Academic literature on the topic 'Yhteiskunta'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the lists of relevant articles, books, theses, conference reports, and other scholarly sources on the topic 'Yhteiskunta.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Journal articles on the topic "Yhteiskunta"
1
Honka-Hallila, Ari, and Kimmo Laine. "Yhteiskunta ja elokuva." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 8, no. 2 (March 1, 1995): 3–4. http://dx.doi.org/10.23994/lk.116599.
Full text
2
Silvennoinen, Heikki. "Yhteiskunta viestii näköalattomuudesta." Aikuiskasvatus 35, no. 4 (December 1, 2015): 242–43. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94153.
Full text
3
Kettunen, Pauli. "Yhteiskunta – ‘Society’ in Finnish." Redescriptions: Political Thought, Conceptual History and Feminist Theory 4, no. 1 (January 1, 2000): 159. http://dx.doi.org/10.7227/r.4.1.9.
Full text
4
Sihvola, Juha. "Yhteiskunta ja hyvä elämä." Aikuiskasvatus 18, no. 1 (February 15, 1998): 12–21. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92480.
Full text
5
Herranen, Olli. "Yhteiskunta teoriassa – teoria yhteiskunnassa." Tiede & edistys, no. 3 (October 31, 2022): 225–32. http://dx.doi.org/10.51809/te.122725.
Full textAbstract:
Tiede ja edistyksessä käytävässä yhteiskuntateoriakeskustelussa on kahden puheenvuoron aikana esitetty laaja joukko näkemyksiä, joista monet ovat helppoja allekirjoittaa. Mikko J. Virtanen (4/2021) kuvaa osuvasti suomalaisen yhteiskuntatieteen kenttää, jossa teoriakehityksen mahdollisuusehtoja määrittävät mittaamisen käytännöt, tutkijasukupolven vaihdos ja tutkimuksen ilmiöpohjaisuuden nousu. Näihin liittyvän kilpailullisuuden lisääntyminen näkyy englanninkielisten artikkelien ja rahoitushakemusten tehtailuna, joka syö aikaa teorioihin perehtymiseltä.
6
Sorsa, Santeri. "Vaihtoehtoja kasvulle ja fossiilikapitalismille." Tutkimus & kritiikki 3, no. 1 (September 11, 2023): 103–16. http://dx.doi.org/10.55294/tk.128626.
Full textAbstract:
Ilmastonmuutos ja ekokriisi(t) ovat aikamme suurimmat haasteet. Uutiset, tieteelliset artikkelit, asiantuntijahaastattelut, internet-meemit ja lukuisat muut tiedonvälityksen muodot jakavat tietoa ja näkemyksiä ilmastonmuutoksen tuomasta vääjäämättömästä tuhosta. Toisaalta IPCC:n (2023) tuore raportti kertoi, ettei toivoa kuitenkaan ole syytä heittää kokonaan metsään – ainakaan 1,5 celsiusasteen rajoissa pidettävän ilmaston lämpenemisen suhteen. Tässä katsausartikkelissa tarkastelen kolmea paljon keskustelua herättänyttä teosta, jotka kaikki tunnustavat tilanteen vakavuuden, mutta pyrkivät tarjoamaan polkuja kohti siedettävää tulevaisuutta. Käsittelen ensiksi Matthew T. Huberin teosta Climate Change as Class War (2022), joka ehdottaa ilmastonmuutoksen torjumisen ja kurssin kääntämisen keinoksi fossiilikapitalismin selättämistä luokkataistelun voimin. Tämän jälkeen käsittelen kahta degrowthia, eli nykymuotoisen kvantitatiivisen talouskasvun loppua, esittelevää teosta: Jason Hickelin kirjaa Less is More (2020) sekä Matthias Schmelzerin, Andrea Vetterin ja Aaron Vansintjanin kirjaa The Future is Degrowth: A Guide to a World Beyond Capitalism (2022). Kaikki kolme teosta edustavat kapitalismille ja nykyiselle fossiilisia polttoaineita ylikuluttavalle tuotantotavalle vaihtoehtoisia näkemyksiä ja politiikkasuosituksia, mutta niiden välillä on niin strategisia kuin teoreettisiakin eroja. Keskeinen erottava tekijä liittyy väittelyyn degrowth-liikkeen (ks. Butler 2021) ja joidenkin ekososialistien välillä (ks. Schwartzman 2021). Karkeasti sanottuna ensimmäisen tavoitteena on kyseenalaistaa kapitalistinen talouskasvun imperatiivi ja samalla luoda tasa-arvoisempi yhteiskunta ilman talouskasvua. Jälkimmäisten tavoitteena on puolestaan haastaa fossiilikapitalismi ja luoda tasa-arvoisempi yhteiskunta siirtymällä kohti uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaa sähköistettyä yhteiskuntaa.
7
Kuusela, Pekka. "Yleistynyt toinen ja muuttuva yhteiskunta – G. H. Meadin ajatuksia ihmisen ja yhteiskunnan välisestä suhteesta." Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 16 (November 30, 2015): 9–30. http://dx.doi.org/10.30675/sa.122644.
Full textAbstract:
George Herbert Meadin tuotanto on ollut laajan huomion kohteena viimeisten neljän vuosikymmenen kuluessa sosiaalitieteissä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Meadia pidetään yhtenä kaikkein tärkeimmistä yhteiskuntateorian edustajista, sillä hänen näkemyksensä yksilön toimijuudesta, minuuden kehityksestä ja kielellisen kommunikaation merkityksestä ovat avanneet teoreettisesti uudenlaisen näkökulman yksilön toimintaan. Hänen ajatteluaan voidaan pitää myös kiinnostavana, jos ajatellaan sosiaalipedagogiikan teoreettisena lähtökohtana ihmisen kehityksen, kasvun ja niiden yhteiskunnallisten ehtojen tarkastelua. Mead tarkasteli nimittäin paitsi kielellistä kommunikaatiota ja sosialisaatiota myös kasvatusta koulussa ja yhteiskunnassa. Hänen ajattelunsa perustui yleisesti klassiseen amerikkalaiseen pragmatismiin, mutta hänen lähestymistapansa oli sosiaalisempi kuin muiden suuntauksen edustajien (Dewey, James, Peirce). Artikkelissani tarkastelen sitä, millaisen näkökulman tämä tarjoaa yleisesti sosiaalipedagogiselle teorialle ja tutkimukselle. Erityisenä huomion kohteena on Meadin näkemys yleistyneestä toisesta ja yksilön kasvusta yhteiskunnan jäsenyyteen. Tämän ohella tuon esille uudemman neomeadilaisen tutkimuksen näkemyksiä. Niitä ovat esittäneet positionvaihtoteorian kehittäneet Alex Gillespie ja John Martin. Kehys korostaa sitä, että yksilön sosiaalisuuden kannalta olennaista on hänen kykynsä yhdistää omassa toiminnassaan muiden odotukset osaksi toimintaansa.
8
Järvensivu, Anu. "Työelämä ja yhteiskunta pandemian hetkellä." Aikuiskasvatus 43, no. 1-2 (June 14, 2023): 112–13. http://dx.doi.org/10.33336/aik.130698.
