To see the other types of publications on this topic, follow the link: Tunteet.
Journal articles on the topic 'Tunteet'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 journal articles for your research on the topic 'Tunteet.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Vehviläinen, Sanna. "Tunteet ja vuorovaikutus." Aikuiskasvatus 24, no. 2 (May 15, 2004): 141–53. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93554.
Full textAbstract:
Psykologia on tieteenaloista se, jonka omimmaksi alaksi tunteet mielletään. Mutta senkään piirissä ei olla yksimielisiä siitä, miten tunne (emootio) olisi määriteltävä ja onko sen perusta viime kädessä biologisfysiologinen, tajunnallinen vai sosiaalinen. Tunteet ovat parin viimeisen vuosikymmenen aikana alkaneet herättää laajempaa kiinnostusta myös monilla muilla tieteenaloilla, kuten moraalifilosofiassa, kielentutkimuksessa ja viestinnän tutkimuksessa. Tässä artikkelissa tunteita tarkastellaan empiirisen aineiston avulla resursseina vuorovaikutustilanteissa.
2
Lampi, Anna, and Tiina Sihto. "Kotihoidon työntekijöiden teknologiaan liittyvät tunteet." Työelämän tutkimus 20, no. 3 (December 13, 2022): 411–35. http://dx.doi.org/10.37455/tt.114442.
Full textAbstract:
Tarkastelemme artikkelissamme kotihoidon työntekijöiden teknologian käyttämiseen liittyviä tunteita ja syitä niiden takana. Tutkimuskysymyksemme ovat: 1) Millaisia tunteita kotihoidon työntekijät liittävät työssä käyttämäänsä teknologiaan? 2) Millaisia syitä kotihoidon työntekijöiden tunteiden taustalta on havaittavissa? Artikkelimme perustuu vuonna 2019 kerättyyn kyselytutkimusaineistoon ja sen avokysymykseen, joka koskee työssä käytettyyn teknologiaan liittyviä tunteita. Tarkastelemme niiden 819 vastaajan vastauksia, jotka ovat ilmoittaneet pääasialliseksi toimipaikakseen kotihoidon. Analysoimme tutkimusaineiston aineistolähtöisellä sisällönanalyysillä. Analyysimme osoittaa, että vastauksissa painottuivat kielteisiksi mielletyt tunteet, kuten turhautuminen, epävarmuus ja suuttumus. Toisaalta aineistossa näkyi melko paljon myös myönteisiä tunteita, kuten iloa ja innostusta teknologiasta. Osa vastaajista kuvasi sekä myönteisiä että kielteisiä tunteita. Kielteiset tunteet eivät kuitenkaan kohdistu niinkään itse teknologiaan vaan sen käyttöön liittyviin olosuhteisiin, kuten teknologian toimimattomuuteen sekä kotihoidon heikkoihin työskentelyolosuhteisiin ja työntekijöiden aikapaineisiin.
3
Hakola, Outi. "Kuolemisen affektiivinen mainonta yhdysvaltalaisten saattohoitokotien markkinoinnissa." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, no. 3 (November 19, 2018): 46–64. http://dx.doi.org/10.23994/lk.76571.
Full textAbstract:
Yhdysvaltalaisten saattohoitokotien mainosvideot tarjoavat terveydenhoitopalveluita elämän loppuvaiheessa oleville ja heidän omaisilleen. Mainosten tyypillinen tehokeino on kääntää kuolemaan liittyvät negatiiviset mielikuvat ja tunteet positiiviseksi kuvaksi saattohoidosta hyvän ja arvokkaan loppuelämän mahdollistajana. Artikkelissa käsittelen, miten hyödyntämällä tunteita osana palveluiden kaupallistamista, saattohoidon mainonta liittyy osaksi affektiivisen kapitalismin käytänteitä, joilla on kuvattu markkinatalouden kasvavaa tunteellistumista ja affektien hyödyntämistä osana tuotteiden ja palveluiden tuottamista, niiden markkinointia ja kuluttamista.
Artikkelissa kuvataan, miten saattohoitomainoksissa tunteita hyödynnetään neljän erilaisen kertomusmallin avulla. Pelastuskertomukset osoittavat, miten saattohoito voi tarjota ratkaisuja vaikeisiin elämäntilanteisiin ja vapauttaa omaisia syyllisyyden ja riittämättömyyden tunteista. Elämän mahdollistamisen tarinat lupaavat, että saattohoito vapauttaa aikaa yhdessäololle, muistojen luomiselle ja elämän jatkuvuudelle. Osa mainoksista pohtii saattohoidon merkityksiä ja kuvailee saattohoidon mahdollistavan ”hyvän kuoleman”, jota määrittelee itsemääräämisoikeus ja arvokkuus. Neljännessä mallissa puolestaan kuvaillaan saattohoidon palveluita. Vaikka nämä mainokset vetoavat myös rationaaliseen päätöksentekoon, niissäkin on mukana tunne-elementtejä ihmisläheisten hoitokäytänteiden korostamisen kautta.
Kaikille kerrontamalleille on tyypillistä, että vastaanottaja nähdään tunteellisena kokonaisuutena, jonka päätöksentekoon voidaan vaikuttaa kokemuksellisuuden kautta. Tyypillisesti affektiivisessa mainonnassa on ammennettu positiivisista tunteista, mutta saattohoidon yhteydessä huomioidaan myös kuolemisen mukanaan tuomat surun, menetyksen, ahdistuksen ja pelon tunteet. Nämä voimakkaat tunteet luovat tarpeita löytää ratkaisuja tilanteeseen, ja saattohoitokodit tarjoavat itsensä väylänä positiivisten tunteiden pariin – rakkauteen, iloon, yhdessäoloon. Artikkelissa väitän, että nämä mainokset osoittavat, että positiivisten tunteiden lailla negatiiviset tunteet ovat merkittävä voimavara affektiivisessa markkinataloudessa. Ne luovat paitsi haluja ja toiveita myös pakottavia tarpeita, joihin kuluttajan on etsittävä ja ostettava ratkaisuja.
4
Venninen, Tuulikki. "Tunteet palautetilanteessa." Aikuiskasvatus 24, no. 2 (May 15, 2004): 118–27. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93551.
Full textAbstract:
Artikkeli käsittelee tunteiden merkitystä päiväkotityöyhteisön palautteenannossa. Palautteen jakamisen yhtenä suurena esteenä koetaan pelko vastapuolen tunteiden loukkaamisesta ja omien tunteiden kaaoksesta tällaisen kokemuksen jälkeen. Empaattinen ja herkkä ammattikunta ei haluaisi loukata eikä asettua itse uhkaavaan asemaan antamalla työtoverille rehellistä palautetta tämän työskentelytavasta. Oman ja toisten työn avoin arviointi on vaarassa ja näin toiminta saattaa ohjautua kunkin henkilön oman ”mutu”-tuntuman kautta. Sijaiskärsijöiksi joutuu itse työn kohde, lapset.
5
Rossi, Leena. "Tunteet muistitietohaastattelussa." Sananjalka 50, no. 1 (January 1, 2008): 144–58. http://dx.doi.org/10.30673/sja.86685.
Full text
6
Scotson, Mia. "Suomen kielen käyttämiseen liittyvät tunteet, käsitykset ja toimijuus - Finnish language users’ emotions, beliefs and agency." Apples - Journal of Applied Language Studies 13, no. 3 (June 25, 2019): 107–29. http://dx.doi.org/10.17011/apples/urn.201910224568.
