To see the other types of publications on this topic, follow the link: Värk.
Journal articles on the topic 'Värk'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 40 journal articles for your research on the topic 'Värk.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Frigård, Johanna. "Väri ja historia." Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 22, no. 2 (2022): 1–2. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.119443.
Full textAbstract:
”Väri ja historia” -teemanumeron artikkelien kirjoittajat lähestyvät väriä taloushistorian, maisematutkimuksen, valokuvahistorian ja taiteentutkimuksen näkökulmista. Artikkelien yhdistävänä juonteena on materiaalisuuden huomioiminen. Värit ovat tiettyihin materiaaleihin, väriaineisiin ja objekteihin kiinnittyneitä, mutta ne ovat materiaalisia myös siinä mielessä, että värit ovat sosiaalisiin käytäntöihin ja materiaalisiin toimijoihin kytkeytyneitä. Artikkelien yhteisenä lähtökohtana on myös ajatus värien historiallisuudesta. Tavat tuottaa ja käyttää värejä muuttuvat ajassa, ja niin muuttuvat myös tavat tulkita värien merkityksiä ja jopa havaita ja käsitteellistää värejä.
2
Ahlström, Salme. "Värd Sitt Pris?" Nordisk Alkoholtisdkrift (Nordic Alcohol Studies) 12, no. 2 (1995): 101–2. http://dx.doi.org/10.1177/145507259501200206.
Full text
3
Sárvári, Balázs, and Anna Szeidovitz. "The Political Economics of the New Silk Road." Baltic Journal of European Studies 6, no. 1 (2016): 3–27. http://dx.doi.org/10.1515/bjes-2016-0001.
Full textAbstract:
AbstractWhat has now been coined the term XXI Century Silk Road had evolved from a speech given by Chinese premier Xi Jinping in Kazakhstan in 2013. It was initially a plan aimed at promoting the bilateral relations of China and its neighbors; however, the initiative had since then traversed the region’s borders and become a global project. This paper examines the Silk Road Economic Belt initiative in light of Chinese-EU relations. It reviews the initiation of the Silk Road Project and focuses on its political economic analysis through investigating the potential routes the Belt can take, the EU-Chinese trade and investment standings as well as the global political context that the increased cooperation and connection is likely to influence. The paper uses the Modern Silk Road concept as an example of China’s foreign policy in the wake of globalization and the emergence of a new multipolar world order. To set the stage we will begin with a political-economic approach of the New Silk Road. Highlighting the possibilities of Chinese high culture, which accommodate global governance, we state that the Modern Silk Road project is one of its materialized forms. The concept of the New Silk Road (together with the Eurasian Union) denies the previous era of corruption and personality cult and indicates a milestone in the development of China, proving that it is already a globally responsible power (Värk, 2015). Even if transport by land is significantly more expensive than transportation by sea, the New Silk Road may have significant advantages: It may take only two weeks, saving potentially a week in shipping time, and diversify China’s dependence on sea transport that could reduce the importance of its regional diplomatic conflicts. Already these aspects show that the purpose of the Modern Silk Road is basically not to explore cost-efficiency but to contribute to the establishment of a new, multipolar world order. The fact that the Modern Silk Road is a supply-driven concept in spite of the historical one underlines this argument. Even if politics dominate, henceforward directing the economic activities, we will nonetheless examine the China-Eastern European relations through the lenses of trade and investment as well. After the initial analysis and description of the Silk Road Economic Belt as a tool of Chinese foreign policy, the paper goes on to examine the potential routes the railway takes from China to Europe. It reviews the trade and investment ties that the two entities share and assesses how this initiative contributes to the rise of Europe and China beside the USA. Lastly, it outlines how various regional and global powers are affected by the renewal of the Silk Road.
4
Bethell, Satu. "Väri seinille ja mielille." Research in Arts and Education 2013, no. 1 (2013): 9–17. http://dx.doi.org/10.54916/rae.118778.
Full text
5
Lundin, Susanne. "Kroppen värd att satsa på." Kulturella Perspektiv – Svensk etnologisk tidskrift 10, no. 3 (2001): 53–60. http://dx.doi.org/10.54807/kp.v10.31168.
Full textAbstract:
The last years the number of biotechnological companies have increased. Biology has become a valuable raw material that can be refined into medical and commercial products. My article is focusing on the links between our dreams of a healthy body, and the development of the biotech- and pharmaceutical industry. The human dreams about the body are illustrated with three comprehensive perspectives. First, it deals with the question that the body today is described in biological deterministic terms — we are our genes. Second, there exists a cultural awareness about the possibilities of genetechnology — we can change our genetic selves by for example removing hereditary diseases. Third, this interplay between the determinism of genetics and the potential of biomedicine makes demands on the pharmaceutical industry.
6
Karjalainen, Sari. "Keskustelua kuvassa? Viiva ja väri vuorovaikutuksellisena toimintana." AFinLA-e: Soveltavan kielitieteen tutkimuksia, no. 12 (April 16, 2020): 192–217. http://dx.doi.org/10.30660/afinla.84728.
Full textAbstract:
This paper discusses visual art in the context of a project for aphatic people and their family members. The project was carried out to enhance the participants’ capability for artistic expression and especially to enable them to experience visual art as a means of interaction in two different settings. In the first case, the interaction was realized through the artistic effort of individual participants working with visual material that functioned as a starting point for their work. In the second case, the artistic effort was shared interactively by two participants, primarily in a linguistically asymmetrical setting where one participant's linguistic competence was weakened due to a stroke followed by aphasia. The art worksare discussed here from the artistic and philosophical points of view, revealing possible interactional elements and meanings. Moreover, based on the observed artistic inspiration and findings, the article discusses the possibilities and implications of visual art in aphasia therapy, focusing on some linguistic aspects and the nature of visual and pictorial elements. Finally, directions for further research are outlined for a better insight of the phenomenon of visual intersubjectivity in this special setting, thus opening new paths for research concerning visual art, linguistics, and aphasia.
7
Häkkinen, Markku, and Henry Väre. "Typification and check-list of Musa L. names (Musaceae) with nomenclatural notes." Adansonia 30, no. 1 (2008): 63–112. https://doi.org/10.5281/zenodo.5190398.
Full text
8
Väre, Henry, and Markku Häkkinen. "Typification and check-list of Ensete Horan. names (Musaceae) with nomenclatural notes." Adansonia 33, no. 2 (2011): 191–200. https://doi.org/10.5252/a2011n2a3.
Full textAbstract:
Väre, Henry, Häkkinen, Markku (2011): Typification and check-list of Ensete Horan. names (Musaceae) with nomenclatural notes. Adansonia (3) 33 (2): 191-200, DOI: 10.5252/a2011n2a3, URL: http://dx.doi.org/10.5252/a2011n2a3
9
Häkkinen, Markku, and Henry Väre. "Typification of Musa salaccensis and nomenclatural notes on Musa (Musaceae)." Adansonia 31, no. 1 (2009): 41–46. https://doi.org/10.5252/a2009n1a3.
Full textAbstract:
Häkkinen, Markku, Väre, Henry (2009): Typification of Musa salaccensis and nomenclatural notes on Musa (Musaceae). Adansonia (3) 31 (1): 41-46, DOI: 10.5252/a2009n1a3, URL: http://www.bioone.org/doi/abs/10.5252/a2009n1a3
10
Ruusunen, Marita, Liisa Voutila, and Eero Puolanne. "Sian sisäpaisteista valmistettujen kinkkuleikkeiden laatu." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76989.
