To see the other types of publications on this topic, follow the link: Yhteiskunta.
Journal articles on the topic 'Yhteiskunta'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 journal articles for your research on the topic 'Yhteiskunta.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Honka-Hallila, Ari, and Kimmo Laine. "Yhteiskunta ja elokuva." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 8, no. 2 (March 1, 1995): 3–4. http://dx.doi.org/10.23994/lk.116599.
Full text
2
Silvennoinen, Heikki. "Yhteiskunta viestii näköalattomuudesta." Aikuiskasvatus 35, no. 4 (December 1, 2015): 242–43. http://dx.doi.org/10.33336/aik.94153.
Full text
3
Kettunen, Pauli. "Yhteiskunta – ‘Society’ in Finnish." Redescriptions: Political Thought, Conceptual History and Feminist Theory 4, no. 1 (January 1, 2000): 159. http://dx.doi.org/10.7227/r.4.1.9.
Full text
4
Sihvola, Juha. "Yhteiskunta ja hyvä elämä." Aikuiskasvatus 18, no. 1 (February 15, 1998): 12–21. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92480.
Full text
5
Herranen, Olli. "Yhteiskunta teoriassa – teoria yhteiskunnassa." Tiede & edistys, no. 3 (October 31, 2022): 225–32. http://dx.doi.org/10.51809/te.122725.
Full textAbstract:
Tiede ja edistyksessä käytävässä yhteiskuntateoriakeskustelussa on kahden puheenvuoron aikana esitetty laaja joukko näkemyksiä, joista monet ovat helppoja allekirjoittaa. Mikko J. Virtanen (4/2021) kuvaa osuvasti suomalaisen yhteiskuntatieteen kenttää, jossa teoriakehityksen mahdollisuusehtoja määrittävät mittaamisen käytännöt, tutkijasukupolven vaihdos ja tutkimuksen ilmiöpohjaisuuden nousu. Näihin liittyvän kilpailullisuuden lisääntyminen näkyy englanninkielisten artikkelien ja rahoitushakemusten tehtailuna, joka syö aikaa teorioihin perehtymiseltä.
6
Sorsa, Santeri. "Vaihtoehtoja kasvulle ja fossiilikapitalismille." Tutkimus & kritiikki 3, no. 1 (September 11, 2023): 103–16. http://dx.doi.org/10.55294/tk.128626.
Full textAbstract:
Ilmastonmuutos ja ekokriisi(t) ovat aikamme suurimmat haasteet. Uutiset, tieteelliset artikkelit, asiantuntijahaastattelut, internet-meemit ja lukuisat muut tiedonvälityksen muodot jakavat tietoa ja näkemyksiä ilmastonmuutoksen tuomasta vääjäämättömästä tuhosta. Toisaalta IPCC:n (2023) tuore raportti kertoi, ettei toivoa kuitenkaan ole syytä heittää kokonaan metsään – ainakaan 1,5 celsiusasteen rajoissa pidettävän ilmaston lämpenemisen suhteen. Tässä katsausartikkelissa tarkastelen kolmea paljon keskustelua herättänyttä teosta, jotka kaikki tunnustavat tilanteen vakavuuden, mutta pyrkivät tarjoamaan polkuja kohti siedettävää tulevaisuutta. Käsittelen ensiksi Matthew T. Huberin teosta Climate Change as Class War (2022), joka ehdottaa ilmastonmuutoksen torjumisen ja kurssin kääntämisen keinoksi fossiilikapitalismin selättämistä luokkataistelun voimin. Tämän jälkeen käsittelen kahta degrowthia, eli nykymuotoisen kvantitatiivisen talouskasvun loppua, esittelevää teosta: Jason Hickelin kirjaa Less is More (2020) sekä Matthias Schmelzerin, Andrea Vetterin ja Aaron Vansintjanin kirjaa The Future is Degrowth: A Guide to a World Beyond Capitalism (2022). Kaikki kolme teosta edustavat kapitalismille ja nykyiselle fossiilisia polttoaineita ylikuluttavalle tuotantotavalle vaihtoehtoisia näkemyksiä ja politiikkasuosituksia, mutta niiden välillä on niin strategisia kuin teoreettisiakin eroja. Keskeinen erottava tekijä liittyy väittelyyn degrowth-liikkeen (ks. Butler 2021) ja joidenkin ekososialistien välillä (ks. Schwartzman 2021). Karkeasti sanottuna ensimmäisen tavoitteena on kyseenalaistaa kapitalistinen talouskasvun imperatiivi ja samalla luoda tasa-arvoisempi yhteiskunta ilman talouskasvua. Jälkimmäisten tavoitteena on puolestaan haastaa fossiilikapitalismi ja luoda tasa-arvoisempi yhteiskunta siirtymällä kohti uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaa sähköistettyä yhteiskuntaa.
7
Kuusela, Pekka. "Yleistynyt toinen ja muuttuva yhteiskunta – G. H. Meadin ajatuksia ihmisen ja yhteiskunnan välisestä suhteesta." Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 16 (November 30, 2015): 9–30. http://dx.doi.org/10.30675/sa.122644.
Full textAbstract:
George Herbert Meadin tuotanto on ollut laajan huomion kohteena viimeisten neljän vuosikymmenen kuluessa sosiaalitieteissä Euroopassa ja Yhdysvalloissa. Meadia pidetään yhtenä kaikkein tärkeimmistä yhteiskuntateorian edustajista, sillä hänen näkemyksensä yksilön toimijuudesta, minuuden kehityksestä ja kielellisen kommunikaation merkityksestä ovat avanneet teoreettisesti uudenlaisen näkökulman yksilön toimintaan. Hänen ajatteluaan voidaan pitää myös kiinnostavana, jos ajatellaan sosiaalipedagogiikan teoreettisena lähtökohtana ihmisen kehityksen, kasvun ja niiden yhteiskunnallisten ehtojen tarkastelua. Mead tarkasteli nimittäin paitsi kielellistä kommunikaatiota ja sosialisaatiota myös kasvatusta koulussa ja yhteiskunnassa. Hänen ajattelunsa perustui yleisesti klassiseen amerikkalaiseen pragmatismiin, mutta hänen lähestymistapansa oli sosiaalisempi kuin muiden suuntauksen edustajien (Dewey, James, Peirce). Artikkelissani tarkastelen sitä, millaisen näkökulman tämä tarjoaa yleisesti sosiaalipedagogiselle teorialle ja tutkimukselle. Erityisenä huomion kohteena on Meadin näkemys yleistyneestä toisesta ja yksilön kasvusta yhteiskunnan jäsenyyteen. Tämän ohella tuon esille uudemman neomeadilaisen tutkimuksen näkemyksiä. Niitä ovat esittäneet positionvaihtoteorian kehittäneet Alex Gillespie ja John Martin. Kehys korostaa sitä, että yksilön sosiaalisuuden kannalta olennaista on hänen kykynsä yhdistää omassa toiminnassaan muiden odotukset osaksi toimintaansa.
8
Järvensivu, Anu. "Työelämä ja yhteiskunta pandemian hetkellä." Aikuiskasvatus 43, no. 1-2 (June 14, 2023): 112–13. http://dx.doi.org/10.33336/aik.130698.
Full textAbstract:
Kirja painottaa vahvasti työelämän tutkimusta: aihepiirille on varattu kaksi kolmannesta teoksen sivuista. Artikkelikokoelman muista teemoista, harrastuksista, elämäntavoista, perheistä ja opiskelijoista, olisi kiinnostavaa lukea enemmänkin, mutta ratkaisu mahdollistaa laajan kattauksen pandemian työelämävaikutuksista. Temaattisen kokoelman 13 artikkelista suurin osa on usean kirjoittajan yhdessä laatimia. Kirja kattaakin monenlaisia viitekehyksiä, näkökulmia, teoriataustoja ja menetelmiä, joiden valossa analysoidaan pandemian seurauksia.
9
Törrönen, Maritta, Susanna Kalliola, and Sari-Anne Paaso. "”Sit tietää mitä sille lapselle on tapahtunut” - Alle 12-vuotiaiden lasten kuuleminen lastensuojelutyössä." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 31, no. 2 (June 8, 2023): 128–44. http://dx.doi.org/10.30668/janus.116372.
Full textAbstract:
Tässä artikkelissa analysoidaan pääasiassa alle 12-vuotiaiden lastensuojelun asiakkaina olevien suomalaisten lasten käsityksiä siitä, miksi lastensuojelun työntekijöiden on tärkeää tavata ja kuulla heitä. Lasten ja työntekijöiden kohtaamiset ovat osa yhteiskunnan demokraattista käytäntöä, joka antaa lapsille kokemuksia siitä, miten oikeudenmukaisuus ja reiluus toteutuvat heidän kohdallaan. Teoreettisesti artikkeli kiinnittyy Senin (2009) toimintakykyteoriaan. Tutkimusaineistona on lastensuojelun avo- ja sijaishuollon asiakkaana olevalta lapselta kerättyä kirjallista vastausta (n=116), jotka on analysoituteoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Lapset toivovat, että kuulemisen avulla työntekijät ovat tietoisia heidän elämäntilanteestaan, auttavat heitä tarvittaessa muutokseen sekä vahvistavat heidän turvallisuuden tunnettaan. Kohtaamiset lastensuojelun työntekijöiden kanssa antavat pienille lapsille ensikokemuksia siitä, miten yhteiskunta toimii heitä kohtaan ja millaisia mahdollisuuksia heillä on vaikuttaa oman elämänsä kulkuun.