Full textAbstract:
Tässä artikkelissa tarkastelen sosiokulttuurisen teorian näkökulmasta kahden korkeakoulutetun suomen kielen käyttäjän kielenoppimiseen ja kielen käyttämiseen liittyviä tunteita sekä sitä, miten tunteet ja käsitykset kytkeytyvät heidän toimijuuteensa kielenkäyttäjinä. Selvitän myös, millaisia muutoksia tunteissa, käsityksissä ja toimijuudessa on havaittavissa vuoden kuluessa. Pitkittäistutkimuksen aineisto koostuu pääasiassa haastatteluista, jotka on toteutettu aikuisten maahanmuuttajien kotoutumiskoulutuksen loppupuolella ja vuoden kuluttua koulutuksen päättymisestä. Kotoutumiskoulutuksen lopussa avainosallistujat kokivat kieliahdistukselle tyypillisiä tunteita ennen kaikkea suullisissa vuorovaikutustilanteissa informaalissa oppimisympäristössä. Tunteisiin kytkeytyivät osallistujien käsitykset itsestä, omasta kielitaidosta, kielenoppimisesta sekä puhe-kumppanista. Vuorovaikutusta vaikeutti erityisesti virheiden tekemisen pelko. Negatiiviset tunteet ja käsitykset rajoittivat osallistujien suomen kielen käyttäjän toimijuutta siten, että kotoutumiskoulutuksen lopussa osallistujat eivät hyödyntäneet ympäristönsä tarjoamia oppimismahdollisuuksia, vaan käyttivät mieluummin englantia vuorovaikutuksessa. Vuoden kuluessa kotoutumiskoulutuksen päättymisestä osal-listujien toimijuus suomen kielen käyttäjänä kehittyi eri suuntiin.
7
Vähäsantanen, Katja, Kari Nissinen, Susanna Paloniemi, Heini Ikävalko, Päivi Hökkä, and Aleksi Tarmo. "Ammatillinen toimijuus ja tunteet työssä." Työelämän tutkimus 22, no. 1 (April 25, 2024): 59–99. http://dx.doi.org/10.37455/tt.116925.
Full textAbstract:
Työelämässä korostetaan ammatillisen toimijuuden merkitystä niin yksilöiden oppimiselle ja luovuudelle kuin organisaatioiden kehittymiselle ja kukoistukselle. Avoin kysymys on kuitenkin, miten toimijuus on yhteydessä tunteisiin työelämässä. Tämän kysymyksen innoittamina tutkimme, millaisena ammatillinen toimijuus ja tunteet koetaan työssä, sekä näiden ilmiöiden yhteyttä toisiinsa. Aineisto perustui teknisen alan asiantuntijaorganisaatiossa toteutettuun sähköiseen kyselyyn (n = 777), ja analysoimme sitä kuvailevien tilastollisten tunnuslukujen lisäksi varianssianalyysillä ja rakenneyhtälömallinnuksella. Tutkimusaineistossa ammatillinen toimijuus raportoitiin melko vahvaksi ja positiivisia tunteita koettiin useammin kuin negatiivisia tunteita. Erityisesti ammattiryhmällä oli yhteys sekä toimijuuteen että tunteisiin siten, että hallinnollissa ja esihenkilötehtävissä työskentelevät raportoivat vahvempaa ammatillista toimijuutta ja useammin positiivisia tunteita kuin muu henkilöstö (liiketoiminnan tukihenkilöstö, tutkijat ja tutkimusta avustava henkilöstö). Tutkimustulokset osoittavat ammatillisen toimijuuden olevan voimakkaasti yhteydessä tunteisiin: toimijuus selitti aineistossa yli puolet tunnekokemusten vaihtelusta. Tutkimuksen johtopäätös onkin, että työelämässä on mahdollista edistää positiivisten tunteiden kokemista, jos työpaikoilla kiinnitetään huomiota ammatilliseen toimijuuteen ja sitä edistäviin käytäntöihin.
8
Varila, Juha. "Tunteet aikuiskasvatustieteen tutkimuskohteeksi." Aikuiskasvatus 24, no. 2 (May 15, 2004): 92–101. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93548.
Full textAbstract:
Aikuiskasvatustieteessä ihminen on nähty ongelmattomana, sisäisesti ehjänä, itsenäisenä ja vahvana yksilönä. Tutkimuksen katveeseen on jäänyt ihmisen häilyvyys, heikkous ja hauraus. Tunteet ovat ajatteluun verrattuna huomattavan pakottavia. Ne eivät pääsääntöisesti ole ajattelun tuote, vaan tunteet tuottavat ja kohdistavat ajattelua. Tunteiden merkitys oppimiselle tulisikin nostaa aikuiskasvatustieteen tutkimuksen kohteeksi.
9
Puolimatka, Tapio. "Tunteiden kognitiivisuus ja oppiminen." Aikuiskasvatus 24, no. 2 (May 15, 2004): 102–10. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93549.
Full textAbstract:
Tunteet eivät ole järjen vastakohta vaan järjellisen ajattelun perusta. Tunteet tarjoavat informaatiota, jota ilman järki ei pysty muodostamaan kokonaisvaltaista käsitystä todellisuudesta. Tunteet vaikuttavat siihen, mitä havaitsemme, minkälaisia päätelmiä teemme ja millaisiin luoviin ajatuksiin saamme herätteitä. Toisaalta järkeä tarvitaan tunteiden tarjoaman informaation pätevyyden arvioimiseen. Tunteilla on tärkeä merkitys oppimisprosessia motivoivina tekijöinä. Niinpä tunteet ja järki ovat oppimisessa molemminpuolisessa vuorovaikutuksessa.
10
Voutilainen, Liisa. "Jaetut empaattiset tunteet kirjallisuuspiirissä." Puhe ja kieli, no. 1 (May 29, 2022): 69–90. http://dx.doi.org/10.23997/pk.119694.
Full textAbstract:
Kaunokirjallisuuden lukeminen on liitetty empatiakykyyn. Tässä artikkelissa kysyn, miten kirjallisuuden herättämät empaattiset tunteet ilmenevät kirjallisuuden sosiaalisessa vastaanotossa. Tutkimuksen aineistona on yhteisöllisessä asuinkorttelissa järjestetyn kirjallisuuspiirin kokoontumisten (4) videonauhoitukset ja menetelmänä keskustelunanalyysi. Kuvaan kolmea vuorovaikutuksellista keinoa, jolla kirjan henkilöihin kohdistuvaa empatiaa jaetaan ryhmässä: piiriläisten kannanottoja, kirjallisuuspiirin vetäjän ymmärrysehdokkaita sekä topikaalisia siirtymiä kirjan ulkopuoliseen maailmaan. Tutkimus ehdottaa, että yksilön tunteiden tavoin myös empatiaa voidaan ilmaista ja jakaa kollektiivisesti. Tutkimuksen tulokset tukevat aiemmassa tutkimuksessa kuvattua kirjallisuuspiirin keskustelujen institutionaalista luonnetta toisaalta analyyttisen puheen ja toisaalta oman lukukokemuksen ja kirjan ulkopuolisen maailman kuvailun vaihteluna.
11
Forsberg, Hannele. "Tunteet – sosiaalityötä harjoittelevan häpeä?" Aikuiskasvatus 22, no. 4 (December 1, 2002): 295–305. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93437.
Full textAbstract:
Nuorille opiskelijoille käytännön harjoittelut ovat tärkeitä ammatti-identiteetin luomisen prosesseja. Niihin sisältyy väistämättä myös tunteita. Sosiaalisen välimatkan ylläpitäminen on kuitenkin tärkeä työssä jaksamisen ja selviämisen keino.
12
Vuorikoski, Marjo. "Yliopisto-opettajan järki ja tunteet." Aikuiskasvatus 26, no. 4 (December 1, 2006): 340–42. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93727.
Full text
13
Keisala, Katja. "Kielteiset tunteet kulttuurienvälisten vuorovaikutustaitojen oppimisessa." Aikuiskasvatus 37, no. 1 (February 15, 2017): 40–46. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88396.
Full textAbstract:
Kielteisten tunteiden kokeminen on hyödyksi kulttuurienvälisten vuorovaikutustaitojen oppimiselle, jos tunteet vain tunnistetaan ja otetaan huomioon työyhteisökoulutuksissa. Kouluttajan on tuettava tunteiden käsittelemistä ja hyödynnettävä osallistujien kokemuksia.