Full textAbstract:
Sian sisäpaisteissa on todettu PSE-tyyppistä väri/rakennevirhettä. Virheellisten sisäpaistien väri onvaalea ja siinä voidaan lihassyykimput erottaa helposti toisistaan sormin repimällä. Laatuvirhe voiesiintyä joko vain pienellä alueella sisäpaistia syvällä luun vieressä, tai paisti voi olla kauttaaltaan virheellinen.Kokeessa tutkittiin normaaleista (ryhmä 1) ja laatuvirheellisistä (ryhmä 2) sian sisäpaisteista valmistettujenkinkkuleikkeiden ominaisuuksia. Raaka-aineena käytettävät sisäpaistit luokiteltiin leikkaamossaryhmään 1 (ei poikkeavaa väriä/rakennetta) ja ryhmään 2 (väri ja rakennemuutoksia kokolihaksessa). Sisäpaistien pH-arvo sekä vaaleus, punaisuus ja keltaisuus mitattiin leikkaamossa, jostapaistit kuljetettiin tuotteiden valmistuspaikkaan. Sisäpaisteista mitattiin kuljetuksen ja varastoinninaikainen valuma. Kinkkuleikkeiden valmistus aloitettiin n. 26 tunnin kuluttua näytteenotosta hienontamallasisäpaistit 13 mm laipalla. Maseeraus kesti 1 h 15 min, mutta laukan annettiin vaikuttaa ennenruiskutusta ja kypsennystä 15 tuntia. Kypsistä kinkkuleikkeistä määritettiin kypsennyspainotappio,kuoren alle irronneen geelin määrä, pH-arvo sekä aistinvaraisesti veden sitoutuminen, leikkauspinnanrakenne, värin tummuus ja punaisuus. Triangelitestillä selvitettiin, pystyvätkö arvioijat erottamaanryhmien kinkkuleikkeet maun ja ulkonäön perusteella toisistaan.Ryhmän 2 sisäpaistit olivat kauttaaltaan vaaleampia (suurempi L*-arvo) kuin ryhmän 1 sisäpaistit.Kaikki mitatut pH-arvot olivat ryhmässä 2 alempia kuin ryhmässä 1.Ryhmän 1 sisäpaisteissa oli valuma kuljetuksen ja säilytyksen (26 h) aikana 7 g/kg lihaa ja ryhmän2 sisäpaisteissa 29 g/kg lihaa. Kypsennyspainotappio oli ryhmän 1 kinkkuleikkeissä 19 g/kg jaryhmän 2 kinkkuleikkeissä 16 g/kg. Kypsien kinkkuleikkeiden kuoren alla ei ryhmässä 1 ollut juurikaanirronnutta geeliä (3 g/kg), mutta ryhmässä 2 irronnutta geeliä oli 22 g/kg.Vaikka ryhmän 1 kinkkuleikkeissä oli aistinvaraisesti arvioituna hieman parempi vedensidonta jaleikkauspinnan rakenne kuin ryhmän 2 kinkkuleikkeissä sekä selvästi tummempi ja punaisempi värikuin ryhmän 2 kinkkuleikkeissä, eivät arvioijat pystyneet erottamaan ryhmien kinkkuleikkeitä toisistaantriangelitestillä. Eräänä syynä pieniin aistinvaraisiin eroihin oli se, että lihat jauhettiin ennen maseerausta13 mm laipalla. Tällöin kinkkuleikkeiden leikkauspinnalla ei ole näkyvissä suuria lihapaloja,joissa rakenne-erot näkyisivät helpommin.Johtopäätöksenä voidaan todeta, että tutkimuksen kohteena olevaa PSE-tyyppistä väri/rakennevirhettä esiintyy eriasteisena melko runsaasti sisäpaisteissa. Tästä aiheutuu ongelmia valumanmuodossa sekä mahdollisesti myös tuotteen ulkonäössä. Ilmiö on yhteydessä sisäpaistin pHarvoon.Jos sisäpaistin pH-arvo on korkea, ongelmaa ei juurikaan esiinny.
11
Christenhusz, Maarten J. M., and Henry Väre. "New combinations in Potentilla (Rosaceae) for the Nordic Flora." Phytotaxa 57, no. 1 (2012): 1–5. https://doi.org/10.11646/phytotaxa.57.1.1.
Full textAbstract:
Christenhusz, Maarten J. M., Väre, Henry (2012): New combinations in Potentilla (Rosaceae) for the Nordic Flora. Phytotaxa 57 (1): 1-5, DOI: 10.11646/phytotaxa.57.1.1, URL: http://biotaxa.org/Phytotaxa/article/view/phytotaxa.57.1.1
12
Colnerud, Gunnel. "Grattis grundskolan, till de 50 åren!" Venue 2, no. 1 (2013): 1–4. http://dx.doi.org/10.3384/venue.2001-788x.13214.
Full textAbstract:
Förra året skulle en 50-åring ha hyllats. Grundskolan fyllde 50 år! Det blev inte något stort kalas. Man kan fråga sig om de som kunde väntas organisera firandet, till exempel Skolverket, inte tyckte att 50-åringen förtjänade gratulationer. De enda som, mig veterligen, uppmärksammade jubileet var Lärarnas riksförbund, vilket är värt att notera. I synnerhet som det stora motståndet i lärarkåren mot grundskolans införande kom från just Lärarnas riksförbunds dåvarande medlemmar, nämligen adjunkterna. Lärarnas riksförbunds hyllning visar att senare generationer omfattar grundskoleidén.
13
Malmqvist, A., B. Berggren, C. Sjölin, et al. "Full scale implementation of the nutrient limited BAS process at Södra Cell Värö." Water Science and Technology 50, no. 3 (2004): 123–30. http://dx.doi.org/10.2166/wst.2004.0177.
Full textAbstract:
A combination of the suspended carrier biofilm process and the activated sludge process (biofilm-activated sludge - BAS) has been shown to be very successful for the treatment of different types of pulp and paper mill effluents. The robust biofilm pre-treatment in combination with activated sludge results in a stable, compact and highly efficient process. Recent findings have shown that nutrient limited operation of the biofilm process greatly improves the sludge characteristics in the following activated sludge stage, while minimising sludge production and effluent discharge of nutrients. The nutrient limited BAS process was implemented at full scale at the Södra Cell Värö kraft mill and taken into operation in July 2002. After start-up and optimisation over about 5 months, the process meets all effluent discharge limits. The removal of COD is close to 70% and the removal of EDTA greater than 90%. Typical effluent concentrations of suspended solids and nutrients during stable operations have been 20-30 mg/L TSS, 0.3-0.5 mg/L phosphorus and 3-5 mg/L nitrogen. The sludge production was 0.09 kgSS/kg COD removed and the sludge volume index was 50-100 mL/g.
14
Räty, Anu, Jussi Veijola, and Kaisa Soppela. "Keräkaali- ja porkkanalajikkeiden aistinvarainen arviointi." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75376.
Full textAbstract:
Eri kaali- ja porkkanalajikkeiden aistittavassa laadussa ja käyttöominaisuuksissa voi olla suuriakin eroja. Toiset lajikkeet ovat parhaimmillaan tuorekäytössä, kun toiset paranevat kypsennettäessä. Lapin keittiömestarit r.y. arvioi MTT Rovaniemen Apukan viljelykokeiden porkkana- ja keräkaalilajikkeiden soveltuvuutta ammattikeittiökäyttöön aistinvaraisten ominaisuuksien perusteella. Arviointi suoritettiin Saamelaisalueen Koulutuskeskuksessa Ivalossa. Viljelykokeet olivat osa MTT Sotkamon koordinoimaa Vihannesviljelystä vahva elinkeino Pohjois-Suomeen-hanketta, jota rahoittaa EU:n Maaseuturahasto Kainuun, Pohjois-Pohjanmaan ja Lapin ELY-keskusten kautta. Yhteistyössä oli mu-kana Lappi luo II – työohjelma, rahoittajana EU:n maaseuturahasto Lapin ELY – keskuksen kautta. Arvioitavana oli kahdeksan porkkana- ja valkokaalilajiketta sekä yksi punakaalilajike. Jokaisesta lajikkeesta valmistettiin vakioreseptillä arvioitavat tuotteet. Porkkanasta arvioitavana olivat raaka ja kypsennetty kuutio sekä porkkanatimbaali. Valko- ja punakaalista arvioitiin raaka ja höyrytetty raaste. Valkokaalista valmistettiin kaalikääryleet ja punakaalista haudutettu punakaalilisäke. Jokaisesta lajikkeesta sekä tuotteesta arvioitiin maku, tuoksu, rakenne ja väri sekä lajikkeen soveltuvuus kyseisen ruokalajin valmistukseen. Lajikkeista arvioitiin myös soveltuvuus Horeca–käyttöön. Horeca tarkoittaa elintarvikekaupan suurasiakasryhmää, joka sisältää hotelleja, ravintoloita ja muita ruokapalveluyrityksiä. Hävikkien määrittämiseksi jokaisesta lajikkeesta mitattiin lähtöpaino, käsittelyn jälkeinen raakapaino sekä kaalilla myös paino kypsennyksen jälkeen. Raadin mielestä valkokaalin talvilajike Paradox ja syyslajike Brady maistuivat parhaimmilta. Niiden rakenne oli hyvä sekä raakana että kypsänä. Paradox ja Brady olivat parhaita valmiina tuotteena sekä soveltuivat parhaiten myös Horeca-käyttöön. Lennox-lajikkeen raakana hieman kova, tikkuinen rakenne pehmeni kypsennettäessä. Samalla myös maku muuttui miedommaksi. Punakaalista Rodeo-lajikkeen väri ja rakenne raakana arvioitiin hyväksi. Maku arvioitiin mitättömäksi, ei kaalimaiseksi. Raakana maku oli parempi kuin kypsänä. Punakaalilisäke ei maistunut ja lajiketta ei pidetty Horeca-käyttöön soveltuvana. Porkkanan varastolajiketta Maestro pidettiin maultaan ja tuoksultaan parhaana. Lisäksi sen rakenteesta pidettiin sekä raakana että kypsennettynä. Muita maultaan hyviä olivat Namdal ja Silvano. Lajikkeet Extremo, Maestro ja Silvano säilyttivät värinsä hyvin kypsennyksen aikana. Silvano-lajikkeella myös maku tuntui voimistuvan kypsennettäessä. Porkkanatimbaali onnistui raadin mielestä parhaiten lajikkeista Extremo ja Maestro. Horeca-käyttöön soveltuivat lajikkeet Extremo, Maestro ja Silvano.