Full textAbstract:
Kirja painottaa vahvasti työelämän tutkimusta: aihepiirille on varattu kaksi kolmannesta teoksen sivuista. Artikkelikokoelman muista teemoista, harrastuksista, elämäntavoista, perheistä ja opiskelijoista, olisi kiinnostavaa lukea enemmänkin, mutta ratkaisu mahdollistaa laajan kattauksen pandemian työelämävaikutuksista. Temaattisen kokoelman 13 artikkelista suurin osa on usean kirjoittajan yhdessä laatimia. Kirja kattaakin monenlaisia viitekehyksiä, näkökulmia, teoriataustoja ja menetelmiä, joiden valossa analysoidaan pandemian seurauksia.
9
Törrönen, Maritta, Susanna Kalliola, and Sari-Anne Paaso. "”Sit tietää mitä sille lapselle on tapahtunut” - Alle 12-vuotiaiden lasten kuuleminen lastensuojelutyössä." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 31, no. 2 (June 8, 2023): 128–44. http://dx.doi.org/10.30668/janus.116372.
Full textAbstract:
Tässä artikkelissa analysoidaan pääasiassa alle 12-vuotiaiden lastensuojelun asiakkaina olevien suomalaisten lasten käsityksiä siitä, miksi lastensuojelun työntekijöiden on tärkeää tavata ja kuulla heitä. Lasten ja työntekijöiden kohtaamiset ovat osa yhteiskunnan demokraattista käytäntöä, joka antaa lapsille kokemuksia siitä, miten oikeudenmukaisuus ja reiluus toteutuvat heidän kohdallaan. Teoreettisesti artikkeli kiinnittyy Senin (2009) toimintakykyteoriaan. Tutkimusaineistona on lastensuojelun avo- ja sijaishuollon asiakkaana olevalta lapselta kerättyä kirjallista vastausta (n=116), jotka on analysoituteoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Lapset toivovat, että kuulemisen avulla työntekijät ovat tietoisia heidän elämäntilanteestaan, auttavat heitä tarvittaessa muutokseen sekä vahvistavat heidän turvallisuuden tunnettaan. Kohtaamiset lastensuojelun työntekijöiden kanssa antavat pienille lapsille ensikokemuksia siitä, miten yhteiskunta toimii heitä kohtaan ja millaisia mahdollisuuksia heillä on vaikuttaa oman elämänsä kulkuun.
10
Karjalainen, Jouko. "Syrjäytymispuhe vahvistaa omaa "normaaliuden" identiteettiämme." Aikuiskasvatus 22, no. 2 (May 15, 2002): 148–50. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93413.
Full textDissertations / Theses on the topic "Yhteiskunta"
1
Nykänen, A. (Annika). "Isyyteen sitoutumista tukeva yhteiskunta." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201603241351.
Full textAbstract:
Tutkielmassa tarkastellaan perheen ja tarkemmin isyyden muutosta viimeisten vuosikymmenten aikana. Aihe liittyy kriittisen perhetutkimuksen kenttään, eli tavoitteena on tarkastella perhettä sen erilaisissa esiintymismuodoissa, jolloin kiistetään stereotypiat siitä, mitä perhe voi olla.
Tutkielmassa luodaan kuva isyyden merkityksen muutoksesta sekä isyyden tutkimisesta. Isyyden merkityksen muutoksen nähdään ilmenevän entistä tiiviimpänä isyyteen sitoutumisena sekä osallistuvana ja hoivaavana isyytenä. Isyyden merkityksen muutoksen tarkastelun jälkeen tutkielmassa käsitellään jaettua vanhemmuutta, joka luo edellytykset isyyteen sitoutumiselle ja käsitteenä myös osaltaan kuvaa perheissä tapahtunutta muutosta. Lopulta esitellään yhteiskunnallisia tekijöitä, jotka voivat tukea isyyteen sitoutumisen mahdollisuutta. Näistä yhteiskunnallisista reunaehdoista käsitellään perhepolitiikkaa, työpaikkakulttuuria ja yhteiskunnan yleistä kulttuurista ilmapiiriä. Näillä kaikilla esitetään olevan merkitystä perheiden käytännön ratkaisuissa ja toiminnassa. Tiedonintressi tutkielmassa on praktinen, sillä se pyrkii valottamaan, miten yhteiskunnallisia tekijöitä muuttamalla voitaisiin tukea enemmän sitoutuneemman isyyden toteutumista ja vanhemmuuden tasaisempaa jakamista.
Tutkielma on toteutettu kuvailevana kirjallisuuskatsauksena, eli siinä pyritään luomaan tietoa aiempaan tutkimukseen nojaten. Tutkielmassa käytetään lähteinä suomalaisten isyystutkijoiden artikkeleita sekä toimitettuja ja muita teoksia. Jouko Huttunen on yksi merkittävistä suomalaisen isyystutkimuksen kentällä pitkään toimineista nimistä. Teoreettista pohjaa rakennetaan myös kansainväliseen tutkimukseen viittaamalla. Näihin aineistoihin pohjaamalla tutkielmassa luodaan kokonaiskuva isyystutkimuksesta, isyyden merkityksen muutoksesta sekä edellä mainituista yhteiskunnallisista tekijöistä tämän muutoksen takana.
Tutkielman lopputulemana on, että isyyteen sitoutumista ovat tukemassa yhtäältä yksilölliset asenteet ja toisaalta myös kulttuurinen ilmapiiri, työelämän vaatimukset sekä poliittinen päätöksenteko. Samoin tuloksena todetaan isyyden alkavan rakentua jo raskausaikana. Tästä päätellään, että neuvolajärjestelmän olisi syytä kehittää toimintatapojaan suuntaan, jossa isyyteen sitoutumiselle annettaisiin paremmat mahdollisuudet. Samoin esitetään, että synnytyssairaalan tulisi antaa isälle mahdollisuus lapsen itsenäiseen hoitamiseen. Tutkielmassa esitellään myös joitain ajankohtaisia perhe- ja työelämän yhdistämiseen liittyviä keskustelunavauksia ja poliittisia linjauksia, jotka voivat ohjata tulevaisuuden perhettä ja isyyttä.
2
Hannonen, V. (Vesa). "Luunkovaa legalismia horjuttamassa:oikeus ja yhteiskunta Aulis Aarnion ajattelussa." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201605121706.
Full textAbstract:
Tutkielman aiheena on suomalaisen oikeusfilosofi Aulis Aarnion oikeusteoreettinen kokonaisnäkemys. Tutkimuksen kohteena on Aarnion oikeuskäsitys aate- ja oppihistoriallisesti tulkittuna historiallisessa kontekstissa. Aineistona on käytetty Aarnion kirjallista tuotantoa ja pääasiassa muuta tutkimuskirjallisuutta. Myös oikeustapauksia ja virallisjulkaisuja on käytetty elävöittämään ilmaisua. Tarkoituksena on ollut systematisoida historialliseen kontekstiin Aarnion käsitys oikeustieteen tutkimuskohteesta ja sen tutkimisen tavasta ja samalla valaista tämän ajattelun yhteyksiä yhteiskuntaan ja historiallisiin ajatustraditioihin sekä poliittisiin olosuhteisiin.
