Academic literature on the topic 'Vuodenajat'

Venäläisen Nikolai Kondratjevin teoria on inspiroinut näkökulman, jossa pitkien taloussyklien määrittämät vuodenajat luovat sukupolville erilaisia avainkokemuksia ja mahdollisuuksia elämänkulun rakentamiseen. Artikkelissa tarkastellaan pitkien syklien näkökulman avulla suomalaisen hyvinvointivaltion sukupolvien elämänkulkua ja sukupolvien välisiä konflikteja.

Huonepölypunkkien ja allergioiden välinen yhteys on tunnettu jo kauan. Kosteusvaurioiden yleistyessä sekä kodeissa että työpaikoilla, on havaittu myös varastopunkkien merkitys allergioiden aiheuttajina. Suomalaisen ammattitautitilaston mukaan vuosittain punkkien aiheuttaman ammattitaudin saa 50150 työntekijää. Työpaikkojen punkeista tiedetään kuitenkin erittäin vähän. Punkkien esiintyminen runsain määrin työpaikalla voi aiheuttaa työntekijöille oireilua, ja pahimmassa tapauksessa ammattitaudin. Kuopion aluetyöterveyslaitoksella ympäristömikrobiologian laboratoriossa olemme tutkineet maatiloilla työskentelevien ihmisten altistumista ja herkistymistä punkeille. Halusimme selvittää, mitä varastopunkkilajeja valituissa työympäristöissä esiintyy, mitkä ovat niiden runsaussuhteet ja vaihtelevatko lajisto tai punkkimäärät vuodenaikojen mukaan. Samoin tutkimme punkkien kulkeutumista maatalousympäristössä. Selvitimme myös tutkimukseen valittujen työntekijöiden oireilua, allergiasairauksia ja mahdollista herkistymistä varastopunkeille.Tutkimuksessa oli mukana yhdeksän maatilaa (kolme sikalaa, kanalaa ja tallia) ja 23 maatalouslomittajaa. Punkkeja löytyi kaikista tutkituista työympäristöistä. Tuotantoeläimen pieni koko (kana) ja pölyisyys liittyivät suuriin punkkimääriin. Noin 40% maatalouden näytteistä sisälsi enemmän punkkeja kuin arvioitu herkistymisraja-arvo (100 punkkia grammassa pölyä) on. Lajistollisesti kaikki nyt tutkimamme kohteet olivat samankaltaisia, näytteistä löytyi pääasiassa varastopunkkeja.Pyroglyphidae-heimon punkkeja (huonepölypunkkien heimo) löytyi merkittävästi vain kanaloista. Punkkien esiintyminen maatalouden kohteissa vaihteli vuodenajoittain. Eläintiloista punkkeja löytyi eniten syksyllä ja talvella, kun taas kesä oli kotien punkkirikkainta aikaa. Vaihtelu johtunee ko. tiloissa vallitsevista ja vuodenajan mukaan vaihtelevista kosteus ja lämpötilaolosuhteista. Punkit myös kulkeutuivat eläintiloista koteihin. Erityisesti Acaridae- jaTarsonemidae-heimojenpunkkeja löytyi yhtäaikaa sekä eläintiloista että kotoa. Oirekyselyn perusteella lomittajat kärsivät ihooireista enemmän kuin viljelijät. Tutkittujen sikaloiden ja kanaloiden työntekijät kärsivät hengitystieoireista enemmän kuin tallien työntekijät. Lääkärin toteamia allergiasairauksia oli yleensä viljelijöillä saman verran kuin väestössä keskimäärin ja lomittajilla hiukan tavanomaista enemmän. Lomittajista oli 17 % herkistynyt ainakin yhdelle punkille. Riski altistua ja herkistyä punkeille on ilmeinen maatalouden parissa, joten altistumisen ehkäisy on tärkeää. Punkkien määrän voi minimoida tehokkalla siivouksella ja muuttamalla olosuhteet punkeille epäsuotuisaksi toisin sanoen pitämällä ilman lämpötila ja kosteus riittävän alhaisina. Riittävä ilmanvaihto ja oikeanlainen suojautuminen ovat tärkeitä keinoja altistumisen vähentämiseksi.

