Academic literature on the topic 'Vaikutus'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the lists of relevant articles, books, theses, conference reports, and other scholarly sources on the topic 'Vaikutus.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Journal articles on the topic "Vaikutus"
1
Partanen, Kirsi, Marja-Liisa Sevón-Aimonen, Markku Honkavaara, and Heikki Hassinen. "Syntymäpainon vaikutus porsaiden menestymiseen teurastukseen saakka." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75574.
Full textAbstract:
Emakon pahnuekoko vaihtelee suuresti, ja pahnuekoon kasvaessa myös kuolleena syntyneiden porsaiden lukumäärä kasvaa. Suurin osa elävänä syntyneiden porsaiden kuolemista tapahtuu ensimmäisten elinpäivien aikana. Pieni syntymäpaino ja heikko elinvoima lisäävät porsaan riskiä menehtyä ensimmäisten elinpäivien aikana joko emakon ruhjomana tai nälkiintymisen ja kylmettymisen seurauksena. Toisaalta pienikin porsas voi kasvaa normaalisti teurastukseen saakka, mutta isompana syntyneitä hitaammin. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää, miten pahnuekoko vaikuttaa porsaan syntymäpainoon ja sen hajontaan, ja mikä on syntymäpainon merkitys porsaan selviytymisen, kasvun ja teuraslaadun kannalta. Aineistona oli 59 norjanmaatiasrodun ensikkoa, jotka oli siemennetty duroc-karjuilla. Pahnueisiin syntyi yhteensä 665 porsasta, joista 45 syntyi kuolleena. Pahnueisiin syntyi keskimäärin 11,5 porsasta, joista 10,5 elävänä. Pahnueen porsaiden keskimääräinen syntymäpaino pieneni 45 g ja pahnueen pienimmän porsaan paino 81 g pahnuekoon kasvaessa porsaalla. Samalla myös syntymäpainojen variaatiokerroin suureni. Porsaan syntymäpainon ja kasvunopeuden välillä oli positiivinen korrelaatio. Syntymäpainon ja kasvun välinen yhteys on luonnollisesti suurin, kun porsaan ravinnon saanti on emakon tuottaman maidon varassa (r = 0,45, P < 0,001). Syntymäpainon ja kasvunopeuden välinen yhteys heikkeni porsaan kasvaessa, mutta vaikutti kuitenkin päiväkasvuun syntymästä teurastukseen saakka (r = 0,35, P < 0,001). Pieni syntymäpaino lisäsi porsaan riskiä menehtyä kasvatuksen aikana. Enintään 1 kg painoisina syntyneistä porsaista 37 % kuoli kasvatusaikana, ja näistä suurin osa jo ennen välitystä. Elävänä syntyneiden porsaiden kuolleisuus pieneni porsaiden syntymäpainon kasvaessa. Porsaan vieroituspaino ja kasvu ennen vieroitusta suurenivat lineaarisesti syntymäpainon kasvaessa. Syntymäpainon lisäksi imevien porsaiden kasvuun ja vieroituspainoon vaikutti emakon imettämien porsaiden lukumäärä. Kasvu hidastui ja vieroituspaino pieneni imetettävien porsaiden lukumäärän kasvaessa. Syntymäpainon ja välikasvatusajan kasvun välillä havaittiin käyräviivainen yhteys, kuten myös kasvussa syntymästä välitykseen. Kun analysointiin otettiin mukaan vain ongelmitta teurastukseen asti kasvaneet siat, emakon imettämien porsaiden lukumäärä vaikutti myös näiden vaiheiden kasvuun. Porsaan syntymäpainolla ei ollut kuitenkaan merkitsevää vaikutusta lihasikojen kasvuun. Sen sijaan syntymän ja teurastuksen välisen päiväkasvun välillä oli positiivinen yhteys ja elinikäinen päiväkasvu suureni lineaarisesti syntymäpainon kasvaessa. Syntymäpainolla oli käyräviivainen vaikutus sikojen teurastusikään, ja vaikutus oli erilainen tanskalaisen ja norjalaisen duroc-isälinjan jälkeläisissä. Tanskalaisen durocin jälkeläisillä pienimmät syntymäpainot pidensivät teurastusikää voimakkaammin kuin norjalaisen durocin jälkeläisillä Syntymäpaino ei kuitenkaan vaikuttanut merkitsevästi ruhon tai sen osien (kinkku, selkä, kylki, lapa) lihaprosenttiin. Tulosten perusteella porsaan syntymäpainolla on merkitystä porsaan selviytymisen ja kasvun kannalta. Syntymäpainon vaikutus on suurin imetyksen ja välikasvatuksen aikana, mutta se näkyy myös sikojen kasvunopeudessa syntymästä teurastukseen. Enintään kilon painoisilla porsailla on suurin riski menehtyä kasvatusaikana. Ne myös kasvavat porsasvaiheessa hitaasti ja selviävät harvemmin koko kasvatusajan ongelmitta teurastukseen saakka. Syntymäpaino vaikuttaa porsaiden kasvuun syntymästä välitykseen, muttei enää lihasikojen kasvuun. Pahnue- ja välikasvatusajan hitaammasta kasvusta johtuen siat saavuttavat teuraspainotavoitteen vanhempina. Syntymäpaino ei kuitenkaan vaikuta ruhojen lihakkuuteen.
2
Hupaniittu, Outi. "Kuviteltu vuosien 1916-1919 katkos ja kesä 1918 - suomalaisen elokuva-alan varsinainen kohtalonhetki." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, no. 1 (May 21, 2018): 12–28. http://dx.doi.org/10.23994/lk.70449.
Full textAbstract:
Artikkeli tarkastelee suomalaista elokuva-alaa vuonna 1918. Kansallisiin historiatulkintoihin kytkeytyneet suomalaiset elokuvahistoriat ovat itsenäisyyden alkuvuosikymmeninä esittäneet, että varhaisen suomalaisen elokuvan ja itsenäisen Suomen elokuvan välillä on katkos, ja varsinainen suomalainen elokuva olisi syntynyt 1920-luvulla. Artikkelin argumentti on, että käsitys katkoksesta 1910-luvulla on virheellinen. Ideologisten syiden ohella taustalla ovat muutokset elokuvateollisuudessa. Artikkelissa käsitellään ensimmäisen maailmansodan vaikutusta suomalaiseen elokuvateollisuuteen ja osoitetaan, että venäläistämistoimenpiteiden vaikutus ei ollut ratkaiseva, kun taas Saksan ajallisesti lyhyt vaikutus oli keskeinen.
3
Mäntysaari, Päivi, Hannele Khalili, Juha Sariola, and Juha Takala. "Ruokintakertojen vaikutus maidontuotantoon seosrehuruokinnalla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76685.