Tutkimusmenetelmä on hermeneuttinen. Tutkimuksessa on eläydytty Aarnion ajatteluun, toisaalta on analyysin ja erittelyn keinoin haettu yhteyksiä, pitkiäkin linjoja sekä pelkästään tietylle ajanjaksolle ominaisia piirteitä.
Tärkeimmät lähdeteokset ovat Perillisen oikeusasemasta (1967), Mitä lainoppi on? (1978) ja Laintulkinnan teoria — Yleisen oikeustieteen oppikirja (1989).
Keskeinen tutkimustulos on, että Aarnio kehitti teoriansa vastauksena lainopin kriisiin. Lainoppi oli menettämässä tieteen aseman ja tähän Aarnio ei voinut tyytyä. Yhteiskunnan kehitys vaati uutta oikeuden teoreettista jäsennystä. Entinen teoria ei ollut enää käyttökelpoinen. Erityisesti luunkova legalistinen perinne oli yhteiskuntakehityksen jarruna. Oli edettävä kohti arvot perustellusti huomioivaa argumentaatiota. Tutkimuksessa on selvitetty, että Aarnion ajattelun kaikki seuraukset eivät olleet teoreetikon ennakoitavissa. Siten osa taustaoletuksista on kulkeutunut eri ajattelijoiden fragmenttien yhteisvaikutuksena Suomeen. Erityisesti yhdysvaltalaiseen oikeusteoreettiseen keskusteluun osallistuminen on samalla kuljettanut osin vieraita elementtejä suomalaiseen oikeuskulttuuriin.
Aulis Aarnion ajattelun perusperiaatteiden muodostumisen vaiheet kertovat koko suomalaisen yhteiskunnan ja oikeuskulttuurin muodostumisesta. Aarnion merkitys suomalaisen oikeuskulttuurin, lakimiesten mentaliteetin ja itseymmärryksen rakentamisessa on suuri. Historiallinen näkökulma korostaa tätä puolta ja auttaa ymmärtämään tämän käsityksen ja oikeusajattelun muutoksen historiaa. Tutkimusta on syytä jatkaa Aarnion yksityisen materiaaliin tutustumalla, kun se tulee mahdollisesti saataville tieteellistä tutkimusta varten.
3
Myllykangas, M. (Mikko). "Rappeutuminen, tiedostamaton vai yhteiskunta?:lääketieteellinen itsemurhatutkimus Suomessa vuoteen 1985." Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2014. http://urn.fi/urn:isbn:9789526204468.
Full textAbstract:
Abstract In recent years in Finland suicide has been discussed in the context of mental health problems. Together with psychiatric disorders, suicide has been seen as a result of adverse social conditions. Occasionally suicide has even been seen as a public health problem. This interpretation has been justified by Finland’s internationally high suicide rates. The inclusion of suicide in medical and psychiatric discussions as well as the production of scientific data on suicide through medical research have resulted in the widely accepted view of suicide as a medical problem. This thesis examines the history of Finnish medical suicide research and the production of psychiatric knowledge on suicide. Finnish suicide research dates back to the middle of the 19th century, when the conception of suicide as a scientific problem arrived in Finland from Continental Europe and the UK. Suicide remained a crime in the Finnish Penal Code until the early 1890s, but the idea of suicide as a medical, rather than moral, legal or theological issue gradually began to gain ground already in the early 19th century. By decriminalizing suicide the Grand Duchy of Finland followed the example set by the Western European countries. The early Finnish suicide research was linked to the French and the English debates on suicide. The emerging European medical conception of suicide was based on social beliefs, psychiatric discussions and early sociological theories rooted in statistical data. As part of the institutional and intellectual development of psychiatry, Finnish suicide research arrived at a new phase after the Second World War. The conception of suicide as an expression of national character or a product of racial characteristics gave way to a new conceptualization based on psychoanalytically oriented psychiatric research. In the 1970s, social psychiatric research began to look for the social determinants behind the suicide rates. This, in turn, prepared the ground for a nationwide suicide prevention project launched in the late 1980s. This thesis aims to shed light on the historical background of this project. The primary source material consists of documents related to Finnish medical suicide research and the discussion about suicide in medical journals in Finland from 1864 to 1985Tiivistelmä Itsemurhasta on Suomessa viime vuosina ja vuosikymmeninä puhuttu mielenterveyden ongelmien yhteydessä. Psykiatristen häiriöiden ohella itsemurhat on nähty yhteiskunnallisten olosuhteiden sairastuttavan vaikutuksen tuloksena. Ajoittain itsemurhista on puhuttu jopa kansanterveysongelmana. Tulkintaa on perusteltu viittaamalla kansainvälisesti ja varsinkin länsimaihin verrattuna korkeisiin itsemurhalukuihin. Pelkkiin lukuihin katsominen ei kuitenkaan riitä jonkin ilmiön leimaamiseen terveysongelmaksi. Tulkinnan syntyminen on edellyttänyt lääketieteellisen tutkimuksen kautta syntynyttä tietoa sekä itsemurhailmiön kytkemistä osaksi lääketieteellistä ja psykiatrista keskustelua. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisen lääketieteellisen itsemurhatutkimuksen historiaa ja itsemurhia koskevan tiedon tuottamista. Suomalaisen itsemurhatutkimuksen juuret ulottuvat 1800-luvun puoleen väliin, jolloin käsitykset itsemurhasta tieteellisenä ongelmana rantautuivat Suomeen Manner-Euroopasta ja Isosta-Britanniasta. Tulkinta itsemurhasta pikemminkin lääketieteellistä kuin moraalista, juridista tai teologista käsittelyä edellyttävänä ilmiönä alkoi voittaa alaa 1800-luvun kuluessa. Dekriminalisoidessaan itsemurhan 1890-luvulla Suomen suuriruhtinaskunta seurasi Länsi-Euroopan maiden esimerkkiä. Varhainen suomalainen itsemurhatutkimus oli kytköksissä 1800-luvun ranskalaiseen ja englantilaiseen psykiatriseen tutkimukseen, yhteiskunnallisiin teorioihin ja väestötilastotietoihin nojaaviin käsityksiin. Osana psykiatrian institutionaalista ja tieteenhistoriallista kehitystä suomalainen itsemurhatutkimus astui toisen maailmansodan jälkeen uuteen vaiheeseen. Käsitykset itsemurhasta kansanluonteen tai rodullisten piirteiden ilmaisuna väistyivät, kun psykoanalyyttisesti orientoitunut tutkimus alkoi etsiä itsemurhan tiedostamattomia psyykkisiä syitä. 1970-luvulla psykiatrinen itsemurhatutkimus suuntautui yksilön mielen ohella yhteiskunnallisiin taustatekijöihin osana sosiaalipsykiatrista tutkimusta. Näin luotiin pohjaa 1980-luvun lopulla käynnistetylle valtakunnalliselle itsemurhien ehkäisyhankkeelle, jonka tieteenhistoriallista taustaa tämä tutkimus valottaa. Tämän tutkimuksen keskeisimmän lähdeaineiston muodostavat suomalaiset lääketieteellisestä näkökulmasta laaditut itsemurhatutkimukset ja itsemurhia käsitelleet tutkimusartikkelit vuosivälillä 1864–1985
4
Repo, R. (Riina). "Yhteiskunta, trauma ja psykosomatiikka:Oulun psykiatrian klinikan tutkimushistoria 1965–1979." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201708312776.