Eläinyksikön kertatäyttöisyys, toiselta nimeltään eräkasvatus, englanniksi ”all in – all out”, on tunnetuintapa ehkäistä tarttuvia tauteja. Tartuntaketju katkaistaan aina kasvatuserien välillä. Erilliset osastotehkäisevät tartunnan leviämistä myös yksikön sisällä, millä on merkitystä etenkin silloin, kun on kysesaneeraustoimenpiteitä vaativista tartunnoista (esim. salmonella, pälvisilsa). Suuria eläinyksikköjä onkäytännön syistä mahdotonta saada kokonaan tyhjiksi yhdellä kerralla, jonka vuoksi menetelmän toteutustapanaon yleensä osastoittainen kertatäyttöisyys. Kussakin kasvatusosastossa on oma ilmanvaihto.Kasvatusosasto tyhjennetään, pestään ja desinfioidaan kasvatuserien välillä.Osastoittaiseen kertatäyttöisyyteen perustuvaa kasvatustapaa voidaan kutsua myös eräkasvatukseksi.Kertatäyttöisyys on tuttu menetelmä sianlihan- ja siipikarjanlihan tuotannossa. Naudanlihantuotannossasitä ei kuitenkaan ole meillä vielä systemaattisesti kokeiltu, koska tuotantoyksiköt ovat olleetpieniä ja kertatäyttöisyyden käyttöönotto edellyttää huomattavaa toimintatapojen uudistamista.Tuotantotilojen täyttöasteen pitäminen korkeana on vaativampaa kuin jatkuvatäyttöisissä kasvattamoissa.Eläimiä lähtee myyntiin enemmän kerrallaan, mutta aiempaa harvemmin, jonka vuoksimyös teurastilien väli harvenee. Toisaalta kertatäyttöisyyden avulla on mahdollista rytmittää navettatyötäparemmin.Teurastamo odottaa kertatäyttöisyyden parantavan tuotantomäärien ennustustarkkuutta ja vähentävänteuraskuljetuksen kustannuksia, kun teurasauto saadaan täyteen yhdeltä tilalta. Samalla myöspysähdysten määrä ja eläinten kuljetusaika teurastamolle lyhenee, joka vähentää eläinten kokemaastressiä. Kuljetuksissa suurin stressi aiheutuu pysähdyksistä, uusien eläinten sekoittamisesta entistenjoukkoon ja liikkeelle lähdöstä.Ternivasikoina muodostettu eläinryhmä säilyy kertatäyttöisyydessä samana koko kasvatusajan.Eläinten siirrot ja sekoitukset uusiin ryhmiin vähentyvät. Eläinten stressaantuminen ja alttius sairastumisellevähenee. Mahdollisuus pysyä tutussa laumassa vähentää tappeluita ja parantaa mahdollisuuksiatoteuttaa lajinmukaisia käyttäytymismalleja. Noin puolivuotiaat vasikat tuodaan tyhjään kasvattamoonja kasvatetaan teuraskypsiksi. Kasvattamon tyhjennyttyä kokonaan, se pestään, desinfioidaan jaannetaan kuivua ennen kuin uusi kasvatuserä otetaan sisään. Kertatäyttöisyys voidaan toteuttaa kokokasvattamossa tai osastoittain. Vasikat kasvatetaan kertatäyttöisissä vasikkakasvattamoissa noin 5 – 6kuukauden ikään saakka. Sen jälkeen ne siirretään kertatäyttöisiin loppukasvattamoihin ryhmiä rikkomatta.Osastoittainen kertatäyttöisyys sisältyy kolmivaihekasvatuksen alkuperäiseen toimintamalliin.Alkuperäiset toimintafilosofiat eivät ole vielä siirtyneet käytäntöön, mutta kolmivaihekasvatuksenvasikkakasvattamoiden yleistyminen on luonut hyvät edellytykset kertatäyttöisten lihanautakasvattamoidensynnylle. Uuden toimintatavan omaksuminen tuo silti aina mukanaan uusia asioita, joita onharkittava ennen aloittamista. Jos kasvattamosta lähtee teuraita vain kerran vuodessa, kertatäyttöisyyteensiirryttäessä ensimmäistä teurastiliä joutuu odottamaan pidempään.Vasikoiden saatavuus voi vaihdella vuodenajan ja markkinatilanteen mukaan. Markkinahäiriöriskivoidaan minimoida sopimustuotannon keinoin. Samalla teurastamot pystyvät entistä paremminennustamaan teuraaksi tuloa ja sitä kautta täsmentämään lihaohjausta.