Full textAbstract:
Ruokintatyöpanoksen vähentämiseksi jaetaan seosrehutiloilla rehu usein vain kerran päivässä. Onko seoksen jakokerroilla vaikutusta syöntiin ja maitotuotoksiin ei paljoa ole selvitetty. Joissakin kokeissa on todettu, että jaettaessa seosrehu useamman kerran päivässä saadaan positiivinen vaikutus syöntiin ja tuotoksiin, mutta toisissa kokeissa on havaittu, että harvemmin ruokitut lehmät käyttäytyvät rauhallisemmin, syövät ja tuottavat enemmän. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää seosrehun ruokintakertojen määrän vaikutusta lehmien syöntiin, maidontuotantoon, maidonkoostumukseen ja käyttäytymiseen. Koelehminä oli 38 Ay lehmää, joista 16 oli ensikoita. Kokeessa puolelle koelehmistä jaettiin seosta kerran (1x) ja puolelle viisi kertaa (5x) päivässä. Lehmät tulivat kokeeseen poikimisen jälkeen ja olivat kokeessa laktaatioviikolle 28 asti. Molempia ryhmiä ruokittiin samalla seoksella, jossa oli nurmisäilörehua ja väkirehuseosta, joka sisälsi (g/kg) ohraa (606), rypsipuristetta (270), melassileikettä (100) ja kivennäistä (24). Väkirehua seoksessa oli 510 g/ kg kuiva-ainetta. Seoksessa oli kuiva- ainekilossa 1,02 ry, 170 g raakavalkuaista ja 101 g OIV:ta. Lehmien maitotuotos, rehunkulutus ja elopaino mitattiin päivittäin. Maidon pitoisuudet määritettiin kahden viikon välein. Lehmät kuntoluokitettiin poikimapäivänä ja tämän jälkeen kahden viikon välein. Lehmien käyttäytymistä seurattiin kolmena päivänä 15 h ajan aikavälillä 6:00 – 21:00. Lehmät söivät seoksen kuiva-ainetta 20,9 kg, kun rehua jaettiin kerran päivässä ja 19,9 kg, kun seosta jaettiin viisi kertaa päivässä (P<0,05). Seoksen syönnissä mitattu ero jakokertojen välillä oli seurausta useammin poikineiden lehmien syöntieroista. Syyt runsaampaan syöntiin kerran päivässä jaettaessa eivät ole selvät. Koska ruokintakertojen vaikutus seosrehun syöntiin oli erilainen ensikoilla ja vanhemmilla lehmillä, niin voidaan olettaa, ettei 1x-ryhmän suurempi syönti voi olla seurausta rehun hukkaantumisesta suuria kerta-annoksia jaettaessa. Ruokintakertojen määrä vaikutti paitsi syöntimääriin, niin myös syöntikäyttäytymiseen. Kerran päivässä rehua saaneet lehmät olivat rauhallisempia, söivät isompia kerta-annoksia ja käyttivät enemmän aikaa makaamiseen kuin viisi kertaa päivässä ruokitut. Syöntihuippuja oli 5x-ryhmällä viisi ja 1x-ryhmällä kaksi. Keskimääräinen maitotuotos oli molemmilla ryhmillä 31,8 kg/pv, joten ruokintakertojen määrällä ei ollut vaikutusta tuotoksiin. Myöskään EKM-, rasva tai valkuaistuotoksissa ei ollut ryhmien välillä eroa. Maidon rasva-, valkuais- ja ureapitoisuudet olivat samat molemmilla ryhmillä. Energian ja valkuaisen hyväksikäyttö oli suuntaa-antavasti (P<0,10) heikompi 1x-ryhmän lehmillä kuin 5x-ryhmän lehmillä. On mahdollista, että lisääntynyt syönti ja suuremmat kerralla syödyt annokset harvemmin ruokittaessa johtivat alentuneeseen kuidun sulavuuteen ja näin heikentyneeseen rehun hyväksikäyttöön kuten on havaittu muissakin kokeissa. Koetulosten perusteella voidaan todeta, että seoksen jakaminen kerran tai viisi kertaa päivässä ei vaikuttanut lehmien maitotuotoksiin tai maidonpitoisuuksiin. Sen sijaan jako kerran päivässä lisäsi seosrehun syöntiä ja muutti syöntikäyttäytymistä vähentäen syöntihuippujen määrän viidestä kahteen ja lisäten makaamiseen käytettyä aikaa. Rehun hyväksikäyttö oli hieman heikompi kerran päivässä ruokittaessa.
4
Liesivaara, Petri, Sami Myyrä, and Minna Väre. "Valtion katastrofiapu ja satovahinkovakuutusten kysyntä Suomessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75421.
Full textAbstract:
Epävakaat sääolosuhteet vaikuttavat satovahinkovakuutusten markkinoihin merkittävästi. Satoriskien systeemisyyden takia valtion osallistuminen myös satovahinkojen vakuuttamiseen on usein välttämätöntä. Valtioiden yleisesti käytössä olevia keinoja ovat vakuutusmaksujen tuki, satoriskien jälleenvakuuttaminen ja valtion antama katastrofiapu. Satovakuutuksiin yleisesti liittyvien moraalikadon ja haitallisen valikoitumisen lisäksi satovahinkovakuutusmarkkinoiden syntymiseen vaikuttaa myös valtion viljelijöille antama katastrofiapu. Suomessa satovahinkoja korvataan valtion kokonaan rahoittaman satovahinkokorvausjärjestelmän kautta. Järjestelmä loppuu vuonna 2015. Samaan aikaan uudistettavassa EU:n yhteisessä maatalouspolitiikassa annetaan maatalouden riskienhallinnalle entistä suurempi painoarvo. Tulevaisuudessa satovahinkoja korvattaisiin valtion ja yksityisten vakuutusyhtiöiden yhdessä tarjoamilla satovahinkovakuutuksilla. EU:ssa ehdolla on tuki satovahinkovakuutusten vakuutusmaksuille. Tuki vakuutusmaksuihin voisi olla enintään 75 % vakuutuksen hinnasta. Tuettujen satovakuutusten omavastuun tulee olla vähintään 30 %. Tuettujen satovahinkovakuutusten markkinat ovat omavastuun ja valtion antaman katastrofiavun välissä. Vaarana on, että valtion katastrofiapu viljelijöille vähentää satovakuutusten kysyntää niin paljon, että markkinoiden syntymiselle ei ole edellytyksiä. Tässä tutkimuksessa selvitettiin satovahinkovakuutusten kysyntää ja maksuhalukkuutta Suomessa sekä tarkasteltiin valtion katastrofiavun vaikutusta satovahinkovakuutusten kysyntään ja maksuhalukkuuteen. Tutkimuksessa käytettiin valintakoemenetelmää. Valintakoemenetelmä perustuu oletukseen, että viljelijöiden kokema kokonaishyöty satovahinkovakuutuksista voidaan jakaa osiin vakuutuksen attribuuttien suhteen. Valintakokeeseen valitut vakuutusten attribuutit olivat: Hinta, omavastuu, vakuutuksen tyyppi ja odotettavissa oleva vakuutuskorvaus. Katastrofiavun vaikutusta viljelijöiden maksuhalukkuuteen tutkittiin jaetulla aineistolla. Vastaajien iällä oli negatiivinen vaikutus satovakuutustuotteiden kysyntään. Lisäksi tilan sijainti Pohjois- tai Itä-Suomessa vaikutti negatiivisesti satovakuutusten kysyntään. Sen sijaan tilan viljelyala lisäsi vakuutustuotteiden kysyntää. Kysyntä oli myös suurempaa kasvinviljelytiloilla ja silloin, kun viljelijä oli saanut aikaisempina vuosina korvauksia satovahinkokorvausjärjestelmästä. Valtion katastrofiavun mahdollisuudella ei ollut vaikutusta valittujen vakuutustuotteiden määrään. Sen sijaan valtion katastrofiavulla oli merkittävä vaikutus viljelijöiden maksuhalukkuuteen. Viljelijöiden maksuhalukkuus satovahinkotuotteista oli matalampi silloin, kun valtio edelleen myönsi katastrofiapua, mutta sen ehdoksi oli asetettu vapaaehtoisen satovahinkovakuutuksen hankkiminen. Jos valtio haluaa tukea markkinoiden kehittymistä satovahinkovakuutuksille, katastrofiavun mahdollisuus lisää tuen tarvetta ja näin ollen lisää veronmaksajien rahan käyttöä.