10
Karjalainen, Jouko. "Syrjäytymispuhe vahvistaa omaa "normaaliuden" identiteettiämme." Aikuiskasvatus 22, no. 2 (May 15, 2002): 148–50. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93413.
Full text
11
Karkulehto, Sanna. "Kotimainen kirjallisuus ja yhteiskunta – kuka lohduttaisi maailmaa?" AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 3 (September 1, 2012): 63–67. http://dx.doi.org/10.30665/av.74880.
Full text
12
Hoppu, Petri. "Hallitut ja vallattomat ruumiit. Tanssi, yhteiskunta ja historia." Etnomusikologian vuosikirja 10 (December 1, 1998): 163–87. http://dx.doi.org/10.23985/evk.101089.
Full text
13
Taira, Teemu. "Saatananpalvonta, Media JA Suomalainen Yhteiskunta - By Titus Hjelm." Religious Studies Review 32, no. 1 (January 2006): 26. http://dx.doi.org/10.1111/j.1748-0922.2006.00026_2.x.
Full text
14
Niemi, Jarkko, Titta Pitman, Jaakko Metsola, and Bimesh Shrestha. "Myynnin tutkimukselle on yhteiskunnallinen tarve: uusi monitieteinen konferenssi kokosi yhteen tutkijoita." Työelämän tutkimus 21, no. 3 (December 7, 2023): 466–74. http://dx.doi.org/10.37455/tt.138286.
Full textAbstract:
Myynnin tutkimus on nouseva tieteenala, jolla on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Kaupan ala työllistää Suomessa yli 290 000 henkilöä ja muodostaa noin 10 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ulkomaankauppaa ja vientiä tarvitaan, jotta yhteiskunta voi ylläpitää ja kehittää palveluitaan. Alan tärkeys on alkanut näkyä myös yliopisto- ja ammattikorkeakoulukentässä. Myynnin tutkijan, yliopettajan ja professorin tehtäviä on auennut viime vuosina Suomen eri korkeakouluissa. Panostus suomalaiseen myynnin tutkimukseen on perusteltua, sillä myynti on muun yhteiskunnan mukana muutoksessa, jota ajavat etenkin digitalisaation ja palvelullistamisen trendit. Digitalisaatio on lisännyt etämyyntiä, ja myyjien tulee mukautua uudistuvaan tuoteportfolioon, johon yhä useammin kuuluu tuotteiden lisäksi myös palveluita. Yritykset tarvitsevat tutkittua tietoa tukemaan päätöksentekoaan, jotta ne pystyvät työllistämään, tarjoamaan palveluita ja tuottamaan yhteiskunnalle verotuloja. Vastatakseen myynnin tutkimuksen kasvaneeseen merkitykseen LUT-yliopiston kauppakorkeakoulu järjesti ensimmäisen suomalaisen myynnin tutkimuksen akateemisen konferenssin lokakuussa 2023 Lahdessa. Konferenssi kokosi yhteen eri tieteellisistä taustoista ja korkeakouluista tulevia myynnin tutkijoita ja tarjosi mahdollisuuksia verkostoitua ja kehittää uusia hanke- ja tutkimusajatuksia.
15
Käyrä, Minna, and Angelina Korsunova, . "Planetaarinen kriisi tekee vastuullisuusasiantuntijoista aikuiskouluttajia." Aikuiskasvatus 41, no. 2 (June 8, 2021): 164–69. http://dx.doi.org/10.33336/aik.109326.
Full textAbstract:
Kun yhteiskunta siirtyy vähähiilisempään tulevaisuuteen, vastuullisuudesta tulee osa useaa työnkuvaa. Muutokset päästöjen vähentämiseksi yhteiskunnassa vaativat toimia kaikilla aloilla. Muutokset ovat niin laajoja, että jokaisen on otettava vastuullisuusasiat huomioon työssään.
16
Aatsinki, Ulla. "Vallankumouksen ja sosialismin lapset. Uuden työläissukupolven kasvattaminen Suomessa ja Tampereella 1919–1930." Väki Voimakas, no. 31 (June 1, 2018): 181–212. http://dx.doi.org/10.55286/vv.122433.
Full textAbstract:
Artikkelissa tutkitaan työväenliikkeen kasvatustyötä Järjestönuorten kautta sisällissodan jälkeisessä Suomessa. Artikkelissa on kolme teemaa, joista ensimmäinen käsittelee kasvatukseen liittyviä valtakysymyksiä sekä niiden käytännön vaikutuksia työväenliikkeessä. Kiistoja kasvatustyössä aiheuttivat tavoitteiden asettelu ja toimintamallit, joiden taustalla vaikuttivat milloin ideologiset suuntaukset, milloin sukupuolittuneet tai sukupolvittuneet eriävät näkemykset. Mitä nämä kiistat olivat, miten ne konkretisoituivat ja miksi ne pääsivät kehittymään? Toinen teema käsittelee sosialistisen kasvatuksen tavoitteita, sisältöä ja toimintaa 1920-luvulla. Mitä ja miten lapsille opetettiin, millaisilla foorumeilla opetus tapahtui ja millainen vaikuttavuus opetuksella oli yksittäisten lasten, yhteisön ja yhteiskunnan näkökulmasta? Kolmantena teemana käsitellään työläislapsia Suomen kansalaisina ja heidän kansalaisuutensa toteutumista suomalaisessa yhteiskunnassa. Millaisena yhteiskunta nähtiin Järjestönuorissa, miten siihen pyrittiin vaikuttamaan ja toisaalta, miten valkoisen Suomen politiikka vaikutti Järjestönuorten tavoitteisiin, ohjaajien käytännön työhön ja lasten kehittyvään maailmankuvaan?
Artikkelin ensisijaista aineistoa ovat Kansan Arkiston ja Työväen Arkiston kokoelmat Työväen Järjestönuorten Liitosta ja Päivän Nuorista sekä järjestöjen jäsenlehdet Punalippu ja Sarastus. Myös 1920-luvulla lasten poliittisessa toiminnassa mukana olleiden muistelmia hyödynnetään.
17
Palo, Matti. "Paperiliton Historia 1906–2005, Paperiteollisuuden työmarkkinasuhteet ja suomalainen yhteiskunta." Scandinavian Economic History Review 58, no. 2 (June 2010): 174–76. http://dx.doi.org/10.1080/03585522.2010.481852.
Full text
18
Laininen, Erkka, and Arto O. Salonen. "Planetaarinen sosiaalipedagogiikka uudistaa käsityksiä työstä ja ammatillisesta osaamisesta." Sosiaalipedagogiikka 24 (December 18, 2023): 105–24. http://dx.doi.org/10.30675/sp.127973.
Full textAbstract:
Sosiaalipedagogiikka on tieteenala ja käytäntö, jolle on ominaista täyden ihmisyyden tavoittelu sosiaalisessa todellisuudessa. Sen tehtävänä on perinteisesti ollut yksilön ja yhteiskunnan välisen suhteen rakentaminen. Nykyaikana sosiaaliset kysymykset kietoutuvat yhä enemmän yhteen ekologisten ongelmien kanssa. Tässä katsauksessa kiinnostuksen kohteenamme on sosiaalipedagogiikan planetaarinen tulkinta, jonka mukaan ihmiset, yhteisöt ja yhteiskunnat ymmärretään biosfäärin alajärjestelmiksi. Planetaarisen sosiaalipedagogiikan teoria perustuu sosioekologiseen maailmankuvaan, jossa ihmisen tilallinen, ajallinen ja eettinen maailmassa oleminen tuodaan yhteistarkasteluun transformatiivisen oppimisen viitekehyksessä. Näin rakentuvaa pedagogiikkaa voidaan soveltaa erilaisiin oppimisprosesseihin formaalissa, nonformaalissa ja informaalissa kontekstissa. Sovellamme tässä katsauksessa planetaarisen sosiaalipedagogiikan teoriaa työn ja ammatillisen osaamisen kontekstiin. Tulkintamme mukaan yhteiskuntaa uudistava työ ja ammatillinen osaaminen perustuvat systeemiseen ymmärrykseen, kestävän tulevaisuuden rakentamiseen ja planetaarisen hyvinvoinnin edistämiseen.
19
Ranne, Kaarina. "Sosiaalipedagogiikka ammatillisten käytäntöjen kehittämisessä ja koulutuksessa." Aikuiskasvatus 27, no. 4 (December 1, 2007): 304–11. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93784.
Full textAbstract:
Sosiaalipedagogiikan teoria nousee yhteiskunta- ja kasvatustieteistä. Sosiaalipedagogiikassa tiedostetaan kasvatuksen yhteiskunnallinen luonne: sillä pyritään yhteiskunnalliseen integroitumiseen ja eheyteen. Sosiaalipedagoginen ammatillinen toiminta tukee yksilön ja ryhmien elämää tiedostavina, itsestään huolehtivina subjektiivisina toimijoina. Historiallisesti sosiaalipedagogisilla toimenpiteillä on yhteiskunnallisissa murrosvaiheissa pyritty lieventämään yksilöiden ja eri ryhmien sosiaalisia ongelmia.
20
Kajanto, Anneli. "Vapaa sivistystyö tietoyhteiskunnan kehittämiseen." Aikuiskasvatus 23, no. 1 (February 15, 2003): 60–61. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93459.
Full textAbstract:
Aito tietoyhteiskunta on aktiivinen ja tasa-arvoinen. Mutta kuka tai mikä pitää huolen siitä, että tietoyhteiskunta on tasaveroisten ihmisten yhteiskunta? Heinolan kansalaisopiston rehtorin ja Päijät-Hämeen verkko-opiston projektipäällikön Pirkko Marjavaaran mielestä se on erityisesti vapaan sivistystyön ja siinä kansalaisopiston tehtävä. Sen tulee tarjota mahdollisuudet kansalaiskeskusteluun.