Sorkkasairaudet heikentävät lypsylehmien hyvinvointia. Vakavat sorkkaviat johtavat usein lehmän ennenaikaiseen poistamiseen ja aiheuttavat taloudellisia tappioita lypsykarjatiloilla. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli määrittää eri sorkkasairauksien periytymisasteen arvioita sekä tutkia muita sorkkasairauksiin vaikuttavia tekijöitä.Tutkimusaineistona käytettiin Terveet SorkatTM ­-ohjelman havaintoja lypsylehmien sorkkatervey­destä. Terveet Sorkat ­ohjelma on Suomen Sorkkahoitajien Yhdistyksen, Suomen Rehun ja Vetman Oy:n valtakunnallinen ohjelma. Aineistossa on arvioitu joko-­tai-­ eli 0/1 ­-asteikolla seuraavat sorkka­sairaudet: vertymiä anturassa, krooninen sorkkakuume, valkoviivan repeämä, anturahaavauma, sork­kavälin ihotulehdus, kantasyöpymä, sorkka­alueen ihotulehdus, sorkkakiertymä ja muu sorkkasairaus. Muihin sorkkasairauksiin luokitellaan esimerkiksi vierasesineet, sorkkaluun murtumat ja muut viat, joille ei ole erillistä koodia. Sairaudet olivat 43 sorkkahoitajan arvioimia. Lopullisessa aineistossa oli 74 410 havaintoa 41 087 lypsylehmältä ja hieholta. Lopullisen aineiston eläimet olivat 1 462 tilalta. Roduittain aineisto jakaantui seuraavasti: ayrshire 29 159, holstein­friisiläinen 11 637 ja suomenkarja 291 yksilöä. Aineiston eläimet olivat syntyneet vuosina 1987–2004. Aineiston eläimet olivat 2 381 sonnin jälkeläisiä. Aineiston esikäsittelyyn, alustaviin tilastollisiin analyyseihin ja kiinteiden tekijöiden merkitsevyy­den testaamiseen F -­testillä käytettiin WSYS­-ohjelmistoa. Lisäksi kiinteiden tekijöiden tilastollista merkitsevyyttä testattiin logit­mallilla SAS­-ohjelmistolla. Sorkkasairauksien periytymisasteiden arvi­ointiin tarvittavat varianssikomponentit laskettiin Restricted Maximum Likelihood (REML) -­menetelmällä käyttäen VCE4­-ohjelmistoa. Eläimistä 54,2 prosenttia oli terveitä eli yksi tai useampi sorkkasairaus oli 45,8 prosentilla eläimistä. Vertymiä anturassa oli 28,2, kroonista sorkkakuumetta 1,7, valkoviivan repeämää 10,6, anturahaa­vaumaa 3,5, sorkkavälin ihotulehdusta 0,9, kantasyöpymää 8,1, sorkka-­alueen ihotulehdusta 0,2, sork­kakiertymää 9,2 ja muita sorkkasairauksia 0,8 prosentilla havainnoista.Suomenkarjan sorkkaterveys oli muita rotuja parempi, mutta suomenkarjan eläimiä oli tutkimuk­sessa vain vähän. Ayrshire­ -rotuisten eläinten sorkkaterveys oli sorkkakiertymää lukuun ottamatta hol­stein-­friisiläis ­-rotuisia eläimiä parempi. Navettatyyppi oli tilastollisesti erittäin merkitsevä selittäjä jokaisen sorkkasairauden kohdalla. Erot navettatyyppien välillä olivat selkeitä ja kaikkia sorkkasaira­uksia esiintyi vähiten parsinavetoissa. Kova, kuivittamaton makuualusta lisäsi sorkkasairausriskiä. Poikimakerran ja vuodenajan vaikutus oli erilainen eri sorkkasairauksiin. Sorkkasairauksia esiintyi yleisesti ottaen enemmän alkulypsykau­della (60–180 päivää poikimisesta) ja korkeatuottoisimmilla eläimillä, mutta näin ei ollut kaikkien sorkkasairauksien kohdalla. Kaikille sorkkasairauksille saadut periytymisasteiden arviot olivat alhaisia. Alhaisin periytymisas­teen arvio saatiin kantasyöpymälle (0,02), joka on tartunnallinen sorkkasairaus ja korkein periyty­misasteen arvio saatiin sorkkasairauksille yhtenä ominaisuutena (0,06–0,07).Tutkimuksen perusteella perimän osuus 0/1­ -asteikolla arvioituihin sorkkasairauksiin ei ole kovin suuri. Sorkkasairauksien ennaltaehkäisyssä tulisi kiinnittää erityistä huomiota navetan olosuhteisiin, säännölliseen sorkkahoitoon ja oikeaan ruokintaan.

