Dissertations / Theses: 'Yliopisto'

1

Kemppainen, K. (Kirsi), and R.-K. (Roosa-Karoliina) Laine. "Yliopisto-opintojen työelämärelevanssi:Oulun yliopiston tutkinto-ohjelmien vastuuhenkilöiden käsityksiä työelämärelevanssista." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201703141345.

Full text

Abstract:

Tiivistelmä. Tutkimuksessa tarkastellaan yliopisto-opintojen työelämärelevanssia Oulun yliopiston tutkinto-ohjelmien vastuuhenkilöiden näkökulmasta. Tutkimuksessamme pyritään selvittämään tutkimushenkilöiden käsityksiä työelämärelevanssin tavoitteista, työelämäyhteyksien nykyisistä toteutumismuodoista sekä opiskelijoiden työelämäorientaation tukemisesta. Aihe on relevantti, koska työelämä on jatkuvassa muutoksessa ja etenkin viime vuosikymmenien aikana kokenut suuria uudistuksia. On tärkeää, että korkeakoulutus pystyy vastaamaan muuttuvan maailman tarpeisiin. Yksi yliopistojen tehtävä on tuottaa asiantuntijoita julkisen- ja yksityisen sektorin työtehtäviin. Tähän tavoitteeseen päästäkseen, yliopistoissa pyritään tarjoamaan työelämäyhteyksiä opiskelijoille jo opintojen aikana sekä edistämään heidän työelämäorientaatiotaan. Myös Oulun yliopistossa tehdään töitä näiden tavoitteiden täyttämiseksi. Pro gradu-työmme tutkimussuuntaus on fenomenografia, joka tutkii ihmisten käsityksiä tutkimuksen alla olevista ilmiöistä. Tutkimuksemme lähtökohta on tutkimushenkilöiden käsitykset työelämärelevanssista. Aineisto on kerätty Oulun yliopiston toimesta vuonna 2015 laajan sisäisen auditoinnin tarpeisiin. Tutkimukseen vastanneita henkilöitä on 56. Aineistonkeruumenetelmänä käytettiin kyselylomakehaastattelua. Sen yhdessä osiossa tutkitaan käytänteitä opintojen työelämärelevanssia koskien. Käytämme tätä osiota tutkimuksessamme ja se koostuu avoimista kysymyksistä. Aineisto on analysoitu abduktiivisen laadullisen sisällönanalyysin menetelmin. Tutkimuksessa selvisi, että Oulun yliopiston tutkinto-ohjelmien vastuuhenkilöt ovat omaksuneet kansainväliset ja kansalliset korkeakoulutusta määrittävät säädökset ja viitekehykset, jotka määrittelevät työelämärelevanssin sisältymisen korkeakouluopintoihin. Teorian vastaisesti tutkimushenkilöt eivät nostaneet kandidaatintutkinnon tunnistamista, kansainvälistymistä eivätkä työskentelyä opintojen ohella työelämärelevanssia edistäviksi tekijöiksi. Tutkimus on suoritettu paikallisesti Oulun yliopistossa, joten tutkimuksen tulokset eivät ole yleistettävissä. Siitä huolimatta tutkimuksemme antaa osviittaa mahdollisista kehityskohteista Oulun yliopistossa. Esimerkiksi opiskelijoiden työskentelyä opintojen ohella voisi tukea, koska on tieteellistä näyttöä siitä, ettei se hidasta opintojen suorittamista, mutta kehittää opiskelijan työelämäorientaatiota.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

2

Nivakoski, A. (Annika). "Lukiomaantieteestä yliopisto maantieteeseen:tapaustutkimus Oulun yliopiston ensimmäisen vuoden maantieteen opiskelijoiden muuttuvasta maantiedekäsityksestä." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201709012778.

Full text

Abstract:

Tapaustutkimuksen kohteena ovat ne 47 opiskelijaa, jotka aloittivat maantieteen opinnot Oulun yliopistossa syksyllä 2016. Tutkimuksessa pyritään selvittämään, mikä on opiskelijoiden käsitys maantieteestä lukio-opintojen jälkeen ja kuinka maantiedekäsitys muuttuu ensimmäisen maantieteen korkeakouluopintojen parissa vietetyn vuoden aikana. Tutkimuksen taustalla vaikuttaa koulumaantieteen ja maantieteen tieteenalan välinen kuilu, joka johtuu siitä, ettei koulussa opetettavaan maantieteeseen ole tullut riittävästi päivityksiä maantieteen tutkimuksesta. Koulumaantiede on jäänyt maantieteen tieteenalasta jälkeen ja se näkyy maantieteen opetussuunnitelmissa luonnonmaantieteen aiheiden korostettuna runsautena ja kulttuurimaantieteen aiheiden niukkuutena. Tutkimuksessa pyritään myös selvittämään, näyttäytyykö maantieteiden välinen kuilu maantieteen opiskelijoille. Tutkimusmenetelmänä käytettiin puolistrukturoitua kyselylomaketta, joka toteutettiin ennen-jälkeen -asetelmana lukuvuoden 2016–2017 alussa ja lopussa Oulun yliopistossa. Kyselyjen avulla kerätty laadullinen aineisto analysoitiin induktiivisella sisällönanalyysillä ja määrällinen aineisto tilastollisia menetelmiä käyttäen. Tutkimustulosten mukaan opiskelijat olivat menestyneet maantieteen lukio-opinnoissa ja heidän maantiedekäsityksensä oli ennen maantieteen yliopisto-opintojen aloittamista hyvin samankaltainen lukion maantieteen opetussuunnitelman kanssa. Heidän maantiedekäsityksensä sisälsi asioita, jotka eivät kuulu maantieteen tieteenalan sisältöihin. Tämä johtuu siitä, että nämä sisällöt kuuluvat osaksi lukion maantieteen opetusta. Opiskelijoiden oman näkemyksen mukaan heidän maantiedekäsityksensä oli muuttunut merkittävästi maantieteen yliopisto-opintojen aikana, mikä ei kuitenkaan näy selkeästi kahden kyselyn avulla kerättyjä aineistoja vertailemalla. Tutkimustulokset osoittavat, ettei lukion maantiede ole opettanut maantieteellistä näkökulmaa, josta asioita tarkastellaan. Opetussisällöissä on parantamisen varaa etenkin kulttuurimaantieteen aiheiden osalta, sillä tapaustutkimuksen kohteena olevat opiskelijat kokivat juuri kulttuurimaantieteen eroavan lukiossa opitusta. Luonnonmaantieteen sisällöt osattiin hyvin, mutta niihin oli sekoittunut paljon aiheita, jotka eivät kuulu maantieteen tieteenalaan.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

3

Korpinen, K. P. (Kalle-Pekka). "Projektinhallinan video yliopisto-opetuksessa." Master's thesis, University of Oulu, 2014. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201405241497.

Full text

Abstract:

Tutkielman tavoitteena oli selvittää millainen video auttaa yliopisto-opiskelijaa ymmärtämään projektinhallinnan keskeisten osa-alueiden tärkeyden? Tämä tutkielma toteutettiin kyselytutkimuksena, jota täydennettiin teemahaastatteluilla. Lähtökohtana kyselylle oli projektiryhmän tuotos syksyn 2012 Projekti II kurssilla. Projektiryhmä tuotti projektityöskentelyä kuvaavan videon Big Things Have Small Beginnings, joka otettiin käyttöön osaksi kyseisen kurssin opiskelumateriaalia. Tämän myötä tuli esille halu selvittää kuinka opiskelijat kokevat kyseisen videotuotoksen opiskelumateriaalina: kuinka projektinhallinnan video on auttanut ymmärtämään eri projektihallinnan osa-alueita? Tässä tutkimuksessa kyselytutkimuksella evaluoitiin projektinhallinnan videota, joka on osa Oulun yliopiston Tietojenkäsittelytieteidenlaitoksen Projekti II kurssin opetusmateriaalia. Videon ymmärrettävyyttä testattiin tutkimuksessa suoritetuilla kyselyillä. Vastaajat kyselyissä olivat Tietojenkäsittelytieteidenlaitoksen Projekti II kurssin opiskelijoita. Vastausten perusteella voidaan arvioida, että videon avulla opiskelijat olivat ymmärtäneet eri projektinhallintaa osa-alueet pääosin todella positiivisesti. Voidaan myös arvioida, että videota pidettiin opettavaisena ja sitä oli pidetty hyvänä lisänä aloitusluennolle. Tutkimuksen merkittävyydestä voidaan todeta, että opiskelijoiden tuotos on otettu osaksi yliopisto-opetuksen opetusmateriaalia. Hyvä palaute videosta opetusmateriaalina voi edesauttaa opiskelijavetoisten materiaalien tuottamista yliopisto-opetuksessa jatkossakin. Haasteena tässä tutkielmassa on ollut löytää vastaavia tutkimuksia, kuin tämä tutkielma on. Näin ollen tässä tutkielmassa on keskitytty yleisimmin multimediamateriaaleihin ja keskittyen lisäksi erityisesti videomateriaaleihin. Myös huumori on tuotu esille johtuen tuotetun videon humoristisesta luonteesta.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

4

Hylkilä, K. (Krista). "Kirjallisuuskatsaus yliopisto-opiskelijoiden yleisimmistä mielenterveysongelmista." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805091680.

Full text

Abstract:

Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, mitkä ovat yliopisto-opiskelijoiden yleisimpiä mielenterveysongelmia ja mitkä tekijät vaikuttavat mielenterveysongelmien ilmaantuvuuteen. Tutkimuksen tavoitteena oli tuottaa ajankohtaista tietoa yleisimmistä mielenterveysongelmista, joita yliopisto-opintojen aikana ilmenee ja selvittää vaikuttavia tekijöitä mielenterveysongelmien ilmenemiseen. Kirjallisuuskatsauksen tiedonhaku tehtiin neljään eri tietokantaan; Medic, Scopus sekä CINAHL ja yksi haku tehtiin manuaalisesti. Varsinaiseen katsaukseen valikoitui neljä alkuperäistutkimusta, jotka täyttivät asetetut sisäänotto- ja poissulkukriteerit. Tämän kirjallisuuskatsauksen mukaan yleisimmin esille nousseet mielenterveysongelmat ovat masennus, ahdistuneisuushäiriöt, stressi sekä uniongelmat. Muita mielenterveysongelmia oli harvemmin tutkittu yliopisto-opiskelijoilla. Mielenterveysongelmien ilmaantuvuuteen vaikuttavia tekijöitä kirjallisuuskatsauksen mukaan ovat sukupuoli, ikä, vanhempien tausta, opintojen kesto ja opintojen ala. Kirjallisuuskatsauksen tuloksia voidaan hyödyntää psyykkisten oireiden ennaltaehkäisyssä ja yliopiston terveyspalveluiden kehittämisessä.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

5

Koivisto, M. (Markku). "Saavutustavoitteiden yhteys akateemiseen viivyttelyyn yliopisto-opiskelijoilla." Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201803131351.