15
Sevón-Aimonen, Marja-Liisa, and Asko Mäki-Tanila. "Maatiais- ja yorkshiresikojen lihaprosentin, kasvunopeuden ja lihan laadun perinnölliset tunnusluvut." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76782.
Full textAbstract:
Sikojen tärkeimmät valintatavoitteet kantakokeessa ovat olleet kasvunopeus, rehunmuuntosuhde, liha-% ja kyljysselästä mitattu punaisen lihan laatu (loppu-pH ja väri). Punaisen lihan laatu onepäsuotuisasti korreloitunut muihin valittaviin ominaisuuksiin, ja sen osalta tavoitteena onaikaisemmin ollut pitää laatu ennallaan muita ominaisuuksia parannettaessa. Kyljysselän lihan laadunseuranta ei välttämättä takaa sian muiden lihasten laadun säilymistä muuttumattomana. Siksi kinkuneri lihasten laatua selvitettiin vuonna 1999 tuhannen sian otoksella. Tulosten perusteella sisäpaistinlaatu (semimembranosus) päätettiin ottaa mukaan kantakoeindeksiin vuonna 2000. Sekä kyljyksen ettäkinkun laadun suhteen tavoitteeksi otettiin loppu-pH-arvon nostaminen ja värin tummentaminen.Koska lihan laadun periytymisasteet ovat matalia, olivat vuoden 1999 pienestä aineistosta estimoitujengeneettisten korrelaatioiden keskivirheet suuria. Tässä tutkimuksessa oli tavoitteena laskea luotettavatestimaatit kansalliseen sikojen jalostusarvostelulaskentaan käyttäen hyväksi kantakoetoiminnassavuodesta 2000 vuoden 2003 loppuun asti kertynyttä suurempaa aineistoaAineisto saatiin Suomen Kotieläinjalostus Osuuskunnalta (SKJO) ja se sisälsi havainnot yhteensä7685 yorkshire- ja 7467 maatiaissiasta. Näille liitettiin sukulaisuustiedot. Tutkitut ominaisuudet olivatkeskimääräinen kasvunopeus 30 kg -100 kg, lihaprosentti, lihan väri (L* vaaleus, a* punaisuus ja b*keltaisuus) ja loppu-pH mitattuna sekä kyljysselästä että kinkun sisäpaistista. Rodut analysoitiinerikseen monenominaisuuden eläinmallilla käyttäen DMU-ohjelmistoa. Laatuominaisuuksientilastollisessa mallissa oli kiinteinä tekijöinä sukupuoli, ikä kokeen alussa, viive teurastuksestaleikkuuseen ja satunnaisina tekijöinä eläimen additiivinen geneettinen vaikutus, pahnue, teurastuserä(samalta asemalta samana päivänä teurastamoon lähetettyt siat) ja satunnainen jäännöstermi.Kasvunopeuden ja liha-% mallissa malli oli muutoin samanlainen, mutta teurastuserän sijasta olikasvatuserä kiinteänä tekijänä ja viive oli jätetty pois.Periytymisasteet vaihtelivat 0,33 – 0,39 kasvunopeudessa, 0,39 – 0,47 lihaprosentissa, 0,12 – 0,20pH:ssa, 0,10 – 0,32 vaaleudessa ja 0,26 – 0,43 punaisuudessa. Geneettiset korrelaatiot kasvunopeudenja lihanlaatuominaisuuksien välillä olivat useimmissa tapauksissa matalia (alle 0,15). Sen sijaangeneettiset korrelaatiot lihaprosentin ja lihan laadun (erityisesti sisäpaistin laadun) välillä olivatkorkeampia ja epäsuotuisia. Kyljysselästä ja sisäpaistista mitattujen samojen lihanlaatuominaisuuksiengeneettiset korrelaatiot olivat korkeita, mutta kuitenkin selvästi alle yhden, eli pelkän kyljysselänsisällyttäminen valintaohjelmaan ei takaa hyvää kinkun laatua. Johtuen epäsuotuisasta korrelaatiostataloudellisesti tärkeän lihaprosentin ja lihan laadun välillä, on lihan laatu säilytettäväjalostustavoitteissa. Korrelaatio ei kuitenkaan ole niin voimakas, etteikö oikealla tavoitteidenasettelulla liha-% voida parantaa laadun siitä kärsimättä.Tässä tutkimuksessa estimoituja perinnöllisiä tunnuslukuja käytetään hyväksi kansallisessasikojen jalostusarvojen laskennassa. Lihan laadun valinnan tehostamisen jälkeen lasketut geneettisettrendit osoittavat, että lihan laatu on muuttunut toivottuun suuntaan.
16
Åström, Anna-Maria. "Budkavlen 2014." Budkavlen 93 (May 19, 2023): 5–10. http://dx.doi.org/10.37447/bk.129706.
Full textAbstract:
Budkavlen 2014 ägnas frågeställningar om kulturarvet ur några speciella synvinklar. Dels är det fråga om hur kulturarvet överhuvudbörjar nyttjas som begrepp i Svenskfinland, dels hur vissa materiella produkter såsom t.ex. kvinnlig hemslöjd börjar betraktas som ett kulturarv inte bara värt att bevaras utan även vidareutvecklas. Den första vågen att nyttja kulturarvet – också med ekonomiska förtecken – uppstod redan på 1920-talet. I vår tid finns otaliga exempel på hur kulturarvet, det lokala arvet och vissa produkter nyttjas med denna stämpel. Det kan som i en av artiklarna gälla t.ex. bagerier och chokladbutiker. Då är det fråga om att vädja till konsumenternas känsla för det förgångna, det ”äkta” och småskaliga. Det faktum att kulturarvet hos deras bärare ofta väcker känslor av stolthet kan undersökas när det gäller det nationella kulturarvet och det lokala arvet.
17
Huuskonen, Arto, Maiju Pesonen, Markku Honkavaara, Maarit Kärki, and Sirpa Lunki. "Charolais- ja hereford-sonnien sekä hf×ch –risteytyssonnien lihantuotanto-ominaisuudet." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75460.
Full textAbstract:
Kotimaista tutkimustietoa pihvirotuisten nautojen lihantuotanto-ominaisuuksista on saatavilla rajoitetusti. MTT:n toteuttamassa tutkimuksessa vertailtiin hereford- (hf), charolais- (ch) ja hereford×charolais -risteytyssonnien lihantuotanto-ominaisuuksia. Syksyllä 2009 vieroituksen jälkeen 24 liharotuista sonnia (8 kpl ch, 8 kpl hf, 8 kpl hf×ch) otettiin tilakokeeseen. Sonnit jaettiin roduittain kylmäpihaton karsinoihin, kahdeksan sonnia kuhunkin karsinaan. Eläimet ruokittiin nurmisäilörehu-viljapohjaisella dieetillä. Sonnien rehustuksessa pyrittiin dieetin 40 % väkirehutasoon. Karsinakohtainen eläinten syömä rehu punnittiin kokeen ajan. Kaikki kokeessa tehdyt rehut analysoitiin. Sonnit teurastettiin Atrian Kuopion teurastamossa kahdessa erässä, kun oletettu tavoiteteuraspaino oli saavutettu. Ruhon laatu määritettiin luokittelemalla ruhojen lihakkuus ja rasvaisuus EUROP-luokituksen mukaisesti. Jokaisesta ruhosta leikattiin vasen puolisko Atrian leikkuutavalla ensin kahdeksaan alkupalaan ja sitten 51 kaupalliseen palaan. Kukin pala punnittiin erikseen. Leikkuussa arvioitiin entrecoten ja ulkofileen marmoroitumisaste sekä mitattiin ulkofileen pH-arvo ja väri. Lihateollisuuden tutkimuskeskukseen otettiin ulkofileenäyte kemiallista ja aistinvaraista analyysiä sekä leikkuuvastemittausta varten. Hereford-sonnit söivät vähemmän verrattuna charolais- ja hereford-charolais-risteytyssonneihin. Eläinten syöntiin ja energiansaantiin vaikutti eläinten erilainen koko sekä mieltymys syödä rehuja. Hf-sonnien teuraspaino oli keskimäärin 414 kg, hf×ch –risteytysten 476 kg ja puhtaiden ch-sonnien 507 kg. Puhtaiden ch-sonnien kasvutulokset ja teurasprosentti olivat korkeammat kuin hf-sonneilla. Risteytyssonnit sijoittuivat tuloksissaan puhtaiden eläinten väliin, kuitenkin lähemmäksi ch-eläinten tuloksia. Lihakkuudeltaan kaikki ryhmät luokittuivat pihviluokkiin. Hf×ch- ja puhtailla ch-sonneilla rasvaluokka oli keskimäärin 3, kun hf-sonneilla keskimääräinen rasvaluokka lähenteli luokkaa 4. Ulkofileen pH, vesipitoisuus, leikkuuvaste ja väri eivät eronneet tilastollisesti merkitsevästi koeryhmien välillä. Ch-sonneilla ulkofileen proteiinipitoisuus oli suurempi kuin hf- ja hf×ch-sonneilla (p<0.01). Aistinvaraisessa arviossa hf-sonnien ulkofile arvioitiin ch-sonnien ulkofilettä mureammaksi (p<0.05), mutta mehukkuudessa tai maussa ei ollut merkitseviä eroja rotujen välillä. Arvopalojen ja lihalajitelmien osuudessa teuraspainoon suhteutettuna oli havaittavissa merkitseviä eroja rotujen välillä. Ch-sonneilla ruhon arvokkaimpien palojen (trimmattu sisäfilee ja ulkofilee sekä entrecote: 10,00–18,90 euroa/kg) osuus teuraspainosta oli suurempi kuin hf-sonneilla (p<0.001). Lisäksi ruhon arvokkaiden palojen (sisä-, ulko-, kulma- ja paahtopaisti sekä N0-lajitelma: 4,30–6,70 euroa/kg) osuus teuraspainosta oli sekä ch- että hf×ch-sonneilla merkitsevästi hf-sonneja suurempi (p<0.001). Vähemmän arvokkaita paloja (N2- ja N3-lajitelmat: 2,10–2,90 euroa/kg) oli suhteellisesti enemmän hf-sonnien kuin ch-sonnien ruhossa (p<0.05). Lähes arvottomia paloja (N5 ja N6-lajitelmat ja luut: 0–0,34 euroa/kg) oli hf-sonnien ruhossa suhteellisesti enemmän kuin sekä ch- että hf×ch-sonneilla (p<0.001).