14
Huttunen, Rauno, and Olli-Pekka Moisio. "Keskustelua Freudista ja omastatunnosta Puolimatkan teoksen johdosta." Aikuiskasvatus 25, no. 2 (May 15, 2005): 167–70. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93627.
Full text
15
Juuti, Pauli. "Keskusteluavaus tunteiden merkitykseen aikuisten oppimisessa." Aikuiskasvatus 20, no. 3 (September 15, 2000): 258–59. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93305.
Full text
16
Välke, Riitta. "Sukellus tutkivaan oppimiseen." Aikuiskasvatus 26, no. 1 (February 15, 2006): 74–75. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93674.
Full text
17
Olsson, Pia. "Nukkuva karhu ja rukouksen voima." Lähihistoria 3, no. 1 (April 10, 2024): 159–87. http://dx.doi.org/10.61559/lh.140943.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan suomalaisten Ukrainan sotaan liittämiä historiatulkintoja ja niihin kiinnittyviä tunteita. Aineistona hyödynnetään Suomalaisen Kirjallisuuden Seuran vuonna 2022 järjestämää kyselyä Sota Ukrainassa. Keruukutsussa vastaajia pyydettiin kertomaan Venäjän hyökkäyssodan herättämistä ajatuksista, reaktioista ja tuntemuksista. Keruuseen saapui 70 vastausta. Aineistoa lähestytään kulttuurintutkimuksellisen affektiteorian näkökulmasta, jossa tunteet nähdään osana merkityksenantoprosesseja. Aineistoa tarkastellaan muisti-ideologia käsitteen valossa. Käsite kattaa sekä historia- ja muistipoliittiset että historiakuvaan liittyvät tekijät. Ukrainan sotaa käsittelevä kerronta tarjoaa näkökulman siihen, miten menneisyyttä nykyisyydessä käsitellään ja minkälainen rooli tunnemuistoilla tässä prosessia on. Ukrainan sotaan kiinnittyvät affektiiviset kuviot koostuvat henkilökohtaisista ja jaetuista muistoista sekä jaetuista ja ristiriitaisista historiakuvista. Niihin liittyy ruumiillisiksi koettuja tuntemuksia, joissa tunne ottaa fyysisesti vallan kertojastaan. Yhteiskunnalliset diskurssit näkyvät tunnemuistoissa monikerroksisina linkittyen vastaushetkeen ja siihen kytkeytyviin historia- ja muistin politiikkaan.
18
Nortio, Emma, Sanna Ryynänen, Sirkku Varjonen, Pinja Hahtola, and Jenni Urpilainen. "Osallistava teatteri maahanmuuttodialogin välineenä." Sosiaalipedagogiikka 24 (December 18, 2023): 125–38. http://dx.doi.org/10.30675/sp.128752.
Full textAbstract:
Mitä tapahtuu, kun kolme yhteiskuntatieteilijää ja kolme esittävän taiteen ammattilaista järjestävät lähiökuppilassa maahanmuuttoa ja rasismia käsittelevän tapahtuman? Tutkijoiden ja taiteilijoiden yhteistyönä syntyneet Puhekupla-tilaisuudet perustuivat osallistavan teatterin käytäntöihin ja dialogisuuden periaatteisiin. Tavoite oli luoda tila, jossa eri tavoin ajattelevat ihmiset voivat jakaa maahanmuuttoon ja kulttuurien kohtaamiseen liittyviä kokemuksia ja näkemyksiä. Tässä käytäntökuvauksessa esittelemme tapahtumakonseptin taustaa ja sisältöä sekä reflektoimme tutkijoiden ja taiteilijoiden yhteistyön edellytyksiä ja seurauksia. Erittelemme tapahtumien meissä herättämiä tunteita sekä reflektoimme projektimuotoisen työskentelyn ominaispiirteitä. Kehystämme Puhekupla-tilaisuudet julkiseksi sosiaalipedagogiikaksi, joka edistää ihmisten kokoontumista yhteen ja elvyttää vapauden ja moniarvoisuuden ihanteisiin pohjautuvia yhteisöllisen keskustelun ja julkisen pohdinnan perinteitä. Tilaisuuksissa kokemuksellisuus, tunteet ja leikki sekä maahanmuuttokysymyksiin liittyvä tutkimustieto ja yhteinen pohdinta harjaannuttivat dialogista keskustelutapaa, joka on yksi demokratian elinvoimaisuuden edellytys.
19
Marander-Eklund, Lena. "Affekter och känslor." Budkavlen 99 (November 10, 2020): 186–88. http://dx.doi.org/10.37447/bk.99544.
Full text
20
Viita-aho, Mari, Aino-Kaisa Koistinen, Heidi Kosonen, Minni Matikainen, Johanna Turunen, and Rita Vargas. "Epämukava, transformatiivinen ja rohkea museo?" Tahiti 13, no. 2 (October 24, 2023): 86–92. http://dx.doi.org/10.23995/tht.137443.
Full textAbstract:
Museot ovat historiallisesti toimineet identiteettien, normien ja valta-asetelmien rakentajina, tulkitsijoina ja muokkaajina. Nykypäivänä museoissa suhtaudutaan kuitenkin usein kriittisesti niiden historialliseen rooliin. Yhä useammin museoissa pyritään toimimaan yhteiskunnallisen muutoksen tuottajina ja hyödynnetään toisinaan jopa aktivistisia toimintatapoja. Vaikea kulttuuriperintö, sen herättämät epämukavat tunteet ja niiden käsittelytavat näyttäytyvätkin nykyajan museotyön keskeisimpinä kysymyksinä. Niiden käsittelyyn sisältyy kuitenkin ristiriitoja, jotka voivat herättää epämukavuutta sekä museokävijöissä että museoalan toimijoissa. Heinäkuussa 2023 käynnistynyt nelivuotinen Epämukava museo – Kohti turvallisia, rohkeita tiloja -tutkimushanke syntyi tarpeesta ymmärtää syvemmin museon asemaa vaikeiden aiheiden käsittelijänä analysoimalla erityisesti museovieraiden kokemia epämukavuuden tunteita ja tunteiden aiheutumisen syitä. Vaikka kävijöiden museokokemuksia on tutkittu myös aiemmin, ei museoiden mahdollisuuksista vaikuttaa kävijöiden ajatteluun tiedetä vielä paljoa. Hankkeen tavoitteena on pohtia erityisesti epämukavuuden kokemuksen sisältämää transformatiivista sekä korjaavaa potentiaalia ja museoiden mahdollisuuksia hyödyntää näitä kävijäkokemuksia osana muuttuvaa museotyötä.
21
Niemi-Pynttäri, Risto, Vesa Haapala, Tiina Käkelä-Puumala, and Outi Oja. "Arvostelut." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 1 (October 1, 2004): 75–90. http://dx.doi.org/10.30665/av.74603.
Full textAbstract:
Risto Niemi-Pynttäri Kuinka sovitan itseni tieteelliseen tekstiin Johanna Latvala, Eeva Peltonen ja Tuija Saresma (toim.): Tutkija kertojana, Tunteet, tutkimusprosessi ja kirjoittaminen Vesa Haapala Runot ajassaan ja paikassaan Sakari Katajamäki ja Johanna Pentikäinen (toim.): Runosta runoon. Suomalaisen runon yhteyksiä länsimaiseen kirjallisuuteen antiikista nykyaikaan Tiina Käkelä-Puumala Narratologia sateenkaaren päässä Samuli Hägg: Narratologies of Gravity’s Rainbow Outi Oja Väitöskirja Bo Carpelanin kirjallisuuskäsityksestä Anna Hollsten: ”Ei kattoa, ei seiniä” – Näkökulmia Bo Carpelanin kirjallisuuskäsitykseen
22
Tikkamäki, Kati. "Tunnetyössä oppiminen : tarkastelussa saattohoitajan työ." Aikuiskasvatus 27, no. 4 (December 1, 2007): 256–65. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93779.