Full text

Abstract:

Tiivistelmä Saavutustavoitteilla tarkoitetaan neljää erilaista päämäärätyyppiä, joita ihmiset pyrkivät toiminnoillaan saavuttamaan. Nämä tavoitteet jaetaan nelikentän muotoon. Ensimmäinen puoli nelikentästä erottaa tavoitteet sen mukaan tavoitteleeko henkilö syvällisempää ymmärrystä ja asian hallintaa, vai pelkästään normatiivisten standardien suhteen verrattavaa menestystä. Toinen nelikentän puoli erottelee puolestaan sen pyrkiikö henkilö tavoittelemaan hyvää tulosta, vai välttelemään huonoa tulosta. Akateemisella viivyttelyllä puolestaan tarkoitetaan pakollisten tai tärkeiden toimintojen, kuten tenttiin lukemisen tai esseen kirjoittamisen siirtämistä myöhemmäksi, vaikka tästä siirtämisestä tiedetään olevan negatiivisia seurauksia. Akateemisen viivyttelyn tiedetään olevan hyvin yleinen ilmiö. Tutkimustuloksesta riippuen 30–60 % opiskelijoista viivyttelee opintoihinsa liittyvissä tehtävissä, kuten tenttiin lukemisessa tai esseen kirjoittamisessa. Lisäksi sen tiedetään olevan yhteydessä heikompaan hyvinvointiin ja heikompaan akateemiseen suoriutumiseen. Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tutkia saavutustavoitteiden ja akateemisen viivyttelyn välistä yhteyttä yliopisto-opiskelijoilla. Tutkimukseen osallistui 249 opiskelijaa suomalaisesta yliopistosta. Osallistujista 81,1 % (n=202) oli naisia ja 18,9 % (n=47) oli miehiä. Osallistujat vastasivat kyselylomakkeisiin sekä saavutustavoitteista, että viivyttelystä. Saavutustavoitteita mitattiin Elliotin ja McGregorin 12-osaisella mittarilla (The Achievement Goal Questionnaire) ja viivyttelyä Tuckmanin 16-osaisella viivyttelymittarilla (Tuckman Procrastination Scale). Regressioanalyysin tulokset osoittavat sekä hallitsemattomuuden välttelyn (p<0,001) että suoriutumattomuuden välttelyn (p<0,01) olevan yhteydessä lisääntyneeseen viivyttelyyn. Kumpikaan tavoittelusuuntauksista ei ollut yhteydessä viivyttelyyn. Tulokset poikkeavat selkeästi sekä Pohjois-Amerikassa, että Kauko-Idässä tehdyistä aiemmista tutkimuksista. Ristiriidat aiempien tutkimustulosten kanssa herättävät kysymyksiä siitä, miten paljon saavutustavoitteiden yhteys akateemiseen viivyttelyyn on sidoksissa mm. tutkimusjoukon kulttuuriseen taustaan, sekä akateemisten tehtävien haastavuuteen ja mielekkyyteen.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

6

Kautto, V. (Vesa). "Tieteellisen kirjallisuuden arvioinnin ohjaus yliopisto-opetuksessa:neljän tieteenalan tarkastelu." Doctoral thesis, University of Oulu, 2004. http://urn.fi/urn:isbn:9514274725.

Full text

Abstract:

Abstract This research seeks to answer the following questions: In which contexts are Finnish undergraduate university students taught to evaluate research literature? What kind of teaching is given? What kind of evaluation criteria are the students encouraged to use? The theoretical framework is based on Tony Becher's model of the cognitive and social features of academic disciplines and the differences among them, which he presented in his book Academic Tribes and Territories in 1989. Accordingly, the study examines what are the major features of the disciplines in question and analyses whether these features explain the way evaluation is taught. The study is based on a qualitative approach. The empirical material was gathered by interviewing 18 university lecturers and 14 students from the universities of Helsinki and Tampere in spring 2001. The interviewees represented Physics (University of Helsinki), Medicine, Social Policy and Social Work and Literary Studies. In addition, a content analysis of ten Finnish master's thesis handbooks published between 1995–2003 was carried out. Medicine demonstrated the most extensive and planned approach to the teaching of evaluation. In other disciplines, teaching was dependent on the interest of the individual lecturers. In Material Physics and in Applied Physics, students had to carry out extensive analysis and evaluation of articles. Some article analysis was carried out also in Social Policy and Social Work and Literary Studies. The evaluation criteria for the literature were most explicit in Physics and Medicine. In Physics, lecturers advised students to focus on approach, experimental methods and results, in Medicine on approach, research methodology, material and the strength of the evidence. In Social Policy and Social Work, methodology and different schools of thought played a significant role in evaluation. Schools of thought were also important in Literary Studies. In the different disciplines, the views on the criteria predicting the quality of publications varied
Tiivistelmä Tutkimuksessa etsitään vastauksia seuraaviin kysymyksiin: Missä yhteyksissä tieteellisen kirjallisuuden arviointia opetetaan perustutkintokoulutuksessa suomalaisessa yliopistossa? Millä tavoin opetusta annetaan? Millaisia kirjallisuuden arvioinnin kriteerejä kehotetaan käyttämään? Tutkimuksen teoreettinen kehys on monitieteinen. Keskeisin aines on Tony Becherin kirjassaan Academic tribes and territories (1989) esittämä malli tieteenalojen kognitiivisista ja sosiaalisista piirteistä ja niiden eroavuuksista. Tämän mukaisesti selvitetään, mitkä ovat tarkasteltujen tieteenalojen keskeiset ominaisuudet ja selittävätkö nämä ominaisuudet arvioinnin ohjauksen luonnetta ja tieteenalakohtaisia eroja. Lähestymistapa on laadullinen. Empiirinen aineisto koottiin haastattelemalla 18 yliopisto-opettajaa ja 14 opiskelijaa Helsingin ja Tampereen yliopistoissa keväällä 2001. Haastatellut edustivat fysiikkaa (Helsingin yliopisto), lääketiedettä, sosiaalipolitiikkaa ja sosiaalityötä sekä kirjallisuudentutkimusta. Haastatteluja täydensi sisällönanalyysi kymmenestä suomenkielisestä tutkielmanteon oppaasta, jotka olivat ilmestyneet vuosina 1995–2003. Tampereen yliopiston lääketieteellisessä tiedekunnassa oli käytössä ongelmaperustainen opetusmenetelmä, muilla aloilla annettiin perinteistä luentoihin, harjoituksiin ja kirjallisuuden tenttimiseen painottunutta opetusta. Yhteisesti suunniteltua ja laajinta tieteellisen kirjallisuuden arvioinnin opetus oli lääketieteessä. Muilla tieteenaloilla ohjaus perustui yksittäisten opettajien harrastuneisuuteen. Materiaalifysiikassa ja sovelletussa fysiikassa opiskelijat harjoittelivat arviointia analysoimalla runsaasti artikkeleita. Jossain määrin artikkelien analysointia esiintyi myös sosiaalitieteissä ja kirjallisuudentutkimuksessa. Kirjallisuuden arviointikriteerit olivat selkeimmät fysiikassa ja lääketieteessä. Opettajat kehottivat opiskelijoita kiinnittämään fysiikassa huomiota menetelmään, koeasetelmaan ja tuloksiin, lääketieteessä tutkimusasetelmaan, menetelmään, aineistoon ja näytön riittävyyteen. Sosiaalipolitiikassa ja sosiaalityössä evaluoinnin kannalta tärkeitä olivat tutkimusmenetelmät ja mihin tutkimusperinteeseen julkaisu kuului. Koulukunta oli tärkeä myös kirjallisuudentutkimuksessa. Käsitykset julkaisun laatua ennustavista kriteereistä vaihtelivat, kuitenkin esimerkiksi lehden tasoa pidettiin yleisesti laadun takeena. Käsitys käyttökelpoisen kirjallisuuden iästä vaihteli aloittain. Tutkimus osoittaa, että tieteenalojen peruspiirteet vaikuttivat arvioinnin ohjauksen luonteeseen ja arviointikriteereihin. Toisaalta on havaittavissa paikallisten perinteiden vaikutusta

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

7

Hilke, H. (Hannes). "Yliopisto Venäjän painostuksen alla:Edvard Hjelt rehtorina Keisarillisessa Aleksanterin Yliopistossa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201605251954.

Full text

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

8

Kauppi, S. (Suvi). "Yliopisto-opiskelijoiden tuen tarve ja tukipalveluihin hakeutuminen perusteltuna toimintana." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201709062826.

Full text

Abstract:

Yliopisto-opiskelijat eivät usein hae ohjausta, mutta kokevat kuitenkin tarvitsevansa sitä. Korkeakouluohjauksen yksi paradokseista onkin sanottu olevan opiskelijoiden tuen hyödyntämättömyys, vaikka tukea tarjotaan. Tukipalveluiden tarpeellisuutta saatetaan siten usein arvioida tukipalveluiden käytön ja asiakkaiden määrällä, mikä ei kuitenkaan kerro kaikkea tukipalveluiden tai tuen tarpeesta. Tukipalvelujen välttäminen voi vaikuttaa ohjaustoimijoiden kannalta siltä, ettei tukipalveluita tarvita, vaikka opiskelijoiden toiminnalle voi olla jokin muu perustelu. Tämän pro gradu -tutkielman tavoitteena on tarkastella Oulun yliopiston opiskelijoiden tukeen liittyviä subjektiivisia kokemuksia subjektitieteellisestä näkökulmasta. Tutkielmassa lähestyn opiskelijoiden omaa kantaa ja toiminnan perustelluisuutta tukipalveluihin hakeutumiseen ja tuen tarpeisiin liittyen hyödyntäen persoonalliseen osallisuuteen ja psykologiseen pääomaan liittyviä käsitteitä. Valitsemieni käsitteiden avulla tuotan tietoa, jota voidaan hyödyntää yliopiston ohjauksen kehittämisessä. Tutkielma on sosiokulttuurisen kasvatuspsykologian kulttuuri-historialliseen juonteeseen paikantuva laadullinen kyselytutkimus. Aineisto on kerätty Oulun yliopiston toisen vuosikurssin opiskelijoille kohdistetulla verkkokyselyllä. Kyselyyn vastasi 116 opiskelijaa. Kysely keskittyi sekä yleisesti ohjaustoimintaan, että psykologisen pääoman ulottuvuuksien tukemiseen Oulun yliopistossa, sillä tutkimusprosessin alussa tutkielman tavoite oli tarkastella opiskelijoiden kokemuksia psykologisen pääoman valossa. Myöhemmin tarkastelun kohteeksi valikoitui tuen tarpeet, tukipalveluihin hakeutuminen ja niihin liittyvät toimintaperusteet ja oma kanta näiden vastatessa parhaiten tutkielmani tavoitteita. Olen lähestynyt opiskelijoiden kokemuksia tavalla, jota voidaan kuvata deskriptiivisellä käymisellä opiskelijoiden elämisen näyttämöille. Persoonallista osallisuutta olen jäsentänyt tutkimuksessa perustelumalleilla. Perustelumallien joukkoa on jäsennetty Grounded theory -menetelmän avulla kokonaiskuvan luomista varten. Tuloksena on kategoriamalli, joka sisältää 18 alakategoriaa, 4 välikategoriaa ja näitä kaikkia yhdistävä kategoria ”Opiskelun tuki opiskelijan näkökulmasta”. Neljästä välikategoriasta hahmottuu kolme kokonaisuutta, jotka kuvaavat opiskelijoiden toiminnan perustelluisuutta ja omaa kantaa liittyen tukipalveluihin hakeutumiseen, tuen tarpeisiin ja tulevaisuususkon tukemiseen. Tutkimuksen luotettavuuden arvioinnissa olen käyttänyt ”Kokemus psykologisena kohteena” -teoksessa (1995) esitettyjä kriteereitä kokemuksen tutkimukselle. Tutkimuksen tulokset ovat potentiaalisesti yleistettävissä kaikkialla, missä tutkimuksen kuvaamat olosuhteet ovat vastaavanlaiset. Parhaiten tuloksista hyötynee tutkimusympäristönä toiminut Oulun yliopisto.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