Full textAbstract:
Pro gradu -tutkielmani käsittelee Oulun yliopiston psykiatrian klinikan tutkimussuuntausten historiaa vuodesta 1965 vuoteen 1979. Päätutkimuskysymyksenä on, miten psykiatrian eri suuntaukset, joista merkittävimpiä olivat sosiaalipsykiatria, psykoanalyysi ja biologinen psykiatria, ilmenivät Oulun klinikan psykiatrisessa tutkimustoiminnassa. Hypoteesi oli, että edellä mainitut kolme suuntausta ilmenisivät klinikan tutkimuksissa. Pääkysymys jakautuu alakysymyksiin, joita ovat: ketkä edustivat mitäkin suuntausta? Erottuiko jokin suuntaus selkeästi muista, tai oliko jokin suuntaus suositumpi kuin muut? Millainen oli vuorovaikutus eri suuntausten ja niiden edustajien välillä? Miten psykiatrian suuntaukset vaikuttivat esimerkiksi hoitomuotojen kehittämiseen klinikalla?
Tutkielman tärkeimpänä lähdeaineistona toimivat haastatteluaineisto sekä tutkimusajankohtana Oulun yliopiston psykiatrian klinikalla laaditut väitöskirjat ja erilaiset tieteelliset julkaisut esimerkiksi Lääkärilehti Duodecimissa. Haastatelluiksi tulivat psykiatrian klinikalla professoreina toimineet Pekka Tienari ja Matti Isohanni sekä psykiatrit Erkki ja Leena Väisänen. Haastateltavat valikoituivat klinikalla viettämänsä ajan, asiantuntemuksensa ja psykiatrisen suuntautumisensa perusteella. Edellä mainittujen lisäksi lähdemateriaalina toimivat myös klinikan vuosikertomukset sekä sanomalehti Kalevaan tutkimusajankohdan puitteissa laadittuja klinikkaa koskevat kirjoitukset.
Tutkimusprosessin aikana kävi ilmi, että Oulun yliopiston psykiatrian klinikalla merkittävimpiä tutkimussuuntauksia oli kolme: sosiaalipsykiatrinen, psykoanalyyttinen ja psykosomaattinen. Vastoin alkuperäistä olettamaa, biologinen tutkimuslinja ei ollut tutkimusajankohtana Oulun klinikalla merkittävässä asemassa. Sosiaalipsykiatrinen suuntaus oli vahvasti edustettuna esimerkiksi Erkki Väisäsen ja Matti Isohannin toimesta. Sen myötä pinnalla olivat avohoidon kehittäminen sekä mielisairaalaympäristön jalostaminen terapeuttiseksi, mahdollisimman vähän lääkkeitä ja pakkokeinoja hyödyntäväksi yhteisöksi. Psykoanalyysi oli tutkimusajankohtana hiipuva suuntaus etenkin lääketieteen piireissä, mutta Oulun psykiatrian klinikan psykoterapian ja lääketieteellisen psykologian professorina toiminut Tor-Björn Hägglund oli vahvasti psykoanalyyttiseen psykiatriaan suuntautunut, minkä vuoksi analyysi oli läsnä myös klinikan toiminnassa. Tutkimusajankohtana ei kuitenkaan ilmaantunut yhtään psykoanalyysiin perustuvaa väitöskirjaa, ja analyysiin suuntautuneet etääntyivätkin muusta klinikan väestä. Psykosomatiikka puolestaan kukoisti Oulussa tutkimusten muodossa. Aiheesta ilmestyi peräti kolme väitöskirjaa. Hoitomenetelmien kehitykseen psykosomatiikka ei kuitenkaan näkyvästi vaikuttanut.
5
Koukkula, J. (Jari). "Teknostruktuuri ja yhteiskuntasuunnittelun suuntaviivat:John Kenneth Galbraithin talous- ja yhteiskunta-ajattelu 1950–1970-luvuilla." Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201811183068.
Full textAbstract:
Tämä pro gradu -tutkielma käsittelee taloustieteilijä John Kenneth Galbraithin talous- ja yhteiskunta-ajattelua 1950–1970-lukujen Yhdysvalloissa. Galbraith tuli tunnetuksi kansanomaisesta tyylistään tuottaa tieteellistä tekstiä. Hänen tunnetuimmat teoksensa The Affluent Society ja The New Industrial State nousivat kirjakauppojen myyntilistojen kärkipaikoille. Tuotannossaan Galbraith tutki muun muassa kuluttamista ja yritysten vaikutusta yhteiskunnallisiin asenteisiin. Ehkä tunnetuin hänen esille tuomistaan taloustieteen konsepteista oli teknostruktuuri. Modernissa suuryrityksessä valtaa piti korkeakoulutettujen asiantuntijoiden ryhmittymä, joka omilla yrityksen toimia koskevilla päätöksillä vaikutti yhteiskuntaan. Teknostruktuurin vaikutus ulottui Galbraithin ajattelussa muun muassa kuluttamiseen, kansalaiskuvaan ja poliittiseen päätöksentekoon.
Tutkielma rakentuu seuraavien kolmen päätutkimuskysymyksen ympärille: Mitä olivat sovinnaisen viisauden teoria ja teknostruktuuri? Mitä vaikutuksia teknostruktuurilla oli yhteiskuntaan ja politiikkaan? Mitä vaikutuksia teknostruktuurilla oli kansalaisuuteen ja kuluttajuuteen? Lisäksi pääkysymysten ohella tutkin, mistä Galbraith oli saanut vaikutteita teoksissa esiintyvälle ajattelulleen. Tutkielman päälähteinä ovat Galbraithin teokset The Affluent Society, The New Industrial State ja Economics and the Public Purpose, jotka mainitaan yleisesti trilogiana. Teokset ovat selkeä kokonaisuus, jossa uusi julkaisu laajentaa tai selventää edellisessä esitettyjä näkökulmia. Lähdeaineiston luonteen takia tutkielmassa käytetyiksi metodeiksi valikoituivat lähiluku ja kontekstianalyysi. Lisäksi syvyyttä Galbraithin ajattelun tulkitsemiseen on saatu vaikutemallin avulla.
Tutkielmani osoittaa, että Galbraithin ajattelu sisälsi useita vaikutteita, joita hän peitteli muun muassa sen takia, että vaikutteiden lähteet eivät olleet yhdysvaltalaisten ajattelijoiden piirissä hyväksyttyjä tai muutoin ajan henkeen sopivia. Galbraithilla oli selkeä pyrkimys vaikuttaa yhteiskunnan kehitykseen omien töidensä kautta ja hän käytti vaikutteitaan aktiivisesti hyväkseen oman agendansa edistämiseksi.
6
Kurttila, A. (Anton). "Marxilais-leninististä ajattelua, tiedepoliiseja ja häväistyskirjoituksia:”TANDEM”:n osaraportin ”Mainonta ja yhteiskunta” julkinen puinti vuosien 1976–1977 vaihteessa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201602091145.
Full text
7
Klintrup, P. (Petra). "Kaksi tähteä – komeetta ja tähdenlento:suomalaisen naistenviihteen asemointia esimerkkeinä Hilja Valtonen ja Aino Räsänen." Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2011. http://urn.fi/urn:isbn:9789514295218.