18
Vuori, Katariina. "Sanna Lipkin, Taryn Bell, Tiina Väre (eds.) Archaeologies of Attachment – Emotional Attachments in the Archaeological Record. Springer, 2024." Fennoscandia Archaeologica 41 (December 12, 2024): 146–49. https://doi.org/10.61258/fa.153182.
Full text
19
Alvestad, Marit. "Den är guld värd – en källa att ösa ur! Svenske førskolelærarar om sentrale aspekt ved den svenske nasjonale planen." Nordic Studies in Education 24, no. 02 (2004): 147–61. http://dx.doi.org/10.18261/issn1891-5949-2004-02-04.
Full text
20
Malmqvist, Å., T. Welander, and L. E. Olsson. "Long term experience with the nutrient limited BAS process for treatment of forest industry wastewaters." Water Science and Technology 55, no. 6 (2007): 89–97. http://dx.doi.org/10.2166/wst.2007.216.
Full textAbstract:
The nutrient limited biofilm-activated sludge (BAS) process was developed with the aim to ensure maximum biological treatment efficiency in combination with good process stability, low sludge production and minimum effluent concentration of nutrients. The first full scale nutrient limited BAS (NLBAS) processes were implemented at Södra Cell Värö and Stora Enso Hylte in 2002. Since then another three full scale installations have been built. The aim of this study was to investigate and summarise the long-term treatment results, process stability, sludge production and sludge characteristics for the five full scale NLBAS processes. It was of particular interest to compare the nutrient limited operating mode with regard to the different types of production and wastewater that the mills represent (kraft, TMP and newsprint, bleached CTMP). The study showed that after the initial start-up period, which varied from a couple of weeks to three to four months, all plants meet their respective discharge limits. The sludge production for the different plants varies between 0.07 and 0.15 kg TSS/kg COD and the sludge characteristics are with few exceptions excellent. In conclusion, the nutrient limited BAS process is suitable for both upgrades and new installations of biological treatment for different types of forest industry wastewaters.
21
Puumala, Maarit, Pekka Jauhiainen, Riitta Mahlberg, et al. "Helposti puhdistettava lattia - hoitajien ja eläinten turvallisuustekijä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76968.
Full textAbstract:
Tuotantotilojen likaiset ja kosteat lattiat aiheuttavat liukastumisriskin niin eläimille kuin niiden hoitajille. Paitsi lattioiden oikealla muotoilulla, voidaan niiden kuivana sekä puhtaana pysymiseen vaikuttaa materiaalivalintojen avulla. Betoni on yleisin tuotantotiloissa käytetty lattia-, ja päällystemateriaali. Betoni on huokoinen materiaali. Huokoisuudesta johtuen tuotantotilojen epäpuhtaudet ja lika-aines imeytyvät helposti betoniin.Uusien ja perinteisten navetan pintamateriaalien puhdistuvuutta ja ominaisuuksia on tutkittu Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa kolmevuotisessa tutkimushankkeessa ”Helposti puhdistettavat pinnat maatilarakentamisessa”. Hankkeessa keskityttiin olemassa olevien pinnoitteiden lian hylkivyyteen ja kulutuskestoon vaikuttavien tekijöiden kartoittamiseen ja pinnoitettujen tuotteiden käyttöiän arvioimiseen. Pintamateriaalien ominaisuuksia on tutkimuksen aiemmissa vaiheissa selvitetty laboratoriokokein. Koska materiaalien soveltuvuutta kotieläintiloihin ei voida selvittää pelkästään laboratoriossa, tuloksia on varmennettu käytännön kokeella.Kenttäkoe perustettiin osin uuteen ja osin peruskorjattuun pihattoon vuoden 2006 lopulla. Tutkittavana oli verrokkina toimineen teräshierretyn betonin rinnalle perinteisistä navetan pintamateriaaleista polyesteribetoni, tiivis asfaltti ja karhennetut epoksi-, polyuretaani- ja akryylipinnoitteet sekä tässä ympäristössä uudenlaiset materiaalit silaani-impregnointi ja öljypohjainen pinnoite sekä sellaisenaan että kumirouheella täytettynä. Halutut materiaalien pintaominaisuudet mitattiin ennen kokeen alkua, 3 kk, 6 kk ja 9 kk kokeen alusta sekä viimeisen kerran kenttäkokeen päätyttyä marraskuussa 2007. Kentällä mitattuja pintaominaisuuksia olivat pinnan topografia, pinnan väri ja kiiltoa. Lisäksi kokeen alussa, 6 kk:n ikäisinä ja kokeen päätyttyä koekappaleet punnittiin laboratoriossa ja niistä määritettiin pinnan hylkivyys ja puhdistettavuus.Seurantajakson aikana lattialle sijoitettujen materiaalien pinnan korkeushuiput ja syvimmät kolot tasaantuivat. Ruokintapöydän materiaalien syvimmät kolot tasaantuivat, mutta huippujen tasaantumista ei ollut havaittavissa. Vastaavasti lattiapintanäytteiden kiilto keskimäärin hieman kasvoi tai pysyi lähes muuttumattomana, kun ruokintapöydän pintanäytteiden kiilto useimmissa tapauksissa aleni. Kaikki lattian koepalat pinttyivät ja tummuivat tasaisesti kenttäkokeen edetessä, mutta huokoiset teräshierretty ja silaani-impregnoitu betoni erottuivat muovipinnoitteista huonomman kosteuden hylkivyyden perusteella. Muista pintamateriaaleista poiketen, toinen öljypohjaisista lattiapinnoitteista kului koejakson aikana osin puhki.
22
Juhanoja, Sirkka, and Eeva-Maria Tuhkanen. "Perennojen käyttö julkisilla viheralueilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75798.