Full textAbstract:
Työtä, jossa tunteiden käyttö, hallinta ja säätely korostuvat, voidaan kutsua tunnetyöksi. Silloin tunteet siirtyvät yksityiseltä alueelta palkkatyön käyttöön. Tunnetyössä korostuu tunteiden tietoinen säätely ja tilanteiden mukaan vaihteleva käyttö. Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöstutkimukseen, jossa hän tutki muiden muassa saattohoitajien työtä ja työssä oppimista. Saattohoitajan työ sisältää ristiriitoja, joiden välillä tasapainoilu on oleellinen osa ammattitaitoa. Ammattipätevyys ja työssä opittu tietämys testautuvat toistuvasti jokapäiväisissä hoitotilanteissa. – Artikkeli perustuu kirjoittajan väitöskirjaan Työn ja organisaation muutoksissa oppiminen : etnografinen löytöretki työssä oppimiseen (Tampereen yliopisto 2006)
23
Ilveskorpi, Sara. "Kaniini nimeltä Arvo. Kulttuurisbiologinen eläinsuhde eettisten ristiriitojen paljastajana." Research in Arts and Education 2022, no. 1 (May 27, 2022): 44–65. http://dx.doi.org/10.54916/rae.116993.
Full textAbstract:
Tämä artikkeli on osa taiteellista väitöskirjatutkimusta, joka keskittyy ekologisen jälleenrakennuksen ristiriitoihin arvojen tasolla. Artikkelin keskiössä on tutkijan elämä kaniinien kanssa permakulttuurista ammentavassa omavaraistavoitteisessa elämäntavassa. Artikkeli avaa näkymää kaniiniyksilöiden elämään, bioregionaalin alueen vuorovaikutussuhteisiin ja entropiaan. Se kertoo, kuinka paikallisiin resursseihin nojaavan praktiikan kautta on mahdollista paljastaa arvokysymyksiä. Tutkimuksen löydökseksi nousevat suhde eläimeen eettisenä affektina sekä surun ja syyllisyyden tunteet omavaraistavoitteisen elämän atmosfäärinä. Artikkelissa tutkija väittää, että kestävyyteen perustuvat eettiset valinnat saattavat olla erilaisia kuin moraalin kannalta tehtävät eettiset valinnat. Tätä hän perustelee kulttuurisbiologisen näkemyksen kautta.
24
Kuutsa, Anna. "”Konstitpa on vaimollakin.”." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 4 (February 11, 2018): 20–35. http://dx.doi.org/10.30665/av.69304.
Full textAbstract:
Artikkelissa käsitellään Maria Jotunin novellia ”Kansantapa” (kokoelmasta Kun on tunteet, 1913) sekä siinä esiintyviä dialogikerronnan keinoja kuvata yhteiskunnallisia kysymyksiä. Yhden novellin tekstianalyysin kautta nostetaan esiin kerronnallisia piirteitä, joiden voi nähdä esiintyvän Jotunin novellituotannossa laajemminkin. Samalla artikkeli avaa uusia näkökulmia dialogikerronnan tutkimukseen sekä haastaa perinteisiä käsityksiä vuoropuhelusta objektiivisena, henkilöhahmokeskeisenä tai emansipoivana kerrontarakenteena.
Analyysissa nostetaan esiin dialogikerronnan kohtia, jotka ovat luettavissa kertojan muotoilemiksi ja tekstin tematiikkaa välittäviksi esityksiksi. Dialogikerrontaa koskevaan teoriaan yhdistyvät kognitiivinen, retorinen ja Susan Lanserin edustama varhainen feministinen narratologia. ”Kansantavan” dialogi jaottuu kolmeen erilaiseen muotoon, jotka 1) kuvaavat tarinamaailman vuorovaikutustilannetta, 2) toimivat hahmojen mielten välillä tematisoituna esityksenä sekä 3) välittävät kollektiivista ääntä. Analyysin tuloksena kirjoittaja ehdottaa, että todentuntuisuuteen pyrkivän, yksilöllisen puheen esityksen lisäksi dialogikerronnan on mahdollista välittää myös laajempia kulttuurisia odotuksia sekä tekstin yhteiskunnallista tematiikkaa.
25
Nykänen, Elise, and Riikka Rossi. "Suomalaiset ahdistukset." Joutsen/Svanen - Erikoisjulkaisut, no. 4 (December 23, 2020): 1–165. http://dx.doi.org/10.33347/jses.99968.
Full textAbstract:
Joutsenen erikoisjulkaisu Suomalaiset ahdistukset – Kansallinen omakuva ja kielteiset tunteet lähestyy kansakunnan kertomisen kysymyksiä kielteisten tunteiden näkökulmasta. Julkaisussa pohditaan erityisesti kielteisten tunteiden ja niin sanottujen rumien, kulttuurisesti ja moraalisesti vähäarvoisina pidettyjen tunteiden merkitystä suomalaisen omakuvan rakentumiselle. Miten pelkoa, inhoa, vihaa, kateutta, surua, ahdistusta tai syyllisyyttä on kuvattu suomalaisessa kirjallisuudessa? Miten nämä esitykset suhteutuvat myönteisinä ja moraalisesti korkeina pidettyihin kansallistunteisiin kuten isänmaanrakkauteen tai yhteenkuuluvuuden tunteeseen? Millaisiin kirjallisuushistoriallisiin ilmiöihin ja esteettisiin käsityksiin negatiivisten tunteiden esittäminen kytkeytyy? Entä millaisia tunnereaktioita, joko myönteisiä tai kielteisiä, näiden tunteiden kuvauksilla pyritään lukijassa herättämään ja millaisin keinoin? Kansakunnan rakentamisen kysymyksiä tarkastellaan lisäksi suhteessa 2010-luvun poliittisessa keskustelussa hyödynnettyyn affektiiviseen retoriikkaan, joka ammentaa kielteisistä kollektiivisista tunteista. Millaisia ovat nykypäivän kertomukset suomalaisuudesta ja millä tavoin ne lujittavat tai haastavat 1800-luvulta lähtien yhdessä kuviteltua kansakuntaa? Entä millaisia uusia tunneyhteisöjä nämä kertomukset rakentavat?
26
Kettunen, Henna, Anna Kouhia, and Minna Autio. "Kuluttajan ja vaatteen jaettu toimijuus tanssina kestävyyteen." Kulutustutkimus.Nyt 16, no. 1-2 (January 11, 2023): 26–46. http://dx.doi.org/10.54333/kulutustutkimus.125337.
Full textAbstract:
Kuluttajien kestäviä asenteita ja ajattelutapoja vaatteiden hankinnan ja käytön osalta on tutkittu, mutta se, miten vaate materiaalina toimii yhdessä kuluttajan kanssa kestävästi, on saanut vähäisempää huomiota. Tarkastelemme kuluttajien ja vaatteiden yhteistoimijuutta uusmaterialismin viitekehyksessä analysoiden vaatekaapin sisällöstä kertovia kirjoituksia, joissa kuluttajat ovat pohtineet vaatesuhdettaan. Tätä kuluttajan ja vaatteen vastavuoroista toimintaa tutkitaan ”toimijuuden tanssina”, jossa analysoidaan kehollisia ja affektiivisia vuorovaikutteisia kohtaamisia. Tutkimus osoittaa, että ”tanssin” osapuolet määrittävät toistensa toimijuutta ja voivat muuttua arvaamattomasti. Tanssin vaiheet, aina tanssiinkutsusta sen päättymiseen, ilmentävät vaatekulutuksen monimuotoisuutta ja ajallista kiertokulkua vaatteiden hankkimisesta niiden hävittämiseen, mikä tuo esiin kestävyyden kannalta kriittisiä hetkiä arjessa. Kosketus vaatteeseen, vuorovaikutuksen herättämät tunteet sekä käyttötilanteet muovaavat vuorovaikutuksen muotoja, jolloin esimerkiksi kiintymys vaatteeseen lisääntyy tai vaate hylätään sen kuluessa tai rikkoutuessa. Tanssin taukopaikat, kuten ”passiivivarastoon” unohtuneet vaatteet, tulisi nostaa kestävän vaatekulutuksen edistämisessä lähempään tarkasteluun.