21
Jauhiainen, Arto. "Koulutusyhteiskunnasta oppimisyhteiskuntaan." Aikuiskasvatus 30, no. 2 (May 15, 2010): 141–45. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93872.
Full textAbstract:
Koulutus on nähty modernisoituvien yhteiskuntien maailmanlaajuiseksi valtiouskonnoksi, johon on sisäänrakennettu joukko oletuksia, muiden muassa koulutuksesta tasa-arvoisena, edistystä luovana ja koulutettavat aidosti yksilöinä huomioonottavana instituutiona. Koulutususkonto on nähty ihmelääkkeenä mitä erilaisimpiin yhteiskunnallisiin ongelmiin kuten epätasa-arvoon ja työttömyyteen. Ei voi kuitenkaan olla tasa-arvoisempaa koulutusjärjestelmää, kuin on sitä ympäröivä yhteiskunta.
22
Kiviranta, Kai. "Mies – aikuisopiskelun menetetty sukupuoli?" Aikuiskasvatus 26, no. 1 (February 15, 2006): 69–71. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93672.
Full textAbstract:
Median hellimä klisee yhdestä ja yhtäläisestä ’suomalaisesta miehestä’ on ikävä yleistys, jolla on valitettavan negatiivinen kaiku. Suomalainen mies käsitetään liian usein olutta kittaavaksi ja makkaraa syöväksi sohvaperunaksi. Muuttuva yhteiskunta tuottaa onneksi erilaisia miehenä olemisen malleja. Pyrin tarkastelemaan tässä suomalaista miestä aikuisopiskelun näkökulmasta. Juttu perustuu lisensiaatintutkimukseeni ja työn alla olevan väitöskirjani alustaviin tuloksiin.
23
Kuusisto, Anna-Kaisa, and Kristiina Korjonen-Kuusipuro. "Yksin tulleet nuoret hallinnan kohteena: suomalainen yhteiskunta näköalattomuuden vai toivon rakentajana?" Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 26, no. 4 (December 7, 2018): 370–78. http://dx.doi.org/10.30668/janus.76480.
Full text
24
Laininen, Erkka, and Arto O. Salonen. "Koulutusorganisaatiot yhteiskunnan uudistajina." Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 20 (December 21, 2019): 61–72. http://dx.doi.org/10.30675/sa.80443.
Full textAbstract:
Kestävän tulevaisuuden välttämätön edellytys on, että omaksumme edistyskäsityksen, jossa hyvää elämää tavoitellaan yhden planeetan rajoissa. Tässä artikkelissa etsimme ratkaisua rakenteelliseen dilemmaan, jossa koulutuksen tehtäväksi asetetaan samanaikaisesti olemassa olevaa kulttuuria toisintava sosialisaatio ja kokonaisvaltaisen yhteiskunnallisen muutoksen aikaansaaminen. Tunnistamme keinoja, joiden avulla koulutusorganisaatiot voivat omaksua tarkoituksekseen yhteiskunnan uudistamisen ja kestävän tulevaisuuden rakentamisen. Varhaiskasvatussuunnitelman perusteisiin sekä perusopetuksen ja lukioiden opetussuunnitelmien perusteisiin tullut ekososiaalinen sivistyskäsitys luo uudistavalle oppimiselle kasvatusfilosofisen perustan. Oppimisen tasojen teoriasta (Bateson 1972; Sterling 2003) on johdettavissa viitekehys, jonka avulla on mahdollista tarkastella koulutusorganisaation paradigman muutosta olemassa olevaa toisintavasta orientaatiosta kohti tulevaisuutta ennakoivaa ja yhteiskuntaa uudistavaa orientaatiota. Tunnistamme orientaatioiden toteutumisen tunnusmerkeiksi ja paradigman muutosta vahvistaviksi tekijöiksi koulutusorganisaation suhteen yhteiskuntaan, organisaatiosta nousevan eli emergentin uudistumisen sekä organisaation tulevaisuusorientaation ja oppimiskäsityksen. Viitekehyksemme havainnollistaa, kuinka transformatiivisuus laajenee yksilön oppimisesta yhteisölliseksi sosiaalipedagogiikaksi, joka kumuloituu uudistavien kumppanuuksien kautta yhteiskunnalliseksi muutokseksi.
25
Jauhiainen, Arto, and Marika Alho-Malmelin. "Aikuisopiskelu – uskonasiako?" Aikuiskasvatus 23, no. 1 (February 15, 2003): 37–48. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93454.
Full textAbstract:
On sanottu, että elinikäisen opiskelun perustana ja vaatimuksina ovat myönteiset opiskeluasenteet, joiden varassa aikuinen voi toimia joustavasti ja nopeasti haasteisiin reagoiden. Tämä edellyttää vakaata uskoa opiskelun siunauksellisuuteen tai ainakin hellittämätöntä uskonkilvoittelua. Riskiyhteiskuntaperspektiivistä katsottuna koulutuksen, oppimisen ja itsensä kehittämisen kieltäjiä ja epäilijöitä uhkaa maanpäällinen kadotus, yhteiskunnallinen syrjäytyminen, kun taas ”armo on varattu niille jotka kasaavat kouluvuosia”. Toisaalta aikamme yhteiskunta näyttäisi tarjoavan yhä erilaisempia teitä tulla uskossaan autuaiksi.
26
Moore, Erja. "Aikuiskoulutukseen osallistumattomuus on myös rationaalista." Aikuiskasvatus 24, no. 3 (September 15, 2004): 206–13. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93566.
Full textAbstract:
Aikuiskoulutustutkimusten päätuloksista on luettavissa, kuinka suuri osa aikuisista osallistuu vuosittain aikuiskoulutukseen ja kuinka suuri osa ei osallistu. Osallistumisen käytännöt ovat hyvin tiedossa: Työssä olevat osallistuvat työttömiä enemmän, naiset miehiä enemmän ja paljon koulutetut vähän koulutettuja enemmän. Koulutuspoliittisissa teksteissä elinikäinen oppiminen saa positiivisen varauksen, kun iloinen osallistuja on matkalla hyvään elämään ja samalla koko yhteiskunta voi ja menestyy (taloudellisesti) paremmin. Aktiivisista aikuiskoulutukseen osallistujista on olemassa paljon tutkimustietoa, sen sijaan tiedämme vain vähän sellaisista aikuisista, joita koulutus ei kiinnosta.
27
Koivisto, Päivi, Kati Launis, Elina Arminen, Eija Komu, and Veli-Matti Pynttäri. "Arvostelut." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 1 (March 1, 2009): 59–72. http://dx.doi.org/10.30665/av.74762.
Full textAbstract:
Päivi Koivisto Queer-tutkimusta kotimaisesta kirjallisuudesta Susanna Karkulehto: Kaapista kaanoniin ja takaisin. Johanna Sinisalon, Pirkko Saision ja Helena Sinervon teosten queer-poliittisia luentoja Kati Launis Minna Canth – psykologinen yhteiskuntakriitikko Minna Maijala: Passion vallassa. Hermostunut aika Minna Canthin teoksissa Elina Arminen Jälkirealismin mimeettistä sopimusta laatimassa Milla Peltonen: Jälkirealismin ehdoilla. Hannu Salaman Siinä näkijä missä tekijä ja Finlandia-sarja Eija Komu Mika Waltari ajassaan ja ajan ulkopuolella Panu Rajala: Unio Mystica. Mika Waltarin elämä ja teokset Veli-Matti Pynttäri Ihminen ja kapitalismi Minä ja markkinavoimat. Yksilö, kulttuuri ja yhteiskunta uusliberalismin valtakaudella
28
Pelkonen, Jenni, Noona Kiuru, and Tuomo Virtanen. "Miksi yläkoululainen on poissa koulusta? Integroiva kirjallisuuskatsaus koulupoissaolotyyppeihin liittyvistä yksilö- ja ympäristötekijöistä." Kasvatus 53, no. 3 (June 20, 2022): 287–303. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.120236.
Full textAbstract:
Tämän integroivan kirjallisuuskatsauksen tavoitteena on kartoittaa koulupoissaolotyyppeihin (koulukieltäytyminen, pinnaaminen, ensisijaisesti huoltajalähtöinen poissaolo, ensisijaisesti koululähtöinen poissaolo) liittyviä yksilö- ja ympäristötekijöitä (vanhemmuus ja perhe, vertaiset, koulu, yhteisö ja yhteiskunta). Tutkimuksen kohderyhmänä on yläkouluikäiset nuoret. Tutkimusaineisto haettiin ERIC, PsycInfo ja Web of Science -tietokannoista, ja lopulliseen katsaukseen valittiin 53 artikkelia. Integroiva kirjallisuuskatsaus osoitti, että pinnaamista tutkittiin eniten (68 % tutkimuksista), ensisijaisesti koululähtöistä poissaoloa toiseksi eniten (16 %), koulukieltäytymistä kolmanneksi eniten (14 %) ja ensisijaisesti huoltajalähtöistä poissaoloa vähiten (2 %). Koulupoissaolotyyppeihin liitettiin useita yksilö- ja ympäristötekijöitä. Yksilötekijöistä mielenterveysongelmat ja ympäristötekijöistä vanhempien vähäinen tuki, kiusatuksi joutuminen ja kouluilmapiiriongelmat yhdistettiin niin koulukieltäytymiseen, pinnaamiseen kuin ensisijaisesti koululähtöiseen poissaoloon.