5
Kekkonen, Piia, Sari Peltonen, and Pirjo Mäkelä. "Viljelytoimenpiteiden kannattavuuden arviointi Lohkotietopankkitietojen perusteella." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76853.
Full textAbstract:
Lohkotietopankki on ProAgria Keskusten Liiton ylläpitämä tietokanta, jonne on kerätty lohkokohtaistatietoa käytännön viljelmiltä vuodesta 2002 alkaen. Lohkotietopankkitiedot kattavat lohkokohtaisetviljelytiedot tehdyistä viljelytoimenpiteistä aina saavutettuun satoon ja laatuun sekä taloudellisiintunnuslukuihin saakka viljelykasveittain. Aineisto mahdollistaa niin tilakohtaisten, alueellisten kuinvaltakunnallisten vertailutietojen analysoinnin viljelyn kehittämiseksi sekä kannattavuuden jakilpailukyvyn parantamiseksi.Lohkotietopankista analysoitiin tietoa rehuohraviljelmiltä vuosilta 2003-2005viljelyvyöhykkeeltä 1. Tarkastelussa olivat rehuohran keskimääräinen sato lajikkeittain sekäkasvinsuojelun vaikutus satotasoon. Lisäksi tutkimuksessa tarkasteltiin sadon vaikutusta N-, P- ja Ktaseisiinsekä taloudelliseen kannattavuuteen. Tarkastelussa olivat keskimääräisen sadon saaneet tilat(3200 kg/ha) sekä yli 4500 kg/ha saaneet tilat.Kasvinsuojelun vaikutus saatavaan satoon vaihteli lajikkeittain merkitsevästi. Esimerkiksilajikkeella 'Annabell' sato oli yli 1530 kg/ha parempi tauti- ja laontorjunnan saaneilla lohkoilla kuinkäsittelemättömillä lohkoilla, kun taas lajikkeella 'Saana' sato oli 690 kg/ha parempi tautitorjunnansaaneilla lohkoilla, mutta 70 kg/ha alempi laontorjunnan saaneilla lohkoilla verrattunakäsittelemättömiin lohkoihin.Satotason vaikutus N-, P-, ja K-taseisiin oli selkeä. Sadon noustessa yli 4500 kg/ha taseluvutlaskivat huomattavasti. Keskimääräisellä satotasolla N -tase oli keskimäärin 40 kg/ha, P-tase 3 kg/haja K-tase 7 kg/ha. Sadon ollessa yli 4500 kg/ha N-tase oli 8 kg/ha, P-tase -4 kg/ha ja K - tase -6 kg/ha.Korkean sadon saaneet tilat olivat käyttäneet typpeä lannoituksessa noin 7 kg enemmän kuinkeskimääräisen sadon saaneet tilat. Fosfori ja kaliumlannoituksessa ei ollut merkitsevää eroa.Satotaso vaikutti tilojen taloudelliseen tulokseen. Muuttuvat kustannukset olivat yli 4500 kg:nhehtaarisadoilla noin 40 euroa korkeammat kuin keskimääräisen sadon tiloilla. Erot muuttuvissakustannuksissa johtuivat erityisesti korkeammista kasvinsuojelu- ja siemenkustannuksista. Kuitenkintarkasteltaessa katetuotto A:ta ilman tukia, taloudellinen tulos oli 3200 kg/ha saaneilla tiloilla noin 140euroa pienempi.Lohkotietopankkiaineiston perusteella voidaan havaita, että hyvän satotason ja taloudellisentuloksen saaminen edellyttää lajikeominaisuuksien tuntemista, tarpeenmukaista kasvinsuojelua sekäoikein ajoitettuja viljelytoimia. Pellon kasvukunto, sääolot sekä viljelijöiden osaaminen vaikuttavatlisäksi kasvinviljelystä saatavaan satoon, ravinnekuormitukseen sekä taloudelliseen tulokseen.
6
Seppänen, Mervi M., Markku Niskanen, Venla Jokela, Juha Luhtanen, Juha Kontturi, and Pirjo Mäkelä. "Syyskylvöisten ja monivuotisten lajien ja lajikkeiden sopeutuminen Suomen talveen – kylmänkestävyyden ja vernalisaatiovaatimuksen merkitys." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75625.
Full textAbstract:
Syyskylvöisten ja monivuotisten kasvien viljelyn edellytyksenä on onnistunut talvehtiminen. Syksyn ja talven aikana kasvien kylmänkestävyys lisääntyy ja kevättä kohti myös niiden vernalisaatiovaatimus täyttyy ja kukinta virittyy. Hyvän talvehtimisen kannalta on tärkeää, että viljelykasveilla on riittävän hyvä kylmänkestävyys ja että ajoitus niiden kukinnan virittymisessä on oikea. Tässä tutkimuksessa selvitettiin syysvehnä, -ruis ja -öljykasvilajikkeiden sekä nurmiheinien kylmänkestävyyden ja kukintavalmiuden kehittymistä Viikissä ja Ylistarossa järjestetyissä kenttäkokeissa. Tulosten perusteella vertaillaan lajien karaistumis- ja vernalisaatioprosessien etenemistä ja selvitetään lajien välisiä eroja niiden kestävyysmekanismeissa ja pohditaan vernalisaation vaikutusta viljelykasvin sadonmuodostukseen. Syksyn karaistumisajan pituus vaikutti ratkaisevasti lajin ja lajikkeen perinnöllisen kylmänkestävyyden ilmenemiseen. Kylmänkestävyys jäi siten heikoksi kaikilla lajeilla syysrypsiä lukuun ottamatta aikaisen lumentulon johdosta. Tutkittavat viljelykasvit poikkesivat huomattavasti niiden kukkimisvalmiuden etenemisessä talven aikaan. Syysvehnällä kukkimisvalmiuden eteneminen oli yhteydessä alentuneeseen kylmänkestävyyteen ja vernalisaatiovaatimuksen täyttyminen pystyttiin mittaamaan muodostuneiden lehtien lukumäärän kautta. Nurmikasveilla vernalisaatiovaatimuksen täyttyminen vaikutti muodostuvien versojen lukumäärään. Vaikutus oli päinvastainen ruokonadalla verrattuna timoteihin tai englannin raiheinään. Tutkimuksen tulosten sekä meneillään olevien jatkotutkimusten perusteella analysoidaan, miten talven aikana tapahtuva vernalisaatio vaikuttaa lajin kylmänkestävyyteen sekä satopotentiaaliin.
7
Hannukkala, Asko, Marjo Keskitalo, Jaana Laamanen, and Marika Rastas. "Kuminaöljyn vaikutus perunaruttoon." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 19 (January 31, 2004): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.77040.
Full text
8
Wilson, Paula, Eliisa Ketola, Paavo Ahvenniemi, Mari J. Lehtonen, and Jari Valkonen. "Patovyöhyke perunaseitin (Rhizoctonia solani) biologisen torjunnan tutkimuksessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76135.