27
Näsi, Altti. "Digitaalisen valokuvan merkitys visuaalisena keskusteluna ja yhteisöllisyyden rakentajana pirkanmaalaisen päiväkodin WhatsApp-ryhmässä." Media & viestintä 42, no. 2 (June 27, 2019): 122–40. http://dx.doi.org/10.23983/mv.83375.
Full textAbstract:
Tutkimus pyrkii lisäämään ymmärrystä modernin viestintäteknologian avulla välitettyjen valokuvien merkityksistä yhteisöjen sisäisessä viestinnässä. Tapaustutkimuksen kohteena on pirkanmaalaisen päiväkodin perustama WhatsApp-ryhmä ja siellä jaetut valokuvat, joita analysoidaan visuaalisena keskusteluna ja joiden merkitystä tarkastellaan yhteisöllisyyden kokemisen näkökulmasta. Tutkimuksen teoreettisen viitekehyksen muodostavat Mikko Villin tutkimus (2010) valokuvajakamisen aikaansaamasta etäläsnäolon tunteesta sekä Asko Lehmuskallion (2012) pohdinta filmiajan ja digitaalisen ajan amatöörivalokuvan käytön eroista. Edellä mainittuun valokuvatutkimukseen yhdistetään lisäksi Seymor Sarasonin (1974) kehittämiä ajatuksia yhteisöstä ja yhteisöllisyyden tunteen rakentumisesta.
Empiirinen aineisto koostuu lasten huoltajien puolistrukturoiduista teemahaastatteluista, joita tyypiteltiin sisällönanalyysillä. Tutkimuksen tulokset vahvistavat digiajan perhevalokuvauksen tutkimuksista saatuja tuloksia siltä osin, että kuvat herättävät voimakkaita tunteita ja aikaansaavat vastaanottajissa läsnäolonkokemuksen. Päiväkodin henkilöstö valikoi jaettavaksi päiväkodin tapahtumia myönteisessä valossa esittäviä kuvia (vrt. Lehmuskallio 2012), jolloin kuvat lisäsivät vanhempien kokemaa turvallisuudentunnetta sekä paransivat ryhmän jäsenten keskinäistä tunnistamista. Koska päiväkoti on lähiyhteisö ja perhettä julkisempi ryhmä, huoltajat eivät halunneet itse aktiivisesti osallistua vapaa-ajalla otettujen valokuvien jakamiseen. Päiväkodin WhatsApp-ryhmä toimikin perinteisen yksisuuntaisen tiedotuskanavan tavoin. Huoltajien valokuville antama merkitys vaihteli sen mukaan, millaisia odotuksia heillä oli valokuvia kohtaan ja miten hyvin nämä odotukset täyttyivät tai olivat täyttymättä.
28
Vuoksenranta, Miira. "Ystävyys kuin virvatuli – löystyvät ystävyyden siteet entisten Tammisaaren seminaarilaisten kirjeissä 1870-luvulla." Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 21, no. 1 (January 18, 2021): 22–43. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.97574.
Full textAbstract:
Artikkeli käsittelee naisten välisen ystävyyden konfliktien historiaa 1870-luvun loppupuolella kolmen Tammisaaren opettajaseminaarista valmistuneen, kansakouluopettajana työskennelleen ystävättären kirjeenvaihdon kautta. Tutkimus pureutuu sivistyneistön naisten ystävyyssuhteissa ilmenneisiin epäonnistumisiin ja erimielisyyksiin sekä tapoihin, joilla näitä kitkatilanteita pyrittiin neuvottelemaan. Keskushenkilöt Minna Forss o.s. Rancken (1848–1931), Maria Candolin o.s. Johansson (1849–1935) ja Alma Husberg (1850–1905) tutustuivat ja ystävystyivät yhteisten opintovuosiensa aikana opettajaseminaarissa. Ystävysten välille solmitut siteet joutuivat ensi kertaa koetukselle, kun vastavalmistuneet opettajat jättivät opinahjon turvan ja muuttivat opettamaan eri puolille Suomea. Yhdessäolon harvinaistuessa kirjeenvaihto muuttui oleellisimmaksi ystävyyden ylläpidon keinoksi. Maantieteellinen etäisyys ja kirjalliseen muotoon sidottu kommunikaatio toivat kuitenkin ystävyydelle monenlaisia uusia haasteita, joiden seurauksena entisten seminaarilaisten suhteet kriisiytyivät jo muutama vuosi työelämään astumisen jälkeen. Naiset saivat huomata, että ystävyydelle asetetut odotukset eivät aina kohdanneetkaan todellisuutta täysin vaivattomasti. Kommunikaation katkokset, väärinkäsitykset ja kuohuvat tunteet vaikeuttivat etäystävyyden navigointia ja johtivat lopulta jopa yksilön maailmankuvaa horjuttaviin pettymyksiin.
29
Rintala, Heta, Liisa Postareff, and Essi Ryymin. "Sitoudun, siis opin - Miten edistää jatkuvaa oppimista työssä?" Työelämän tutkimus 21, no. 1 (April 12, 2023): 33–57. http://dx.doi.org/10.37455/tt.107998.
Full textAbstract:
Jatkuva oppiminen työuran aikana tai työssä edellyttää usein yksilön omaa aktiivisuutta. Oppimiseen sitoutuminen tai kiinnittyminen (engagement) on moniulotteinen ilmiö, johon liittyvät kognitiivinen (motivaatio), emotionaalinen (mm. tunteet ja asenteet), toiminnallinen (osallistuminen ja oppimisen tavat) sekä toimijuutta ilmentävä (proaktiivinen toiminta oppimisen edistämiseksi) sitoutuminen. Tutkimuksemme tavoitteena on jäsentää jatkuvaan oppimiseen sitoutumista työssä sekä kuvata sitä edistäviä tekijöitä. Tutkimuksen aineistona ovat sosiaali- ja palvelualojen työntekijöiden yksilöhaastattelut (N=31). Aineiston teoriaohjaava analyysi perustuu sitoutumisen ulottuvuuksiin, joiden tarkastelua syvennämme aineistolähtöisen laadullisen sisällönanalyysin avulla. Tulokset osoittavat, että yksilön sitoutuminen jatkuvaan oppimiseen työssä rakentuu yksilön ja ympäristön vuorovaikutuksessa. Työpaikoilla onkin tärkeää tukea niin yksilön edellytyksiä sitoutua jatkuvaan oppimiseen (elämäntilanne ja hyvinvointi huomioiden) kuin myös edistää organisaation ja yhteisön kykyä tukea yksilöitä ja koko yhteisöä. Tulosten mukaan keskeiset tavat jatkuvan oppimisen edistämiseen työssä liittyvät oppimiseen motivointiin, positiivisten tunteiden ja onnistumisten edistämiseen yksilö- ja yhteisötasolla, työn ja oppimisen johtamiseen ja organisointiin sekä yksilön oman itseohjautuvuuden ja aktiivisuuden vahvistamiseen.
30
Risku-Norja, Helmi, Anja Yli-Viikari, Marja-Liisa Vieraankivi, Anneli Nuoranne, Elli Korpela, and Pia Smeds. "Maalle oppimaan – tietoa, taitoja, elämyksiä, osallistumista!" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76977.