The seasonal changes in the photoperiod, temperature and availability of food need to be converted to hormonal signals in order to induce adaptations in the physiology of the reindeer. The most reliable of the seasonal changes in the environment is the photoperiod, which affects the reindeer physiology through pineal gland and its hormone, melatonin. Usually there are large diurnal changes in the concentration of melatonin, but in the reindeer the daily rhythm disappears during the arctic summer to return again in the autumn. Seasonal changes in melatonin secretion are involved in the regulation of reproduction, the growth of pelage, thermogenesis, body mass and immune function. Melatonin may exert its effects through gene activation, but the mechanisms are not completely understood. Other hormones that show seasonality are thyroid hormones, insulin and leptin. Thus the observed physiological changes are a result of actions of several hormones. Appetite, energy production and thermogenesis are all vital for survival. During winter, when energy balance is negative, the reindeer uses mainly body fat for energy production. The use of fat stores is economical as the rate of lipolysis is controlled and the use of fatty acids in tissues such as muscle decreases. Only in severe starvation the rate of lipolysis increases enough to give rise to accumulation of ketone bodies. The protein mass is maintained and only in starved individuals muscle protein is used for energy production. The winter feed of the reindeer, the lichens, is poor in nitrogen and the nitrogen balance during winter is strongly negative. Reindeer responds to limited availability of nitrogen by increasing the recycling of urea into rumen. In general the adaptation of reindeer physiology enables the reindeer to survive the winter and although several aspects are known many others require further studies.Abstract in Finnish / Tiivistelmä: Valaistus, lämpötila ja ravinnon saatavuus vaihtelevat vuodenajn mukaan. Jotta nämä muutokset voisivat saada aikaan adaptiivisia muutoksia porossa, ne täytyy muutta hormonisignaaleiksi. Luotettavin näistä edellä mainituista ympäristön vuodenaikaismuutoksista on valo, joka vaikuttaa poron elintoimintoihin käpylisäkkeen ja sen erittämän hormonin, melatoniinin, välityksellä. Melatoniinin plasmapitoisuuksissa on havaittavissa selkeä vuorokausirytmi, joka porolla häviää kesällä ja alkaa uudestaan syksyllä. Melatoniini-hormonin vuodenaikaisvaihtelut ovat mukana säätelemässä lisääntymistä, talvikarvan kasvua, lämmöntuottoa, elopainoa ja immuunitoimintoja. Melatoniini vaikuttaa geeniaktivaation kautta mekanismeilla, joita ei vielä tarkkaan tunneta. Muita hormoneja, joiden erityksessä on havaittu vuodenaikaisvaihtelua, ovat kilpirauhashormonit, insuliini ja leptiini. Havaitut muutokset ovat ilmeisesti usean hormonin yhteisvaikutuksen aiheuttamia. Ruokahalu sekä energian- että lämmöntuotto ovat keskeisiä hengissä säilymisen kannalta. Talvella poron energiatase on negatiivinen ja se käyttää lähinnä varastoimiaan rasvoja energian tuottoon. Rasvojen käyttö on ekonomista, sillä rasvojen hajoaminen, lipolyysi, on säädeltyä ja rasvahappojen käyttö lihaksissa vähenee talvella. Vasta vakavasti