Full textAbstract:
Perunaseittiä aiheuttava maalevintäinen Rhizoctonia solani Kühn –sieni on moni-isäntäinen kasvipatogeeni, joka infektoi perunaa (Solanum tuberosum L.) joko siemenperunasta (seittirupi) tai maasta tulleen tartukkeen kautta. Perunaseitti heikentää satoa ja sen laatua, laskee tärkkelyspitoisuutta ja muuttaa mukulasadon kokojakaumaa. Epämuotoisten, halkeilleiden ja vihertyneiden mukuloiden osuus kasvaa. Tauti on levinnyt laajalle koko perunanviljelyalueella. Peittaus kemiallisilla torjunta-aineilla hoitaa siemenperunasta lähtöisin olevan seittitartunnan (seittirupi), mutta maalevintäiseen tartukkeeseen ei ole olemassa tehokasta torjuntaa. Suomessa maan käsitteleminen torjunta-aineilla ei ole sallittua. Maassa olevan seittitartukkeen torjunta edellyttääkin vaihtoehtoisten torjuntamuotojen, kuten esimerkiksi biologisen torjunnan kehittämistä. Tutkimuksessa selvitettiin R. solanille antagonistisen Trichoderma harzianum –sienen vaikutus perunaseitin kehitykseen käyttämällä apuna maalevintäisille taudinaiheuttajille kehitettyä patovyöhykekäsitettä. Patovyöhyke on kasvin maanalaisia osia ympäröivä tilavuus, jossa sijaitessaan taudinaiheuttajan on mahdollista tartuttaa isäntäkasvi. Mitä lähempänä isäntäkasvia tartuke sijaitsee patovyöhykkeessä, sitä todennäköisempää on tartunta. Tartukkeen etäisyyden kasvaessa isäntäkasvista tartunnan todennäköisyys ja oireiden ankaruus pienenee jyrkästi. Toisaalta patovyöhykkeen koko kasvaa ajan myötä taudinaiheuttajan biomassan kasvaessa. Erilaiset torjuntamenetelmät vaikuttavat patovyöhykkeen muodostumiseen ja sen kokoon. Patovyöhyke voidaan kuvata matemaattisella mallilla, jolloin eri torjuntamenetelmien vaikutus voidaan tiivistää numeeriseen muotoon. Tämä helpottaa esimerkiksi erilaisten torjuntamenetelmien keskinäistä vertailua. Yhdistämällä kokeellinen tutkimus kasvihuoneolosuhteissa ja patovyöhykedynamiikan matemaattinen mallintaminen, todettiin T. harzianumin vähentävän merkitsevästi versolaikun ankaruutta kokeen alkuvaiheessa. Myöhempinä mittauskertoina antagonistilla ei ollut vaikutusta versolaikun ankaruuteen. Tämä voi olla seurausta T. harzianumin siirtymisestä lisääntymisrakenteiden, kuromaitiöiden, tuottoon. Toisaalta käytettiin tartukepotentiaaliltaan erittäin korkeata seittitartuketta tartunnan varmistamiseksi ja siten ylitettiin luonnossa esiintyvät tartukemäärät. Koetulosten perusteella muodostetun patovyöhykettä kuvaavan mallin avulla voitiin päätellä, että T. harzianum pienensi patovyöhykkeen lopullista kokoa 48 %. Biotorjuntavalmisteen käyttö vähensi merkittävästi tytärmukuloiden seittirupisuutta, vihertyneisyyttä ja epämuodostuneisuutta. Myös tytärmukuloiden kokojakauma oli tasaisempi, kun antagonisti oli läsnä. Nämä tulokset viittaavat siihen, että vaikka T. harzianumin antagonistinen vaikutus versolaikkuun heikentyi ajan myötä, maavarsien vahingoittuminen oli vähäisempää antagonistin läsnä ollessa. Vaikutus muodostuvan mukulasadon määrään ja laatuun voi siis olla merkittävä. Jatkotutkimukset pelto-olosuhteissa ovat tarpeen biologisen torjunnan kehittämiseksi toimivaksi ja vakaaksi taudinhallintakeinoksi.
9
Keränen, Lassi, and Juhani Niskanen. "Hitsiliitoksen geometrian vaikutus väsymismitoituksessa." Rakenteiden Mekaniikka 53, no. 3 (September 4, 2020): 281–303. http://dx.doi.org/10.23998/rm.83365.
Full textAbstract:
Tässä tutkimuksessa tarkasteltiin kahdella eri lämmöntuonnilla MAG-hitsattujen päittäisliitosten poikkileikkausten geometriaa sekä hitsiliitoksen geometrian vaikutusta väsymiskestävyyteen lovenvaikutuslukujen avulla S700-lujuusluokan rakenneteräksellä. Hitsiliitosten poikkileikkausten geometriat tuotiin elementtimenetelmäohjelmistoon, jossa määritettiin malli lovenvaikutuslukujen laskemiseksi. Laskettuja lovenvaikutuslukuja verrattiin kirjallisuuteen, sekä lovenvaikutuslukujen avulla määritettiin S‑N ‑käyrät, joita verrattiin mitoitusohjeiden S-N -käyriin. Lisäksi tarkasteltiin elementtikoon vaikutusta lovenvaikutuslukuun sekä alkusärön koon vaikutusta kestoikään murtumismekaniikan avulla. Tutkimuksessa havaittiin, että geometria ei yksin selitä hitsiliitoksen huonompaa väsymiskestävyyttä ehjään perusaineeseen verrattuna, vaan lähes puolet erosta johtuu muusta kuin geometriasta, esimerkiksi hitsauksen aiheuttamista mikrorakenteen muutoksista tai jäännösjännityksistä. Ainoastaan lovenvaikutusluku huomioiden saadaan hitsiliitoksille ylioptimistisia väsymiskestävyyden suuruuksia sekä kirjallisuuteen että mitoitusohjeisiin verrattuna. Elementtimenetelmää mitoituksessa hyödynnettäessä on käytettävä riittävän tiheää elementtiverkkoa, jotta rakenteen ja hitsiliitoksen geometria kuvataan oikein ja laskentajännitykset ovat todellisuutta vastaavia.
10
Kairenius, Piia, Vesa Toivonen, Seppo Ahvenjärvi, Aila Vanhatalo, and Kevin J. Shingfield. "Rypsirehujen vaikutus maidon rasvahappokoostumukseen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75852.
