena on olla turvallisuutta edistävää, sen voidaan katsoa vaikuttavan myös koulun turvallisuuskulttuuriin.

Tämä pro gradu -tutkielma on teorialähtöinen ja tarkastelee A. Antonovskyn elämänhallintaan ja voimavaroihin keskittynyttä salutogeneesin teoriaa, sekä teorian esiintymistä suomalaisessa terveystiedon oppimateriaalissa. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat salutogeneesin teorian lisäksi yleiset hyvinvointikäsitykset, valtakunnallinen opetussuunnitelma (2004), sekä terveystieto-oppiaine. Tutkimuksen tavoitteena on ymmärtää salutogeneesin teorian elementtejä ja havainnollistaa niitä terveystiedon VIRE-oppikirjan avulla. Oppikirjasta valikoituu kaksi kokonaisuutta, joita tarkastellaan salutogeneesin teorian valossa. Lisäksi pohditaan yleisellä tasolla, miten oppikirja pyrkii nuorten koherenssin tunteen kehittämiseen. Näihin tavoitteisiin pyritään kirjallisuuden, sekä aineiston sisällönanalyysin avulla. Aineiston analyysissä on käytetty tutkielman tekijän luomaa taulukkoa, joka perustuu Antonovskyn teorian mielekkyyden, ymmärrettävyyden ja hallittavuuden osa-alueisiin. Kirjallisuudessa käy ilmi, että koherenssin tunne tarkoittaa yksilön tapaa tarkkailla elämää ja sen suuntaamista johonkin päin. Henkilö, jonka koherenssin tunne on vahva kokee maailman jäsentyneenä, käsiteltävissä olevana ja tarkoituksenmukaisena. Hän pystyy myös käsittelemään elämässä kohdattuja vastoinkäymisiä käyttäen apunaan henkilökohtaisia voimavaroja, joiden tunnistaminen ja hallitseminen ovat teoriassa avainasemassa. Aineiston analyysissä selviää, että Antonovskyn teorian mukaiset elementit ovat oppikirjassa edustettuina paikoitellen. Ne ovat kuitenkin selkeästi havaittavissa ja mahdollistavat teorian havainnollistamisen oppikirjan esimerkeillä. Hallittavuus painottuu oppikirjassa vahvimmin, mielekkyyden ja ymmärrettävyyden jääden hieman vähemmälle painotukselle. Teorian havainnollistaminen oppikirjan avulla tuo esille erilaisia keinoja, joilla voidaan pyrkiä nuoren koherenssin tunteen kehittämiseen. Kritiikkinä tulee kuitenkin esille konkreettisen ohjeistuksen puute. Oppikirjan suhteen ei voida tehdä laajoja yleistyksiä aineiston pienestä koosta johtuen, mutta teorian havainnollistaminen mahdollistaa sen tarkastelun yksityiskohtaisesti konkreettisella tasolla. Lapsuus ja nuoruus ovat suuressa roolissa koherenssin tunteen kehittymisessä, mikä korostaa sen huomioimisen tärkeyttä koulumaailmassa. Kirjallisuudesta selviää, että salutogeneesin teoria voisi tarjota erinomaisen pohjan lasten ja nuorten elämänhallinnan taitojen kehittämiseen pyrkivälle toiminnalle, joka vastaa heidän tämän päivän haasteisiin ja tarpeisiin.

Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin, kuinka suomalaiset skitsofreniapotilaat tunnistavat tunteita kasvojen ilmeistä ja puheen prosodiasta. Tutkimukseen osallistui kuusi skitsofreniapotilasta, joista neljällä oli diagnosoitu paranoidinen skitsofrenia ja kahdella skitsoaffektiivinen häiriö. Lisäksi tutkittiin seitsemää tervettä vertailuhenkilöä. Skitsofreniapotilaiden ja terveiden verrokkien väliltä ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää eroa tunteiden tunnistustesteissä. Osa skitsofreniapotilaista suoriutui tunteiden tunnistuksesta verrokkeja huonommin. Yksittäisissä tunteissa surun tunnistus prosodiatestissä oli potilailla tilastollisesti merkitsevästi heikompaa kuin verrokeilla. Potilaat tunnistivat verrokkeja huonommin myös inhoa kasvoista ja silmistä ja neutraalia tunnetilaa prosodiasta. Kuitenkin he tunnistivat silmien osatestissä pelkoa paremmin kuin verrokit. Virhetulkinnoissa ei löytynyt tilastollisesti merkitsevää erota ryhmien välillä, mutta potilailla oli enemmän taipumusta tulkita iloa, hämmästystä ja neutraalia tunnetilaa kielteisiksi tunteiksi kuin verrokeilla. Prosodiatestissä potilaat tulkitsivat verrokkeja useammin surua neutraaliksi tunnetilaksi. Myös neutraalin tunnetilan tulkinta surulliseksi prosodiatestissä ja inhon tulkinta vihaksi silmien osatestissä oli skitsofreniapotilailla yleisempää kuin verrokeilla. Verrokit puolestaan tulkitsivat pelkoa hämmästykseksi useammin kuin potilaat. Vaikka tässä tutkimuksessa ei skitsofreniapotilailla havaittu yleistä tunteiden tunnistusvaikeutta, yksittäisten tunteiden tulkinnassa löytyi yhteneväisyyksiä muiden tutkimusten kanssa. Isommalla aineistolla voi löytyä luotettavampia ryhmien välisiä eroja. Skitsofreniapotilaat ovat heterogeeninen ryhmä, joten jatkotutkimuksissa tulisi selvittää tarkemmin tunteiden tunnistusvaikeuden taustatekijöitä. Myös pitkittäistutkimuksen sekä tunteiden tunnistuskyvyn kuntoutustutkimuksen toteuttaminen olisi kiinnostavaa.

碩士
國立臺灣科技大學
管理研究所
102
This case study focuses on Tuntex Group, which was ranked among the top five conglomerates in Taiwan during the 1990s. The case study discusses how Chairman Y. H. Chen guided a minor local textile company from Tai-Nan County to eventually become one of the most renowned multinational enterprises. This enterprise has exerted incontestable influences not only on several key industries in Taiwan but also on the 2004 presidential elections in the country. The case study also analyzes in-depth the demise of Tuntex from its peak, during which the Group acquired an estimated total asset value more than NTD 50 billion. Insights into this case study come primarily from the personal experiences of the Special Assistant of the President of Tuntex for more than 13 years (from 1993 to 2006).

碩士
國立暨南國際大學
歷史學研究所
88
It is a sharp comparison between the prosperous phenomenon in the contemporary society in Taiwan with the shortage in the daily life when the central government of Republic of China just retreated to the island in 1959. Take the textile industry as an example, with the support from government policy, many entrepreneurs have developed the textile industry from none to a mature status that could export to the world during the past four decades. The focus of the industry development in Taiwan, however, has shifted to the high tech industry such as electronics industry nowadays. Some people even claimed that the textile industry as a sunset industry -- since many owners in the textile industry have changed their business lines or moved their factories to overseas. A major objective of this thesis is to study the interaction between the development of the textile industry and the industry policy of the Taiwan’s government. A brief history of Taiwan textile industry is restructured through the discussion of the production systems in the textile industry as well as the background study of some textile companies, accompanied with a case study from Tuntex Incorporation. This thesis also depicts the contribution of the development of textile industry, from spending foreign exchanges to import textiles, till the status of self-sufficiency, and then being able to export textiles to earn foreign exchanges, and finally becoming an internationalized industry, to the economic growth in Taiwan. The meaning of the textile industry is significant to Taiwan’s history. The process of transferring from a policy oriented to the market oriented in the textile industry is also unique among various industries in Taiwan. The statement of the industry transfer in this research is based on the Braudel’s model, because the concept proposed in this thesis is similar to his concept of commerce center transferring process, which was used to restructure the development of the European capitalism.

碩士
銘傳大學
管理學院高階經理碩士學程
92
The performance will be better and keep growth steady by the single and long-term customer relationship of garment OEM manufacturers. But the operational risk will be higher accompanied by single customer, especially the purchasing policy changed by the buyer. Therefore, to change the operational model from single customer to multiple customers is the way to avoid the operational risk. The research discusses the process of fitting new operational model with organizational structure and procedures. The research conducts case-study to discuss the problems of organizational fitting with new operational model accompanied by the customers’ structure change, and also the solutions proposed. The research found that: first, the capabilities of garment OEM manufacturers is the necessary requirement for multiple customers manufacturing service; second, the global logistics and managing multiple cooperation sites are required to provide low cost, high quality product supply; the third, to utilize the comparative advantage for multiple production location is supplement for multiple customers portfolio; the forth, integration power about marketing activities and production capabilities is required for multi customers portfolio to enhance the performance. If the garment OEM suppliers keep the single customer structure, to improve the new product development capability, manufacturing skills, and cost cutting is necessary for competitiveness.