29
Kalja-Voima, Johanna. "Tieteen rajat ja olemus: Kansalaisten tiedekeskustelut Suomi24-keskustelupalstalla." Puhe ja kieli, no. 1 (June 17, 2024): 4–21. http://dx.doi.org/10.23997/pk.146485.
Full textAbstract:
Tässä tutkimuksessa tarkastellaan suomalaisten keskustelua tieteestä Suomi24-keskustelupalstalla ja siten avataan kansalaisten yleistä näkemystä tieteestä. Tutkimuskysymykseni on: Mitä keskustelut kertovat kansalaisten tiedenäkemyksestä ja sen merkityksestä yhteiskunnassa? Tutkimusmenetelmänä on korpusavusteinen diskurssintutkimus ja tilastollisena menetelmänä kollokaatioanalyysi. Aineistona on osakorpus, joka on kerätty Suomi24-korpuksen keskusteluista vuosilta 2001–2017 ja jossa on hakusanana ollut yhdistämätön tiede-perussana ja yhdyssanat, joiden edusosa on tiede. Tulokset osoittavat, että tieteeseen liittyy neljä diskurssivihjettä: 1) tiede, yhteiskunta, tieteenalat ja uskomusjärjestelmät, 2) tiede on tekemistä, 3) tiede on selittämistä sekä 4) oikeaa ja objektiivista tiedettä. Tutkimustulokset ovat linjassa aiempien tutkimustulosten kanssa, mutta tuottavat myös uutta tietoa siitä, miten kansalaiset tieteestä keskustelevat. Toimituksen huomio: Sähköiseen versioon korjattu kollokaattien merkintätätavat
30
Kärrylä, Ilkka. "Mihin katosi vaatimus taloudellisesta demokratiasta?" Väki Voimakas, no. 32 (September 13, 2022): 299–338. http://dx.doi.org/10.55286/vv.121755.
Full textAbstract:
Taloudellisen demokratian käsite on viime vuosikymmeninä kadonnut poliittisesta kielenkäytöstä. Läpi 1900-luvun erityisesti työväenliike esitti vaatimuksia demokraattisen päätöksenteon laajentamisesta yrityksiin, työmarkkinoille ja kansantalouteen. 1990-luvun alussa taloudellinen demokratia jasen naapurikäsitteet, kuten yritysdemokratia, kuitenkin katosivat poliittisesta keskustelusta. Ilkka Kärrylä tulkitsee artikkelissaan, että vaatimukset kansalaisten tai työntekijöiden vallasta taloudessa ja yrityksissä sopivat huonosti yhteen kapitalistisen yksityisomistuksen sekä markkinamekanismiin ja asiantuntijuuteenperustuvan vallankäytön kanssa. Näiden legitimiteetti on vahvistunut 1970-luvulta alkaen talouskriisien, globalisaation ja reaalisosialismin romahduksen myötä. Uusliberaali ajattelu on esittänyt markkinatalouden ja yksityisomistuksen yksilönvapauden ja hyvinvoinnin takeina. Vaihtoehtoiset tavat järjestää talous ja yhteiskunta ovat jääneet marginaaliin, ja demokraattinen keskustelu niistä on hiipunut. Vahvasta yksilönvapauden eetoksesta huolimatta taloudellinen toiminta ei näytä erityisen vapaalta, vaan niin valtiot kuin yksilötkin joutuvat sopeutumaan erilaisiin välttämättömyyksiin kilpaillessaan muiden kanssa. Kärrylä esittää, että keskustelu taloudellisesta demokratiasta olisi edelleen aiheellista, vaikka todelliset muutokset pääoman vallan rajoittamiseksi edellyttäisivätkin ylikansallista yhteistyötä.
31
Inkinen, Alina, and Sonja Kosunen. "Poikkeusoloissa opiskelijavalintaa kohti: Diskurssianalyysi korkeakoulutukseen hakeutumisesta keväällä 2020." Kasvatus 54, no. - (May 20, 2023): 56–73. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.130126.
Full textAbstract:
Tarkastelemme tässä artikkelissa siirtymää ja hakeutumista toisen asteen koulutuksesta korkeakoulutukseen poikkeusoloissa ja opiskelijavalintauudistuksen päättyessä keväällä 2020. Tuolloin Suomi siirtyi kansalliseen poikkeustilaan covid-19-pandemian vuoksi ja yhteiskunta sulkeutui koko opiskelijavalintaprosessin ajaksi. Aineisto koostui verkkolomakkeilla kerätyistä kirjoitelmista (n=65), joita analysoimme kriittisen diskurssianalyysin keinoin. Kirjoitelmissa opiskelupaikan tavoittelemisesta rakentui viisi diskurssia: ennakointidiskurssi, epäonnistuneen strategian diskurssi, korjausdiskurssi, mahdollisuuksien kaventumisdiskurssi ja mahdollistumisdiskurssi. Kolme ensiksi mainittua rakentuivat puheessa suoraan suhteessa opiskelupaikan saamiseen. Kaksi jälkimmäistä puolestaan rakentuivat suhteessa poikkeusoloihin. Eri hakijoiden keskinäiset positiot kilpailussa korkeakoulupaikasta muovaantuivat uudenlaisiksi diskurssien välisissä suhteissa. Tulokset osoittavat, että opiskelijavalintojen uudistus ei ole kyennyt poistamaan pitkää valmistautumista korkeakoulujen valintoihin, vaan valmistautuminen on muuttanut muotoaan ulottuen uudella tavalla koko lukioaikaan. Lisäksi opiskelijavalintauudistuksen ja poikkeusolojen yhdistelmän aiheuttamat yllättävät muutokset korkeakoulujen valikointikäytänteisiin aiheuttivat ennakoimattomia lopputuloksia opiskelijavalinnassa lähes kaikille aineistomme hakijoille. Nämä tulokset tuovat esille koulutuspolitiikan ja yksilöllisten kokemusten monimutkaisen suhteen osana koulutuksellisia siirtymiä.
32
Kaunismaa, Eeva, Päivi Nerg, Minna Karhunen, and Jarkko Majava. "Julkisen hallinnon strategia: Näin suomalaista julkista hallintoa uudistetaan 2020-luvulla." Hallinnon Tutkimus 40, no. 1 (April 12, 2021): 69–77. http://dx.doi.org/10.37450/ht.102468.
Full textAbstract:
Kiihtyvä ilmastokriisi, ikääntyvä ja keskittyvä väestö, digitalisaatio ja sen aiheuttama työn murros sekä globaalistuva ja muuttuva talous haastavat kuitenkin hallinnon rakenteita ja toimenpiteitä, jotka on luotu pääasiassa viime vuosisadan aikana. Lisääntyvät kriisit ja poikkeustilanteet haastavat demokraattisen järjestelmän kykyä toimia ja ohjata yhteiskunnallista kehitystä. Ne nostavat esiin jännitteitä esimerkiksi demokraattisen päätöksenteon ja yli vaalikausien ulottuvien kehityskaarien sekä asiantuntijatiedon ja poliittisen päätöksenteon välille. Siksi tarvitaan uusia tapoja varmistaa hyvinvointi kestävällä tavalla.
Julkisen hallinnon strategia rakentaa suomalaisen hallinnon uudistamisen kehyksen, jotta suomalaisella yhteiskunnalla on valmiuksia kehittää vastauksia tämän vuosikymmenen isoihin periaatteellisiin kysymyksiin ja vahvistaa demokraattisen oikeusvaltion tulevaisuutta. Strategian kuusi päämäärää määrittävät suomalaisen hallinnon uudistamiselle yhteisen suunnan. Sen toimintalinjaukset puolestaan tunnistavat konkreettiset muutoksen kohteet, joilla lisätään hallinnon toimintaedellytyksiä ja kyvykkyyksiä, jotta suomalainen yhteiskunta on valmis vastaamaan tämän vuosikymmenen akuutteihin haasteisiin ja muutoksiin. Nämä molemmat näkökulmat ja uudistamisen tasot tarvitaan, jotta suomalainen hallinto kykenee luomaan kestävää hyvinvointia vielä 2030-luvulla.
33
Korpela, Jukka. "Tuhatvuotinen korruptio ja Venäjä." Idäntutkimus 29, no. 3 (October 26, 2022): 39–56. http://dx.doi.org/10.33345/idantutkimus.114183.
Full textAbstract:
Lännessä totuus on matemaattisesti mitattava ja rationaalisesti selitettävä asia. Täällä moniarvoisen, demokraattisen sekä läpinäkyvyyttä ja ihmisoikeuksia kunnioittavan laillisuusyhteiskunnan ajatellaan olevan absoluuttinen, historiasta ja kulttuurista irti oleva asia ja kaikkien tavoite. Historiatiede kuitenkin selittää myös moraaliset ja tiedolliset rakenteet ajasta ja paikasta riippuviksi. Sattumien summana länsimainen, mutta maailman mitassa poikkeuksellinen arvomaailma syntyi vähitellen keskiajalta lähtien ja levisi läntisen talouden myötä ja alkoi dominoida viimeisen vuosisadan aikana. Valtaa ja oikeudenmukaisuutta voidaan kuitenkin toteuttaa myös yksilöitä syrjivissä, mystiikkaa ja salakähmäisyyttä suosivissa klaaniverkostoissa. Ne myös tarjoavat suuret näköalat rikkauksiin. Venäjän yhteiskunta näyttää länsimaista käsin korruptoituneelta, irrationaalilta, rosvoklaanien hallitsemalta ja ihmisoikeuksia loukkaavalta. Pyrkimys rakentaa Venäjästä länsimainen demokratia on epäonnistunut useasti. Artikkeli esittää syyksi sen, että kun lännestä poikkeavat perusrakenteet on valittu kaukana historiassa, uuden toimintatavan liimaaminen päälle ei onnistu, koska perinteinen järjestelmä on oman kulttuurin silmissä legitiimi ja toimiva. Artikkelissa käydään läpi näkemyksen tueksi aate- ja taloushistorian pitkiä rakenteita ja niiden kehitystä varhaiskeskiajalta nykyisyyteen.