Full textAbstract:
Maitorasvan rasvahappokoostumusta voidaan muuttaa varsin tehokkaasti lehmien ruokintaa muuttamalla. Lisäämällä rehuun kasvirasvaa vähennetään lyhytketjuisten, tyydyttyneiden rasvahappojen (C12:0, C14:0 ja C16:0) pitoisuutta maidossa ja lisätään pitkäketjuisten, kerta (MUFA)- ja monityydyttymättömien (PUFA) rasvahappojen osuutta. Lisättäessä rehuun suuria annoksia rasvaa, esimerkiksi öljynä, rehun monityydyttymättömät rasvahapot pelkistyvät pötsissä epätäydellisesti ja pötsiin kertyy erilaisia reaktiovälituotteita, kuten trans-rasvahappoja. Öljykasvinsiemenien kuoret suojaavat monityydyttymättömiä rasvahappoja pötsimikrobien toiminnalta ja saattavat siten ehkäistä myös trans-rasvahappojen muodostusta pötsissä. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kuinka hyvin rypsinsiemenen kuori suojaa rypsin monityydyttymättömiä rasvahappoja pelkistykseltä pötsissä ja mikä on kokonaisten öljykasvinsiemenien vaikutus maidon rasvahappokoostumukseen. Koe suoritettiin 4 x 4 latinalaisen neliön koemallin mukaan. Koekäsittelyn mukaan (kontrolli, ei rasvalisää; C) lehmien rehuseokseen sekoitettiin rypsiöljyä (RO), kokonaisia rypsinsiemeniä (WR) tai murskattuja rypsinsiemeniä (MR) siten, että rehuseokset sisälsivät rasvaa noin 50 g/kg KA. Rypsirasvojen lisäys ei vaikuttanut merkitsevästi kokonaiskuiva-aineen syöntiin (19.3, 18.8, 21.8 ja 20.5 kg/pv koekäsittelyissä C, RO, WR ja MR vastaavasti), eikä lehmien maitotuotokseen (28.5, 28.0, 28.3 ja 26.9 kg/pv), valkuais- (31.3, 31.0, 31.1 ja 30.5 g/kg), rasva- (41.2, 42.2, 43.0 ja 43.0 g/kg) ja laktoosipitoisuuksiin (48.9, 49.0, 49.6 ja 48.6 g/kg). Rypsirasvojen lisäys muutti maitorasvan koostumusta merkitsevästi. Tyydyttyneiden rasvahappojen osuus maidon kokonaisrasvahapoista väheni (72.1, 58.1, 65.3 ja 61.1 g/100g rasvahappoja; RA) ja kertatyydyttymättömien lisääntyi (26.4, 39.9, 33.2 ja 37.4 g/100g RA) rypsirasvoja lisättäessä. Tyydyttyneiden rasvahappojen osuuden väheneminen johtui erityisesti maitorauhasen de novo-synteesissä muodostuvien lyhytketjuisten rasvahappojen määrän vähentymisestä. Öljyhappopitoisuuden lisääntyminen (18.4, 30.2, 25.5 ja 29.4 g/100g RA) selittää lähes yksinomaan kertatyydyttymättömien rasvahappojen kokonaismäärän lisääntymisen maidon kokonaisrasvapoista. Rypsiöljylisäys nosti merkitsevästi maidon trans-rasvahappojen pitoisuutta muihin rypsirasvoihin verrattuna (3.91, 7.12, 4.51 ja 5.08 g/100g RA). Linolihapon (C18:2n-6) pitoisuus pieneni merkitsevästi (1.11, 0.98, 0.98 ja 0.92 g/100g RA). Cis-9, trans-11 CLA (engl. conjugated linoleic acid) oli maidon pääasiallisin CLA-isomeeri ja sen pitoisuus oli suurimmillaan lisättäessä rypsiöljyä lehmien rehuun (351, 597, 285 ja 346 mg/100g RA). Vaikka kaikki rasvalisät vähensivät maitorasvan tyydyttyneiden rasvahappojen pitoisuutta ja lisäsivät MUFA:n ja PUFA:n osuutta kontrolliruokintaan verrattuna, ravitsemuksellisesti paras muutos maidon rasvahappokoostumukseen saatiin lisättäessä lehmien rehuun murskattuja rypsinsiemeniä.
Dissertations / Theses on the topic "Vaikutus"
1
Helttunen, S. (Samuli). "Kulttuurien vaikutus pelisuunnittelussa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201903221350.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Peliteollisuuden historia on täynnä eri kulttuurien kohtaamisia. Tappiot ja menestykset olivat ja ovat edelleenkin riippuvaisia ihmisten kulttuurisista tekijöistä, kuten mausta, normeista ja mielipiteistä. Vaikka peli menestyisi Japanissa, se ei välttämättä saisi yhtä positiivista vastaanottoa Amerikassa. Kulttuurit vaikuttavat pelisuunnitteluun. Yhtenä todisteena voidaan esittää roolipeligenreä, joka on halkaistu kahteen aligenreen: länsimaisiin ja japanilaisiin roolipeleihin.
Tässä tutkimuksessa selvitän erilaisten kulttuurien piirteitä, videopelien historiaa ja tutkin niiden vaikutusta videopelien kehittämiseen. Tutkin aihetta käymällä läpi erilaisia artikkeleita. Tutkimuksen tarkoituksena on muun muassa antaa pelisuunnittelijalle uusia näkemyksiä ja ymmärrystä pelien kohdeyleisöistä. Koen aiheen tutkimisen tärkeänä, koska olen huomannut, että lukuisat videopelit ovat epäonnistuneet ja yhtenä syynä epäonnistumiseen voi olla kohdeyleisön ymmärryksen puute. Jos esimerkiksi japanilaisen pelifirman suositun pelisarjan uusin osa poikkeaa edellisistä osista paljon, se ei välttämättä menesty Japanissa, mutta menestyy lännessä edellisiä osia paremmin. Tutkimuksen avulla tutkija voi ymmärtää syyn tälle ilmiölle.
2
Alanärä, K. (Katja). "Kielijänneoperaation vaikutus imetysongelmiin." Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201904041419.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Kireästä kielijänteestä puhutaan silloin, kun kielen alainen jänne on niin kireä, että se vaikeuttaa kielen liikkeitä. Riippuen potilaan iästä, kireä kielijänne voi aiheuttaa mm. imettämisvaikeuksia tai äännevihreitä. Kireän kielijänteen esiintyvyys on noin 4 % väestössä ja se on lähes kaksi kertaa yleisempi pojilla. Kireän kielijänteen hoitomuotona on jänteen katkaisu ja se voidaan tehdä polikliinisesti (ilman puudutusta tai paikallispuudutuksessa) tai leikkaussalissa (yleisanestesiassa). Aiemmassa tutkimuksessa on todettu, että polikliinisesti suoritettujen toimenpiteiden jälkeen uusintatoimenpiteiden määrä on selkeästi suurempi, noin neljännes, kun vastaavasti yleisanestesiassa tehdyillä uusintatoimenpiteiden määrä on noin 1 %.
Tutkimuksen tavoitteena oli verrata OYS:n korva-, nenä- ja kurkkutautien klinikassa alle 18 kuukauden ikäisille imetysongelmien vuoksi tehdyn kielijännetoimenpiteen uusintatoimenpiteiden määrää yleisanestesiassa tehtyjen ja polikliinisesti tehtyjen ryhmien välillä. Tällä hetkellä KNK:n klinikassa ei ole rutiiniseurantaa kyseisen toimenpiteen jälkeen. Lisäksi tutkimme mm. komplikaatioiden määrää ja huoltajien tyytyväisyyttä toimenpiteeseen. Kyseessä oli retrospektiivinen tutkimus, jossa lähetimme seurantakyselylomakkeen potilaiden huoltajille. Potilasaineisto koostui 111 potilaasta, joille toimenpide tehtiin tammikuun 2015 ja helmikuun 2018 välisenä aikana. Heistä 108 lopulta lähetettiin seurantakyselylomake.