Full textAbstract:
MTT:ssa toteutetaan perennatutkimushanke vuosina 2005-2010. Tavoitteena on lisätä tietoisuutta perennojen käyttömahdollisuuksista ja laatia ohjeistus keskeisten lajien käytölle julkisilla alueilla. Hankkeessa selvitetään suomalaisen perenna-aineiston yhtenäisyyttä, laatua ja nimistöä. Lisäksi tehdään käyttökokeita kaupunkien ja seurakuntien viherrakentamiskohteissa Espoossa, Helsingissä, Keravalla, Kuopiossa, Oulussa ja Tampereella sekä Honkanummen, Malmin ja Turun hautausmailla. Käyttökokeisiin istutettiin 48 kohteeseen 150 lajia. Taimet hankittiin suomalaisilta taimistoilta, ja täydennystä saatiin kasvitieteellisiltä puutarhoilta. Lisäksi Piikkiöön perustettiin vertailualue kaikille käyttökoelajeille. Lajivalinnassa keskitytään kookkaisiin ryhmäperennoihin ja mataliin maanpeittolajeihin. Koepaikat ovat olosuhteiltaan erilaisia puistoja, liikenteen erotuskaistoja ja luiskia sekä hautausmailla kivirivien välikaistoja ja hautoja. Kaikki koealueet perustettiin puhtaaseen kasvualustaan ja hoitokerrat minimoidaan. Samoja lajiyhdistelmiä istutettiin eri ilmastoalueille. Käyttökokeista saadaan tietoa lajien ilmastollisesta sopeutumisesta ja kestävyydestä ja soveltuvuudesta rationalisoituihin hoitokäytäntöihin sekä kilpailusuhteista ja elinkaaresta. Talvehtiminen on onnistunut hyvin. Muutamat lajit ovat osoittautuneet talvenaroiksi. Koristearvoja heikentävää tautialttiutta on tullut ilmi. Kookkailta perennoilta edellytetään pärjäämistä ilman tuentaa, kaunista kasvutapaa ja terveyttä kukinnan koristeellisuuden lisäksi. Voimakkaasti leviävät lajit karsitaan. Kaunis lehtimuoto tai väri kukinta-ajan ulkopuolella antavat lisäarvoa esim. Iris-suvun lajeille. Olosuhteiltaan hyvin erilaisilla paikoilla menestyvät kasvit ovat myös arvokkaita: dorianvillakko menestyy paahteesta lähes täysvarjoon. Nopeasti taantuvat ja jakamista vaativat lajit karsitaan. Kookkaiden lajien yhteyteen tarvitaan matalampia, peittäviä ja tuuheita reuna-, väli- ja sitojakasveja. Näiltä edellytetään peittävyyden lisäksi terveyttä ja lehtevyyttä koko kasvukauden ajan. Tällaisia lajeja on aineistossa useita. Hautausmailla yksi perennojen käyttökohteista ovat kapeat vaikeasti hoidettavat hautakivirivien välit. Näissä kasvustojen pitää olla tasaisia, tanakoita, terveitä ja kaunislehtisiä. Myös saavutettavan korkeuden tulee olla ennustettavissa. Lupaavia tuloksia on saatu suvuista Astilbe, Hemerocallis ja Hosta. Haudoilla matalilla peittoperennoilla voidaan korvata nurmikko tai hiekka. Lajeilta edellytetään peittävää, matalaa kasvutapaa, kauniita lehtiä ja neutraalia kukintaa. Ympäri vuoden vihreinä pysyvien lajien merkitys kasvaa lumettomien aikojen pidentyessä. Useita lupaavia lajeja on tullut esiin. Liikenteen erotuskaistoilla ja jyrkissä luiskissa hankalasti hoidettava nurmikko voidaan korvata perennamatoilla. Tulosten perusteella julkiseen viherrakentamiseen voidaan laatia suosituksia, jotka edellyttävät huolellista perustamista, laadukasta kasvualustaa ja oikeaa lajivalintaa.
23
Vesiaho, Amanda, Hanna Kaihlajärvi, and Mirja Riipinen. "Hevospihattojen ja yksilökarsinoiden kuvittaminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75261.
Full textAbstract:
Kuivikkeet ovat iso kuluerä hevostaloudessa ja siksi tallikohtaisesti tulee valita mahdollisimman hyvä ja sopiva kuivike. Tässä tutkimuksessa haastateltiin 10 eri talliyrittäjää, joilla oli keskimäärin 19 hevosta. Haastattelussa kysyttiin turpeen, kutterin, sahanpurun, oljen sekä olki ja ruokohelpipelletin käyttäjäkokemuksia. Työssä selvitettiin kuivikkeiden ominaisuuksia, joita ovat nesteen ja ammoniakinsitomiskyky, pölyävyys, käsiteltävyys, kompostoituvuus, ravinteiden sitominen, menekki ja hinta. Haastatteluilla kartoitettiin myös tallien kuivikelannan loppusijoituskohteita, talliyrittäjien kiinnostusta kuivikkeiden yhteistilauksille ja lannan energiakäyttöön sekä ideoita kuivikkeen menekin vähentämiseksi. Kuivikkeet pitävät hevosen karsinassa kuivana, lämpimänä ja suojaavat sitä vedolta. Kuivike pehmentää kovan lattian, vähentää loukkaantumisia, ruhjeita ja kolhuja sekä houkuttelee hevosen asettumaan makuulle. Hevosen kunnollinen lepo edellyttää kuivaa, puhdasta ja paksua patjaa. Lisäksi kuivikepohja imee kosteutta ja pidättää ammoniakkia, jolloin se ei ole enää otollinen kasvualusta loisille ja bakteereille. Kuivitettu karsina myös edistää ulostamista. Hevonen on muita tuotantoeläimiä riippuvaisempi hengityselimistönsä kunnosta. Siksi on tärkeää huolehtia talliolosuhteista, jossa kuivikkeiden aiheuttamat pölyja epäpuhtaushaitat sekä haitallisten kaasujen muodostuminen voidaan minimoida. Tallin lämpötilan noustessa ammoniakin vapautuminen talliilmaan lisääntyy. Ammoniakki ja muut haitalliset kaasut ärsyttävät hevosen limakalvoja, alentavat ruokahalua, sekä aiheuttavat epäsäännöllistä hengitystä. Haastatteluissa turve koettiin parhaaksi ammoniakin ja nesteensitomiskyvyltään sekä loppusijoituksen soveltuvuudelta peltoon. Sen heikkoutena koettiin pölyävyys, tumma väri, laatupoikkeamat, saatavuus ja turpeennoston ekologiset vaikutukset. Kutteri koettiin valoisaksi ja sen saatavuus hyväksi. Huonoina puolina todettiin kutterin heikko kompostoituvuus, pölyävyys ja riittämätön nesteensitomiskyky. Läheltä saatuna olki on edullisin kuivike, se tuo virikettä hevosille ja soveltuu peltoon hyvin. Olki on työläs siivota, sitä kuluu kuivittamisessa paljon ja sillä on huono imukyky. Olki ja ruokohelpipelletillä on hyvä saatavuus, ne ovat nopeita siivota ja helppoja käsitellä, pelletin menekki on pieni ja ne ovat valoisia. Pelletit vaativat huolellisen kuivikepatjan perustamisen ja sen kustannus on suuri. Huonoina puolina todettiin hevoseen jäävä muru ja pölyävyys. Kumimatto vähentää kuivikkeen menekkiä, mutta investointikustannus on suuri. Kuivikkeen menekin vähentämisessä hyväksi koettiin kumimatto, hevosten ulkoiluajan lisääminen, karsinan siivoustapa ja yksilöllinen kuivitus. Kuivikkeiden yhteishankinnat koettiin hyvänä, mutta niiden ajoittaminen ja säilytystilojen riittävyys koettiin haasteena, koska tilauserät kannattaa olla suuria. Suurin osa haastatelluista yrittäjistä haluaisi laillistaa lannanpolton, polttaa lantaa tai hyödyntää lantaa lämmön talteenottona. Suurin osa loppusijoitti lannan joko omaan tai naapurin peltoon. Tulevaisuuden kiinnostavana kuivikkeena mainittiin kotimainen hamppu.
24
Ruusunen, Marita, Kirsi Partanen, Reeta Pösö, and Eero Puolanne. "Ruokinnan vaikutus sian lihaksiin ja lihan laatuun." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76116.