Full textAbstract:
Abstract Focusing on women’s fiction in Finland, this thesis aims to show that, although long underrated by literary institutions, the contribution that this form of literature can make to contemporary discussion equals that of any other type of literature. As its starting point, this thesis uses novels written by two successful Finnish authors, Hilja Valtonen, who made her literary debut in 1926, and Aino Räsänen, who published her first novel in 1945. The thesis seeks to answer the following questions: How the novels of the two authors reflect their time? What do they reveal about gender relationships? And what do they tell about differences between women? In addition, the thesis explores how falling in love affects women and how the novels portray marriage. Also discussed are descriptions of emotions that women in the novels experience. Falling within the larger framework of Feminist Literature research, this study also investigates expressions of the patriarchal system and its consequences. Theories of intertextuality are then utilized to demonstrate the significance of intertextual connections for the content matter of the studied novels. Valtonen and Räsänen approach patriarchal use of power from very different perspectives. Employing irony and scathing criticism as vehicles, Valtonen shows how it places women in a subordinate position. For Räsänen, however, patriarchal control and the traditional female duties of house-keeping and motherhood provide a route toward national unity after a gruelling war. At the same time, the pure utopian world of her novel offers both solace and a promise of a better world to women who have endured many hardships. Finnish women’s fiction is traditionally divided into two categories: romantic fiction, which is Räsänen’s speciality, and humorous romance. Valtonen can be said to have pioneered humorous romance in Finnish literature, although her literary production actually breaks the traditional dicotomy in women’s fiction by introducing a third category, namely, the ostensibly humorous romance that comments on society, class, power and women’s positionTiivistelmä Tutkimuksessa tarkastellaan suomalaista naistenviihdettä. Tavoitteena on osoittaa, että tämä pitkään kirjallisuusinstituutijoiden väheksymä kirjallisuudenlaji voi osallistua aikalaiskeskusteluun kuten mikä tahansa muu aikaansa kommentoiva kirjallisuus. Aihetta tarkastellaan kahden kotimaisen menestyskirjailijan, vuonna vuonna 1926 debytoineen Hilja Valtosen ja 1945 esikoisromaaninsa julkaisseen Aino Räsäsen teosten kautta: Miten Valtosen ja Räsäsen teokset kuvastavat aikaansa? Mitä teokset kertovat sukupuolten välisistä suhteista? Entä mitä ne kertovat naisten välisistä eroista? Lisäksi tarkastellaan, mihin rakastuminen teoksissa naisia kuljettaa ja millainen kuva niissä piirtyy avioliitosta. Kyse on myös naisten tunne-elämän kuvailun tarkastelusta. Tutkimus sijoittuu feministisen kirjallisuudentutkimuksen piiriin, ja siinä tutkitaan myös sitä, millä tavoin patriarkaalinen järjestelmä seuramuksineen romaaneissa näyttäytyy. Lisäksi tukeudutaan intertekstuaalisuuden teorioihin ja pyritään osoittamaan, mikä intertekstuaalisten kytkentöjen merkitys on teosten sisällölle. Patriarkaalinen vallankäyttö näyttäytyy Valtosen ja Räsäsen teoksissa eri tavoin. Valtonen osoittaa, ironiaa ja terävää kritiikkiä käyttäen, sen johtavan naisten alisteiseen asemaan. Räsäsen teoksessa patriarkaalinen järjestys ja naisten tehtävä kodin vaalijana ovat tie kohti kansan eheytymistä sodan jälkeisessä tilanteessa. Samalla hänen romaaninsa puhdas utopistinen maailma tarjoaa kovia kokeneille naisille lohtua ja tulevaisuudenuskoa. Suomalaisessa naistenviihteessä on perinteisesti ollut erotettavissa kaksi perustyyppiä: romanttinen rakkausviihde, joka on Räsäsen laji, ja leikillinen rakkausromaani. Valtonen on Suomessa leikillisen rakkausromaanin edelläkävijä, ja itse asiassa Valtosen tuotannossa suomalaisen naistenviihteen perinteinen jaottelu rikkoutuu: kolmas, Valtosen edustama laji on näennäisesti leikillinen, yhteiskuntaan, luokkaan, vallankäyttöön ja naisen asemaan kantaa ottava rakkausromaani
8
Mäki, M. (Markku). "Republikaaninen poliittinen filosofia oikeusfilosofiana:Rousseau ja Hegel." Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2013. http://urn.fi/urn:isbn:9789526201221.
Full textAbstract:
Abstract In the recent political theory it is ever more common to point out that the liberal theory has had in the modern world a respectable rival called republican theory. This study tries to support the thesis that however fundamentally their distinction be defined it has as its most important element different concepts of freedom. The liberals have so called negative concept of freedom almost without exception as the basis of their political theory whereas the republicans tend to have a different concept of freedom as that. In this study this is called autonomic freedom in its more developed version. The above thesis has been argued by comparing two central modern republicans, Rousseau and Hegel. The arguments of this study firstly show that they both have the autonomic freedom as a basis of their political theories in a much more developed and richer form than anyone else before. The arguments secondly show that their theories of the modern society on the one hand and those of political community on the other hand are very similar. The very same thing can thirdly be said of their accounts of the relationship of these conceptions. Their political theories showed a considerable amount of common features which are different from or contrary to those of liberal theories. Many of them could be connected to Rousseau’s and Hegel’s near-kindred concepts of autonomic freedom. Their characteristic differences can in many cases be accounted for to their historically different perspectives into the development of the modern society. The case in point is Adam Smith’s The Wealth of Nations (1776). It is very unlikely that Rousseau even knew about it whereas studying it was very important for Hegel’s understanding of the modern society. The argumentation for the theses of the study has been based on close and detailed interpretation of the relevant texts of Rousseau and HegelTiivistelmä Viime aikoina on poliittisessa teoriassa yleistynyt käsitys, jonka mukaan liberalistisella poliittisella teoriassa on modernissa maailmassa varteenotettava kilpailija, nimittäin republikanistinen teoria. Tutkimuksessa pyritään esittämään tukea teesille, jonka mukaan liberalismin ja republikanismin eron keskeinen fundamentti tai ainakin yksi aivan keskeisimmistä on niiden erilainen vapauden käsite. Liberalistisella poliittisella teorialla on melkein poikkeuksetta nk. negatiivinen vapauden käsite perusteenaan, kun taas republikanisteilla on yleensä perusteena toisenlainen vapauskäsite, jonka kehittynyttä muotoa nimitetään tässä tutkimuksessa autonomiseksi vapaudeksi. Juuri mainittua teesiä perustellaan tutkimalla kahta keskeistä modernia republikanistia, Rousseauta ja Hegeliä. Ensin osoitetaan, että heillä on autonominen vapaus poliittisen teoriansa perusteena kehittyneemmässä ja rikkaammassa muodossa kuin kenelläkään heitä ennen. Toiseksi osoitetaan heidän poliittisia teorioitaan tutkimalla, että heidän käsityksensä modernista yhteiskunnasta ja poliittisesta yhteisöstä ovat varsin yhteneväiset. Kolmanneksi osoitetaan, että heillä on hyvin yhteneväinen käsitys myös niiden suhteesta. Heidän poliittisissa teorioissaan esiintyi runsaasti liberalistisesta teoriasta poikkeavia tai sille vastakkaisia yhteisiä piirteitä. Monet näistä voitiin asettaa tiiviiseen yhteyteen edellä mainitun heille pitkälti yhteisen vapauskäsitteen kanssa. Heidän luonteenomaiset eronsa voidaan usein yhdistää heidän historiallisesti erilaiseen perspektiiviinsä modernin yhteiskunnan kehitykseen. On esimerkiksi erittäin epätodennäköistä, että Rousseau olisi edes kuullut Adam Smithin Kansojen varallisuudesta, kun taas Hegelin teoria modernista yhteiskunnasta perustuu huomattavassa määrin tämän teoksen tutkimiseen. Tutkimuksen teesien perustelu nojaa Rousseaun ja Hegelin relevanttien tekstien yksityiskohtaiseen lähitulkintaan
9
Suorsa, T. (Teemu). "Todellisinta on mahdollinen:systeeminen ja subjektitieteellinen näkökulma kasvatuspsykologiseen kokemuksen tutkimukseen." Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2014. http://urn.fi/urn:isbn:9789526206226.