34
Kuosmanen, Voitto. "Simone Weilin inspiroimia ajatuksia eettiseksi kasvamiseen, hyvän toteutumiseen ja sosiaaliseen silloittumiseen kuudennen aallon (2010–2050) yhteiskunnassa." Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 19 (December 28, 2018): 95–104. http://dx.doi.org/10.30675/sa.77439.
Full textAbstract:
Simone Weil (1908–1943) oli ranskalainen filosofi, jota kiinnosti kysymys, kuinka elää eettisesti vastuullista elämää modernissa, ihmisen elämän edellytyksiä tuhoavassakulttuurissa. Weil ajatteli, että ihmisen ydin on hyvyys. Ongelmana on se, että ajatuksemme ja tekomme eivät enää tavoita toisiaan. Taustalla on juurista irtirepeytymisenongelma. Kun ihminen on repeytynyt irti juuristaan, hän on kadottanut vallan omaan elämäänsä.Miten oman elämän sivustakatsojaksi asettunut voisi elää eettisesti arvokasta elämää? Weil pyytää ihmistä kääntämään katseen tarpeisiinsa ja niiden tyydyttymiseen.Weil katsoi, että ihmisiä yhdistävät aidot fyysiset ja ”sielun” tarpeet. Fyysisten tarpeiden tyydyttyminen on ihmisten yhteinen intressi. Yhteiskunta voidaanrakentaa noiden tarpeiden tyydyttymisen perustalle. Kuitenkin vasta sitten, kun ihminen ottaa itse vastuun henkisten tarpeidensa tyydyttymisestä, hän silloittaa itsensätoisiin ihmisiin ja luontoon eli kasvattaa juurensa uudelleen.Ihmiskunnalla on ratkaistavana jännite sivilisaation tuhon ja kestävän tulevaisuuden välillä. Nyt elämme niin sanotussa kuudennen aallon (2010–2050) yhteiskunnassa,jossa haasteeksi nousee solidaarisuuteen perustuvien siteiden vahvistaminen ihmisten keskinäisessä toiminnassa. Tekstissä pohdin, millaisia ajatuksia SimoneWeil tarjoaa sosiaalipedagogisesti virittyneille toimijoille kestävän tulevaisuuden rakentumiseen.
35
Einonen, Piia. "Viipuri liikkumisen keskuksena 1800-luvun alkupuoliskolla." Ennen ja nyt: Historian tietosanomat 21, no. 3 (June 17, 2021): 24–42. http://dx.doi.org/10.37449/ennenjanyt.107489.
Full textAbstract:
Viipuri oli rajakaupunkina 1800-luvun alkupuoliskollakin liikkumisen keskus, jonka kautta kulki runsain määrin matkustajia niin itään ja erityisesti Pietariin, kuin myös lännen suuntaan. Matkustaja- ja passirekistereiden kautta on mahdollista analysoida, mitä matkustusdokumentteja liikkujat käyttivät, ja keitä kulkijat olivat. Jossakin määrin aineisto mahdollistaa myös kurkistuksen kaupungissa tapahtuneeseen majoitustoimintaan ja vieraanvaraisuuteen. Tämän ohessa on mahdollista tehdä johtopäätöksiä matkaajien sukupuolesta ja sosiaalisesta asemasta, mutta kokonaisuudessaankin rekisterien tarjoama kuva liikkumisesta on ennen kaikkea suuntaa antava. Esimerkiksi passirekisterit kertovat vain passin saajasta, vaikka niillä saattoi matkustaa kokonaisia perheitä. Kaikkia kulkijoita tuskin muutenkaan saatiin kirjattua rekistereihin ja osa epäilemättä vältteli tietoisesti viranomaisten kohtaamista, kenties juuri puuttuvien matkustusdokumenttien vuoksi. Artikkeli tarjoaa kuitenkin uutta tietoa erityisesti kaupungin rajojen ylittämisestä, joka on tutkimuksessa jäänyt melko niukasti tutkituksi teemaksi. Osa liikkumisesta oli selkeästi arkipäiväisen kulkemisen, kuten rahdinajon ja kaupankäynnin piiriin kuuluvaa, mutta lisäksi lukuisia piikoja, työmiehiä ja käsityöläisoppipoikia tuli Viipuriin työtä etsimään, osa taas jatkoi matkaansa edelleen Pietariin. Vuosisadan alkuvuosikymmenten Viipurin maltillinen väestönkasvu suhteessa matkustajien jatkuvasti kasvavaan määrään kertoo taloudellisen aktiivisuuden lisääntymisestä, mutta myös Viipurin luonteesta liikkumisen solmukohtana. Keskeinen havainto on, että yhteiskunta oli liikkeessä laajemmin kuin aikaisemmin on ajateltu, ja oli tavallista lähteä etsimään elantoa kotipitäjää tai -kaupunkia kauempaa, oli tavoitteena sitten pysyvämpi tai tilapäinen toimeentulo.
36
Nordbäck, Anu. "Tönniesin Gemeinschaft yhteisönä." Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 18 (November 30, 2017): 9–33. http://dx.doi.org/10.30675/sa.68938.
Full textAbstract:
Lähiyhteisöä pidetään sosiaalipedagogiikassa tärkeänä kasvatuksellisena tekijänä, ja Ferdinand Tönniesin (1855–1936) Gemeinschaft ja Gesellschaft -teorian katsotaan vaikuttaneen personalistisen sosiaalipedagogiikan teoriaperinteeseen. Yhteisöksi käännettynä Gemeinschaft välittyy lämpimänä ja tavoitellumpana kasvatusympäristönä kuin kylmäksi ja laskelmointiin perustuvaksi katsottu yhteiskunta eli Gesellschaft. Tässä artikkelissa tarkastelen, millainen yhteisömuoto Tönniesin Gemeinschaft olisi ja olisiko se sosiaalipedagogisesti tavoiteltava kasvatusympäristö. Tarkastelen Gemeinschaftia sosiaalipedagogiikan yleisen ja erityisen tehtävän näkökulmasta hermeneuttisesti. Tulkintaa rakennan Tönniesin vuonna 1887 ensimmäisen kerran julkaistun Gemeinschaft und Gesellschaft -teoksen kahdeksannen painoksen, sen englanninkielisten käännösten ja teoksesta aiemmin tehtyjen tutkimusten pohjalta.Tehdyssä tulkinnassa Gemeinschaft määrittyy ideaalikäsitteeksi, joka kuvaa yksilön spontaaniin tahtoon eli Wesenwilleen perustuvaa yhteisömuotoa. Sosiaalipedagogiikan yleisen ja erityisen tehtävän näkökulmasta tarkasteltuna Gemeinschaft tarjoaa yksilöä kokonaisvaltaisesti sivistävän ja sosialisaatiota tukevan kasvuympäristön, mutta se torjuu kriittisyyden ja emansipatoriset pyrkimykset. Tällöin muodostuu tarve yksilön autonomian tukemiseen ja reflektiivisen tietoisuuden herättämiseen. Gemeinschaftista tulkinnassa muodostunut kuva eksklusiivisena ja eriarvoisuuteen perustuvana sosiaalisena kokonaisuutena ei näyttäydy tavoiteltavana kasvuympäristönä, jos sellaisena pidetään tasavertaisessa ja vastavuoroisessa suhteessa vapaasta tahdostaan toimivien persoonien muodostamaa kokonaisuutta.Tönnies itse määrittää Gemeinschaftin ja Gesellschaftin mittavälineiksi, joilla voidaan hahmottaa reaalimaailman sosiaalisia kokonaisuuksia ja tarkastella yksilön rationaalistumiskehitystä. Reaalimaailmasta niitä tai niiden taustalla olevia tahtomuotoja ei ole mahdollista puhtaana löytää.
37
Kalm-Akubardia, Maija. "Vallan ohjailemat toimintamahdollisuudet paperittomien Moskovassa." Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 29, no. 2 (June 15, 2021): 122–40. http://dx.doi.org/10.30668/janus.95720.
Full textAbstract:
Tämä etnografinen tutkimus kysyy, miten ja miksi yhteiskunnan valtaeliitti ohjailee paperittomien toimintamahdollisuuksia. Kenttätyö on toteutettu Moskovassa sekä etänä 15 pitkäaikaispaperittoman kanssa vuosina 2017-2020. Tutkimuksen mukaan paperittomat ovat aktiivinen osa yhteiskuntaa ja sen kansantaloutta, mutta heidän toimintamahdollisuutensa ovat ohjailtuja ja rajoitettuja. Tutkimuksen viitekehyksenä toimivat Steven Lukesin vallan kolme ulottuvuutta (1974; 2005) sekä Martha Nussbaumin teoria toimintamahdollisuuksista (2011). Lukesin valtateorian mukaisesti paperittomien toimintamahdollisuuksien ohjailu tapahtuu päätöksenteossa, päätöksien tekemättä jättämisessä sekä yhteiskunnallisen mielipidevaikuttamisen kautta. Tutkimus löytää yhtymäkohtia Steven Lukesin valtateorian (1974; 2005) sekä Martha Nussbaumin toimintamahdollisuuksien teorian (2011) välilläharmaata taloutta ruokkivan paperittomuusilmiön ylläpitämisestä, politisoinnista ja kriminalisoinnista. Paperittoman toimintamahdollisuudet nähdään tutkimuksessa ratkaisemattomana ihmisoikeuskysymyksenä.