9

Seikkula, M. (Marika). "Yliopisto-opiskelijoiden tietotyötaitojen oppiminen kohteellisen työskentelyn avulla kandidaattivaiheen kursseilla." Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905252143.

Full text

Abstract:

Tiivistelmä. Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella yliopisto-opiskelijoiden tietotyötaitojen oppimista kandidaattivaiheen kursseilla. Tietotyötaidoilla tarkoitetaan yleisiä taitoja, joita ihminen tarvitsee työelämän lisäksi erilaisissa tilanteissa, missä ratkaistaan avoimia ongelmia yhteistyössä. Oppimista tarkastellaan tässä tutkimuksessa kohteellisen työskentelyn avulla. Kohteellisen työskentelyn taustalla on tiedonluomismetaforan (Paavola & Hakkarainen 2005) näkemys oppimisesta. Tiedonluomismetafora korostaa yksilöoppimisen ja yhteisöllisen oppimisen lisäksi jonkin uuden konkreettisen tuotoksen ja uuden tiedon luomista osana oppimisprosessia. Tutkimuksen aineisto (N=401) on kerätty suomalaisesta yliopistosta ja se koostuu kandidaattivaiheen opiskelijoista oikeus- ja kasvatustieteen kursseilta. Aineisto on kerätty tietokäytäntökyselyä (Muukkonen et al. 2017) käyttäen ja tutkimus toteutettiin monimenetelmällisenä tutkimuksena. Tutkimuksessa haluttiin selvittää, mitä tietotyötaitoja opiskelijat itse arvioivat oppineensa, työkokemuksen merkitystä tietotyötaitojen oppimiselle ja opiskelijoiden oma näkemys opiskelusta, joka sisälsi kohteellista työskentelyä. Tutkimuksen tulokset osoittavat, että oikeus- ja kasvatustieteen opiskelijoiden tietotyötaitojen oppimisessa on löydettävissä eroavaisuuksia. Eroja voi selittää esimerkiksi kurssien erilaiset työskentelytavat ja arviointi. Työkokemuksen osalta ero kaikkien opiskelijoiden välillä on merkittävä mittarin kohdalla, joka mittaa monialaista yhteistyötä. Opiskelijat kokivat positiivisimmaksi asiaksi kursseilla yhteistyön ja harmittavimmaksi epäselväksi jääneet tehtävänannot ja liian suuret ryhmäkoot tehokkaalle ryhmätyöskentelylle. Tutkimus tarjoaa uutta tietoa tietotyötaitojen oppimisesta oikeus- ja kasvatustieteen opiskelijoiden osalta. Työkokemuksen mahdollista merkitystä taitojen oppimiselle ei ole käsitelty aiemmissa tutkimuksissa. Tutkimus pyrkii selvittämään, mitä mieltä opiskelijat ovat kohteellista työskentelystä sisältävästä opetuksesta, joka voi auttaa tulevaisuudessa myös opetuksen kehittämisessä.University students’ learning of knowledge work competence with object-bound collaboration during bachelor’s degree courses. Abstract. The aim of this research is to study university students’ learning of knowledge work competence during bachelor’s degree courses. Knowledge work competence can be defined as general competence that people need in working life and in other situations where people need to solve open-ended problems in collaboration. Learning in this study is examined as object-bound collaboration. Object-bound collaboration is based on the knowledge creation metaphor (Paavola & Hakkarainen 2005) of learning. The knowledge creation metaphor emphasizes the creation of concrete objects in addition to individual learning and participation. In this research the data (N=401) was collected from a Finnish university and it consisted of bachelors degree students from law studies and educational sciences. Data was collected by using Collaborative Knowledge Practices questionnaire (Muukkonen et al. 2017) and the research was conducted as a mixed-method research. With the research questions the goal was to find out what competence the students self-assess that they learned during their courses, the possible effect of previous job experience for learning these skills and students’ own experiences of the courses and studying by object-bound collaboration. The results show that there were differences in learning of knowledge work competence between law students and educational science students. The differences can be explained for example with courses’ different methods for studying and evaluation. As far as job experience is concerned, the difference between students was statistically significant for scale that measured interdisciplinary collaboration and communication. Students found collaboration as the most positive quality of the course and the most distressing qualities were unclear instructions for the assignments and too large group sizes for effective collaboration. The research offers new information of learning of the knowledge work competence for law and educational science students. The possible effect of job experience hasn’t been researched before. Research also tries to find out how students feel about object-bound collaboration which can help develop this kind of teaching in the future.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

10

Vuopala, E. (Essi). "Onnistuneen yhteisöllisen verkko-oppimisen edellytykset:näkökulmina yliopisto-opiskelijoiden kokemukset ja verkkovuorovaikutus." Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2013. http://urn.fi/urn:isbn:9789526202259.

Full text

Abstract:

Abstract This study focuses on requirements of computer-supported collaborative learning (CSCL). The aim is to investigate the factors university students experience to promote or hinder collaborative learning. In addition the aim is to examine interactional features in successful collaborative learning situations and the effect of pedagogical scripts into the interaction. The theoretical approach is sosiocognitive, and the interactional processes are seen as a key mechanism fostering learning and knowledge construction. This thesis consisted of two empirical case studies, which were implemented in the context of international web courses. The first data consist of questionnaires, interviews, learning diaries and on-line discussions. The second data includes questionnaires and on-line discussions. The analysis combines qualitative and quantitative methods in order to create a comprehensive understanding of students’ experiences and interactional features in collaborative learning situations. There is plenty of research concerning CSCL, but the focus is seldom on students’ experiences. Also interactional processes in collaborative learning situations have been studied, but studies are often short-term studies conducted in laboratory settings. Recent research of CSCL has been concentrating on the effects of pedagogical scripts, but the results have been contradictory. This study supplements earlier studies by analysing the requirements for successful collaborative learning from the perspective of students’ experiences and interactional features during authentic and long-term web courses. The results indicated that students experienced fluent interaction, group-oriented learning task, studying skills and motivation as main factors promoting collaborative learning. Communication in foreign language and passive group members were experienced most significant hindering factors. Interaction in successful collaborative learning was most often group-related instead of task-related. Groups used a lot of effort in organizing their collaboration. Task-related discussion was commentative and questioning. However, theorybased knowledge was seldom presented. This study also indicated that learning tasks had more effect to different forms of ineraction than pedagogical scripts. The findings supports planning and implementation of collaborative learning
Tiivistelmä Väitöstutkimus tarkastelee tietokoneavusteisen yhteisöllisen oppimisen edellytyksiä. Tavoitteena on selvittää, mitkä tekijät yliopisto-opiskelijat kokevat yhteisöllistä oppimista edistäviksi ja vaikeuttaviksi. Lisäksi tavoitteena on selvittää vuorovaikutuksen muotoja onnistuneissa yhteisöllisen oppimisen tilanteissa sekä pedagogisten skriptien vaikutusta vuorovaikutukseen. Teoreettisesti tutkimus pohjautuu sosiokognitiiviseen näkemykseen oppimisesta, jolloin korostetaan vuorovaikutuksen merkitystä tiedon rakentamiseen. Tutkimus koostuu kahdesta tapaustutkimuksesta, jotka on toteutettu kansainvälisten verkkokurssien konteksteissa. Ensimmäisen tapaustutkimuksen aineisto koostuu kyselylomakkeista, haastatteluista, päiväkirjoista ja verkko-oppimisympäristön keskusteluviesteistä. Toisen tapaustutkimuksen aineisto sisältää kyselylomake- ja verkkokeskusteluaineiston. Aineiston analyysissa on yhdistetty sekä laadullisia että määrällisiä menetelmiä. Vaikka tietokoneavusteista yhteisöllistä oppimista on tutkittu paljon, analyysin kohteena ovat harvemmin olleet oppijoiden kokemukset. Myös yhteisöllisiä vuorovaikutusprosesseja on tutkittu aiemmin, mutta tutkimukset on toteutettu usein lyhytkestoisina laboratoriotutkimuksina. Viimeaikaisissa tutkimuksissa on analysoitu pedagogisten skriptien vaikutusta vuorovaikutukseen, mutta tulokset skriptien hyödyistä ovat osin ristiriitaisia. Tämä tutkimus täydentää aikaisempia tutkimuksia analysoimalla yhteisöllisen oppimisen edellytyksiä autenttisten ja pidempikestoisten verkkokurssien aikana. Tutkimuksen tulokset osoittavat yhteisöllistä oppimista edistäviksi tekijöiksi sujuvan vuorovaikutuksen, yhteistä ponnistelua vaativan oppimistehtävän, opiskelutaidot ja motivaation. Vaikeuttavia tekijöitä puolestaan ovat viestinnän haasteet vieraalla kielellä opiskeltaessa sekä passiiviset ryhmän jäsenet. Vuorovaikutus onnistuneissa yhteisöllisen oppimisen tilanteissa oli useammin ryhmään kuin sisältöön keskittyvää. Ryhmät käyttivät paljon aikaa yhteisen työskentelyn organisointiin. Sisältöön liittyvä keskustelu oli kommentoivaa ja kysymyksiä esittävää. Teoriaperustaisen tiedon esiin tuomien oli kuitenkin harvinaista. Tulokset osoittavat myös oppimistehtävän voivan vaikuttaa pedagogisia skriptejä enemmän vuorovaikutukseen. Tämän tutkimuksen tulokset tukevat käytännössä yhteisöllisten oppimistilanteiden suunnittelua ja toteutusta

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

11

Pesola, A. (Antti). "Sosialistinen Suomi, demokraattinen yliopisto ja maailmanrauha:kansandemokraattiset opiskelijajärjestöt Oulun yliopistossa 1964–1990." Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201504231417.