Full textAbstract:
Nykyajan palveluyhteiskunta on etäännyttänyt kansalaisensa monista elämänperusasioista. Etenkin kaupunkilaislasten ja -nuorten siteet luontoon ja maatalouteen ovatlöyhtyneet, mutta ilmiö tulee vastaan yhä useammin myös maaseutukunnissa. Harvallalapsella tai nuorella on tänä päivänä kokemuksia maaseudun elämästä. Vaikka merkittäväosa päivittäisistä kulutusvalinnoistamme liittyy ruokaan, tiedot ruoan tuotannosta ovatlisääntyvässä määrin puutteelliset. Mittava haaste on osoittaa, minkälainen yhteysmaataloudella on ruokaan, kulttuuriin, maisemaan ja ympäristöön ja mikä onmaatalouden yhteiskunnallinen ja kansantaloudellinen merkitys. Jotta pystymmevaikuttamaan ruoan saatavuuteen eli ruokaturvaan, tuotteiden laatuun eliruokaturvallisuuteen ja tuotannosta aiheutuvaan ympäristökuormitukseen, onruoantuotanto säilytettävä omissa käsissä. Tämä edellyttää, että kasvava sukupolvi oppiiarvostamaan kotimaista ruokaa ja tietää, miten se on tuotettu.Maaseutulähtöinen kestävän kehityksen kasvatus tarjoaa mahdollisuuden lähestyänäitä kysymyksiä perusopetuksen opetussuunnitelman pohjalta. Maatilat soveltuvatoivallisesti koulun ulkopuoliseen opetukseen, sillä kulttuurin ja luonnon vuorovaikutusnäkyy viljelymaisemassa ja ympäröivässä luonnossa. Omakohtainen kosketus luontoon jamaatilan elämään ja toimintaan on luonteva keino lujittaa siteitä maaseutuun ja osoittaaihmisen riippuvuus luonnosta ja omasta elinympäristöstään.Koulujen ja maatilojen väliseen yhteistyöhön on luotu kaksi erilaista toimintamallia.Maalle oppimaan -leirikoulut toimivat maatiloilla. Niissä kestävän kehityksen kasvatustatoteutetaan toimintaa varten erityisesti suunniteltujen opetuskokonaisuuksien pohjalta,jotka tukevat kansallisen perusopetuksen opetussuunnitelman tavoitteita. Koulujen janiitten läheisyydessä sijaitsevien maatilojen väliseen kanssakäymiseen on puolestaankehitetty jatkuvaan yhteistyöhön perustuvaa toimintaa. Siinä opettaja yhdessämaatilayrittäjän kanssa suunnittelee maatilavierailujen sisällön, joka räätälöidäänyksilöllisesti koulun tarpeiden ja maatilan tarjoamien puitteiden pohjalta. Lisäksimaatalouden esittelypuisto Elonkierto Jokioisilla on avoin yleisölle ja tarjoaa tietoa,toimintaa ja elämyksiä kaikenikäisille.Maaseutulähtöinen kestävän kehityksen kasvatus on kokonaisvaltaista jatilannesidonnaista, ja siinä yhdistyvät tieto, tekeminen, tunteet, aistit ja arvot. Se lisääkoulun ja yhteiskunnan keskinäistä vuorovaikutusta. Yhteistyö opetustoimen kanssa lisäämaatiloilla tehtävän työn arvostusta, ja se voi olla myös lisätulonlähde maatiloille.
31
Moffat, Kate. "Yksilöllisyyden politiikka Elina Hirvosen dokumenttielokuvassa Kiehumispiste." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 33, no. 3-4 (December 11, 2020): 63–76. http://dx.doi.org/10.23994/lk.100440.
Full textAbstract:
Kiehumispiste (Hirvonen, 2017) tarkastelee maahanmuuton aiheuttamaa jyrkkenevää polarisaatiota suomalaisessa yhteiskunnassa. Elokuvassa kohtaavat kansalliset, poliittiset ja globaalit teemat, joita lähestytään identiteettipolitiikan tarjoaman prisman läpi. Kiehumispiste asettuu osaksi suomalaisen dokumenttielokuvan trendiä, jossa tunteet nostetaan poliittista kontekstia, tosiasioita tai analyysiä keskeisemmiksi. Hirvosen mukaan yhteiskunnan jakaantumista käsiteltäessä ei ylipäätään pidä tavoitella konsensusta, vaan keskeisenä tavoitteena tulisi olla dialogi.
Kyseenalaistan artikkelissani elokuvan lähestymistavan hyödyntämällä analyysissäni Susanna Helken teoriaa suomalaisen dokumenttielokuvan emotiivisesta käänteestä sekä Slavoj Žižekin teoriaa politiikan kulturalisaatiosta. Esitän, että valitessaan dialogisen lähestymistavan Kiehumispiste korostaa tunteiden ja yksilöllisen valinnan roolia. Tämä näkökulma ei kuitenkaan huomioi niitä laajempia poliittisia ja taloudellisia rakenteita, jotka vaikuttavat ihmisten valintoihin.
Politics of individuality in Elina Hirvonen’s documentary film Boiling Point
Boiling Point (Hirvonen, 2017) explores a Finnish society that is increasingly polarised by immigration. The film is a meeting of national, political and globally relevant themes but they are explored through the prism of identity politics. The results are a documentary that speaks to the emerging ‘emotive’ trends in Finnish documentary film culture. Hirvonen’s diagnosis is that consensus should not be the overall objective when tackling social division. Rather, dialogue should occupy the fundamental role.
However, I challenge the documentary’s approach by drawing on the work of Susanna Helke and Slavoj Žižek and their respective theories on the emotive turn in Finnish documentary film culture and the culturalization of politics. I claim that Kiehumispiste emphasises the role of emotion and personal choice when engaging in this dialogue. However, this approach does not account for the role of wider political and economic structures in influencing people’s choices.
32
Syrjälä, Jenna. "Asumispalveluihin kuulumisen tunne asunnottomien kerronnassa." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 30, no. 2 (June 10, 2022): 140–56. http://dx.doi.org/10.30668/janus.107882.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan tilapäiseen asumispalveluun kuulumisen tunteen saamia merkityksiä sekä kuulumisen tunnetta vahvistavia ja heikentäviä tekijöitä asunnottomien kokemana. Tutkimus paikantuu tunteiden maantieteen tutkimusperinteeseen. Aineiston muodostavat tilapäisessä asumispalvelussa majoittuvan 19 asunnottoman kanssa tehdyt haastattelut. Tutkimuksen tulosten mukaan asunnottomat kuvaavat asumispalveluihin kuulumisen tunteen saamia merkityksiä neljän repertuaarin kautta, joissa kuuluminen rakentuu suhteessa muihin asumisyksikön asukkaisiin, arvostavassa ja kunnioittavassa kohtaamisessa suhteessa työntekijöihin, oman oven ja tilan mahdollistamasta kuulumisen tunteen säätelystä sekä toiminnan ja tekemisen kautta rakentuvasta kuulumisesta. Asumispalveluja järjestettäessä tulisi huomioida nämä kuulumisen tunteen eri ulottuvuudet (relationaalisuus, materiaalisuus ja toiminnallisuus) asunnottoman paikkaan kuulumisen tunteen vahvistamiseksi.
33
Hyttinen, Salli, and Tarja Valkonen. "Yksinäisten työikäisten vuorovaikutussuhteet." Prologi 14, no. 1 (December 15, 2018): 26–42. http://dx.doi.org/10.33352/prlg.95928.
Full textAbstract:
Riittävät vuorovaikutussuhteet ovat tärkeä hyvinvoinnin resurssi. Vuorovaikutussuhteiden vähäisyys tai se, etteivät suhteet vastaa odotuksia, aiheuttaa ahdistusta ja muita negatiivisia tunteita. On luonnollista tuntea ajoittain itsensä yksinäiseksi, mutta pitkittynyt tai pysyvä yksinäisyyden tunne on vakava ongelma. Tämän systemaattisen kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on jäsentää, mitä tiedetään yksinäisten työikäisten vuorovaikutussuhteista. Työikäisillä tarkoitetaan tässä alle 65-vuotiaita aikuisia. Katsaus kohdistuu työikäisten yksinäisyyttä koskevaan viestinnän ja lähitieteiden tutkimukseen vuosilta 2006–2017. Viimeaikainen työikäisten yksinäisyyden tutkimus on kohdistunut yksinäisten vuorovaikutussuhteiden rakentumiseen ja yksinäisten vuorovaikutuskäyttäytymiseen. Vuorovaikutussuhteiden rakentumiseen liittyvissä tutkimuksissa on tarkasteltu yksinäisten suhdeverkostoja, suhteiden kehittymistä ja laatua sekä sosiaalista tukea. Vuorovaikutuskäyttäytymisestä on puolestaan tutkittu vuorovaikutustaitojen merkitystä ja teknologiavälitteisen vuorovaikutuksen roolia työikäisten yksinäisyydessä. Viimeisen kymmenen vuoden aikana aikuisten yksinäisyyttä ja vuorovaikutussuhteita on tutkittu pääasiassa kvantitatiivisin menetelmin. Yksinäisyyttä selittäviä tekijöitä on tarkasteltu lähinnä introspektiivisin mittarein. Tutkimus on kohdistunut yliopisto-opiskelijoiden kokemuksiin yksinäisyydestä. Sen sijaan työelämässä olevien aikuisten yksinäisyyttä ei juuri ole tutkittu.