38
Kumpu, Ville. "Ilmastoviestintä ekologisena kommunikaationa: Ratkaisukeskeinen ilmastoviestinnän tutkimus ja yhteiskuntateoria." Media & viestintä 44, no. 1 (March 29, 2021): 138–57. http://dx.doi.org/10.23983/mv.107304.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan Niklas Luhmannin tutkimusta Ekologinen kommunikaatio näkökulmana ilmastoviestintään. Ilmastoviestinnän tutkimuksen valtavirtaa määrittelee ratkaisukeskeisyys sekä yhteiskuntaa ja viestintää muusta kuin ilmastonmuutoksen hillitsemisen näkökulmasta tarkastelevan tai teoretisoivan tutkimuksen vähäisyys. Tutkimuksen virittyneisyys ilmastonmuutoksen hillitsemiseen on ymmärrettävää mutta viestinnän tutkimuksen näkökulmasta myös ongelmallista. Ratkaisukeskeisessä ilmastoviestinnän tutkimuksessa viestintä pelkistyy ilmastonmuutoksen hillitsemisen välineeksi. Yhteiskunnalle ominainen toimintalogiikka katoaa näkyvistä tutkimuksen keskittyessä viestinnän merkitykseen ilmastomyönteisten kulutusvalintojen, äänestyspäätösten ja asennemuutosten mahdollistajana. Modernin yhteiskunnan ekologista kommunikaatiokyvyttömyyttä yhteiskuntateoreettisesti perustellen korostava Ekologinen kommunikaatio tekee näkyväksi ilmastoviestinnän tutkimusta hallitsevia oletuksia viestinnästä, yhteiskunnasta ja muutoksen mahdollisuuksista. Ekologisen kommunikaation näkökulmasta tiedon, huolen, toiminnan, politiikan ja yhteiskunnallisen muutoksen väliset katkokset eivät ole viestinnän keinoin ylitettäviä esteitä vaan modernille yhteiskunnalle ominaisia piirteitä.
39
Miettinen, Reijo. "J. V. Snellmanin sivistyskäsite, oma aikamme ja kasvatustiede." Kasvatus 54, no. 2 (April 21, 2023): 160–74. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.129144.
Full textAbstract:
Snellmanin sivistyskäsite on jäänyt kasvatustieteellisessä keskustelussa 2000-luvulla vähäiselle huomiolle. Se on kuitenkin ajankohtainen useasta syystä. Sen ytimessä on aikalaisanalyysi: sivistyneen ihmisen ensimmäinen velvoite on ymmärtää aikansa vaatimukset ja tarttua ihmiskunnan suuriin kysymyksiin. Kansallisen sivistystyön on oltava panoksen antamista yleisinhimillisen kulttuurin kehitykseen ja kansojen välisiin rauhanomaisiin suhteisiin. Snellman määritteli psykologisista oppimisteorioista poiketen oppimisen ja tietämisen kulttuuriperinnön kriittiseksi omaksumiseksi ja kehittämiseksi edelleen yksilön toimintaa ohjaavan vakaumuksen muodostamiseksi. Sivistys, työ ja talous edellyttävät toisiaan. Aineellisen vaurauden on kuitenkin palveltava sivistystä. Sivistysyliopiston on eristyneisyyden sijaan avauduttava yhteiskuntaan. Sivistys on yhteiskunnan keskeisten vapauksien ja tasa-arvon perusta ja sovelias viitekehys elinikäiselle oppimiselle.
40
Helin, Janne, Kari Hyytiäinen, Mikko Kuussaari, and Eeva-Liisa Alanen. "Voidaanko peltoviljelyn valinnoilla edistää samanaikaisesti vesiensuojelua ja luonnon monimuotoisuutta?" Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75451.
Full textAbstract:
Vesistöjen ravinnekuormitus ja maatalousluonnon köyhtyminen ovat täpeltoviljelyn negatiivisia ympäristövaikutuksia. Monimuotoisuutta ja vesiensuojelua edistetään osaksi samoilla toimenpiteillä, esimerkiksi kesannoimalla. Ympäristö- ja maatalouspolitiikan kannalta on kiinnostavaa, kuinka suuria kustannussäästöjä on saavutettavissa, jos nämä toimenpiteet suunnitellaan alueellisesti koordinoidusti sekä monimuotoisuutta että vesiensuojelua silmälläpitäen. Tätä kysymystä voidaan tarkastella alueellisesti heterogeenisen pellonkäytönn optimointimallin avulla. Tutkimuksessa haettiin kustannustehokkaita toimenpideyhdistelmiä monimuotoisuuden ja vesiensuojelun yhteistuotannolle valuma-aluetasolla. Esimerkkialueena oli Lepsämänjoen valuma-alue Vantaanjoen vesistössä. Mallissamme viljelijä tekee päätöksiä peltojen maankäytöstä (ohranviljelyn ja erilaisten kesantojen välillä) sekä lannoituksen määrästä ohranviljelyaloilla. Malli sisältää kuvauksen erilaisten peltolohkojen ravinnekuormitusalttiudesta sekä asiantuntija-arvioihin perustuvan kuvauksen viljelypäätösten ja peltolohkojen ominaisuuksien vaikutuksesta peltoluonnon monimuotoisuuteen. Aineisto alueen maankäytöstä ja peltojen ominaisuuksista tallennettiin paikkatietojärjestelmään. Tämä tieto yhdistettiin toimenpiteiden vaikuttavuuden kanssa optimointimallissa. Tulostemme mukaan koordinoitu monimuotoisuuden ja vesiensuojelun suunnittelu tuottaa kustannussäästöjä verrattaessa tilanteeseen, jossa toimenpiteet suunnitellaan toisistaan riippumatta. Lannoituksen vähentäminen on tehokkain tapa aloittaa vesiensuojelu. Korkeampiin vesiensuojelullisiin tavoitteisiin pyrittäessä on kustannustehokasta yhdistää lannoituksen vähentämistä ohra-alalla viherkesantoalan kasvattamisee huuhtoutumisherkimmillä peltolohkoilla. Monimuotoisuuden edistämisessä tehokkain keino on niittykasviseoksella perustettu kesanto. Näitä kesantoja perustettiin tulosten mukaan ensin jyrkkärinteisimmille, metsään rajoittuville ja etelään avautuville peltolohkoille. Sekä vesiensuojelua että monimuotoisuutta edistävät taloudellisesti tehokkaat toimenpideyhdistelmät koostuivat sekä lannoituksen vähentämisestä että niittykasvialan lisäämisestä ja kohdentamisesta. Koordinoidulla monimuotoisuuden ja vesiensuojelun suunnittelulla saavutettavat kustannussäästöt ovat ehdollisia laskentamallin oletuksille, valuma-alueen ominaisuuksille, vaihtoehtoisten toimenpiteiden määrille ja niiden vaikuttavuudelle sekä myös sille missä suhteessa yhteiskunta arvostaa vesien- ja monimuotoisuuden suojelua.
41
Böök, Marja Leena, and Johanna Mykkänen. "Arjen järjestyksistä arjen nautintoihin. Lapsiperheen arki." Väki Voimakas, no. 28 (November 2, 2023): 247–70. http://dx.doi.org/10.55286/vv.122914.
Full textAbstract:
Johanna Mykkänen ja Marja Leena Böök käyttävät muista kirjan kirjoittajista poikkeavaa aineistoa analysoidessaan 2010-luvun lapsiperheiden jokapäiväistä elämää. Mykkänen ja Böök antoivat lapsiperheiden käyttöön kamerat, joilla heidän tuli kuvata arjen hetkiä, tiloja ja tilanteita perheessä. Syntyneiden kuvien perusteella Böök ja Mykkänen analysoivat perheiden arjen rakentumista. He osoittavat, että valokuvaaminen ja valokuvista keskusteleminen yhdessä tutkittavien kanssa on osallistava menetelmä, jonka avulla arjen käytänteistä, tunteista ja abstrakteistakin asioista voi keskustella konkreettisesti.
Tutkijat löysivät aineistostaan esimerkiksi kulttuurisen ideaalin jaetusta ja tasa-arvoisesta vanhemmuudesta, mutta tämä ideaali ei välttämättä konkretisoitunut käytännön arjessa. Valokuvat ja kerronta saattoivat olla eriparisia ja ristiriidassa keskenään. Tämän tuloksen perusteella voikin esittää hedelmällisen kysymyksen jatkotutkimusta varten. Mistä nämä eriparisuudet ja hiljaiset ristiriitaisuudet kertovat? Miten nykypäivänä perheille tarjottavat tuet ja rakenteelliset rajoitteet vaikuttavat (työläis)perheiden arkeen? Millaisia mahdollisuuksia ja toisaalta tapoja ylittää rakenteita perheillä voi olla tulevaisuudessa?
Mykkäsen ja Böökin mukaan perheiden arki on parhaimmillaan silloin, kun töissä menee hyvin, ”kotiasiat” ovat kunnossa ja jokaiselle perheenjäsenelle jää myös omaa tilaa ja aikaa. Tämä näyttää olevan eräänlainen normaalin, onnellisen perhe-elämän ideaali. Mutta entä sitten, kun arjen kulku häiriintyy? Kriisitilanteissa ”normaalin” arjen poliittisuus tulee esiin. Millaisia turvaverkkoja tulevaisuuden työläisperheellä on? Sysätäänkö vastuu onnellisuudesta yksinomaan perheelle itselleen vai auttaako yhteiskunta toimivan arjen edellytysten luomisessa?