Full text

Abstract:

Tein Pro Graduni Oulun Sosialistisista Opiskelijoista (OSO) ja siitä kymmeneksi vuodeksi eronneesta Oulun Marxilaisista Opiskelijoista (OuMO). Nämä kaksi poliittista järjestöä edustivat ylioppilassosialismia Oulussa vuosina 1964–1990. OSO perustettiin kansandemokraattisen liikkeen osaksi. Se myös mielsi itsensä osaksi pitkää työväenliikkeen traditiota. Tämä tarkoitti, että tutkimukseni kohteella oli selkeät poliittisen järjestön elementit kasassa jo perustettaessa, mikä tarkoitti lähestymistapaa yhteiskuntaan, tulevaisuuden tavoitteita ja keinoja tavoitteisiin pääsemiseksi. Päälähteinä käytin OSO:n ja OuMO:n arkistomateriaalia, joista informatiivisimmat olivat jäsenkirjeet, kokousten pöytäkirjat sekä toimintasuunnitelmat ja -kertomukset. Lisäksi olennaisia lähteitä olivat erilaiset julkaisut, kannanotot ja oppimateriaalit. Kirjallisen materiaalin lisäksi haastattelin järjestöjen viittä eri entistä jäsentä. Näiden tarkoitus oli tukea kirjallisista lähteistä tehtyjä havaintoja, ja paikata tiettyjä aukkokohtia tapahtumahistoriassa. Yhtään varsinaista tutkimustulosta en perusta pelkkiin haastatteluihin, joten niiden rooli lähteinä oli sekundaarinen. Tutkimukseni tarkoitus oli tuottaa aatehistoriallinen tekstianalyysi OSO:n ja OuMO:n maailmankuvasta, ja selittää mitä ne järjestöinä olivat. Lisäksi pidän tärkeänä heidän tulkintaansa ympäröivästä maailmasta, vaikka se ei varsinainen kohde olekaan. Yritän myös löytää syitä heidän katsantokannalleen, ja selvittää heidän keinonsa maailman muuttamiseen kohti tavoitteitaan. Ilmiöinä sosialismi ja kommunismi liittyvät oleellisesti tutkimukseeni, mutta käsittelen näitä nimenomaan kyseisten järjestöjen kertomana. OSO kasvoi lukumääräisesti isoksi järjestöksi lyhyessä ajassa 1960- ja 70-lukujen vaihteessa. Alkuvuosien varsin löyhä SKDL-vetoinen järjestö liitti itsensä tiukasti osaksi kommunistista nuorisoliikettä ja SKP:tä. Siellä velloneiden osapuoliriitojen seurauksena OuMO erosi OSO:sta vuonna 1973 ja seurasi orjallisesti SKP:n sinisalolaista vähemmistöfraktiota, kun OSO pysyi selvästi saarislaisen enemmistön puolella. Ylioppilassosialismin aktiivisinta aikaa sävyttää tiukat osapuoliriidat, joissa suurin vihollinen ei ollutkaan porvari, vaan se löytyi oman liikkeen sisältä. Ideologisesti molempien marxismi-leninismi oli yllättävän samankaltainen. Riidan aiheet löytyivätkin pienistä käsite-eroista sekä suhtautumisesta Neuvostoliittoon. SKP:n tavoin OSO ja OuMO mielsivät itsensä 1970-luvulla edelleen vallankumouksellisiksi liikkeiksi, ja varsinkin vähemmistön puolella kiistanalaisesta ”proletariaatin diktatuuri” -käsitteestä ei haluttu luopua. Tästä huolimatta tutkimukseni osoittaa selvästi kuinka voimakkaasti kommunistinen liike oli integroitunut suomalaiseen yhteiskuntaan ja omaksunut vahvat parlamentaariset keinot omien tavoitteidensa saavuttamiseksi.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

12

Pitkälä, E. (Emilia). "Yliopisto-opiskelijoiden kokemuksia sosiaalisesta tuesta ja sosiaalisesta kuormituksesta masennuksesta kuntoutumisen aikana." Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201811303187.

Full text

Abstract:

Opiskelijoiden mielenterveysongelmat ovat lisääntyneet viime vuosikymmeninä, ja masennus on yksi yleisin opiskelijoiden mielenterveysongelma. Masennuksesta kuntoutuminen on usein haastava elämänvaihe ja kytkeytyy monella tavalla ihmissuhteisiin. Tutkimuksessa selvitettiin haastattelututkimuksena kuuden Oulun yliopiston perustutkinto-opiskelijan kokemuksia sosiaalisesta tuesta ja kuormituksesta masennuksesta kuntoutumisen aikana. Tutkimuksessa saatiin tärkeää tietoa siitä, mitä masennuksesta kuntoutuvan yliopisto-opiskelijan eri sosiaalisissa verkostoissa voidaan huomioida, jotta kuntoutumista voidaan tukea asianmukaisesti. Aineisto analysoitiin sisällönanalyysilla. Analyysi eteni siten, että haastatteluista muodostettiin pelkistettyjä ilmauksia, jotka voitiin erotella ryhmittäin ammattiapuun, opintoihin, perheeseen, ystäviin, parisuhteeseen, vertaisryhmään, Kelaan, muuhun sekä omaan sosiaaliseen tukeen muille ihmisille. Ryhmien sisällä pelkistetyt ilmaukset eriteltiin sosiaalisen tuen ja sosiaalisen kuormituksen kokemuksiin. Pelkistetyt ilmaukset yhdistettiin ryhmissä alaluokkiin ja yläluokkiin tarvittaessa aineiston vaatimalla tavalla. Sosiaaliset ryhmät yhdistävä luokka oli lopulta korkeakouluopiskelijoiden sosiaalisen tuen ja kuormituksen kokemukset. Tutkimuksen luotettavuus on varmistettu perustelemalla tutkimuksessa tehdyt valinnat mahdollisimman läpinäkyvästi. Tutkimushaastatteluissa pyrittiin esittämään kysymykset avoimesti ja selkeästi ja edettiin sen mukaan, mitä haastateltava toi esille antamatta tutkijan oletusten tai mielipiteiden ohjata haastattelua. Myös analyysivaiheessa varmistettiin, että analyysi vastasi aidosti haastattelujen sisältöä. Analyysin kulku on havainnollistettu työssä vaihe vaiheelta. Haastattelututkimuksen yleistettävyyttä voidaan arvioida esimerkiksi sen perusteella, vastaavatko tulokset vastaavia arkipäivän tilanteita. Moni masennuksesta kuntoutuva, niin opiskelija kuin muussakin roolissa oleva, voi löytää tutkimuksesta monia yhtymäkohtia omaan elämäänsä sosiaalisen tuen ja kuormituksen kokemuksiin liittyen.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

13

Limingoja, V. (Veera). "Yliopistokirjaston päivittäminen vastaamaan oppimisen uusia tarpeita:kahden esimerkin kautta hankesuunnitelmasta toteutukseen: Oulun yliopisto ja Oulun normaalikoulu Koskela." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201606012072.

Full text

Abstract:

Parhaimmillaan arkkitehtuuri tukee ihmisen kasvua ja kehitystä. Diplomityössäni olen pyrkinyt luomaan toimivaa, nykysuuntausten mukaista kirjastoympäristöä. Tavoitteenani on ollut luoda tila joka optimoi luovuutta ja kasvua. Diplomityöni, Yliopistokirjaston päivittäminen vastaamaan oppimisen uusia tarpeita — Kahden esimerkin kautta hankesuunnitelmasta toteutukseen: Oulun yliopisto ja Oulun normaalikoulu Koskela, keskittyy oppilaitoksissa sijaitsevien kirjastojen erityistarpeisiin. Kuitenkin työtä tehdessäni olen perehtynyt kirjastoarkkitehtuurin ja yleisesti työympäristön muutoksiin. Mielestäni jo alakoulusta lähtien on hyvä harjoittaa taitoja, joita tulemme tarvitsemaan koko loppuelämämme. Sosiaalisten- ja ryhmätyötaitojen kehittymistä voidaan tukea koulun fyysisellä ympäristöllä. Kirjasto on luonteva paikka erilaisten työskentelymuotojen omaksumiseen. Työni tekeminen on ollut prosessi. Sen alussa tutustuin uusimman kirjastoarkkitehtuurin suuntauksiin ja kuulin paljon myös kirjastoissa työskentelevien tämänhetkisiä toiveita. Vierailin useissa tiede- ja koulukirjastoissa sekä erilaisissa oppimiskeskuksissa. Perehdyin aiheeseen myös artikkelien ja julkaisujen kautta. Varsinaisen suunnittelutyön pohjana ovat olleet käyttäjien toiveet ja oppimani tieto nykytarpeista. Työn edetessä olen esitellyt suunnitelmiani käyttäjille, ja olen ollut mukana muokkaamassa tai muokannut niitä eteenpäin saatujen kommenttien mukaan. Diplomityössäni esittelen Oulun yliopiston pääkirjasto, Tiedekirjasto Pegasukseen tekemäni suunnitelman, jota apuna käyttäen Arkkitehtitoimisto Kanttia2 laati toteutussuunnitelmat. Esittelen myös Oulun normaalikoulu Koskelan koulukirjaston uudistukseen tekemäni suunnitelmat luonnosvaiheesta toteutukseen. Molemmat kirjastouudistukset ovat valmistuneet ja oppilaiden aktiivisessa käytössä
Architecture at it’s best allows people to grow and develop. In my master’s thesis I have aimed to create functional and up to date library spaces, with my goal being to design an environment that supports creativity and the development of young people. My master’s thesis, Renewing university library to answer now a days needs — Introducing two examples from scheme to realisation: University of Oulu and Oulu University Teacher Training School Koskela, is focused on the needs of libraries that are supporting learning. However, in my thesis I have studied library architecture as well as the general development of working spaces, with the opinion that primary school is the best place to start practicing essential life skills. The physical environment of the school can support the development of social and group skills, and the library is central to the growth of these abilities. At the start of my thesis I became familiar with ongoing trends of library architecture, visiting several research and school libraries as well as different kinds of learning centres. I heard about the needs of modern libraries from those who worked there and the realisation of my work is based on these user needs and the information I collected. It was during the design process that I presented my designs to the users, developing them further based on the feedback received. This thesis, from initial sketches to the final execution, demonstrates my designs for the renewals of the Pegasus Library and the library of the Koskela Teacher Training School, each situated in the University of Oulu, with my designs of the Pegasus Library having influenced the executive plans of the Architectural office Kanttia2. Both renovations have been completed and the libraries are in active use

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

14

Kaasila, A. (Antti). "Matematiikkaa ja fysiikkaa opiskelemaan valittujen ainevalinnoista ja arvosanoista yo-kirjoituksissa sekä sitoutumisesta näiden alojen yliopisto-opintoihin." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201711243161.