nälkiintyneissä poroissa lipolyysi aktivoituu siten, että myös ketoaineita alkaa kertyä vereen. Valkuaisaineiden määrä vähenee vähemmän kuin rasvojen ja ainoastaan nälkiintyneet porot käyttävät lihasten valkuaisaineita energiantuottoon. Poron talviravinnossa, jäkälässä, on vain vähän typpeä, joten talvisin typpitasapaino on voimakkaasti negatiivinen. Poro reagoi tähän vähäiseen typpimäärään lisäämällä urean kierrätystä pötsiin. Kokonaisuudessaan poron elintoimintojen sopeutuminen auttaa poroa selviytymään talven yli. Vaikka adaptaatiosta on joiltakin osin kertynyt runsaasti tietoa, on siinä myös paljon selvitettävää.

Abstract The purpose of this research was to develop a hypothetical model for the well-being of adolescent girls in Northern Finland. The participants were young girls between the ages of 13 and 16 living in the province of Lapland. In the first phase, data which was collected through girls' writings (n=117), described well-being and issues promoting and hindering it. In the second phase, girls were interviewed (n=19) about the meaning of seasonal changes, nature and animals relative to well-being. In the last phase three focus group interviews (n=17) were held. Based on the results of three phases, a hypothetical model was created of the wellbeing of adolescent girls in Northern Finland. The materials were analyzed by inductive content analysis. Based on the results of the first phase, well-being for the girls meant health as a resource, beneficial lifestyle, positive life course experiences, and favourable social relationships. Well-being was promoted by beneficial lifestyles, encouraging feelings, favorable social relationships and a pleasant state of being. Instead, well-being was hindered by factors that impaired health, negative personal feelings, conflicts in social relationships, and undesirable external factors. According to the results of the second phase, the participatory involvement with environment was formed from adaptation to seasonal changes, restorative nature and empowering interactivity with animals. In the third phase, natural environment that provides meaningful stimulus, winter which expresses participative and confrontational meanings and seasonal variations binding experiences was identified. The hypothetical model of well-being of adolescent girls in Northern Finland includes five dimensions, which were (1) health as an enabler, (2) the significance of social relationships, (3) acclimatization to the environments variation, (4) a harmonious connection with nature, and (5) a balanced experience of life. This research brings new knowledge of what the meanings of well-being represent for girls in the northern environment of Finland. The results can be utilized to promote the well-being of adolescent girls in a broad and multiprofessional way in nursing care. Information can also be used in social and healthcare education and in prioritizing resources for preventative actions leading to adolescents’ well-being