Potilaiden huoltajista 66 % vastasi kyselyyn. Vastanneista yhdellekään toimenpidettä ei tehty yleisanestesiassa, joten vertailu polikliinisesti ja yleisanestesiassa tehtyjen toimenpiteiden välillä ei alkuperäisen tutkimusasettelun mukaisesti onnistunut. Saimme kuitenkin varsin kattavan kuvan mm. huoltajien tyytyväisyydestä sekä komplikaatioiden, ja uusintatoimenpiteiden määrästä. Suurin osa (86 %) koki toimenpiteen joko korjanneen kokonaan tai ainakin osittain ongelman. Kuudelle (8 %) jouduttiin tekemään uusintatoimenpide. Heistä neljälle (67 %) ensimmäinen katkaisutoimenpide oltiin tehty 1–4 viikon ikäisenä, vaikka suurin ikäryhmä toimenpidehetkellä oli alle yhden viikon ikäiset (31 %). Lisäksi todettiin, että viidelle (83 %) uusintatoimenpiteessä käyneelle, ensimmäinen toimenpide tehtiin ilman puudutusta, vaikka kaikkien vastanneiden kesken ilman puudutetta toimenpide tehtiin 58 %.
Vastausten perusteella Oulun alueella uusintatoimenpiteiden määrä kielijännetoimenpiteen jälkeen on pieni, vain 8 %. Näistä suurimmalle osalle ensimmäinen toimenpide oltiin tehty ilman puudutusta ja 1–4 viikon ikäisenä. Otoskoko oli kuitenkin pieni, joten sattuman mahdollisuus on suuri. Kyseessä on lisäksi retrospektiivinen tutkimus ja aikaviive toimenpiteen ja seurantakyselylomakkeeseen vastaamisen välillä saattoi olla pitkäkin, jolloin huoltajien muistot mm. komplikaatioista ja toimenpiteen hyödyistä on saattanut hämärtyä.
3
Hujanen, H. (Henriikka), and J. (Juuli) Rahikainen. "Johtamisen vaikutus työhyvinvointiin." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201705252144.
Full textAbstract:
Kandidaatin työssämme tutkimme johtamisen vaikutusta työhyvinvointiin. Työ on toteutettu kirjallisuuskatsauksena, ja lähdekirjallisuudeksi valitsimme joukon suomalaisia sekä kansainvälisiä tutkimuksia ja johtamiskirjallisuutta. Johtamisen ja työhyvinvoinnin käsitteet ovat monella tapaa ajankohtaisia, koska väestö ikääntyy ja työuria pyritään jatkuvasti pidentämään. Mielestämme työhyvinvointia tulee tarkastella yksilön näkökulman lisäksi myös johtamisen kautta, sillä esimiehillä on suuri rooli työhyvinvoinnin kehittäjänä, valvojana ja edistäjänä. Tutkimuskysymyksemme on: Miten johtaminen vaikuttaa työhyvinvointiin?
Aluksi käsittelemme työhyvinvointia yksilön, työyhteisön, organisaation ja johtamisen näkökulmasta. Työhyvinvoinnin tarkoituksena on kehittää työyhteisöä ja luoda henkilöstölle onnistumisen tunteiden kokemuksia. Käytämme viitekehyksenä Karasekin (1979) työn vaatimukset – työn hallinta -mallia sekä sen laajennettua versiota. Määrittelemme myös työkyvyn käsitteen Kauhasen (2016) nelikerroksisen rakennelman kautta. Tuomme työssämme esille johtamisen ja johtajuuden käsitteiden keskeiset erot sekä yhtäläisyydet. Perehdymme myös transformationaaliseen ja transaktionaaliseen johtamistyyliin ja pohdimme niiden yhteyttä työhyvinvointiin. Tärkein edellytys työhyvinvoinnille on tasapaino työn vaatimuksien ja osaamisen välillä.
Työhyvinvoinnin johtaminen on vahvasti nykypäivää, ja se pitää ottaa tietoisesti osaksi organisaation strategiaa ja johtamista. Organisaation näkökulmasta työhyvinvoinnista on tullut ratkaiseva kilpailukykytekijä. Vaikka työhyvinvointiin panostamalla saavutetaankin kilpailuetuja ja kustannussäästöjä, sen edistäminen on kuitenkin paljon enemmän kuin kustannusten vähentämistä ja liikevoiton kasvattamista. Työhyvinvointi tulisi nähdä kokonaisuutena, jossa yhdistyvät arvostava johtamistyyli, työn mielekkyys sekä työntekijöiden mahdollisuus tuntea itsensä tärkeiksi työyhteisöissä.
4
Kanninen, I. (Iivari). "Omistusasumisen vaikutus talouteen." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201606012103.
Full textAbstract:
Omistusasuminen vaikuttaa negatiivisesti työmarkkinoihin, mutta tuo mukanaan myös positiivisia vaikutuksia asukkaan talouteen. Omistusasujilla on heikentyneet mahdollisuudet liikkua työn perässä joka aiheuttaa ei optimaalisisa lopputuloksia työmarkkinoilla. Omistusasumisen yleisyydellä on myös yhteys velan määrään ja rahoitusinstituutioiden toimintaan. Huonoimmassa mahdollisessa tilanteessa omistusasumisen laajuus vie rahoitusvaroja pois kannattavilta hankkeilta. Itse omistusasuja ei silti kärsi näistä negatiivisista vaikutuksista vaan nauttii keskivertoa paremmasta palkasta ja työllisyysasteesta.
5
Lehtonen, P. (Petri). "Liikearvon vaikutus arvosijoittamiseen." Master's thesis, University of Oulu, 2013. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201305201266.
Full textAbstract:
Tutkielman tavoitteena on selvittää liikearvon suhteellisen taseosuuden vaikutusta osakkeiden tuottoihin. Liikearvon osuus yritysten taseissa on kasvanut merkittävästi ja etenkin arvosijoittamisessa, jossa osakkeen hintaa verrataan yrityksen tasearvoon, on tärkeää, että tasearvo on luotettavasti laskettu. Korkea liikearvon määrä lisää riskiä yllätyksellisiin alaskirjauksiin ja sitä kautta tasearvon alenemiselle.
Tutkielmassa selvitetään onko liikearvon olemassaololla ja määrällä vaikutusta osakkeiden tuottoihin ja voidaanko mahdollinen tuottoero selittää jollakin ennestään tiedetyllä tekijällä. Lisäksi selvitetään onko liikearvon olemassaololla ja määrällä vaikutusta koko- tai arvoanomaliaan.
Tutkimusmenetelminä käytettiin osakkeiden jakoa portfolioihin eri ominaisuuksien mukaan ja keskimääräisten kuukausituottojen laskemista näin muodostetuille portfolioille. Regressioanalyysin avulla selvitettiin muiden kuin liikearvon osuutta selittävinä tekijöinä tuottoeroille. Tulosten luotettavuuden ja tilastollisen merkittävyyden arvioimiseksi käytettiin student-t ja R²-arvoja.
Tutkielman tärkein tulos on se, että liikearvolla on vaikutusta osakkeiden tuottoon. Liikearvon olemassaolo heikentää osakkeiden tuottoa ja tuoton heikennys korostuu kasvuyritysten kohdalla. Vaikutus korostuu entisestään yrityksissä, joilla liikearvoa on yli 20 % taseen loppusummasta. Liikearvon puuttuminen vastaavasti parantaa etenkin arvoyritysten tuottoa. Liikearvoon liittyvä tuottoero voidaan markkinapainoisissa portfolioissa selittää lähes kokonaan Fama ja Frenchin kolmifaktorimallilla, mutta tasapainotetuissa portfolioissa erot jäivät vielä selittämättä.