Full text

Abstract:

Opetus- ja kulttuuriministeriö esitti vuonna 2016, että korkeakoulujen opiskelijavalinnoissa tulisi hyödyntää enemmän ylioppilaskirjoitusten tuloksia. Oulun yliopiston monitieteinen AVAIN-tutkimusyhteisö on tutkinut ylioppilaskirjoitusten ainevalintoja sekä niiden merkitystä valintaperusteissa. Tämä tutkielma on osa AVAIN-yhteisön tutkimuksia, keskittyen yliopistoihin matematiikkaa ja fysiikkaa opiskelemaan valittuihin opiskelijoihin. Tutkimus perustui vuosina 2006–2016 ja vuoden 2017 tammikuussa Suomen yliopistoissa matematiikan ja fysiikan aloille myönnettyihin alempien korkeakoulututkintojen opiskeluoikeuksiin ja niihin liittyviin henkilötietoihin, jotka oli yhdistetty tietoihin ylioppilaskirjoituksista. Tutkimusta taustoitettiin käymällä läpi valintakoeuudistuksen sisältö, selvittämällä ylioppilaskirjoitusten suhdetta opiskelijavalintoihin, tarkastelemalla siirtymää lukiosta yliopistoon sekä luomalla katsaus opintojen keskeyttämiseen liittyvään teoriaan ja tilastoihin. Aineistosta selvitettiin matematiikan ja fysiikan aloille opiskelemaan hyväksyttyjen ainevalintoja ja -yhdistelmiä sekä arvosanajakaumia ylioppilaskirjoituksissa. Lisäksi selvitettiin opiskelupaikan vastaanottaneiden osuudet hyväksytyistä opiskelijoista sekä kandidaatintutkinnon neljässä vuodessa suorittaneiden osuudet paikan vastaanottaneista. Lopuksi tarkasteltiin, miten LuK-tutkinnon suorittaneiden osuudet muuttuivat opiskeluvuosien edetessä sekä kuinka hyvin ylioppilaskirjoitusten arvosanat ennustivat tutkinnon suorittamista. Tutkimuksen perusteella matematiikkaa ja fysiikkaa opiskelemaan hyväksyttyjen ainevalinnoissa ja arvosanoissa oli eroja. Matematiikkaa opiskelemaan hyväksytyt kirjoittivat useammin kieliä ja menestyivät paremmin pitkässä matematiikassa. Fysiikkaa opiskelemaan hyväksytyt kirjoittivat useammin LUMA-aineita ja menestyivät paremmin fysiikassa. Erot sukupuolten välillä olivat suuremmat kuin alojen välillä. Naiset kirjoittivat miehiä useammin kieliä, mutta pitkän englannin miehet kirjoittivat useammin. LUMA-aineista naiset kirjoittivat biologian miehiä useammin, mutta kemiassa tilanne oli toisin päin. Naiset suoriutuivat paremmin äidinkielessä ja ruotsissa, miehet pitkässä matematiikassa, fysiikassa, kemiassa ja pitkässä englannissa. Opiskelupaikasta luopui kummallakin alalla noin 10 % hyväksytyistä opiskelijoista. LuK-tutkinnon neljässä vuodessa suorittaneiden osuudet vaihtelivat paljon alojen, sukupuolten ja opintojen aloitusvuosien kesken (7–17 %). Kuitenkin vuonna 2011 ja sen jälkeen aloittaneissa osuudet kasvoivat. Pitemmällä aikavälillä tutkinnon suorittaneita oli noin kolmasosa molemmilla aloilla. Tutkinnon suorittamisajassa tai suorittaneiden osuuksissa ei ollut alojen välillä merkittäviä eroja. Pitkän matematiikan ja fysiikan arvosanoilla oli kummallakin alalla selvä yhteys tutkinnon suorittamiseen. Tutkinnon suorittaneiden osuudet olivat sitä suuremmat, mitä parempi arvosana näissä aineissa oli.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

15

Marostenmäki, N. (Niina). "Oulu Entrepreneurship Societyn toiminnassa mukana olleiden yliopisto-opiskelijoiden käsityksiä omista yrittäjyysvalmiuksistaan sekä niiden edistymiseen vaikuttaneista tekijöistä." Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201811303178.

Full text

Abstract:

Tutkimuksen tarkoituksena oli tarkastella yrittäjyyteen fokusoituneen opiskelijayhteisö Oulu Entrepreneurship Societyn (OuluES) toiminnassa mukana olleiden yliopisto-opiskelijoiden käsityksiä omista yrittäjyysvalmiuksistaan sekä niistä tekijöistä, joiden he ovat OuluES-toiminnassa kokeneet edistäneen omien yrittäjyysvalmiuksiensa muodostumista. Yrittäjyysvalmiuksia tarkasteltiin kolmen osa-alueen kautta, joita olivat asenne, tiedot sekä taidot. Osana yrittäjyysvalmiuksia tarkasteltiin myös tutkittavien yrittäjyysintentioita, jossa teoreettisena viitekehyksenä toimivat Icek Ajzenin suunnitellun toiminnan teoria sekä Banduran minäpystyvyys. Tutkimus toteutettiin laadullisena tutkimuksena, jonka aineisto koostuu viiden OuluES-toiminnassa mukana olleen yliopisto-opiskelijan yksilöhaastattelusta. Aineisto kerättiin alkukesästä 2018 puolistrukturoidulla teemahaastattelulla ja aineisto analysoitiin teoriaohjaavan sisällönanalyysin keinoin. Yrittäjyysvalmiudet painottuivat asenteellisiin sekä taidollisiin valmiuksiin, jotka tutkittavien osalta olivat hyvällä pohjalla. Tiedolliset valmiudet sen sijaan olivat heikommalla tasolla, jota tutkittavat itse eivät kuitenkaan kokeneet ongelmallisena. Yrittäjyysintentioiden osalta kaikki tutkittavat asennoituivat yrittäjyyteen myönteisesti ja myös näkivät ulkoisen yrittäjyyden olevan itselleen mahdollinen vaihtoehto. OuluES-toiminnan osalta tulokset osoittivat yrittäjyysvalmiuksia edistäviä tekijöitä olevan neljä, joita olivat tapahtumat, tunnelma ja ilmapiiri, käytännön työskentely sekä yhteisö. Toiminnan seurauksena haastateltavat kertoivat saaneensa lisää itseluottamusta, uusia näkökulmia, inspiraatiota, käytännön valmiuksia sekä verkostoja. Tutkimus tarjoaa tärkeää ja ajankohtaista tietoa niistä tekijöistä, joiden OuluES-toiminnassa koettiin edistävän yrittäjyysvalmiuksien muodostumista. Näitä tuloksia voivat hyödyntää erityisesti samankaltaiset yrittäjyyteen suuntautuneet opiskelijayhteisöt arvioidessaan ja kehittäessään omaa toimintaansa
This thesis considers the phenomenon of entrepreneurial competencies among the University of Oulu students, who have been involved in the activities and the board of student lead entrepreneurial club called Oulu Entrepreneurship Society (OuluES). More specifically, this thesis provides deeper insights into the ways OuluES has affected the participants’ perceptions of their own entrepreneurial competencies and explores the factors they have experienced contributing to the development of their competencies in the areas of attitudes, skills and knowledge. As part of the competencies also entrepreneurial intentions are examined in which Icek Ajzen’s theory of planned behavior as well as Bandura’s concept of self-efficacy are applied. The present study consists of interview data of five University of Oulu students who have been part of OuluES board at some point of their studies. This research was conducted using a qualitative approach and the data was analyzed with content analysis. Attitude and skill related competencies stood out more than those related to knowledge, and overall attitudes towards entrepreneurship were positive among all of the participants. Events and activities, atmosphere, learning by doing and the community were described as the most valuable factors of OuluES considering the development of the participants’ personal entrepreneurial competencies. As a result, the participants felt more confident as well as gained new perspectives, inspiration, networks and higher level or practical readiness. The results offer valuable insight to meaningful factors of student lead entrepreneurial clubs when it comes to developing entrepreneurial competencies among university students. These results can be considered especially when developing practices in similar student lead clubs in a university context

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

16

Heikkinen, M. (Mervi). "Sexist harassment as an issue of gender equality politics and policies at university." Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2012. http://urn.fi/urn:isbn:9789526200378.

Full text

Abstract:

Abstract This study scrutinises sexist harassment and the construction of gender equality policy at the University of Oulu, one of the largest universities in Finland. Furthermore, the study addresses policies that are intended to prevent gender and sexual harassment, the implementation of such policies, and their practical outcomes. Universities are a place of knowledge (re-)production, but research suggests that sexist harassment at least occasionally bothers, and may even call into question, the central tasks of the academy—the creation and maintenance of knowledge. Acker’s theory of gendered organisation is used to frame the analysis of the study on three levels: structures, resources and processes. Lukes’s and Olsen’s views regarding power are used to locate and make visible blind spots of gender equality work related to sexual harassment. Nussbaum’s capabilities approach is used to strengthen the individual agency perspective. Additionally, intersectionality is considered in the analyses. The method of research is a case study. Detailed and intensive knowledge is produced by using various complementary data, analysis methods, vantage points and perspectives. The research contributes to the conceptual-theoretical discussion of the development of gender equality work at organisations. Based on this study, I argue that it would be reasonable to use the term sexist harassment when individual harassment experiences and organisational harassment incidences are discussed. Additionally, the concepts of sexism and sexist discrimination should be considered, especially when the ideology behind the harassment is addressed. Nussbaum’s capabilities approach complements Acker’s theory of gendered organisations in a meaningful manner by providing concrete gender equality indicators for organisations’ gender equality work
Tiivistelmä Tutkimus tarkastelee seksististä häirintää ja sukupuolten tasa-arvopolitiikan rakentumista Oulun yliopistossa, joka on yksi suurimmista yliopistoista Suomessa. Lisäksi tutkimus paikantuu toimenpiteisiin jotka on tarkoitettu sukupuolisen ja seksuaalisen häirinnän ehkäisemiseen, näiden toimenpiteiden toimeenpanoon ja niiden käytännöllisiin seurauksiin. Yliopistot ovat tiedon tuottamisen paikkoja, mutta tutkimuksen mukaan seksistinen häirintä vähintäänkin tilanteisesti haittaa ja voi jopa kyseenalaistaa akatemian keskeisten tehtävien — uuden tiedon tuottamisen ja ylläpitämisen – toteuttamista. Ackerin sukupuolistuneiden organisaatioiden teoriaa käytetään analyysin kehikkona kolmella tasolla: rakenteet, resurssit ja prosessit. Lukesin ja Olsenin valtakäsitteitä käytetään paikantamaan ja tekemään näkyväksi tasa-arvotyön katvealueita, jotka liittyvät seksuaalisen häirinnän eliminoimiseen. Nussbaumin inhimillisten kyvykkyyksien lähestymistapaa käytetään vahvistamaan yksittäisen toimijan perspektiiviä. Lisäksi analyysissa otetaan huomioon intersektionaalisuus. Tutkimusmenetelmänä on tapaustutkimus. Yksityiskohtaista ja intensiivistä tietoa tuotetaan käyttämällä vaihtelevia ja toisiaan täydentäviä aineistoja, analyysimenetelmiä, näkökulmia ja perspektiivejä. Tutkimus osallistuu käsitteellis-teoreettiseen keskusteluun sukupuolten tasa-arvotyön kehittämisestä organisaatiossa. Tutkimukseen perustuen esitän, että olisi perusteltua ottaa käyttöön käsite seksistinen häirintä, kun häirintää tarkastellaan häirittyjen näkökulmasta kokemuksen tasolla, ja käyttää käsitteitä seksismi ja seksistinen diskriminaatio viitattaessa häirinnän taustalla vaikuttavaan ideologiaan ja häiritsijän teon luonteeseen. Nussbaumin inhimillisten kyvykkyyksien lähestymistapa täydentää mielekkäällä tavalla Ackerin sukupuolistuneiden organisaatioiden teoriaa, koska se tarjoaa konkreettisia indikaattoreita organisaatioille niiden työssä tasa-arvon edistämiseksi