Tiivistelmä Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli kehittää hypoteettinen malli pohjoissuomalaisten nuorten tyttöjen hyvinvoinnista. Tutkimukseen osallistujat olivat 13–16-vuotiaita Lapin maakunnassa asuvia nuoria tyttöjä. Ensimmäisessä vaiheessa tyttöjen kirjoitusten (n=117) avulla kuvattiin hyvinvointia ja sitä edistäviä ja ehkäiseviä tekijöitä. Toisessa vaiheessa tyttöjä (n=19) haastateltiin vuodenaikojen vaihteluiden, luonnon ja eläinten merkityksestä hyvinvoinnille. Viimeisessä vaiheessa toteutettiin fokusryhmähaastattelut (n=17). Näiden kolmen vaiheen tulosten perusteella muodostettiin hypoteettinen malli pohjoissuomalaisten nuorten tyttöjen hyvinvoinnista. Aineistot analysoitiin induktiivisella sisällön analyysillä. Ensimmäisen vaiheen tulosten mukaan hyvinvointi tarkoitti tytöille terveyttä voimavarana, suotuisia elintapoja, myönteistä kokemusta elämästä ja positiivisia sosiaalisia suhteita. Hyvinvointia edistivät myönteiset elämäntavat, rohkaisevat tuntemukset, suosiolliset sosiaaliset suhteet ja miellyttävät olotilat. Hyvinvointia estivät terveyttä heikentävät tekijät, omakohtaiset kielteiset tuntemukset, ristiriidat sosiaalisissa suhteissa ja epämieluisat ulkoiset asiat. Toisen vaiheen tulosten mukaan ympäristön osallistava vaikutus muodostui sopeutumisesta vuodenaikojen vaihteluihin, eheyttävästä luonnosta ja voimaannuttavasta vuorovaikutuksesta eläinten kanssa. Kolmannen vaiheen tulokset muodostuivat osallistavasta ja haastavasta talvesta, merkityksellisiä aistikokemuksia tarjoavasta luonnosta ja vuodenaikojen vaihteluiden sitovuudesta. Näiden vaiheiden perusteella muodostettu hypoteettinen malli pohjoissuomalaisten nuorten tyttöjen hyvinvoinnista sisälsi viisi ulottuvuutta kuvaavaa käsitettä, jotka olivat (1) terveys mahdollistajana, (2) sosiaalisten suhteiden merkityksellisyys, (3) mukautuminen elinympäristön muutoksiin, (4) harmonisoiva luontoyhteys ja (5) tasapainoinen kokemuksellisuus elämästä. Tämä tutkimus tuo uutta tietoa siitä, mitä hyvinvointi tarkoittaa pohjoisen toimintaympäristön tytöillä. Tuloksia voidaan hyödyntää laaja-alaisesti ja moniammatillisesti hoitotyössä, jossa edistetään nuorten tyttöjen hyvinvointia. Tietoa voidaan hyödyntää myös sosiaali- ja terveydenhuoltoalan koulutuksessa ja priorisoitaessa resursseja sellaiseen toimintaan, joka ennaltaehkäisee nuorten huonovointisuutta

Abstract The purpose of the study was to examine the cold-induced effects on pineal and thyroid hormones, as well as the associations of these hormones with psychological performance and to determine how psychological performance could be affected by demographic, anthropometric, physiological or biochemical measures during cold acclimatisation. The feasibility of urinary melatonin (MT), rather than 6-sulphatoxymelatonin (aMT6s), as an indicator of MT secretion was also examined. In the laboratory study, seasonal cold acclimatisation, its effects on hormones and their associations with mood and cognition were assessed in 15 young urban subjects exposed to cold in winter or summer in bright or dim light. In the field study, the associations of mood and cognition with demographic, anthropometric, physiological and biochemical measures were determined in healthy, euthyroid subjects (n = 133) in Antarctica in the beginning and at the end of summer and winter seasons. In both seasons, simple task performance was consistently impaired in the cold in experimental and field conditions. In complex tasks, negative, positive and mixed effects were observed. In the experimental study, serum MT and thyroid hormone levels were positively associated with mood. MT was negatively associated with simple task performance. Free triiodothyronine (T3) and thyrotropin (TSH) had mixed effects on simple task performance. TSH was positively associated with complex task performance. In the field study, higher age was associated with impaired cognition, especially in complex task performance. Total T3 was positively associated with mood and total thyroxine (T4) with complex task accuracy. Both urinary MT and aMT6s were good indicators of MT secretion, but the variation was smaller for MT. In conclusion, the associations of serum MT, TSH and thyroid hormone levels with mood and cognition found in experimental and field conditions are consistent with the psychological changes associated with the onset and consequent stages of the previously established polar T3 syndrome. In the field study, cognition and mood were associated with subject’s age and gender, which seemed to affect the physiological changes during acclimatisation to cold and darkness in Antarctica
Tiivistelmä Tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää kylmäaltistuksen aiheuttamia muutoksia käpy- ja kilpirauhasen hormonien tasoissa, hormonien yhteyttä psyykkiseen toimintakykyyn sekä demografisten, antropometristen, fysiologisten ja biokemiallisten tekijöiden yhteyttä psyykkiseen toimintakykyyn kylmäakklimatisaation aikana. Lisäksi verrattiin virtsan melatoniinin (MT) ja 6-sulfatoksimelatoniinin (aMT6s) soveltuvuutta MT-erityksen kuvaajina. Laboratoriotutkimuksessa selvitettiin talveen liittyvää kylmäsopeutumista, sen vaikutusta hormonitasoihin ja näiden yhteyttä mielialaan ja älylliseen toimintakykyyn 15 nuorella miehellä, jotka altistettiin kylmälle talvella ja kesällä sekä kirkkaassa että hämärässä valossa. Kenttäkokeessa Antarktiksella selvitettiin mielialan ja älyllisen toimintakyvyn sekä demografisten, antropometristen, fysiologisten ja biokemiallisten tekijöiden välistä yhteyttä terveillä henkilöillä (n = 133) kesä- ja talvikauden alussa ja lopussa. Suoriutuminen yksinkertaisista tehtävistä huononi kylmässä kesällä ja talvella sekä laboratorio- että kenttäoloissa. Kylmä vaikutti monimutkaisista tehtävistä suoriutumiseen vaihtelevasti. Laboratoriotutkimuksessa seerumin MT- ja kilpirauhashormonitasot korreloivat positiivisesti mielialan kanssa. MT korreloi negatiivisesti yksinkertaisista tehtävistä suoriutumisen kanssa. Vapaa trijodotyroniini (T3) ja tyrotropiini (TSH) korreloivat vaihtelevasti yksinkertaisista tehtävistä suoriutumisen kanssa. TSH korreloi positiivisesti monimutkaisista tehtävistä suoriutumisen kanssa. Kenttätutkimuksessa korkeampi ikä oli yhteydessä huonontuneeseeen älylliseen toimintakykyyn erityisesti monimutkaisissa tehtävissä. T3:n kokonaismäärä korreloi positiivisesti mielialan ja tyroksiinin (T4) kokonaismäärä monimutkaisista tehtävistä suoriutumisen kanssa. Sekä virtsan MT että aMT6s olivat hyviä MT-erityksen mittareita, mutta MT:ssa vaihtelu oli pienempää. Laboratorio- ja kenttäolosuhteissa havaitut MT:n, TSH:n ja kilpirauhashormonien yhteydet mielialaan ja älylliseen toimintakykyyn vahvistavat aiemmin havaittuja tuloksia polaarisen T3 -oireyhtymän synnystä ja oireyhtymän eri vaiheisiin liittyvistä psyykkisistä muutoksista. Kenttätutkimuksessa mieliala ja älyllinen toimintakyky olivat yhteydessä koehenkilön ikään ja sukupuoleen, jotka puolestaan voivat vaikuttaa fysiologisiin muutoksiin kylmään ilmastoon ja pimeyteen sopeutumisen aikana