Full textAbstract:
Tutkimuksessa selvitettiin, miten rehun lysiinipitoisuus vaikuttaa sian lihasolujen ominaisuuksiin, lihan pH:n laskuun teurastuksen jälkeen ja lihan laatuun. Tutkimuksessa oli 40 kpl 165 vuorokauden ikäistä sikaa 20 pahnueesta. Rodultaan siat olivat maatiaisia, yorkshireja ja niiden risteytyksiä. Sioista puolet oli imisiä ja puolet leikkoja. Siat ruokittiin rehulla, jossa oli 6 g (matala-lysiiniryhmä) tai 9,5 g sulavaa lysiiniä (korkea-lysiiniryhmä) rehuyksikössä (1 ry = 9,3 MJ NE). Siat saivat rehua runsas-niukkanormin mukaan 1,4-3,2 ry/pv. Enemmän lysiiniä saaneet siat saivat myös enemmän proteiineja. Kokeen lopussa korkea-lysiiniryhmän siat saivat noin 124 g enemmän proteiinia päivässä kuin matala-lysiiniryhmän siat. Sikojen elopaino oli teurastettaessa keskimäärin 105 kg (86 – 118,5 kg).Tutkittavat lihakset olivat M. longissimus dorsi (ulkofilee), M. semimembranosus (sisäpaisti) ja M. gluteus superficialis (paahtopaisti). Lihaksista määritettiin lihassolutyyppikoostumus: punaisten, välimuotoa olevien ja valkoisten lihassolujen prosenttiosuudet laskettuna pinta-alaosuuksien perusteella. Lihassolujen koko määritettiin mittaamalla lihassolujen poikkipinta-alat. Kapillaaritiheys määritettiin laskemalla kapillaarien (hiusverisuonien) määrä neliömillimetriä kohti. Määritykset tehtiin kuvankäsittelyohjelman avulla. Lisäksi määritettiin lihasten glykolyyttinen potentiaali glykogeeni- ja laktaattipitoisuuksien perusteella. pH:n laskunopeus ruhossa määritettiin mittaamalla ulkofileen pH-arvo 45 minuuttia teurastuksen jälkeen. Lihasten pH-arvo, valuma ja väri [L* (vaaleus), a* (punaisuus) ja b* (keltaisuus)] mitattiin kaikista lihaksista 24 tuntia teurastuksen jälkeen.Lihassolutyyppikoostumus oli samanlainen molempien ruokintaryhmien kaikissa tutkituissa lihaksissa. Ruokinta vaikutti lihassolujen kokoon. Lihassolut olivat keskimäärin pienempiä matala-lysiiniryhmän sioissa kuin korkea-lysiiniryhmän sioissa. Matala-lysiiniryhmän sikojen lihaksissa oli suurempi kapillaaritiheys (kpl/mm2) (P<0,05). Tämä johtui lihassolujen pienemmästä koosta, koska kapillaarit sijaitsevat lihassolujen reunoilla. Syynä pienempiin lihassolun poikkipinta-aloihin matala-lysiiniryhmän sioissa oli sekä pienempi elopaino että suurempi ruhon rasvapitoisuus.Glykolyyttinen potentiaali kuvaa lihaksen glykogeenipitoisuutta teurastushetkellä ottaen huomioon myös glykogeenimäärän, joka hajoaa laktaatiksi teurastuksen ja näytteenoton välillä. Glykolyyttisen potentiaalin määrittämiseksi määritettiin erikseen glykogeeni- ja laktaattipitoisuus. Matala-lysiiniryhmässä longissimus dorsi ja semimembranosus -lihasten glykolyyttinen potentiaali oli korkeampi kuin korkea-lysiiniryhmässä (P<0,05). Vähemmän lysiiniä saaneiden rasvaisempien ruhojen lihaksissa oli enemmän glykogeenia, minkä seurauksena ruhon pH laski nopeammin teurastuksen jälkeen kuin paljon lysiiniä saaneissa sioissa. Lihan loppu-pH-arvoon, valumaan ja lihan väriin ruokinnalla ei ollut vaikutusta.Johtopäätöksenä voidaan todeta, että vähän lysiiniä saaneiden sikojen vaaleissa lihaksissa lihassolut olivat pienempiä, lihasten glykolyyttinen potentiaali oli korkeampi ja pH-arvo laski nopeammin teurastuksen jälkeen kuin enemmän lysiiniä saaneilla. Ilmeisesti syy eroihin tutkituissa ominaisuuksissa oli myös ero proteiinipitoisuudessa. Hyvän lihan laadun kannalta on tärkeää, että siat ruokitaan riittävän hyvin. Lihasten glykogeenipitoisuuteen teurastushetkellä on kiinnitettävä huomiota, ettei se nouse liian suureksi, etenkin jos käytetään glykogeenia säästäviä teurastustapoja.
25
Pampanini, Valentina, Magdalena Wagner, Babak Asadi-Azarbaijani, et al. "Impact of first-line cancer treatment on the follicle quality in cryopreserved ovarian samples from girls and young women." Human Reproduction 34, no. 9 (2019): 1674–85. http://dx.doi.org/10.1093/humrep/dez125.
Full textAbstract:
Abstract STUDY QUESTION Does first-line chemotherapy affect the quality of ovarian pre-antral follicles and stromal tissue in a population of young patients? SUMMARY ANSWER Exposure to first-line chemotherapy significantly impacts follicle viability, size of residual intact follicles, steroid secretion in culture and quality of the stromal compartment. WHAT IS KNOWN ALREADY First-line chemotherapy is considered to have a low gonadotoxic potential, and as such, does not represent an indication for fertility preservation. Studies investigating the effects of chemotherapy on the quality of ovarian tissue stored for fertility preservation in young patients are limited and the results sometimes contradictory. STUDY DESIGN, SIZE, DURATION We conducted a retrospective cohort study including young patients referred to three centers (Helsinki, Oslo and Tampere) to perform ovarian tissue cryopreservation for fertility preservation between 2003 and 2018. PARTICIPANTS/MATERIALS, SETTING, METHODS A total of 43 patients (age 1–24 years) were included in the study. A total of 25 were exposed to first-line chemotherapy before cryopreservation, whereas 18 patients were not. Density and size of follicles divided by developmental stages, prevalence of atretic follicles, health of the stromal compartment and functionality of the tissue in culture were evaluated and related to age and chemotherapy exposure. Activation of dormant follicles and DNA damage were also assessed. MAIN RESULTS AND THE ROLE OF CHANCE Patients exposed to first-line chemotherapy showed a significantly higher density of atretic primordial and intermediary follicles than untreated patients. The intact primordial and intermediary follicles were significantly smaller in size in patients exposed to chemotherapy. Production of steroids in culture was also significantly impaired and a higher content of collagen and DNA damage was observed in the stromal compartment of treated patients. Collectively, these observations may indicate reduced quality and developmental capacity of follicles as a consequence of first-line chemotherapy exposure. Neither increased activation of dormant follicles nor elevated levels of DNA damage in oocyte nuclei were found in patients exposed to chemotherapy. LIMITATIONS, REASONS FOR CAUTION The two groups were not homogeneous in terms of age and the patients were exposed to different treatments, which did not allow us to distinguish the effect of specific agents. The limited material availability did not allow us to perform all the analyses on the entire set of patients. WIDER IMPLICATION OF THE FINDINGS This study provides for the first time a comprehensive analysis of the effects of first-line chemotherapy on the health, density and functionality of follicles categorized according to the developmental stage in patients under 24 years of age. When exposed to these treatments, patients were considered at low/medium risk of infertility. Our data suggest a profound impact of these relatively safe therapies on ovarian health and encourages further exploration of this effect in follow-up studies in order to optimize fertility preservation for young cancer patients. STUDY FUNDING/COMPETING INTEREST(S) This study was funded by the Swedish Childhood Cancer Foundation, the Finnish Cancer Society, the Finnish Pediatric Research Foundation, the Väre Foundation for Pediatric Cancer Research, The Swedish Research Council, the Stockholm County Council (ALF project) and Karolinska Institutet. The authors have no conflict of interest to declare.
26
Simovart, Mari Ann. "Dear reader,." Juridica International 32 (December 13, 2023): 1. http://dx.doi.org/10.12697/ji.2023.32.00.
Full textAbstract:
This year’s Juridica International compendium offers articles on a wide variety of topics. From an initial glance, the problems tackled in those articles might not seem to have so much in common. Yet, even though offering windows to several quite distinct cross-sections of legal scholarship, many of the pieces, upon a closer look, reveal themselves to be very much interrelated. One notices that most of them share a theme of concern arising from crises in society that have recently come to a head, with a leitmotif of concern for the future and of venturing into unknowns – a backdrop so familiar to us these days’ that we might not even recognise its peculiarity. Contemporary times are marked by complex global developments such as the pandemic, the ongoing wars in Ukraine and of Israel/Hamas, a still very much unwritten future of AI influencing all aspects of life, etc. In times such as these, the law assumes a critical role in shaping not only our current doings but the course of human affairs far further down the line as well. The corresponding concern for our global future can be characterised as underpinning this edition from its very first article, a paper whereby Astrid Stadler calls on the courts to save the climate. The same focus could be ascribed to the examination of sensitive health data’s application as presented from research by Maret Kruus and the analysis penned by Kai Härmand examining AI’s impact on judicial action. Their scholarship silently invites us to ponder the profound influence that the judiciary and the legislature can have on the future. Furthermore, the need to accommodate in the manner most beneficial for society and for every individual alike seems to give significant impetus for such research. The article by Jānis Neimanis on recent Latvian Constitutional Court case-law reflects concerns of a similar nature, via illustrations from the response to SARS-CoV-2, empowerment of marginalised groups, and protection of democracy. While the work of Neimanis demonstrates how legal response may manifest a balancing act between individuals’ rights and the broader public good, other pandemic-related articles analyse the angle of palliative efforts by national legislators or simply struggles for efficiency within the complicated field of public procurement in crisis-ridden times. The piece by Şimal Efsane Erdoğan and Oana Ştefan and that by Raquel Carvalho, in turn, allow us to compare national reactions in this regard. I am immensely pleased to note that these articles reflect fruitful discussion of public procurement in times of crisis from a highly successful conference held on this topic at the University of Tartu’s School of law last January. Finally but surely not least, I stress that I in no way wish to underestimate articles that, by dealing with somewhat more stability-rooted aspects of jurisprudence, are centred less on crises or struggles. Age Värv writing about the role of foreign sources in Estonian case-law; Aleksei Kelli, Margus Pedaste, and Äli Leijen providing a most interesting empirical view of the so-called education exception to copyright (a subject every academic certainly has come in contact with); the analysis Eneli Laurits provides of protecting privacy in certain criminal investigations; eyewitness identification as revisited comprehensively by Annegrete Palu and Anneli Soo; and, finally, the description of a ‘super‑judge’ safeguarding such realms, by Julia Laffranque, offer plenty of hearty food for legal thought. I extend my warmest thanks to all of the authors for addressing these difficult topics, thus advancing legal scholarship and, through their contribution, serving the common good.