42
Heiskanen, Eva, Kaisa Matschoss, Senja Laakso, Jenny Rinkinen, and Eeva-Lotta Apajalahti. "Energiamurroksen jännitteet kansalaisten arjessa." Alue ja Ympäristö 50, no. 1 (June 15, 2021): 124–38. http://dx.doi.org/10.30663/ay.102992.
Full textAbstract:
Energiamurros, eli siirtymä kohti hiilineutraaleja yhteiskuntia, joissa energiajärjestelmä rakentuu uusiutuviin energianlähteisiin perustuvaan energiantuotantoon, on käynnissä kaikkialla maailmassa. Tässä katsauksessa tarkastelemme energiamurrosta neljän käsitteen kautta: energiakansalaisuuden ja -demokratian, energiahaavoittuvuuden, identiteettipolitiikan ja reilun energiamurroksen kautta. Tavoitteenamme on tunnistaa ja tarkentaa näihin käsitteisiin liittyviä paikallisia jännitteitä nostamalla esiin suomalaisia esimerkkejä. Energiamurros näkyy suomalaisten arjessa muun muassa autoiluun ja asumiseen sekä elinkeinoihin liittyvinä muutostarpeina sekä uusina mahdollisuuksina osallistua energiamarkkinoille. Nämä muutokset tuottavat uudenlaisia, osin risteäviä eriarvoisuuksia. Energiademokratia painottaa energiantuotantoon osallistumisen ja ruohonjuuritason innovatiivisuuden kautta saavutettavia vaikutusmahdollisuuksia, jotka Suomessa ovat pääosin vielä esiasteella eivätkä kaikkien saavutettavissa. Uusin energiahaavoittuvuutta koskeva tutkimus osoittaa, että kaikki haavoittuvat ryhmät eivät myöskään näy politiikan teossa. Energiamurroksen reiluudesta puhuttaessa oikeudenmukaisuus ymmärretäänkin tulonjako-oikeudenmukaisuuden ja menettelytapaoikeudenmukaisuuden rinnalla tunnustamisen oikeudenmukaisuutena, joka painottaa eri ryhmien kunnioitusta ja erityistarpeiden tunnustamista. Koska energiamurroksen toteutuminen kansalaisten arjessa näyttää myös politisoituvan, yhteiskuntaa hyödyttävän energiamurroksen edistämiseksi on kiinnitettävä erityistä huomiota risteäviin eriarvoisuuksiin sekä etsittävä keinoja vahvistaa erilaisten kansalaisryhmien osallisuutta.
43
Häikiö, Liisa. "Uudistaako kaupunkiaktivismi yhteiskuntaa?" Janus Sosiaalipolitiikan ja sosiaalityön tutkimuksen aikakauslehti 31, no. 1 (March 2, 2023): 111–20. http://dx.doi.org/10.30668/janus.114920.
Full text
44
Tuhkanen, Ronja, and Emmi Tikkanen. "Liikennekasvatusta sosiaalipedagogisesta näkökulmasta." Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 17 (November 30, 2016): 83–94. http://dx.doi.org/10.30675/sa.122694.
Full textAbstract:
Tämän katsauksen aiheena on opinnäytetyönä toteutettu esikouluikäisten liikennekasvatus. Katsauksessa korostuvat liikennekasvatuksen toteutus toiminnallisin menetelmin sekä sosiaalipedagogisen ajattelun ja eritoten kansalaiskasvatuksellisen näkökulman liittäminen liikennekasvatukseen ja varhaiskasvatukseen. Käsittelemme liikennekasvatusta kasvatuksena, ohjauksena tai opetuksena, jonka tarkoitus on välittää tietoa turvallisesta liikennekäyttäytymisestä. Sosiaalipedagogiikka tukee yksilöä kasvamaan yhteiskuntaan ja toimimaan yhteisön jäsenenä. Käsittelemmekin liikennekasvatusta osana kansalaiskasvatusta, jossa yksilö toimii yhteisön jäsenenä yhteisön normien mukaisesti. Kansalaiskasvatuksellinen näkökulma realisoituu liikennekasvatuksessa yhteiskunnan asettamien liikennesääntöjen ja hyväksyttyjen liikennekäyttäytymismallien opettamisen kautta, kuitenkin siten, että pyrkimyksenä on orjallisen sääntöjen noudattamisen sijaan yhteisen hyvän tunnistaminen ja sisäistäminen omaan ajattelutapaan ja käytökseen. Katsauksessa esitelty opinnäytetyö toteutettiin toiminnallisena liikennekasvatusprojektina lahtelaisen päiväkodin esiopetusryhmässä. Sosiaalipedagogiselle kasvatustyölle ominaisia toteutustapoja ovat erilaiset toiminnalliset ja osallistavat menetelmät, sillä ajattelutavan siirtyessä käytäntöön se voi auttaa lasta kasvamaan itsenäiseksi, valintoihin kykeneväksi yhteisön jäseneksi. Liikennekasvatuksen sosiaalipedagogisen näkökulman mahdollisuudet lasten osallistamiseen eivät rajoitu kuitenkaan liikennekasvatuksen toteutukseen, ja katsauksessa olemmekin käsitelleet lasten osallisuutta myös liikennekasvatuksen sekä liikenteen suunnittelussa.
45
Sandbacka, Kasimir. "Myöhäismoderni melankolia Tove Janssonin novelleissa ”Aikakäsite” ja ”Lokomotiivi”." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 4 (December 16, 2018): 22–37. http://dx.doi.org/10.30665/av.74415.
Full textAbstract:
Tässä artikkelissa tarkastelen, kuinka Tove Janssonin novelleissa ”Aikakäsite” (viitteissä A) ja ”Lokomotiivi” (viitteissä L) kokoelmasta Dockskåpet och andra berättelser (1978, suom. Nukkekaappi ja muita kertomuksia, 1980) melankolia ilmentää modernille tai myöhäismodernille ajalle ominaista tapaa ymmärtää ja kokea yksilön suhde yhteiskuntaan.
Tulkintani lähtökohtana on Karin Johannissonin (2012) melankolian kulttuurihistoria, jossa melankoliaa tarkastellaan nimenomaan modernina tuntemuksena. Johannissonin teorian avulla pyrin löytämään henkilöhahmojen melankolisten tuntemusten kulttuuriset ja yhteiskunnalliset vaikuttimet ja osoittamaan, ettei melankoliassa ole kyse vain yksilön sairaudesta tai poikkeamasta. Johannisson hyödyntää tarkastelussaan Raymond Williamsin (1977) tuntemusrakenteen käsitettä, johon minkäkin tässä artikkelissa tukeudun. Tuntemusrakenne tarkoittaa aikakaudelle ominaista kokemisen ja tuntemisen tapaa ja kirjallisuudessa se ilmenee Williamsin mukaan ennen kaikkea tyylissä. Toisinaan hankalaksi ja epämääräiseksikin koetun tyylin käsitteen selkiyttämiseen ja kontekstuaalisen ja tekstuaalisen tason kytkemiseen käytän Daniel Hartleyn (2017) kerronnan ja tyylin jäsentelyä.
Novelleissa on kiintoisa ristiveto yksilökeskeisen psykopatologian ja yhteiskunnallisemmin kontekstualisoitavan tuntemusrakenteen välillä. ”Aikakäsite” tuntuu kutsuvan meitä sulkemaan päähenkilön normaalin ulkopuolelle; ”Lokomotiivin” näkökulma on monisyisempi ja sen metafiktiivinen rakenne antaa enemmän tilaa tulkita päähenkilön tuntemuksia yksilön ja yhteiskunnan suhteen heijastumina. Siinä näennäisen objektiivinen kertoja ei astu ottamaan kertomuksen totuutta haltuunsa, vaan kertojan pyrkimys ottaa omaa kokemustaan haltuun fiktionsa avulla taittuu kuin prismassa totuuksien kirjoksi. Toisaalta voidaan ajatella, että ”Aikakäsite” nimenomaan tekee näkyväksi sen, miten meitä kutsutaan arvioimaan toistemme normaaliutta ja suuntaamaan normalisoiva katseemme toisiimme. Näin se tuo esiin melankolisen jännitteen modernin subjektin ja modernin yhteiskunnan normatiivisen kontrollin välillä, kroonisen vierauden ja riittämättömyyden tunteesta kumpuavan alakulon.
46
Pesonen, Liisa, Frederick Teye, Markku Koistinen, Jere Kaivosoja, Raimo Linkolehto, Pasi Suomi, and Ari Ronkainen. "CropInfra – Tulevaisuuden kasvintuotantotilan tuotanto- ja tiedonhallintainfrastruktuuri." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75577.