34
Huttunen, Pasi. "Perhearkea tuottavia tunteita pyydystämässä." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 28, no. 2 (June 2, 2020): 207–9. http://dx.doi.org/10.30668/janus.91875.
Full text
35
Oinonen, Paavo. "Tunteva ja itseohjautuva työläinen." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 14, no. 2 (March 1, 2001): 8–24. http://dx.doi.org/10.23994/lk.116179.
Full text
36
Rajala, Katariina. "Tunteeko tuleva opettaja pilkun paikan?" Sananjalka 50, no. 1 (January 1, 2008): 7–23. http://dx.doi.org/10.30673/sja.86678.
Full text
37
Salomaa, Heikki. "Ammattiylpeys tutkimuksen kohteena." Aikuiskasvatus 23, no. 4 (December 1, 2003): 308–9. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93516.
Full text
38
Törölä, Siri. "Koulutuksella kohti sateenkaari-inklusiivisempia sosiaali- ja terveyspalveluita." Aikuiskasvatus 42, no. 3 (September 29, 2022): 237–41. http://dx.doi.org/10.33336/aik.122030.
Full text
39
Bahri, Syaiful. "ANALISIS STRUKTURAL FABEL TEGODEK DAIT TETUNTEL: REPRESENTASI PERILAKU DALAM MASYARAKAT SASAK." MABASAN 8, no. 2 (December 13, 2018): 164–76. http://dx.doi.org/10.26499/mab.v8i2.94.
Full textAbstract:
This study analyzed structure of Tegodek Dait Tetuntel fable. Through these structures, it will be seen the role of each character in relationto the behavior of Sasak community based on the social levels . By using the structural analysis methods of Levi-Strau,it is shown that Tegodek and Tetuntel fable is not only presenting two main characters, ‘Godek’ (monkey) and Tuntel (frogs/toads), but it is also presenting some phenomena of opposition figures such as ‘Godek’ is always insuperior position, while figures of Tuntel is always in inferior position. This indicates that ‘Godek’ figure is representation of a higher social class, while Tuntel is representation of a lower social class. Relating to the behavior, the ‘Godek’ character has a more active behavior, while the Tuntel figure tends to bea passive behavior. If it is related to "working" activities, Tuntel figures have more knowledge than the characters of Tuntel. In relation to the behavior of revealing facts, the Tuntel figures tend to reveal something accordance with the facts, while the ‘Godek’ figures tend to precede the prestige that sometimes they do not meet the facts. When it is dealt with a problem solving, ‘Godek’ figures are more like doing intervention, whereas Tuntel figures to be relentless.
40
Österdahl, Venla, Nina V. Nygren, and Virpi Valtonen. "Tahmeat rottakohtaamiset." TRACE ∴ Journal for Human-Animal Studies 9 (May 17, 2023): 34–56. http://dx.doi.org/10.23984/fjhas.121716.
Full textAbstract:
Elämme monilajisissa kaupungeissa, joissa kohtaamme monenlaista elämää. Toisinaan nämä kohtaamiset herättävät huomiomme ja saavat meissä aikaan erilaisia tunteita ja vaikutuksia. Kaupunkirotat ovat eläneet ihmisen kanssa samassa ympäristössä pitkään, mutta limittäinen yhteiselo ei ole ollut ongelmatonta kummallekaan lajille. Tässä artikkelissa tutkitaan ihmisen ja kaupunkirotan kohtaamisia ja niissä heränneitä tunteita, affekteja ja niiden tahmaisuutta, eli niiden kiertämistä ja tarttumista. Tutkimuksen aineisto koostuu rottia kohdanneiden kaupunkilaisten kirjoittamista kertomuksista, joista on analysoitu kohtaamisissa vaikuttaneita affekteja ja erityisesti niiden tahmaisuutta. Huolimatta kaupunkirottien maineesta inhon kohteena, aineiston rottakohtaamiset olivat moninaisia ja vaikuttavia tilanteita, ja ne saivat aikaan erilaisia tunteita ja affekteja pelosta iloon. Affektit olivat tahmaisia ja ne tarttuivat kiertäessään paitsi rottiin niin myös kohtaamispaikkoihin. Tahmaisuuteen vaikuttavat myös yhteiskunnassa kiertävät käsitykset ja ennakkoluulot rotista. Monipuoliset affektit avaavat tilaa keskustella siitä, miten kaupunkirottiin ja muihin liminaalisiin sekä hankaliin, yhteisen kaupunkiympäristömme muunlajisiin asukkaisiin suhtaudutaan.
41
Toikka, Susanna, Lasse Eronen, Päivi Atjonen, and Sari Havu-Nuutinen. "Matemaattisen ongelmanratkaisun aktivoimat tunnereflektiot ja niiden fasilitointi alkuopetuksessa." Kasvatus 53, no. 4 (October 25, 2022): 335–49. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.122512.
Full textAbstract:
Matematiikan ongelmanratkaisutilanteita voidaan hyödyntää tunnereflektion eli oppimiseen kohdentuvien tunteiden tarkastelun harjoittelemisessa. Tämä tutkimus tarkastelee, 1) millaisia oppimiseen kohdentuvia tunteita ongelmanratkaisutilanne aktivoi perusopetuksen ensimmäisen ja toisen vuosiluokan oppilaiden (N=23) ongelmanratkaisun sekä matematiikan ja sen opiskelun reflektioissa sekä 2) miten itsearviointitaitojen harjoitteluun kehitetty Arviointimaa-kuva fasilitoi oppilaiden tunnereflektioita. Tutkimuksen aineisto tuotettiin matemaattisella ongelmanratkaisu-tehtävällä sekä haastatteluilla. Ongelmanratkaisutilanne tarjosi alkuopetusikäisille luontevia mahdollisuuksia tunteiden moni-puoliselle ja ikäsidonnaiselle reflektoinnille. Haastattelukysymysten muoto vaikutti oppilaiden taitoon reflektoida; toisen vuosiluokan oppilaat reflektoivat ongelmanratkaisuprosessin herättämiä tunteita ensimmäisen luokan oppilaita monipuolisemmin. Eläytyminen Arviointimaahan fasilitoi tunne- ja metatunne-reflektioiden kuvaustapaa, sisältöä ja ilmaisua. Tutkimus vahvistaa, että ongelmanratkaisun, matematiikan ja sen opiskelun synnyttämien tunteiden kielentäminen tarjoaa alkuopetuksessa otollisen tilaisuuden reflektion harjoittelemiselle.
42
Vähäkangas, Auli Maria. "Tunteiden vuoristorataa korona-ajan hautajaisissa." Diakonian tutkimus, no. 2 (December 17, 2021). http://dx.doi.org/10.37448/dt.111091.
Full textAbstract:
Korona-pandemia on vaikeuttanut hautajaisia ympäri maailmaa. Ymmärrän tunteet laajasti osana hautajaisiin osallistuneiden kehollista kokemusta. Tutkimukset korostavat hautajaisten merkitystä tunteiden mahdollistajana menetyksen jälkeen (Castle & Phillips, 2003) ja osallistumisen tärkeyttä osana vainajan muistamista (Davies, 2011). Pandemia-aika ja siihen liittyvät poikkeustoimet herättävät tunteita hautajaisiin osallistujissa, siksi etsin vastausta kysymykseen: Mitä tunteita osallistujat kokivat korona-ajan hautajaisissa?