Full textAbstract:
Abstract In educational-psychological research it is difficult but necessary to grasp the way an individual’s existence is delineated through the possible futures that are inher-ent in each present situation. Systemic psychology (theory of organism-environment -system) and subject-scientific psychology have risen to this challenge in psychological research. Systemic psychology has developed concepts and methodology for understanding the individual human being and his/her environment as a unitary system that is always organised so as to participate in the production of common results in the future (e.g. in maintaining everyday practices in a school). Subject-scientific psychology has developed concepts and methodology that overcome the distinction between the natural and the societal dimensions of an individual’s existence. An individual’s existence is seen as mediated through societally produced possibilities for action and experience. In this study systemic educational psychology is developed in a dialogue with subject-scientific psychology. The study consists of four parts that address particular questions related to the aim of this study. The first part asks and describes how a systemically oriented researcher in experiences can draw from conceptions and methodological principles in subject-scientific psychology. The second part asks and describes more thoroughly what is subject-scientific research into subjective experience like. The third part asks and describes how a particular edu-cational-psychological practice (SOLMU-education of counselling skills) can be seen as part of subject-scientific research into subjective experience. The fourth part asks and describes what kind of knowledge SOLMU-education as part of systemic (and subject-scientific) research into subjective experience can produce. The description in the fourth part is made by analysing three cases of everyday practices in pupil welfare services. The study shows that it is possible to develop systemic psychology in a dialogue with subject-scientific psychology. The developing dialogue between the two approaches brings a possibility for conceptualising and researching both psycho-physiological and societal-cultural aspects of human existence with commensurable concepts. The study illustrates how educational psychology can take into account the individual, communal and societal in subjective experienceTiivistelmä Inhimillisen olemassaolon mahdollisuusluonteen huomioiminen kasvatuspsyko-logisessa tutkimuksessa on tärkeää, mutta vaikeaa. Systeemisessä (eliö-ympäristö -järjestelmän teoria) ja subjektitieteellisessä psykologiassa on tartuttu tähän haastee-seen. Systeemisessä psykologiassa on kehitetty psykologista käsitteistöä ja metodologiaa, jolla on mahdollista tarkastella yksilöä ja hänen ympäristöään yhtenä systeeminä, joka on aina organisoitunut tuottamaan tietynlaisia toiminnan tuloksia tulevaisuudessa (esim. ylläpitämään koulun arkisia käytänteitä). Subjektitieteellisessä psykologiassa on kehitetty psykologista käsitteistöä ja metodologiaa, joka ylittää vastakkainasettelun inhimillisen olemassaolon luonnollisen ja yhteiskunnallisen ulottuvuuden välillä. Yksilön olemassaolon nähdään toteutuvan aina yhteiskunnallisesti tuotettujen toiminnan ja kokemisen mahdollisuuksien myötä. Tässä tutkimuksessa kehitetään systeemistä kasvatuspsykologiaa dialogissa subjektitieteellisen lähestymistavan kanssa. Tutkimus koostuu neljästä osasta, joissa tarkastellaan työn yleiseen ta-voitteeseen liittyviä erityiskysymyksiä. Ensimmäisessä osassa kysytään ja kuvataan, millä tavalla systeemisesti orientoitunut kokemuksen tutkija voi ammentaa subjektitieteellisen lähestymistavan käsitteistä ja metodologisista periaat-teista. Toisessa osassa kysytään ja kuvataan yksityiskohtaisemmin, minkälaista subjektitieteellinen kokemuksen tutkimus on. Kolmannessa osassa kysytään ja kuvataan, millä tavalla tietty kasvatuspsykologinen am-mattikäytäntö (SOLMU-koulutus) voidaan hahmottaa osana subjektitieteellistä tutkimusta. Neljännessä osassa kysytään ja kuvataan, minkälaista tietoa SOLMU-koulutus systeemisen (ja subjektitieteellisen) tutkimuksen osaksi ymmärrettynä tuottaa. Neljännessä osassa tiedon luonnetta havainnolliste-taan analysoimalla kolmea tapausta oppilashuoltotyön arjesta. Tutkimuksessa osoitetaan, että systeemistä psykologiaa voidaan kehittää dialogissa subjektitieteellisen psykologian kanssa. Kehittyvä dialogi lähestymis-tapojen välillä mahdollistaa pitkällä tähtäimellä inhimillisen olemassaolon psyko-fysiologisen ja kulttuuris-yhteiskunnallisen ulottuvuuden käsitteellistämisen sekä empiirisen tutkimuksen yhteismitallisilla käsitteillä. Tutkimuksessa havainnollis-tetaan, kuinka kasvatuspsykologiassa voidaan huomioida subjektiivisen koke-muksen yksilöllisyys, yhteisyys ja yhteiskunnallisuus
10
Pietilä, J. (Juho). "Vanhusten sopeutuminen tietotekniseen yhteiskuntaan." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201603021258.
Full textAbstract:
Tutkimuksessa perehdyttiin tutkimaan vanhusten sopeutumista nykyiseen tietotekniseen yhteiskuntaan. Yhteiskunnassa tapahtuvien väestöllisen ja tietoteknisen kehityksen perusteella pyrittiin arvioimaan muutosten vaikutusta vanhusten jokapäiväisen elämän sujuvuuden kannalta. Vaikutuksia voitiin selittää tutkimalla vanhusten asenteita ja rajoitteita suhteessa sähköisiin palveluihin. Tutkimuksissa selvisi, että vanhusten ja sähköisten palveluiden välille muodostuu kuilu, mikä toimii merkittävänä esteenä heidän sopeutumiselleen. Sen seurauksena tutkimuksessa nostettiin esille erilaisia epäkohtia, joiden perusteella korostettiin vanhusten erikoisuutta käyttäjäryhmänä sekä nykyisen tilanteen vakavuutta. Tunnistamalla epäkohtia ja niiden aiheuttajia voidaan tulevaisuudessa huomioida vanhukset paremmin sähköisten palveluiden suunnittelussa ja lähteä rakentamaan kaikkien hyvinvointia tukevaa yhteiskuntaa.