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

17

Vasikainen, S. (Soili). "Performance management of the university education process." Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2014. http://urn.fi/urn:isbn:9789526206189.

Full text

Abstract:

Abstract The goal of this thesis is to investigate whether the performance management systems of the university education process can be developed by using the mechanisms and indicators of operations management. This thesis is a result of a multiple-case study consisting of two polar cases: the Faculty of Technology and the Faculty of Humanities in the University of Oulu. Both faculties have several departments which constitute separate cases. This study explores the elements of the performance management systems used by the Ministry of Education during the first decade of the 21st century and considers whether these performance management systems have affected the university education process. First, the existing research is examined to understand what kind of factors affect the controllability and performance management of organisations. Furthermore, an empirical study was conducted on how the control mechanisms of the Ministry of Education reflect the main variable of controllability analysis. After that, the changes in the education processes in the various departments of the two faculties were examined using a controllability analysis. The results indicate that the financial models of the Ministry of Education reflect to some extent the main variables of controllability analysis. However, the models focus almost solely on output indicators. The Ministry of Education should consider expanding the models to include input and process variables. During the 21st century the number of university drop-outs has increased dramatically. This indicates that the process has become more ineffective. The focus of control has shifted from control of the quality of input to the quantity of the output. The finances of the Faculty of Humanities have decreased and it has had to adapt to the financial model of the Ministry of Education by seeking financial flexibility and by changing the production process (decreasing the number of new students, giving a more restricted variety of courses, restricting the maximum amount of credits). The Faculty of Technology faces a different situation. Most notably, the Department of Electrical Engineering has faced the problem of rapid growth. This has caused problems related to the quality of material (students), insufficient capacity and the inability to produce the volumes that the Ministry of Education desired. The Department of Electrical Engineering therefore made its own decision to decrease the number of new students. The reason for this was different from that of the Faculty of Humanities. The Department of Electrical Engineering was not able to increase the production volume to a sufficient level. The Faculty of Humanities instead had a problem of overproduction. The Ministry of Education does not compensate for production that is over its targets
Tiivistelmä Tämän väitöskirjan tavoitteena on tutkia, voidaanko yliopistojen opetusprosessin suorituskyvyn johtamista kehittää käyttämällä tuotannonohjauksen menetelmiä ja indikaattoreita. Tämä väitöskirja muodostuu useista esimerkkitapauksista, jotka ryhmittyvät kahden toisilleen vastakkaisen tapaustutkimuksen alle: Oulun yliopiston teknillinen tiedekunta ja humanistinen tiedekunta. Molemmissa tiedekunnissa on useita laitoksia, jotka ovat jo sinällään itsenäisiä esimerkkitapauksia. Tässä tutkimuksessa kartoitetaan opetusministeriön 2000-luvun alussa yliopistojen suorituskyvyn johtamiseen käyttämiä menetelmiä ja pohditaan niiden vaikutuksia yliopistojen opetusprosessiin. Aluksi kartoitettiin olemassa olevien tutkimusten pohjalta niitä tekijöitä, jotka vaikuttavat organisaation ohjattavuuteen ja suorituskyvyn johtamiseen. Seuraavaksi selvitettiin empiirisen tutkimuksen avulla, miten opetusministeriön käyttämät ohjausmenetelmät heijastelevat ohjattavuusanalyysin keskeisiä tekijöitä. Lopuksi molempien tiedekuntien laitoksilla toteutettiin ohjattavuusanalyysi opetusprosessissa tapahtuneiden muutosten selvittämiseksi. Tulosten perusteella voidaan todeta, että opetusministeriön ohjausmallit heijastelevat jossain määrin ohjattavuusanalyysin keskeisiä muuttujia. Mallit keskittyvät kuitenkin lähes kokonaan prosessin loppupäähän eli tuloksiin. Ministeriön tulisikin harkita syöte- ja prosessimuuttujien lisäämistä malliin. 2000-luvun ensimmäisellä vuosikymmenellä opintonsa keskeyttäneiden määrä on kasvanut merkittävästi. Tämä kuvastaa sitä, että prosessista on tullut aiempaa tehottomampi. Ohjauksen painopiste on siirtynyt opiskelijavalinnan laadusta tutkintojen määrään. Humanistisen tiedekunnan rahoitus on vähentynyt tutkimusjaksolla ja tiedekunta on pyrkinyt sopeutumaan opetusministeriön rahoitusmalliin etsimällä taloudellista liikkumavaraa ja muuttamalla opetusprosessia (pienentämällä sisäänottoa, kaventamalla kurssitarjontaa ja rajoittamalla tutkinnon kokonaisopintopistemäärää). Teknillisen tiedekunnan lähtökohdat ovat erilaiset. Ennen kaikkea sähkötekniikan osasto on joutunut sopeutumaan nopeaan kasvuun. Tämän on aiheuttanut ongelmia mm. opiskelijoiden osaamistasossa, kapasiteetin puutteena ja kyvyttömyytenä päästä opetusministeriön asettamiin tutkintotavoitteisiin. Sähkötekniikan osasto päätti edellä mainituista syistä pienentää sisäänottoa. Osaston päätös perustui siten eri syihin kuin humanistisen tiedekunnan vastaava ratkaisu. Sähkötekniikan osasto ei pystynyt kasvattamaan opetusprosessin volyymia riittävälle tasolle. Humanistinen tiedekunta sen sijaan kärsi ylituotannosta. Opetusministeriö ei korvaa tavoitteet ylittäviä tutkintomääriä

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

18

Rajanen, S. (Sonja). "Opiskelijoiden yksinäisyys yliopiston sosiaalisessa tilassa." Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201902091176.

Full text

Abstract:

Tiivistelmä. Tämä pro grdu -tutkielma käsittelee opiskelijoiden yksinäisyyskokemuksia Oulun yliopiston sosiaalisessa tilassa. Tarkastelen laadullisella otteella yliopistolle rakentunutta ja tuotettua sosiaalista tilaa ja sitä, miten yksinäisyyttä kokevat opiskelijat tämän sosiaalisen tilan näkevät ja kokevat. Opiskelijoiden kokemuksia selvitin puolistrukturoitujen yksilöhaastattelujen avulla. Yksinäisyys on vakava yhteiskunnallinen ja kansanterveydellinen ongelma (Saari, 2016) jota ei ole kuitenkaan tutkittu Suomessa vielä kovin paljon. Myös opiskelijoiden yksinäisyys on yleistä: Suomessa 4–10 % opiskelijoista on yksinäisiä ja jopa 40 % tuntee ajoittaista yksinäisyyttä. (Kuttu ja muut, 2016). Näiden lukujen perusteella opiskelijoiden yksinäisyyttä on syytä tutkia erillisenä ilmiönä ja selvittää, miten se linkittyy yliopistomaailmaan ja sen rakenteisiin ja tiloihin. Suurin osa yksinäisyystutkimuksesta keskittyy yksilötason kokemusten ympärille, mutta sosiaalisen tilan käsitteen kautta tuon tutkielmassa näkyville, että yksinäisyys on yhtä lailla olemassa myös yhteiskunnallisissa ja sosiaalisissa rakenteissa. Yksinäisyyden ja sosiaalisen tilan käsitteitä ei ole aikaisemmin tuotu tällä tavoin yhteen tutkimuksessa. Kaikki sosiaalinen vuorovaikutus ja sen (tai sen puutteen) kokeminen tapahtuu sosiaalisessa tilassa, ja samalla ihmiset muokkaavat ja tuottavat sosiaalista tilaa tämän vuorovaikutuksen ja sosiaalisen elämän kautta. Siksi sosiaalinen tila on mielenkiintoinen lähtökohta yksinäisyystutkimukselle. Tutkielmasta käy ilmi, että yliopiston sosiaalinen tila edustaa opiskelijoille yhtä aikaa sekä yhteisöllisyyden että yksinäisyyden tiloja. Eri tilanteet ja tilat ovat erilaisia eri ihmisille — toiselle yksi paikka voi olla yksinäisyyden tila, kun toiselle se on yhteisöllisyyden tila. Kaikkien ihmisten kokemukset yksinäisyydestä ja sosiaalisesta elämästä ovat ainutlaatuisia. Yhteistä haastateltaville oli kuitenkin se, että yliopistomaailma koetaan yksin pärjäämisen maailmana, jossa opiskelijan omalla vastuulla on, pääseekö hän mukaan kaveriporukoihin ja pärjääkö hän opinnoissaan. Tutkielmasta kävi ilmi, että yliopistomaailmassa olisi tilaa uudenlaiselle välittämisen kulttuurille, jossa opiskelijat eivät jäisi yksin.Lonliness of students in university’s social space. Abstract. This thesis is about the loneliness student’s experience in the social space of the university they are studying in (University of Oulu). I’m finding out through qualitative methods about the structures and production of social space in the university and about how the students experience it. The experiences of the students are examined through qualitative interviews. Loneliness is a serious public health and societal problem (Saari 2016) that hasn’t, however, yet been studied much in Finland. Also the loneliness of university students is very common problem: 4–10% of the Finnish students are lonely, and as much as 40% experience loneliness from time to time. (Kuttu et. al., 2016). Judging from these numbers, it is important to study the loneliness of the students as an independent phenomenon and find out how it is linked with the university’s structures and spaces. Majority of the loneliness research is focused on loneliness as an individual phenomenon. In this thesis I’m bringing up the concept of social space as a way to show that loneliness is, as much as an individual issue, a societal issue that hides in the structures of the society and social life. These two concepts — loneliness and social space — haven’t been brought together like this before. All social interaction and the experience of it (or the lack of it) happens in space, and at the same time people produce and modify social space through social interaction and social life. That is why social space is an interesting starting point to loneliness study. In the thesis I found out that the social space of the university and student life represents to the students both the space of loneliness and the space of community. For different people, different spaces and situations mean different things — the same space might be a space of loneliness for one person and a space of friendship for another person. All the experiences of loneliness and social life are unique. What was shared in all the interviews was the experience of university as a lonely world of coping and getting along by oneself. The students felt that they were alone in charge of whether they make it to the social circles and are able to make friends and do well in their studies. This shows that a new culture of caring for each other would be welcome in the social space of university.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

19

Joutsen, K. (Katariina). "Oulun yliopiston opiskelijoiden näkemykset Oulun kaupunkiluonnosta." Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201512032237.