Artikkeli pohjautuu 43 kirjoittajan kirjeisiin, jotka käsittelevät osallistumista korona-ajan hautajaisiin ja sen herättämiä tunteita. Temaattisen analyysin avulla määritin seuraavat pääteemat: ärsytyksen tunteet hautajaisia järjestettäessä, ristiriitaiset tunteet osallistumisesta, tunteiden kehollisuus ja elämän merkityksellisyyteen liittyvät tunteet.
Tulokset osoittavat, että osallistuminen korona-ajan hautajaisiin sai aikaan monenlaisia keskenään ristiriitaisia tunteita. Pandemia-aika haastaa seurakuntien työtekijöiden taidot kohdata lähiomaisten tunteiden vuoristorataa. Korona-aikana tapahtuneen menetyksen yhteydessä on välttämätöntä käsitellä tunteita ja pohti elämän merkityksellisyyttä ja auttavalla kohtaamisella tukea menetyksen kokeneiden tunneprosessille.
43
Pöllänen, Pirjo, and Ismo Björn. "Lapsen kuoleman sureminen, tunteet ja affektit." Thanatos, April 12, 2024. http://dx.doi.org/10.57124/thanatos.127591.
Full textAbstract:
Affektit ja tunteet ovat tulleet vahvasti yhteiskunta- ja kulttuuritieteisiin, jopa niin, että puhutaan tutkimuksen affektiivisesta käänteestä (esim. Jokinen ym. 2015; Rinne ym. 2020). Kuolema on yksi emotionaalisimmista tilanteista ihmisen elämänkulussa, täynnä affekteja ja tunteita. Tässä artikkelissa pohdimme affektien ja tunteiden välistä suhdetta yhteiskuntatieteellisesti painottuneessa kuolematutkimuksessa. Tutkimuksemme keskittyy kaikkein syvimpään suruun, lapsen kuolemaan. Lähestymme sitä affektiivisena kokemuksena. Affekti on käsitteenä väljä. Se määritellään joksikin, joka on ennen tunteita, ja joka liittyy ruumiillisiin reaktioihin. Selvitämme, millaisia tunteita ja affektiivisuuksia liittyy lapsen kuolemaan. Tutkimuksessa sovelletaan kuljeskelevan etnografian menetelmää (ks. Davydova-Minguet ym. 2022), jossa kuljeskelu ei tapahdu pelkästään konkreettisissa ja fyysisissä paikoissa, vaan etsimme kuoleman affekteja ja tunteita niin ihmisten haastattelupuheesta, epävirallisista keskusteluista omaisten ja kuoleman ammattilaisten kanssa, Facebook-ryhmästä, kuin hautausmaiden hautamuistomerkeistä. Tämän laajan ja monipuolisen aineiston kautta tarkastelemme myös sitä, miten lapsensa menettänyt kohtaa ja hänet kohdataan yhteiskunnan osana, toisin sanoen miten lapsen sureminen ja sen heijastamat tunteet ja affektit rakentuvat osaksi yhteiskuntaa. Tutkimuksemme kautta tuotamme ehkä enemmän uusia kysymyksiä kuin annamme vastauksia.
44
Lyytikäinen, Pirjo. "”Lintukoto” ja tunteet." Joutsen/Svanen - Erikoisjulkaisut, no. 3 (December 16, 2020). http://dx.doi.org/10.33347/jses.100562.
Full text
45
Anttila, Anna. "Varhaisnuorten kaksijakoiset tunteet." Elore 4, no. 1 (May 1, 1997). http://dx.doi.org/10.30666/elore.78226.
Full text
46
Aarnipuu, Petja. "Kun on tunteet." Elore 18, no. 1 (May 1, 2011). http://dx.doi.org/10.30666/elore.78915.
Full text
47
Airaksinen, Juhani. "Tunteet ja sydän." Tiedepolitiikka 48, no. 4 (January 4, 2024). http://dx.doi.org/10.58957/tp.138527.
Full text
48
Kainulainen, Siru. "”Mies” ja tunteet." Joutsen/Svanen - Erikoisjulkaisut, no. 1 (December 1, 2016). http://dx.doi.org/10.33347/jses.138701.
Full text
49
Flinkman, Jasmin. "Sodan tunnelma ja sankaruuden uudelleenkirjoittaminen Jenni Linturin romaanissa Isänmaan tähden." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti 20, no. 3 (September 13, 2023). http://dx.doi.org/10.30665/av.128660.
Full textAbstract:
Artikkelissa tutkitaan Jenni Linturin romaanissa Isänmaan tähden (2011) kuvattuja tunnelmia sekä negatiivisia tunteita ja niiden herättämistä. Artikkelissa tarkastellaan, miten kielteisten tunteiden kuvaukset ovat keino uudelleenkirjoittaa sankarimyyttiä. Romaanissa asettuvat vastakkain sankarilliset ja jalot tunteet, kuten rohkeus ja kunnia sekä negatiiviset tunteet, kuten pelko ja inho. Tunnelmaa lähestytään sen lähikäsitteiden sävyn (tone) ja mielialan (mood) kautta. Lisäksi artikkelissa tarkastellaan kerronnan välittämiä asenteellisia painotuksia sekä inhon kuvauksia. Linturin romaanin katsotaan jatkavan sotakirjallisuuden perinnettä, jossa suhtaudutaan kriittisesti sankarimyyttiin ja uudelleenarvioiminen kohdistuu erityisesti runebergiläiseen sotilasihanteeseen, jossa sotilas nähdään urhoollisena, velvollisuudentuntoisena sekä asetoveriaan arvostavana sotamiehenä. Linturin romaani rikkoo tätä ihannekuvan kuvaamalla sotilasta, joka syyllistyy sotarikoksiin ja moraalittomiin tekoihin sekä hyödyntämällä inhoa herättäviä kuvauksia. Sotilasmyyttiä on uudelleenkirjoittanut myös esimerkiksi Väinö Linna Tuntemattomassa sotilaassaan, johon myös artikkelissa Linturin romaania verrataan. Artikkelin analyyseissä osoitetaan, miten Linturin Isänmaan tähden romaani osaltaan uudelleenkirjoittaa sankari-ihannetta ja sodankuvaa kuvaamalla negatiivisia mielialoja, herättämällä negatiivista tunnelmaa sekä triggeröimällä inhoa lukijassa.
50
Nikunen, Kaarina. "Rakastamisen vaikeudesta." Media & viestintä 33, no. 4 (April 1, 2010). http://dx.doi.org/10.23983/mv.62919.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan Jos Rakastat -elokuvan herättämää keskustelua internetin YouTube-sivustolla sekä maahanmuuttoa vastustavalla Homma-forumilla. Monikulttuurisuutta, rotua ja rasismia käsittelevät internetkeskustelut kytkeytyvät Suomessa käytävään ajankohtaiseen maahanmuuttokeskusteluun. Tapaus ilmentää mediakulttuurin intermediaalista kiertoa ja keskustelukulttuurin uusia paikkoja. Artikkelissa tarkastellaan Sara Ahmedin kirjoituksiin nojautuen erityisesti sitä, millaisia tunteita keskustelusta on luettavissa; miten tunteita esitetään ja miten tunteet kytkeytyvät tiettyihin teemoihin ja kulttuuriseen kontekstiin. Tutkimus kertoo muuttoliikkeen ja muuttuvan maailman herättämistä peloista ja ennen kaikkea siitä, miten rotuajattelu on yhteydessä näihin pelkoihin. Keskustelut tuovat esiin myös maahanmuuttokysymyksen sukupuolittuneisuuden: muutoksen uhkakuvia esittävät ennen kaikkea miehiksi identifioituvat keskustelijat, joiden silmissä monikulttuurisuutta kannattavat naiset rapauttavat (idealisoitua) suomalaista kulttuuria.