Books on the topic "Yhteiskunta"
2
Pertti, Suhonen, and Littunen Yrjö, eds. Suomi: Muutosten yhteiskunta. [Helsinki]: WSOY, 1988.
Find full text
3
Gottberg-Talve, Eva. Perhe, lapsi ja yhteiskunta. Helsinki: Lakimiesliiton Kustannus, 1988.
Find full text
4
Juha, Manninen, ed. Tekniikka, tiede ja yhteiskunta. Helsinki: Valtion painatuskeskus, 1986.
Find full text
5
Lehtola, Veli-Pekka. Saamelaiset: Historia, yhteiskunta, taide. [Finland]: Kustannus-Puntsi, 1997.
Find full text
7
Maija-Leena, Setälä, and Syvänen Matti, eds. Yhteiskunta, yhteisöt, psykologin ammattityö. [Tampere: Tampereen yliopisto], 1985.
Find full text
8
Auli, Keskinen, ed. Teledemokratia: Tietoverkot ja yhteiskunta. Helsinki: Painatuskeskus, 1995.
Find full text
9
Suurjärviseminaari, (1st 2001 Savonlinna Finland). Suurjärviseminaari 2001: Ympäristö ja yhteiskunta. Joensuu: Joensuun yliopisto, Karjalan tutkimuslaitos, 2001.
Find full text
10
Valtion tiede- ja teknologianeuvosto (Finland). Suomi: Tiedon ja osaamisen yhteiskunta. Helsinki: Valtion tiede- ja teknologianeuvosto, 1996.
Find full textBook chapters on the topic "Yhteiskunta"
1
Wallenberg, Anna-Mari. "Generatiivinen tekoäly ja viettelevät visualisaatiot." In Tekoälykäs viestintä. Helsinki University Library, 2024. http://dx.doi.org/10.31885/9789526548852.
Full textAbstract:
Data- ja algoritmivetoisissa yhteiskunnissa hyödynnetään massiivisiin aineistoihin perustuvia tilastoja, simulaatioita ja ennusteita jo lähes kaikilla yhteiskunnan osa-alueilla. Datavisualisaatioiden eli kaavioiden, kuvituksien ja diagrammien viestinnällinen rooli on oko ajan keskeisempi muun muassa mediassa, tieteessä ja poliittisessa päätöksenteossa. Niiden avulla havainnollistetaan ja viestitään datapohjaisia ilmiöitä. Generatiivinen tekoäly avaa mahdollisuuksia uuden sukupolven entistä tehokkaammille, ilmaisuvoimaisimmille ja uskottavimmille visualisaatioille. Se myös automatisoi monia visualisoinnin työläitä välivaiheita. Samalla tekoäly monimutkaistaa visualisaatioiden tiedollisia ominaisuuksia tavalla, joka nostaa esiin kysymyksiä niiden viestinnällisen käytön reunaehdoista.
Reports on the topic "Yhteiskunta"
1
Lipsanen, Anna, Paula Kivimaa, and Marianne Leino. Sähköistyvän yhteiskunnan ja energiamurroksen vaikutukset sosiaaliseen oikeudenmukaisuuteen. Suomen ilmastopaneeli, 2021. http://dx.doi.org/10.31885/9789527457054.
Full text
2
Toivonen, Tuuli, Aina Brias Guinart, Johanna Eklund, Matti Hästbacka, Tatu Leppämäki, and Jussi Torkko. Muutokset luontovierailuissa ja mobiilien massadatojen mahdollisuudet kävijäseurannassa : Raportti MOBICON-hankkeen työpajasta Helsingissä 28.9.2023. Digital Geography Lab, University of Helsinki, 2024. http://dx.doi.org/10.31885/2024.030502.
Full textAbstract:
Changes in nature visitation and the potential of mobile big data for visitor monitoring -työpaja järjestettiin Helsingissä 28.9.2023. Työpaja toteutettiin osana Koneen Säätiön rahoittamaa viisivuotista MOBICON-tutkimushanketta (Mobile Big Data for Understanding People in Nature - Detecting short and long term changes and their implications for biodiversity conservation). Työpajan tavoitteena oli kartoittaa asiantuntijoiden kanssa luonnon virkistyskäytön muutoksia, seurannan tietotarpeita, sekä pohtia erilaisten uusien tietolähteiden mahdollisuuksia näihin tietotarpeisiin vastaamiseen. Paikalla oli kahdeksan luonnon virkistyskäytön asiantuntijaa eri organisaatioista (Metsähallitus, Helsingin kaupunki, Uudenmaan virkistysalueyhdistys Uuvi ja Suomen Latu r.y.). Heille oli ennakkoon lähetetty kysely päivän teemoista. Keskustelu eteni kyselyn tuloksista syvällisempään keskusteluun aihealueittain. Alla käymme aihealueitten keskeiset tulokset läpi teemoittain. Luonnon virkistyskäytön nähtiin olevan muutoksessa. Virkistyskäyttö yhtäältä lisääntyy ja sen ajalliset rytmit muuttuvat. Toisaalta kävijäkunta monimuotoistuu yleisen yhteiskunnan monimuotoistumisen seurauksena ja uudenlaisten ihmisten löytäessä luonnon äärelle. Myös aktiviteetit ja tavat olla luonnossa moninaistuvat. Keskustelussa muutoksia lähestyttiin neljän megatrendin kautta (yhteiskunnalliset, ympäristölliset, poliittiset ja teknologiset muutokset). Näistä yhteiskunnalliset ja ympäristölliset muutosajurit nähtiin tärkeimmiksi. Yhteiskunnallisissa muutoksissa tunnistettiin erityisesti ikääntymisen ja luontokävijöiden moninaistumisen tuoma muutos. Ympäristöllisistä tekijöistä ilmastonmuutos oli ilman muuta merkityksellisin, sekä luontoa, että ihmisten toimintaa muuttavana tekijänä. Poliittisista muutosajureista keskustelussa nousi esiin yhteiskunnan polarisaation lisääntyminen. Toisaalta jokaisenoikeuksiin, biodiversiteetin suojeluun ja virkistyskäyttöön ohjattaviin resursseihin liittyvät poliittiset päätökset nähtiin tärkeinä. Teknologiset muutokset nähtiin osana laajempaa teknologistumista. Yhtäältä yleinen teknologisoituminen lisää mahdollisuuksia tiedonsaantiin ja -jakoon. Toisaalta terveyteen ja liikkumiseen liittyvä mittauskulttuuri vaikuttaa myös virkistyskäytön määriin, kun ihmiset tavoittelevat askel-tai kilometritavoitteitaan yhä enemmän luonnossa. Organisaatioiden tietotarpeista todettiin, että tietoa tarvitaan yhtäältä virkistyskäytön kehittämiseen ja toisaalta oman toiminnan perustelemiseen ja kolmanneksi käyttäjien informointiin. Lisää tietoa kaivattiin kävijävirroista ja niiden alueellisesta ja ajallisesta jakautumisesta. Toisaalta tieto kävijöistä itsestään nähtiin tarpeelliseksi erityisesti kävijäkunnan monipuolistuessa. Huolta kannettiin myös niistä, jotka eivät käy virkistysalueilla: miten saada paremmin tietoa heistä sekä mahdollista käyntiä rajoittavista tekijöistä. Kävijätiedon keruu nähtiin kalliina ja aikaa vievänä, ja siksi ja uudenlaisten datalähteiden löytäminen nähtiin hyödylliseksi. Mobiilidata arvioitiin kiinnostavaksi tietolähteeksi ja sen eri puolia pohdiskeltiin SWOT-analyysin kautta. Selvää kuitenkin oli, että operatiivisessa käytössä tiedon tulee olla luotettavaa ja helposti saatavilla. Mobiilidatan osalta juuri pitkäkestoinen saatavuus pohditutti osallistujia. Tilaisuuden järjestivät Aina Brias Guinart, Matti Hästbacka, Tatu Leppämäki, Jussi Torkko ja Tuuli Toivonen. Johanna Eklund osallistui työpajaan äitiysvapaalta. Lisää tietoa tilaisuudesta tai tutkimuksesta hankkeen verkkosivuilta tai sähköpostilla hankkeen tutkijoille: mobicon-project@helsinki.fi. MOBICON-hanke toimii vuosina 2022-2026 ja sitä rahoittaa Koneen Säätiö. Verkkosivu: https://www.helsinki.fi/en/researchgroups/digital-geography-lab/projects/mobicon.