Full textAbstract:
Viljelijän toimintaympäristö muuttuu nopeasti, ja yhteiskunta asettaa viljelylle yhä enemmän ja monimutkaisempia vaatimuksia muun muassa viljelyn ympäristövaikutusten sekä tuotettujen raaka-aineiden, laadun, turvallisuuden, tuotantotavan ja jäljitettävyyden suhteen. Samaan aikaan maatiloille kohdistetaan kasvavia tuotannon tehostamisvaatimuksia tuotantopanosten jatkuvan hinnannousun ja tuotteesta saatavan hinnan erotuksen puristuksessa. Viljelijöiden kapasiteetti ja hyvinvointi kyseenalaistuvat lisääntyneen henkilökohtaisen työmäärän ja toiminnan monimutkaistumisen seurauksena. Viljelijät hyödyntävät enenevissä määrin teknologiaa avustamaan työtehtävissä, ja ongelmaksi onkin muodostunut erilaisten tuotannossa käytettävien järjestelmien yhteensopimattomuus sekä puutteellinen koordinaatio, tiedon jakaminen ja liitettävyys. MTT:n CropInfra –hankkeessa tutkittiin ja kehitettiin edelleen aiemmissa tutkimushankkeissa tuotettuja tiedonhallinnan konsepteja uudeksi, käytäntölähtöiseksi kasvintuotannon tuotanto- ja tiedonhallintainfrastruktuuriksi. Hankkeen konkreettisena pilottina MTT Vakolan maatilalle Vihtiin rakennettiin uusi tiedonhallintainfrastruktuuri instrumentoimalla maatilan nykyiset pellot ja kalusto tarvittavilla tiedonkeruu- ja siirto- ja varastointilaitteistoilla. Infrastruktuurin yksityiskohtien määrittelyissä ja käytettävien teknologioiden valinnassa on käytetty hyväksi muun muassa muiden MTT:n tutkimusten ja tutkimusryhmien tutkimustapauksia. CropInfran ytimessä on Internet-palvelin, tietovarasto sensoriverkoilta ja työkoneilta saapuvalle paikkatiedolle, tietokanta aggregoidulle tilatiedolle sekä sovelluksia datan jalostamiseksi automaattisesti tiedoksi myös tosiaikaisesti. CropInfra noudattaa SOA (Service Oriented Architecture) periaatteita, ja sen palvelin on linkittynyt ulkopuolisten, maatilan tiedonhallintaa avustavien sovellusten palvelimiin standardoitujen tiedonsiirtorajapintojen kautta, niin pitkälti kuin sellaisia on määritelty. Tiedonhallintajärjestelmän avusteiset ominaisuudet, kuten tiedon analysointi, aggregointi, järjestely ja laskenta päätöksentekoa varten on toteutettu ns. pilvipalveluina. Maatilan olosuhteista mitataan ja dokumentoidaan tietoja ympäristöön sijoitetuilla kiinteiltä anturiverkoilla, kuten MAASÄÄ-verkosto, joista data siirretään langattomasti palvelimille. Liikkuvat työkoneet on varustettu mittausantureilla ja tiedonkeruuyksiköillä peltotöiden vaiheiden ja tehtävän työn paikkakohtaista dokumentointia ja tosiaikaista monitorointia varten. Tiedonsiirto työkoneista palvelimelle ja vastaavasti ohjeiden siirto takaisin työkoneille tapahtuu liikkuvan laajakaistan avulla. Näin alustasta muodostuu standardeja ja automaatiota hyödyntävä älykäs toimintaympäristö kasvinviljelytöihin sekä maatilakohtaiseen ympäristötiedon hallintaan. Rakennettu infrastruktuuri on alati päivittyvä, ja palvelee erilaisia projekteja tarjoten olosuhteet tulevaisuuden älykkään tuotannon tutkimiseksi ja kehittämiseksi.
47
Heikkilä, Jaakko, and Jarkko K. Niemi. "Riskiperusteiset maksut eläintautivahinkojen rahoituksessa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75788.
Full textAbstract:
Euroopan Unionissa on esitetty tuottajien vastuun lisäämistä vakavimpien eläintautien vahinkojen rahoituksessa. Toteutuskeinoina on mainittu muun muassa eläintautirahastomaksu tai -vakuutus. Tähän asti yhteiskunta on kantanut vastuun yhteiskunnallisesti merkittävimpien eläintautien välittömistä menetyksistä. Tilanne on hyödyttänyt riskinottoon halukkaita toimijoita. Esimerkiksi vuosina 1995–2004 EU:n eläintautirahasto maksoi vahingonkorvauksia yhteensä miljardi euroa, josta Iso-Britannian ja Alankomaiden osuus oli 85 % (mm. suu- ja sorkkatauti, klassinen sikarutto ja korkeapatogeeninen lintuinfluenssa). Kymmenkunta vähiten korvauksia saanutta maata sai yhteensä 2 % korvauksista. Tautien ennaltaehkäisyyn ei varoja juuri ole ollut käytettävissä. Pienellä todennäköisyydellä esiintyviin ja suurta vahinkoa aiheuttaviin tapahtumiin varaudutaan usein puutteellisesti. Tämä aiheuttaa tehottomuutta, koska ennaltaehkäisy on kustannustehokas tapa hallita monia tautiriskejä. Tuottajien vastuun lisäämisen tarkoituksena ei ole pelkästään vahinkojen rahoittaminen, vaan sillä tuetaan myös ennaltaehkäisevää riskinhallintaa. Tässä tutkimuksessa tarkastellaan keinoja, joilla ulkoisvaikutukset huomioon ottava ja ennaltaehkäisyyn kannustava rahoitusjärjestelmä voitaisiin toteuttaa. Tarkastelemme riskiperusteista rahoitusta, jossa rahoitusjärjestelmän ominaisuudet määritetään siten, että ne palkitsevat bioturvallisuutta lisäävistä ja rankaisevat sitä heikentävistä toimenpiteistä tai ominaisuuksista. Tarkasteluun liittyy kaksi teemaa: 1) kenen pitäisi osallistua rahoitukseen ja tulisiko osallistumisen olla vapaaehtoista vai pakollista; ja 2) miten maksut voidaan asettaa riskiperusteisesti. Järjestelmän rahoitukseen tulisi osallistua niiden, jotka aiheuttavat ulkoisvaikutuksia muille. Esimerkiksi kysymys harrastetilojen osallistumisesta liittyy siihen, aiheuttavatko ne riskin muille tiloille. Ammattimaisten tuottajien osallistuminen tulisi olla mahdollisimman laajapohjaista. Laaja osallistuminen voidaan toteuttaa joko lainsäädännöllisesti tai riittävän voimakkailla taloudellisilla kannustimilla. Maksut voivat perustua joko alueelliseen tai tilakohtaiseen riskiin. Jotta voidaan välttää vain suuren riskin tilojen osallistuminen järjestelmään (ns. haitallinen valikoituminen), tulee kullekin tilalle tai tilatyypille asettaa sen riskitasoa vastaava ja muut vaihtoehdot kyseiselle tilatyypille kannattamattomaksi tekevä maksu. Järjestelmä tulee suunnitella niin, että esimerkiksi suuren riskin tilat valitsevat juuri heille suunnitellun vaihtoehdon. Moraalikatoa eli vakuutetun toimintatapojen muuttamista riskialttiimmiksi vakuutuksen ottamisen jälkeen voidaan ehkäistä riskiin perustuvilla maksuilla. Palkkioita (bonuksia) voidaan myöntää esimerkiksi taudin esiintymättömyydestä tai varmennetuista ennaltaehkäisyyn tähtäävistä toimista. Korotettuja maksuja ja pienennettyjä korvauksia sen sijaan voidaan langettaa esimerkiksi myöhäisestä taudin ilmoittamisesta. Myös omavastuuosuus ehkäisee moraalikatoa.
48
Lattu, Satu-Johanna, Heikki Moisio, and Eeva-Mari Miettinen. "Empaattisempi sosiaaliala luomassa empaattisempaa yhteiskuntaa." Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 23, no. 2 (December 20, 2022): 71–84. http://dx.doi.org/10.30675/sa.119759.
Full textAbstract:
Empatia on keskeisessä roolissa sosiaalialan suhdeperusteisessa työssä. Tässä katsauksessa tarkastellaan empatian roolia ja sen haasteita sosiaalialan työssä. Pohdintaa ohjaavat kysymykset siitä, millaista empatiaa sosiaalialalla tarvitaan ja mistä empatian haasteet juontavat juurensa sekä millaisena sosiaalialan empatia näyttäytyy reflektiivisen empatian kautta. Empatian moniulotteinen tarkastelu paljastaa sen alttiuden ulkopuolisille vaikutteille. Parhaimmillaan empatia ei ole vain tunne tai kehitettävä taito vaan paljon laajempi tapa nähdä maailmaa. Auttamisammateissa empatiaan liitetään usein haavoittavuus ja empatiaväsymys. Sosiaalialalla empatiaa onkin siksi erityisen tärkeä tarkastella kehitettävänä taitona, moniulotteisena kokemuksena ja maailmankatsomuksena, jolla on vaikutusta sosiaalityön laatuun ja työntekijän hyvinvointiin. Yhtenä ratkaisuna empatian haasteisiin voidaan pitää reflektiivistä empatiaa. Reflektiivinen empatia perustuu kykyyn eritellä empatian eri ulottuvuuksia ja samalla hahmottaa, miten maailmankuvamme, tunteemme, oletuksemme ja asenteemme sekä niiden taustalla olevat kulttuuriset, poliittiset ja yhteiskunnalliset ulottuvuudet vaikuttavat empatiaan ja tapaamme kokea sitä. Reflektiivinen empatia yhdistettynä yhteiskuntakriittiseen ja reformistiseen sosiaalipedagogiseen toimintaan mahdollistaa siirtymän kohti empaattisempaa kulttuuria ja inhimillisempää yhteiskuntaa.
49
Hämäläinen, Juha. "Luottamus yhteiskunnan voimavarana." Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 10 (November 30, 2009): 5–8. http://dx.doi.org/10.30675/sa.120901.
Full text
50
Tuomi, Lauri. "Tiede avautuu yhteiskuntaan." Aikuiskasvatus 37, no. 2 (May 15, 2017): 131–34. http://dx.doi.org/10.33336/aik.88414.
Full text