27
Sarje, Kimmo. "Volyymi, väri, tarina." Tiede & edistys 35, no. 2 (2010). http://dx.doi.org/10.51809/te.105002.
Full text
28
Sarje, Kimmo. "Väri ja geometria." Tiede & edistys 29, no. 2 (2004). http://dx.doi.org/10.51809/te.104775.
Full text
29
Garcia Lantz, Alicia. "Väck sömnen till liv." Sömn och Hälsa, September 1, 2022, 65–76. http://dx.doi.org/10.59526/soh.vi.14212.
Full textAbstract:
Patienters sömn i samband med vård på sjukhus God sömnkvalitet är förknippad med en rad positiva effekter på fy- sisk hälsa och psykologiskt välbefinnande. Trots detta är bristande sömnkvalitet vanligt förekommande bland patienter som vårdas på sjukhus vilket kan medföra negativa konsekvenser i form av försäm- rat immunförsvar (Lee-Chiong, 2008; Imeri & Opp, 2009; Bese- dovsky et al., 2012), försämrad smärttolerans (Krause et al., 2019), ökad risk för förvirring och delirium (Knauert, Haspel & Pisani, 2015) samt ökad risk för störningar i insulinregleringen hos diabeti- ker (DePietro et al., 2017).
30
Ojutkangas, Krista. "Väri-ilmausten käyttöpohjaista tutkimusta." Virittäjä 129, no. 1 (2025). https://doi.org/10.23982/vir.156435.
Full textAbstract:
Arvioitu teos: Veera Hatakka: Värin rajoilla. Suomen kielen värinkuvauskeinojen merkityksistä. Dissertationes Universitatis Helsingiensis231/2024. Helsingin yliopisto 2024. 79 s. + 4 artikkelia. isbn 978-952-84-0199-5. http://urn.fi/URN:ISBN:978-952-84-0198-8.
31
Ohlander, Sölve. "MED - värd sitt pris." LexicoNordica, no. 10 (January 1, 2003). https://doi.org/10.7146/ln.v0i10.19795.
Full text
32
Bondestam, Fredrik. "En feministisk forskningspolitik värd namnet?" Tidskrift för genusvetenskap 39, no. 1 (2022). http://dx.doi.org/10.55870/tgv.v39i1.2878.
Full text
33
Weissenberg, Kim. "Värd-parasitförhållanden i skogliga ekosystem." Silva Fennica 24, no. 1 (1990). http://dx.doi.org/10.14214/sf.a15567.
Full text
34
Fjeld, Fjeld Vatvedt, and Sven-Göran Malmgren. "Värd ett besök - om DSL:s nya webbsida ordnet.dk." LexicoNordica, no. 17 (January 1, 2010). https://doi.org/10.7146/ln.v0i17.18637.
Full text
35
Höst, Gunnar. "Elever har ojämn kunskap om tekniska system." ATENA Didaktik, January 21, 2022. http://dx.doi.org/10.3384/atena.2022.4094.
Full textAbstract:
Tekniska system finns nästan överallt i samhället, men det är ett område som innehåller utmaningar för undervisningen. I en ny studie beskriver forskare hur elevers nivåer av kunskap varierar inom olika aspekter av tekniska system. En slutsats är att det kan vara värt för lärare att satsa på områden med särskilda utmaningar, till exempel deras syften och styrning, och andra aspekter av tekniska system som inte syns.
36
Kaitaro, Timo. "Kurkistuksia estetiikan hurmioon." Tiede & edistys, no. 3 (October 16, 2024). http://dx.doi.org/10.51809/te.147096.
Full textAbstract:
Kimmo Sarjen toimittamat Sigurd Frosteruksen esseekokoelmat ovat edenneet neljänteen osaansa. Aiemmin ovat ilmestyneet Väri ja valo: Kirjoituksia kuvataiteesta 1903–1950 (2000), Modernin Janus-kasvot: 1902–1935 (2006), ja Arkkitehtuuri: Kirjoituksia 1901–1953 (2010), kaikki Taide-kustantamon julkaisemana. Frosterus oli paitsi merkittävä arkkitehti, joka on suunnitellut mm. Stockmannin rakennuksen ja Tamminiemen huvilan (jälkimmäisen yhdessä Gustaf Strengellin kanssa), myös laaja-alaisesti sivistynyt kirjallisuuden ja taiteen tuntija. Nyt ilmestyneet esseet esittelevät Frosteruksen ihailemia kuvataiteilijoita, kirjailijoita, arkkitehtejä ja säveltäjiä. Esseet ja kritiikit luovat samalla hyvän kuvan hänen estetiikastaan. Kokoelma tarjoaa kiinnostavan näkökulman viime vuosisadan alun kulttuuri-ilmapiiriin – ja lisäksi myös peilin, josta voi tarkastella oman aikamme estetiikkaa ja sen juuria. Esseet herättävät myös kysymyksen siitä, mihin on kadonnut se tunteiden ja innostuksen palo, joka siivittää Frosteruksen ja hänen aikalaistensa älyllisiä analyyseja.
37
Elomaa, Jonna, and Niina Nissilä. "Wilma yläkoululaisten kännykässä. Opintohallintojärjestelmän mobiili-sovelluksen käytettävyys." VAKKI Publications 8, no. 1 (2017). http://dx.doi.org/10.70484/vakki.149235.
Full textAbstract:
Artikeln handlar om användbarheten av Wilma-appen, det mobila användargränssnittet för skoladministrationssystemet Wilma. Undersökningen fokuserar speciellt på högstadieelever och deras uppfattningar om applikationen. Som forskningsmetod i studien används en kombination av heuristisk utvärdering, enkätundersökning och användbarhetstestning. Den heuristiska utvärderingen gav underlag till enkätundersökningen, som fokuserade på elevers mobila vanor, it-kunskaper, åsikter om skoladministrationssystemet Wilma samt hur eleverna använder Wilma. Utgående från enkätundersökningen valdes vidare sex elever till att utföra en användbarhetstestning som kombinerades med en intervju med forskaren. Enligt resultaten använder eleverna skoladministrationssystemet Wilma i första hand med hjälp av den mobila Wilma-appen. I och med att elever i överlag är vana vid att använda mobila användargränssnitt och applikationer, förväntar de sig en viss funktionalitet av applikationen och antar att den är självförklarande, dvs att inga särskilda bruksanvisningar behövs. På basis av resultaten är det värt att överväga om ungdomar borde beaktas i utveckling av användargränssnitt som en särskild användargrupp med sina kunskaper, behov och önskemål.
38
Tuovinen, Tiina. "Suomalaisen maatiaiskanan säilytysohjelma." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010). http://dx.doi.org/10.33354/smst.76896.