Saatuja tuloksia voidaan hyödyntää sen osalta, että liikearvon määrään yrityksen taseessa on syytä kiinnittää huomiota. Tulosten perusteella yritykset, joiden taseessa on liikearvoa yli 20 %, sisältävät muita enemmän riskiä heikomman tuottokehityksen suhteen. Sijoittajan kannattaa olla varovainen näihin yrityksiin sijoittaessa, etenkin jos yritys on kasvuyritys, eli sen B/M-luku on alhainen. Arvosijoittamisen kannalta on hyödyllistä tietää, että arvoyritykset, joilla ei ole liikearvoa taseessa tuottavat paremmin kuin arvoyritykset, joilla sitä on. Sen sijaan B/M-lukua laskettaessa ei ole väliä otetaanko liikearvo huomioon taseeseen, vai ei.
Tutkimusaineistona käytettiin yhdysvaltalaisia osakkeita aikavälillä 1989–2009. Ajallisesti liikearvon tuottovaikutuksessa ei ollut eroa eri vuosien kesken. Maantieteellisesti tuloksia ei voida yleistää Yhdysvaltojen ulkopuolelle vielä tämän tutkimuksen perusteella.
6
Tuohimaa, R. (Ruut). "Kuvataiteen vaikutus hyvinvointiin." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201710213008.
Full textAbstract:
Kuvataiteen vaikutuksia positiiviseen hyvinvointiin on havaittu monissa tutkimuksissa. Kuvataiteen on tutkittu lisäävän hyvinvointia sosiaalisen luonteensa, ihmisten kohtaamisen sekä kulttuuriaktiivisuuden lisääntymisen vuoksi. Lisäksi sen on havaittu tuottavan oman elämän selviytymiskeinoja ja tulevaisuudenuskoa yksilön tasolla. Saatujen tutkimustulosten hyödyntäminen on kuitenkin haastavaa, mikäli ei ymmärretä kuvataiteen tuottamisen prosessia ja tätä kautta päästä sisälle sen mahdollistavuuteen.
Kuvataide ymmärretään tutkimuksessa aktiivisesti koettavana taiteenalana. Oli kyse sen vastaanottamisesta tai tuottamisesta, tapahtuu taideprosessi kokijassa itsessään. Myöskin hyvinvointi mielletään sen aktiivisen voimauttamiskeinojen rakentamisen kautta passiivisen tarkastelun sijaan.
Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää kuvataidetta tekevien henkilöiden kokemuksellisesta näkökulmasta, aiheuttaako kuvataiteen tuottaminen positiivista tai negatiivista hyvinvointia. Lisäksi on tutkittu, mitkä hyvinvointia rakentavat osatekijät mahdollisesti vahvistuvat kuvallisen tuottamisen parissa. Kyseessä on laadullinen, fenomenologis-hermeneuttinen tutkimus.
Tutkimuksen aineisto on kerätty haastattelumetodilla kahdelta kuvataidetta ammatikseen harjoittavalta henkilöltä. Aineistonhankinnassa on hyödynnetty haastateltavalähtöistä menetelmää, jossa on jätetty tilaa haastateltavan omille ajatuksille sekä niiden keskustelua ohjaavalle suunnalle. Näin on varmistettu, että aineiston tulee olla aitoa ja haastateltavasta lähtevää. Aineistoa on käsitelty suhteessa hyvinvoinnin voimauttamiskeinoihin analysoimalla ja tulkitsemalla. Lisäksi tulkittu aineisto on tarkastettu haastateltavilla moneen otteeseen ja hiottu näin haastattelun tuottaman aineiston oikeellisuuden varmentamiseksi.
Tutkimustulokset osoittavat, että aktiivisen kuvataiteen harjoittaminen tuottaa niin hedonistista kuin eudaimonistakin hyvinvointia. Sen havaitaan olevan kiinteästi yhteydessä myöskin hyvinvoinnin rakentumisen osatekijöihin. Kuitenkin kuvataiteen tuottamisen hedonistiset vaikutukset näyttävät tulevan vahvimmin esille silloin, kun elämä ei ole täysin eristetty kuvataiteelle, vaan sitä harjoitetaan osana muun hyvinvoinnin tukemisen kontekstia.
7
Lietsalmi, T. (Teppo). "Maahanmuuton vaikutus talouskasvuun." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805312305.
Full text
8
Lehtoniemi, H. (Heikki). "Määrällisen elvytyksen vaikutus osakemarkkinoihin." Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201906052429.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Finanssikriisin aikana keskuspankkien tavanomaiset toimet, kuten ohjauskoron laskeminen, eivät kykene elvyttämään taloutta. Tavanomaisten toimien sijaan keskuspankit ryhtyivät ostamaan markkinoilta sijoitusinstrumentteja, minkä seurauksena kiertävän rahan määrä lisääntyi. Toimista voidaan käyttää termiä määrällinen elvytys.
Tämä tutkimus keskittyy määrällisen elvytyksen lyhyen aikavälin vaikutuksiin osakemarkkinoilla. Tutkimuksen tavoitteena on selvittää reagoivatko osakemarkkinat määrällisen elvytyksen ilmoituksiin. Osakkeiden reaktiota tutkitaan tapahtumatutkimuksella, jossa kohdeindeksien tapahtumapäiville määritetään ensin normaalituotto estimointiajanjaksolla, mitä verrataan päivien toteutuneeseen tuottoon. Tuottojen erotuksesta saadaan tapahtumien epänormaali tuotto, joka on seurausta markkinoiden reaktiosta ilmoitukseen.
Käyttäen neljän Euroopan suurimman talouden, Saksan, Ranskan, Italian ja Espanjan viiteindeksien päivittäisiä tuottoja, ja Euroopan keskuspankin antamia määrällisen elvytyksen ilmoituksia 2008–2018, indeksien reaktiot havaitaan olevan positiivisia ja tilastollisesti merkitseviä. Indeksien reaktio ilmoituksiin on välitön, mutta tiedon täydelliseen omaksumiseen kestää kahdesta kolmeen päivään. Lisäksi huomataan, että Espanjan ja Italian viiteindeksit reagoivat vahvemmin ilmoituksiin. Ryhmitellessä ilmoitukset positiivisiin ja negatiivisiin, positiivisilla ilmoituksilla havaitaan epänormaalin tuoton ja tilastollisen merkitsevyyden kasvua, kun taas negatiivisilla ilmoituksilla merkitsevyys on heikko ja tuotot negatiivisia. Yllättäen negatiivisten ilmoitusten lyhyimmän tapahtumaikkunan tuotot ovat positiivisia. Jaettaessa aineisto kahteen osaan, huomataan epänormaalien tuottojen kasvua siirryttäessä aikavälille 2014–2018.
Tulokset lisäävät ymmärrystä määrällisen elvytyksen toiminnasta ja vaikutuksia osakemarkkinoihin. Tulosten avulla tulevaisuuden elvytystoimien lyhyen aikavälin vaikutuksia voidaan arvioida aiempaa tarkemmin. Tulokset koskevat vain hyvin lyhyttä aikaväliä sekä tutkittuja kohdeindeksejä ja -maita. Tuloksista ei voida päätellä määrällisen elvytyksen kokonaisvaikutuksia tai mitkä määrällisen elvytyksen vaikutuskanavista ovat olleet osallisena.
9
Alakärppä, E. (Eemil). "Itsekriittisyyden vaikutus esittävässä taiteessa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201904181503.