3
Kaatrakoski, Heli. Verkostotyötä ja yhdessä oppimista: kehittämässä sakkorangaistusvankien sijoittamistoimintaa vankilan ulkopuoliseen kuntoutukseen. University of Stavanger, October 2022. http://dx.doi.org/10.31265/usps.247.
Full textAbstract:
Tutkimuksen kohteena on Rikosseuraamuslaitoksessa (RISE) kehitteillä olevaa uusi toimintamalli: päihdeongelmaisten sakkorangaistusvankien sijoittaminen vankilan ulkopuolisiin kuntoutuslaitoksiin. Keskiössä on RISEn työntekijöiden kokemukset ja näkemykset toiminnasta ja sen kehittämisestä. Tutkimuksessa kartoitetaan: 1. Näkemyksiä vankien ulkopuolisesta sijoituksesta 2. Uuteen toimintamalliin liittyvää osaamisen kehittämistä 3. Ulkopuoliseen sijoitustoimintaan liittyviä haasteita ja hyviä käytäntöjä 4. RISEn keskeiset toimijat ulkopuolisessa sijoitustoiminnassa sekä niiden välisiä haasteita ja hyviä käytäntöjä 5. Rikosseuraamusalan tulevaisuus Tutkimuksen käsitys toiminnasta ja oppimisesta perustuu kulttuurihistorialliseen toiminnan teoriaan ja sen pohjalta kehitettyyn kehittävän työntutkimuksen metodologiaan. Tutkimusaineisto kerättiin teemahaastatteluin RISEn eri yksiköissä. Haastattelut (N=26) toteutettiin kahdessa osassa: kesäkuussa 2021 (N=10) sekä tammikuun ja maaliskuun 2022 välillä (N=16). Sakkovankien ulkopuoliseen päihdekuntoutukseen liittyvää kehitystyötä pidettiin tärkeänä, mutta sen tarkoituksenmukaisuutta, taloudellisuutta ja vaikuttavuutta kyseenalaistettiin. Toisella haastattelukierroksella monet haastateltavista ilmaisivat tyytyväisyytensä kehittämistyön etenemiseen. Erityisesti huomioitiin henkilökunnan sitoutuminen hankkeeseen, eri yksiköiden välinen yhteistyö, uudet keskustelunavaukset sekä asiakasprosessin vahvistuminen yhteisenä työnkohteena. Monet haastateltavista painottivat jatkuvan oppimisen tärkeyttä hankkeen aikana kuin myös onnistunutta työskentelyä RISElle uudella ja epätyypillisellä ketterällä tavalla. Keskeiset hyvät käytännöt ja haasteet liittyivät vankeihin tai heidän ilmaisemiinsa näkemyksiin toiminnasta, sääntöihin ja normeihin (esim. lainsäädäntö, hankkeen tavoitteiden muuttuminen, työkulttuuri), työnjakoon (esim. rajoja ylittävä työskentely, hankkeen työnjaollinen organisointi) ja välineisiin (esim. kommunikointi ja viestintä). Aineistosta nousseet osaamisen kehittämisen teemat olivat (1) osaamisen kehittämisen tarpeet (2) informaali oppiminen, (3) yhteistyö ja yhteisöllinen oppiminen sekä (4) jatkuva oppiminen, ketteryys, kokeilukulttuuri ja ratkaisukeskeisyys. RISEn keskeisiksi verkoston jäseniksi ulkopuolisessa sijoitustoiminnassa nostettiin: vankiterveydenhuolto, kunnat, päihdekuntoutuslaitokset, kolmannen sektorin toimijat ja ulosottolaitos. Toisella haastattelukierroksella kuvattiin vahvistunutta ja onnistunutta yhteistyötä eri verkoston jäsenten kanssa. Haasteina tuotiin esiin muun muassa se että sosiaali- ja terveysministeriö ei ole ollut alusta asti mukana toiminnan suunnittelemisessa, verkoston jäsenten vaikea tavoitettavuus, kuntoutuslaitosten tarjoamat hoitomuodot, jotka eivät tarkoituksenmukaisia sakkovangeille tai niitä on rajoitetusti tarjolla. RISEn johdon toivottiin osallistuvan verkostojen rakentamiseen. Tuloksista analysoitiin jännitteet, jotka ilmaisevat keskeiset kriittiset pisteet toiminnassa. Osaamisen kehittämiseen ja informaalin oppimiseen liittyvät analysoidut jännitteet olivat seuraavanlaiset: - itsenäinen ote työhön ja oppimiseen – organisaation rooli oppimisen tukemisessa - ei-perinteinen ketterä oppiminen – hierarkkiset ja siiloutuneet organisaatiorakenteet Verkostoitumiseen ja yhteistyöhön liittyvät jännitteet olivat: - yksilön vastuu ja kontaktit – systeeminen verkostoituminen jossa johto mukana - alueellinen kehittäminen – valtakunnallinen kehittäminen Yleisesti toiminnan kehittämiseen liittyvä jännite oli: - ylisektoraalinen kehittämisen tarve – yksipuolinen kehittäminen (oikeusministeriön vastuu) Haastateltavien pohdinnat rikosseuraamusalan tulevaisuudesta olivat pääasiassa myönteisiä. Heidän esiin tuomansa tulevaisuuteen liittyvät pääteemat olivat: sakkovankihankkeen tulevaisuus, vastuuvirkamiesmalli ja lähityö, verkostotyö ja kansainvälisyys, osaamisen kehittämisen tarpeet, digitalisaatio, vankiryhmät ja heidän tarpeensa sekä rangaistusten ja yhteiskunnan avoimuus. Tutkimus- ja kehittämisehdotuksiksi nousivat: (1) Sakkovankitematiikkaan liittyvä pitkittäistutkimus, joka kohdistuu sekä RISEn henkilöstön että verkoston jäsenten kokemuksiin ja kehittämisehdotuksiin ja (2) Naiserityisen työn/palvelujen kehittäminen ja tutkiminen.