Full textAbstract:
Suomessa on yli 170 innokasta maatiaiskanan pitäjää. Heillä oli vuonna 2008 13 eri maatiaiskantaa, yhteensä noin 2200 kanaa ja lähemmäs 600 kukkoa. Maatiaiskanan säilytysohjelmaa koordinoi MTT Biotekniikka- ja elintarviketutkimus. Ohjelma käynnistyi yli kymmenen vuotta sitten vuonna 1998. Perustamisvuodesta on ohjelmassa mukanaolevien sekä kasvattajien että eläinten määrä kolminkertaistunut. Suomi on kansainvälisin sopimuksin sitoutunut kotieläingeenivarojen säilyttämiseen. Työtä varten on laadittu Suomeenkin kansallinen eläingeenivaraohjelma. MTT koordinoi ohjelmaa ja on mukana geenivarojen säilytyksen ja kestävän hyödyntämisen tutkimus- ja kehittämistyössä. Maatiaiskanan säilytys on tiloilla tapahtuvaa in situ-säilyttämistä, kanat kasvatetaan lajityypillisen käyttäytymisen mahdollistavissa lattiakanaloissa. Säilytysohjelmassa keskitytään toistaiseksi kanakantojen vahvistamiseen ja rodun geneettisen monimuotoisuuden turvaamiseen ja lisäämiseen.Maatiaiskanakannoilla tarkoitetaan maassamme ennen 1900-luvulla alkanutta teollista kanatuotantoa eläneitä, paikallisiin olosuhteisiin sopeutuneita kanakantoja. Säilytysohjelman kana-aines on peräisin tiloilta, joilla tätä vanhaa kana-ainesta oli jäljellä.Säilytysohjelman tiedonkeruu perustuu kasvattajien ohjelmaan ilmoittautuessa antamiin perustietoihin ja kerran vuodessa lähettämiin raportteihin. Tiedot tallennetaan maatiaiskanarekisteriin, josta saadut eläinmäärät ovat pohjana rodun tilaa kuvaaville tilastoille.Lukumäärien lisäksi vuosiraporteissa kysytään eläinten hedelmällisyysominaisuuksia ja höyhenpuvun värejä. Maatiaiskanat munivat keskimäärin 0,5-0,6 munaa päivässä ja saavuttavat sukukypsyyden 22-24,5 viikon ikäisinä. Tyypillinen maatiaiskanan höyhenpuvun väri on musta, ruskea, punainen tai vaalea, kukon musta, ruskea, kirjava tai punainen. Munat ovat pieniä tai keskikokoisia, väriltään kermanvärisiä, beigejä tai ruskeita. Maatiaiskanasta hyödynnetään munien lisäksi myös lihaa ja höyheniä, teuraskukkojen kasvatus on yleistä.Maatiaiskana on rotuna edelleen vaarantunut, kaikki kannat uhanalaisia ja jotkut jopa kriittisesti uhanalaisia Ainakin yksi kanta ehti kuolla sukupuuttoon säilytysohjelmasta huolimatta.
39
Hatakka, Veera. "Värit tilanteissa." Virittäjä 126, no. 4 (2022). http://dx.doi.org/10.23982/vir.100505.
Full textAbstract:
Artikkelissa vertaillaan kahta suomen kielen värinkuvauskeinoa: predikatiivilausetta, jossa predikatiivina on väriadjektiivi (auto on punainen) tai värinnimikantaisen tilaverbin VA-partisiippi (nouseva aurinko on punertava), ja intransitiivilausetta, jossa predikaattiverbinä on värinnimikantainen tilaverbi (taivas sinertää). Artikkelissa selvitetään näiden värinkuvauskeinojen semanttisia eroja ja yhtäläisyyksiä. Tutkimusaineisto koostuu 958 tekstikatkelmasta, jotka on kerätty Suomi24.fi-korpuksesta. Aineistoa tarkastellaan aspektin näkökulmasta, ja tarkastelun keskiössä ovat kuvatun tilanteen rajattuus sekä muutos tai muuttumattomuus. Lisäksi kiinnitetään huomiota siihen, millaiseksi kuvattu väri hahmottuu sävyltään ja luonteeltaan. Tutkimuksen teoreettisena kehyksenä on kognitiivinen kielentutkimus. Aineiston tarkastelu osoittaa, että predikatiivilauseella ja intransitiivilauseella tapahtuva värinkuvaus on mahdollista jakaa kolmeen tilannetyyppiin sen perusteella, millaiseksi tilanne hahmottuu ajalliselta rakenteeltaan. Staattisimpia ovat ominaisuudenkuvaukset, joissa rajoja tai muutosta ei hahmotu. Alusta rajatut tilanteet puolestaan ovat sellaisia tilanteita, joissa värisenä olemiselle ilmaistaan jokin alkupiste. Tällöin alkupisteen tilanteen ja värisenä olemisen välille hahmottuu yleensä syy-seuraussuhde. Dynaamisimpia ovat sellaiset lauseet, joissa väri hahmottuu osaksi jatkuvaa muutosta tai kiertokulun vaiheeksi. Siihen, millainen tilanne lauseessa hahmottuu, vaikuttavat subjektin tarkoitteen luonne, erilaiset ajankohdan ja keston adverbiaalit sekä laajempi tekstikonteksti. Tutkimus osoittaa, että tarkasteltavien keinojen käytössä on ero siinä, millaisia tilanteita niillä tyypillisesti kuvataan. Predikatiivilauseella kuvataan useammin ominaisuuksia ja alusta rajattuja tilanteita, joissa muutoksen jälkeen alkanut värisyys näyttäytyy pysyvänä ja jatkuvana. Tilaverbit puolestaan valikoituvat suhteessa useammin dynaamisten tilanteiden kuvaajiksi. Sekä predikatiivi- että intransitiivilauseita käytetään kaikkien tilannetyyppien tapauksissa, ja valittu värinkuvauskeino vaikuttaa myös siihen, millaiseksi kuvattu entiteetti käsitteistyy. Colours in situations: Predicative constructions and intransitive clauses in the description of static and shifting colour This article discusses two colour-describing expressions in Finnish: colour adjectives, appearing as the predicative of the sentence, and stative verbs derived from colour adjectives. The present findings are based on 958 brief texts collected from the Suomi24 corpus. The data is examined from the aspect point of view, with particular emphasis on observations regarding the temporal boundedness and possible change occurring within the event. The theoretical framework in this analysis is that of cognitive linguistics. Analysis reveals that such clauses can be divided into three event types. The most static event type consists of property clauses in which no borders or change in colour are conceptualised. The second event type consists of clauses in which the beginning of the appearance of the given colour is explicated. In these cases, a causal relation between the event leading to the appearance of the named colour and appearance of the colour itself is conceptualised. The most dynamic event type found in the data are cases in which the colour appears during a process of continuous change or circulation. The distribution into these three event types is based on the nature of the entity described, adverbials marking duration or boundedness, and the broader context. The study shows that there is a distinction between the use of these two clause types. Copula constructions appear more often in the property event type and when the described colour is construed as continuous. However, stative colour verbs are more usual when portrayed in more dynamic situations. That being said, both expression types appear in all three event types, and the selection of the expression affects the conceptualisation of the entity described.
40
Nelson, Kenneth. "Sociologförbundet har ordet." Sociologisk Forskning 58, no. 3 (2021). http://dx.doi.org/10.37062/sf.58.23745.
Full textAbstract:
Terminen lider mot sitt slut och vi blickar fram emot Sociologidagarna 2022, 16–18 mars i Uppsala. Anmälningstiden för papper är nu stängd och vi är överväldigade av det stora gensvaret i sociologisverige. Mer än 300 personer har anmält sig till konferensen. För många av oss kommer det bli ett kärt återseende efter en lång tid av hemmasittande arbete. Vi får verkligen hålla tummarna för att pandemin inte sätter käppar i hjulet, så som den tyvärr gjorde i samband med Sociologidagarna i Stockholm 2020. Tänk om vi då visste att pandemin inte skulle vara över än. Från förbundets sida är vi väldigt glada över det engagemang som Sociologiska institutionen vid Uppsala universitet visar i planeringen inför Sociologidagarna. Vi är övertygande om att det kommer att bli ett lyckat arrangemang, inte minst för att vi har två jubileer att fira. För er som inte känner Uppsalasociologen utan och innan, är det värt att notera att Uppsala universitet, som första lärosäte i Sverige, utlyste en professur i sociologi strax efter andra världskriget. Tjänsten gick till Torgny T. Segerstedt. Nästa år fyller vår första professur i sociologi 75 år. Sociologidagarna i Uppsala kommer också markera en milstolpe för förbundet. Det är då exakt 60 år sedan förbundet hade sitt första årsmöte och fick sin första ordinarie styrelse. Harald Swedner blev vår första valda ordförande. Swedner erhöll sedermera Sveriges första professur i socialt arbete, vid Göteborgs universitet. Våra medlemsinstitutioner är just nu i full färd med att nominera kandidater till Sociologförbundets pris till nydisputerad forskare i sociologi för bästa sociologiska avhandling för åren 2020–2021. Valberedningen inför årsstämman 2022 utser en bedömningskommitté mot bakgrund av de nomineringar som kommer in till förbundet. Förbundet har rekommenderat medlemsinstitutionerna att följa en ordning där prefekt nominerar efter beredning av handledarkollegium (eller motsvarande). Varje institutionsmedlem får nominera max två avhandlingar. Sedan 1994 har Sociologförbundet dessutom ytterligare ett pris för synnerligen värdefull sociologisk forskning: Torgny T. Segerstedts pris för bästa artikel i Sociologisk Forskning. Detta pris administreras av tidskriftens redaktion, och ingen nominering krävs. Båda prisen anslås och delas ut på Sociologidagarna i Uppsala. Förutom äran får vinnarna även en blygsam prissumma. Slutligen vill vi rikta uppmärksamhet mot det Nordiska sociologförbundet och våra isländska kollegor som bjuder in till konferens i Reykjavik, 10–12 augusti 2022. Mer information finns på vår hemsida www.sverigessociologforbund.se liksom på https://nordicsociologicalassociation.org/. Hälsningar Kenneth Nelson Ordförande för Sveriges Sociologförbund