Full textAbstract:
Tiivistelmä. Tutkin itsekriittisyyden vaikutusta esittävässä taiteessa, ja sen roolia erilaisten ihmisten elämässä. Otan tutkielmassani huomioon itsekriittisyyden myönteiset- ja haitalliset puolet. Itsekriittisyyttä on sivuttu muutamissa tutkimuksissa, mutta eniten siihen perehdyttiin Grandellin (2018) teoksessa ”irti itsekritiikistä”, jota lainaankin tutkielmassani melko paljon. Avaan itsekriittisyyteen liittyvää käsitteistöä ja käsittelen aihetta mahdollisimman monesta eri näkökulmasta. Näen itse aiheen hyvin ajankohtaisena, sillä elämme hyvin suorituskeskeisessä yhteiskunnassa, joka sisältää monia erilaisia vaatimuksia lainsäädäntöjen lisäksi arjen keskellä. Näiden vaatimusten kanssa täytyy opetella elämään. Saatamme asettaa itsellemme aika suuret vaateet, jolloin niiden täyttäminen voi olla hyvin vaikeaa. Tässä tilanteessa itsekriittisyys tulee mukaan, jolloin joudumme kasvotusten itselle asettamien vaatimustemme kanssa.
Kirjallisuuskatsauksessa keskityn pääasiassa Suomalaisiin itsekriittisyyden kulttuuripiirteisiin. Itsekriittisyys koskee jokaista ihmistä, mutta kulttuurien välillä itsekriittisissä suhtautumistavoissa voi olla eroavaisuuksia. Olen lainannut tutkielmaani sekä kotimaisia että kansainvälisiä lähteitä. Aiheeseen liittyvää taustatietoa on löytynyt todella monesta lähteestä, vaikka aluksi niiden löytäminen tuntui vaikealta.
Taustavaikutukset itsekriittisyyden kehittymiseen ovat moninaiset ja tutkielmani selittää joitain näitä tekijöitä auki. En voi kuitenkaan sanoa, että kirjallisuuskatsaus antaa tarpeeksi riittävän kuvan itsekriittisyyden moninaisesta luonnosta, sillä monia huomioita oli jätettävä tutkielman ulkopuolelle. Tarkoitus on syventyä aiheeseen enemmän pro gradu -tutkielman kautta. Lukija voi saada välineitä itsekriittisyyden eri puolien huomaamiseen ja mahdolliseen reflektointiin.
10
Kallio, S. (Sami). "Pelolla johtamisen vaikutus organisaatioon." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201601141019.
Full textAbstract:
Tämä opinnäytetyö käsittelee pelolla johtamista organisaation näkökulmasta. Pelolla johtamisen juuret johtavat pitkälle historiaan ja historia vaikuttaa organisaatiokulttuurin kautta myös organisaatioiden nykypäivään. Työssä käsitellään tapausesimerkkien (Disney, Apple) avulla sitä miksi pelolla johdetut organisaatiot ovat menestyneet ja johtajan roolia tässä yhtälössä.
Books on the topic "Vaikutus"
1
Saarinen, Anu. Korkojen Verotuksen Vaikutus Investointeihin. Helsinki: Helsingin Kauppakorkeakoulun julkaisuja, 1987.
Find full text
2
Pesonen, Risto. Rikkiyhdisteiden vaikutus Valkeakosken ilmanlaatuun. Helsinki: Ilmatieteen laitos, Ilmanlaatuosasto, 1989.
Find full text
3
Wahlberg, Harriet. Korkojen verotuksen vaikutus kotitalouksien hyvinvointiin. Helsinki: Helsingin Kauppakorkeakoulun Julkaisuja, 1987.
Find full text
4
Lilius, Herbert. Uskonnon ja kirkon vaikutus maanpuolustustahtoon. Helsinki: Sotakorkeakoulu, Sotatieteen laitos, 1987.
Find full text
5
Kaimio, Maarit. Antiikin kirjallisuus ja sen vaikutus. 4th ed. Helsinki: Yliopistopaino, 1990.
Find full text
6
Bereczky, János. Ilmari Krohnin vaikutus unkarilaiseen kansanmusiikintutkimukseen. Jyväskylä: Jyväskylän yliopisto, 2001.
Find full text
7
Kaartinen, Elina. Rahoitusmarkkinoiden muutoksen vaikutus yritysten investointikannustimiin. Helsinki: [Helsingin Kauppakorkeakoulu], 1987.
Find full text
8
Kujala, Timo. Paikallisen ohentuman vaikutus tulistinputken elinikään. Espoo: Valtion teknillinen tutkimuskeskus, 1989.
Find full text
9
Harju, Arkkitehtitoimisto Juhani. Ullakkorakentamisen vaikutus arkkitehtuuriin ja kulttuurihistoriallisiin arvoihin. Helsinki: VAPK-kustannus, 1992.
Find full text
10
Kaipainen, Jouni. Kuljetuspolitiikan vaikutus juna- ja autokuljetusten kilpailuun. Helsinki: Elinkeinohallitus, Tutkimusosasto, 1988.
Find full textBook chapters on the topic "Vaikutus"
1
"litter used. The advandages derived fran using peat depend greatly on the qualiity of the peat. The absorption capacity of dry peat is best exploited in cowsheds were all the urine is absorbed by the litter. In this case, the amount of peat required is far less than that of either straw or sawdust. In cowsheds with a urine well, the use of peat as litter permits some reduction in the size of the well. The economic advandage of using peat lies in the better utilization of nutrients. At 1984 prices, the saving achieved by retaining the nutrients is about 6 Finnish marks (about 0.9 USD), per cubic meter of peat used. The price of peat liitter is about 20 marks/m3 (3 USD). Additional benefit is derived frcm the soil improvement effect resulting from long-term use, and frcm the lower cost of constructing the building if the urine well can be made smaller or emitted altogether. References 1. KYTO, M., SIPILA, K. & THUN, R. 1983. Pintaturve maanparannusaineena ja kuivikkeena. Sumnary: Weakly decomposed peat for soil improvement and litter. Technical Research Centre of Finland. Research notes 240. 2. KEMPPAINEN, E. 1984. Kuivikkeen vaikutus lannan arvoon. Effect of litter on value of manure (in Finnish). Kasikir-joitus. Manuscript. 15 p. 3. TUQRILA, P. 1929. Bindungsvermogen verschiedener Torfarten fur Stickstoff in Form von Ammoniak. Ability of different peat types to bind nitrogen in the form of ammonia (in German). Sucmen Suovilj. yhd. julk. 9. 4. PELTOLA, I. 1984. Kuivikkeiden nesteenpidatyskyvyt testissa. Summary: The absorptivity of different litters. Tyotehoseu-ran rakennustiedotus 200. 6 p. 5. PELTOLA, I. 1984. Kuivikkeen vaikutus navettailmaan. Summary: The effect of dry litter upon tying-stall shed air. Tyoteho-seuran maataloustiedotus 317. 4 p." In Odour Prevention and Control of Organic Sludge and Livestock Farming, 201–2. CRC Press, 1986. http://dx.doi.org/10.1201/9781482286311-89.
Full textReports on the topic "Vaikutus"
1
Rebien, Claus C. Pohjoismaisten hankkeiden vaikutus. Nordic Council of Ministers, February 2015. http://dx.doi.org/10.6027/na2015-904.
Full text