Full text

Abstract:

Tutkielmassa tuodaan esille kaupunkiluonnon monimerkityksellisyys. Kaupunkiluonnon vaikutus piirissä elää yli puolet Suomen väestöstä, sillä enemmän kuin 3/5 osaa suomalaisista asuu kaupungeissa. Luonnolla on merkittäviä myönteisiä vaikutuksia ihmisen psyykkiseen, fyysiseen ja sosiaaliseen terveyteen, joten myös kaupunkiluonnon merkitys ihmisen hyvinvoinnille on tunnistettava. Tutkielmassa kaupunkiluonto on jaettu kolmeen kategoriaan: ekologinen, funktionaalinen ja kokemuksellinen kaupunkiluonto. Työn tarkoituksena on selvittää, miten kaupunkiluonto määritellään ja, onko kaupunkiluonnolla opiskelijoiden mielestä terveydellisiä vaikutuksia. Tämän lisäksi tiedustellaan, mitä mieltä he ovat Oulun kaupunkiluonnosta. Aineistona on neljä fokusryhmähaastattelua. Haastateltavia oli yhteensä 16 ja he ovat Oulun yliopiston opiskelijoita. Fokusryhmähaastattelut on litteroinnin jälkeen käsitelty teoriasidonnaisen sisällönanalyysin avulla. Opiskelijat kuvailivat kaupunkiluontoa keinotekoiseksi, suunnitelluksi ja hoidetuksi verrattuna kaupunkien ulkopuoliseen luontoon. Kaupunkiluonto määriteltiin sekä ihmisille rakennetuksi virkistysalueeksi (suunnitelmallinen kaupunkiluonto) että rakentamattomiksi alueiksi, joilla on kasvillisuutta (ei-suunnitelmallinen kaupunkiluonto). Hyvän kaupunkiluonnon kuvailtiin olevan hoidettua, esteettisesti miellyttävän näköistä ja luonnonomaista. Vastaajat totesivat hyödyntävänsä kaupunkien luontoalueita sekä yksin että yhdessä ystäviensä kanssa. Fokusryhmähaastatteluissa korostuivat kaupunkiluonnon psyykkiset ja sosiaaliset hyvinvointivaikutukset. Fyysisiä terveysvaikutuksia ei suoraan mainittu, mutta kaupungin viheralueiden todettiin olevan paikkoja, missä tulee harrastettua liikuntaa. Vastaajat olivat tyytyväisiä Oulun kaupunkiluonnon yleiseen ilmeeseen ja määrään. Vesistöt ovat tärkeä osa Oulun kaupungin luontoa ja niitä toivottiin hyödynnettävän nykyistä paremmin virkistysalueina. Kaupunkiluonto on tärkeä osa ihmisen elinympäristöä. Tiedostamalla ihmisten näkemykset ja käsitykset kaupunkiluonnosta voidaan kaupunkien viheralueita hallinnoida siten, että ne palvelevat mahdollisimman hyvin ihmisten toiveita ja tarpeita. Houkutteleva ja monipuolinen kaupunkiluonto tuottaa säästöjä terveydenhuollon kustannuksiin, koska se toimii paikkana, missä ihmiset voivat edistää terveyttään.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

20

Oja-Leikas, M. (Mirkka). "Suomalaiset yliopistot instagramissa #some #osallistavatiede #organisaatioviestintä." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201710052947.

Full text

Abstract:

Tutkimukseni tavoitteena oli kartoittaa, millä tavoin suomalaiset yliopistot hyödyntävät viestinnässään kuvanjako- ja verkostoitumispalvelu Instagramia. Tutkimusaineistona käytin yliopistojen virallisia Instagram-profiileja ja niissä jaettuja julkaisuja, joita sisällönanalyysin menetelmin luokittelin, teemoittelin, tyypittelin ja kvantifioin. Tutkittavia julkaisuja oli yhteensä 447 kappaletta. Ajallisesti tarkastelu kattoi vuoden 2017 tammi- ja helmikuun. Tutkimuskysymykseni koskivat erityisesti Instagram-viestinnän aktiivisuutta, monipuolisuutta ja vuorovaikutteisuutta. Lisäksi kiinnitin huomiota tiedeviestinnän toteutumiseen, julkaisujen saamiin tykkäysmääriin sekä käyttäjäprofiileista saatuihin tietoihin, joiden perusteella arvioin viestinnän onnistumista ja esitin mahdollisia kehitysehdotuksia. Työni teoreettinen viitekehys rakentui aiemmista tutkittavaa aihetta sivuavista tutkimuksista ja teorioista, jotka kokosin kolmesta keskenään risteävästä tarkastelukulmasta: sosiaalisen median viestinnästä, populaarista tiedeviestinnästä sekä organisaatioviestinnästä. Tutkimusotteeltaan työni edusti empiiristä ja realistista näkökulmaa. Tutkimustulokset osoittivat suomalaisyliopistojen Instagram-viestinnän olevan määrällisesti aktiivista, mutta julkaisutahdiltaan epätasaista. Suurin osa julkaisuista perustui visuaaliselta sisällöltään still-kuviin videojulkaisujen osuuden jäädessä pieneksi. Asianmukaisia hashtageja suomalaisyliopistot hyödynsivät säännöllisesti, ja ne olivat tyypillisesti yliopistojen nimiin viittaavia aihetunnisteita. Sen sijaan toisten Instagram-käyttäjien tägääminen ja heidän tuottamansa sisällön repostaaminen jäivät Instagram-julkaisuissa vähäiseksi. Vaihtelua sisältöihin saatiin käyttämällä vierailevia sisällöntuottajia. Aihepiireiltään Instagram-julkaisut käsittelivät lähinnä yliopistojen omia tapahtumia, yliopiston fyysisiä puitteita ja yliopistossa opiskelua. Opiskelijaelämää ja opiskelijarekrytointia kuvaavat sisällöt jäivät niukaksi. Tieteellistä tutkimusta tai sen tuloksia käsitteli vain 2 % julkaisuista. Vastavuoroiseen keskusteluun rohkaisevat julkaisut jäivät aineistossa vähemmistöön, ja vain joka kymmenes suomalaisyliopistojen Instagram-tileillä esitetyistä kommenteista sai vastauksen. Suomalaisyliopistojen aktiivisempi osallistuminen dialogiin olisi perusteltua. Pystyäkseen vastaamaan yhteiskunnan haasteisiin tiedeorganisaatioiden on kyettävä hyödyntämään perinteisestä poikkeavia viestinnän muotoja. Instagram-viestinnän ydin on muiden sosiaalisen median kanavien tapaan läsnäolossa. Vahvin vaikutus syntyy seuraamalla toisia käyttäjiä, esittämällä heille kysymyksiä ja kehotuksia, vastaamalla heidän kommentteihinsa ja jakamalla edelleen muiden sisältöä sekä tuottamalla itse omia sidosryhmiä palvelevaa ja kiinnostavaa sisältöä, joka houkuttelee seuraamaan, kommentoimaan ja jakamaan edelleen.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

21

Hautala, J. (Johanna). "Academic knowledge creation as a spatio-temporal process:the case of international research groups in Finland." Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2011. http://urn.fi/urn:isbn:9789514296499.

Full text

Abstract:

Abstract The thesis is an investigation into the spatio-temporal knowledge creation of international research groups. Knowledge is spatial: it is created in geographical places, shared in communicative space and analyzed in the cognitive space of the mind. Knowledge is a process that evolves in the interactions and interpretations of people. It is created in the tempo of working days that is experienced as flowing or disrupted time. These dimensions of spaces and times come together as the contexts of knowledge creation. In current internationalizing universities, work groups increasingly consist of members from different countries and with varying professional backgrounds. In their endeavor to create globally renowned results, the international research groups are both challenged and enabled by their diversity. Multiple views can benefit the creation of novelty, but reaching a common understanding in a diverse group might not be easy. Current research calls for a more detailed understanding of the processes and contexts of knowledge creation in international groups. The empirical part of the thesis is comprised of two case study compilations. Case A focuses on the University of Oulu, with its foreign employees and three international research groups from the humanist, scientific and technical fields. Four international research groups from the fields of science and technology, led by top foreign professors and funded by the Finland Distinguished Professor Programme, form case B. Altogether, the main materials include 37 interviews, 123 weekly diaries, observation and a survey (67 replies). The main methods applied are mental mapping, discourse analysis and content analysis. According to the results, knowledge creation is a complex spatio-temporal process that often leads to unexpected results. Processes of interaction and interpretation enable the group to reach cognitive friction. This fertile ground of knowledge creation can be reached when a group possesses enough common understanding and enough diversity in their individual interpretations. Humanist, scientific and technical knowledges are created in multiple contexts through group-specific discourses. Knowledge itself is a spatio-temporal process of stages, flows and disruptions towards the not-yet-known. Knowledge is inseparable from individuals, groups, the processes and contexts of creation
Tiivistelmä Väitöskirjassa tarkastellaan tiedon jalostamista tilassa ja ajassa kansainvälisissä tutkimusryhmissä. Tieto on tilallista: sitä jalostetaan maantieteellisissä paikoissa, jaetaan kommunikaation tilassa ja analysoidaan mielen kognitiivisessa tilassa. Tieto on prosessi, jota ihmiset jalostavat vuorovaikutuksen ja tulkinnan kautta. Tietoa jalostetaan aikarajojen ja työpäivien määrittelemässä ajassa, joka voi tuntua virtaavan tai pysähtelevän. Nämä tilan ja ajan ulottuvuudet yhdistyvät tiedon jalostamisen kontekstiksi. Kansainvälistyvissä yliopistoissa työryhmät koostuvat enenevissä määrin jäsenistä, jotka edustavat eri kansallisuuksia ja joiden ammatilliset taustat ovat erilaiset. Monimuotoisuus on sekä haaste että mahdollisuus ryhmien tavoitteelle luoda kansainvälisesti merkittäviä tuloksia. Monipuoliset näkökulmat voivat edesauttaa tiedon jalostamista, mutta yhteisymmärryksen muodostaminen ryhmässä voi olla haastavaa. Nykytutkimuksessa tarvitaan syvällisempää ymmärrystä tiedon jalostamisen prosesseista ja konteksteista kansainvälisissä ryhmissä. Väitöskirjan empiirinen osa sisältää kaksi tapaustutkimuskokonaisuutta. Tapaus A koskee Oulun yliopiston ulkomaalaisia työntekijöitä ja kolmea kansainvälistä tutkimusryhmää humanistiselta, luonnontieteelliseltä ja tekniseltä alalta. Tapauksen B muodostavat neljä kansainvälistä luonnontieteen ja tekniikan alan tutkimusryhmää, joiden johtajat ovat ulkomaalaisia huippuprofessoreita ja jotka ovat Finland Distinguished Professor -ohjelman rahoittamia. Yhteensä pääaineisto koostuu 37 haastattelusta, 123 viikkopäiväkirjasta, havainnoinnista ja kyselystä (67 vastausta). Aineiston käsittelyn päämenetelmät ovat mentaalikartta-, diskurssi- ja sisällönanalyysi. Tulosten mukaan tiedon jalostaminen on monimutkainen prosessi, joka usein johtaa odottamattomiin tuloksiin. Vuorovaikutuksen ja tulkitsemisen prosessit mahdollistavat kognitiivisen kitkan muodostumisen, joka on hedelmällinen maaperä tiedon jalostamiselle. Sen saavuttamiseksi ryhmässä tarvitaan riittävästi yhteisymmärrystä ja riittävästi monimuotoisuutta jäsenten yksilöllisissä tulkinnoissa. Humanistiset, luonnontieteelliset ja tekniset tiedot jalostetaan ryhmän sisäisissä diskursseissa monipuolisissa konteksteissa. Tieto on tilallinen ja ajallinen prosessi kohti toistaiseksi tietämätöntä. Tieto on erottamaton osa ihmisiä, ryhmiä ja jalostamisen prosesseja ja konteksteja

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

22

Palosaari, E. (Elisa). "Oulun yliopiston kasvatustieteen koulutusohjelman opiskelijavalinta:kirjallisuuskuulustelusta aineistopohjaiseen valintakokeeseen." Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201504021218.

Full text

Abstract:

Oulun yliopiston kasvatustieteen koulutusohjelman valintakoe muutettiin vuonna 2010 aineistopohjaiseksi, jota ennen se toteutettiin kirjallisuuskuulusteluna. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää aineistokokeen toimivuutta koulutusohjelmassa. Tavoitteeseen pyrittiin vastaamaan selvittämällä ryhmien opiskelijaprofiilit taustatietoihin perustuen, koulutukseen hakeutumisen syyt, taustatietojen ja ylioppilastutkinnon arvosanojen yhteys valintakokeissa menestymiseen, taustatietojen, ylioppilastutkinnon arvosanojen ja valintakokeissa menestymisen yhteys ensimmäisen vuoden opiskelutahtiin, opintoja ja työelämää koskevat odotukset, opiskelumotivaatio sekä opiskelijoiden kokemukset opiskelusta ja itsestä opiskelijana. Tutkimuksen kohdejoukko on vuosina 2008–2011 koulutusohjelmaan hakeneet henkilöt (N = 763), mutta varsinainen mielenkiinnon kohde on koulutukseen valintakokeiden kautta vuosina 2008–2011 valitut opiskelijat (N = 98). Työn tarkastelu perustuu kirja- ja aineistokoeryhmän väliseen vertailuun. Tutkimuksen empiirinen osio on kvantitatiivinen eli määrällinen. Aineiston analyysissa olen käyttänyt SPSS-ohjelmaa, joka on suunniteltu kvantitatiivisen aineiston analysointiin. Tutkimusaineisto koostuu hakijoiden taustatietoja, ylioppilastutkinnon arvosanoja ja valintakoepisteitä koskevista rekisteritiedoista ja toteuttamani kyselyn vastauksista. Kyselyn tavoitteena oli saavuttaa tietoa koulutukseen hakeutumisesta, odotuksista, opiskelukokemuksista ja -motivaatiosta sekä valintakokeita ja työelämää koskevista mielipiteistä. Kysely lähetettiin sähköpostitse vuosina 2008–2011 koulutukseen valituille opiskelijoille. Kyselyyn heistä vastasi 45,9 %. Korrelaatioiden tutkimisessa käytettiin Pearsonin tulomomenttikorrelaatiokerrointa ja ryhmien keskiarvojen vertailuun t-testiä, Mann Whitney U -testiä ja Kruskall-Wallisin testiä. Tulosten perusteella valintakoeryhmät eivät eroa tilastollisesti merkitsevästi toisistaan taustatietoihin, hakeutumisen syihin, opiskelumotivaatioon eikä ensimmäisen vuoden opintopisteisiin perustuen. Koulutusohjelman molemmilla valintakokeilla havaittiin yhteyttä ylioppilastutkinnon eri aineiden arvosanoihin. Kumpikaan valintakoe ja ylioppilastutkinnon arvosanat eivät olleet yhteydessä ensimmäisen vuoden opintopisteisiin. Kevään uudet ylioppilaat ovat menestyneet molemmissa valintakokeissa vanhoja ylioppilaita heikommin, eikä aineistokokeella ole onnistuttu lisäämään heidän määräänsä koulutukseen valituissa. Molemmissa ryhmissä suurella osalla opiskelijoista oli ennen opintojen alkua melko epärealistinen kuva koulutusalan opinnoista ja tulevasta työelämästä. Tuloksiin pohjautuen aineistokoe ei osoittautunut kirjallisuuskuulusteluun pohjautuvaa valintakoetta toimivammaksi valintakoemuodoksi. Tuloksia voidaan hyödyntää koulutusohjelman opiskelijavalinnan kehittämisessä. Lisäksi tulokset nostavat esille kirjallisuus- ja aineistopohjaisen valintakokeen välisiä eroja, joista voi olla hyötyä myös tarkastellun koulutusohjelman ulkopuolella.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

23

Karjula, S. (Soila). "Oulun yliopiston tutkijoiden näkemyksiä suomesta tieteen kielenä." Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201909062844.

Full text

Abstract:

Tiivistelmä. Pro gradu -tutkielmassani tutkin Oulun yliopiston tutkijoiden näkemyksiä suomesta tieteen kielenä. Selvitän, millaisia näkemyksiä tutkijoilla on suomen kielestä tieteellisen koulutuksen kielenä, tieteellisten julkaisujen kielenä ja tieteen kielenä yleensä. Lisäksi otan selvää, onko näkemyksissä eroja vastaajien edustamien tieteenalojen, sukupuolten ja ikäryhmien välillä. Teoreettiselta taustaltaan tutkielma on sosiolingvistiikan ja kielipolitiikan tutkimusalaa. Tutkielmani on kvalitatiivinen tutkimus, jossa käytän analyysimenetelmänä sisällönanalyysiä. Analysoitavan aineiston olen kerännyt Oulun yliopiston tutkijoilta verkkokyselyn avulla. Aineisto koostuu 148 Oulun yliopistossa työskentelevän äidinkieleltään suomenkielisen tohtorin vastauksista. Aineistossa on edustettuna kaikki Oulun yliopiston tiedekunnat. Vertailen tutkielmassani luonnontieteiden, teknillisten tieteiden, lääke- ja terveystieteiden, yhteiskuntatieteiden ja humanististen tieteiden tutkijoiden vastauksia. Tutkimustulos on, että Oulun yliopiston tutkijoilla on suomen kielestä tieteen kielenä useita näkemyksiä, mutta ennen kaikkea kieleen suhtaudutaan tiedon siirron välineenä. Tämän lisäksi kuitenkin myös identiteettimerkitykseen kiinnitetään huomiota. Erot näkemyksissä eivät ole yksiselitteisesti selitettävissä vastaajan tieteenalalla, sukupuolella tai iällä. Tieteellisen koulutuksen osalta suomen kieli koetaan tyypillisesti tärkeänä perusopinnoissa. Vastauksissa toistuu näkemys, jonka mukaan suomen kieli ei ole enää yhtä merkityksellinen koulutuksen kieli kuin aikaisemmin. Kokonaan suomen kielestä koulutuksessa ei kuitenkaan pääsääntöisesti olla valmiita luopumaan. Useat vastaajat kannattavat rinnakkaiskielisyyttä. Tieteellisten julkaisujen kielenä suomen kieltä pidetään marginaalisena. Vaikka itse tieteelliset julkaisut kirjoitetaan englanniksi, osa vastaajista huomauttaa myös kielen ja ajattelun yhteydestä ja toteaa, että suomenkielisellä tutkimustyöllä on merkitystä myös tutkijalle itselleen. Erityisesti suomenkielisen julkaisemisen koetaan olevan tärkeää tutkimustulosten viemisessä kentälle. Tiedeviestinnässä suomen kielellä nähdään siis selkeä ja yhteiskunnallisesti merkittävä rooli.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

24

Casey, E. (Etain). "Walter Ripman and the University of London Holiday Course in English for Foreign Teachers 1903–1952." Doctoral thesis, Oulun yliopisto, 2017. http://urn.fi/urn:isbn:9789526216133.

Full text

Abstract:

Abstract The thesis presents a case-study through which the linguistic purpose and historical and social context of the University of London Holiday Course in English Language for Foreign Teachers, is analysed and interpreted. The study foregrounds the context, content and development of one of the smallest academic units, a four-week short course, to contribute to our understanding of how international students of English language were taught and assessed in a particular university context in the early 20th century. The period from 1903 to 1952 is examined in order to understand why the course was successful and the impact of the work of Walter Ripman (1869-1947) who directed the course until 1939. Ripman is better known as a teacher of German and a significant figure in the German Reform Movement, which originated in 19th century Germany, but his approach to culture, phonetics and vocabulary acquisition in English language teaching and learning is less well known. The study goes beyond a history of his methodology to investigate and critically assess the formula that Ripman developed for the design of the short, university English language course and compares it with a similar course run at University College London by Daniel Jones. The changes that were made to the content and purpose of the course, following Ripman’s retirement in 1939, are examined as to how far they reflected the effects of war and the continued desire to internationalise the University itself by aligning the content of the courses more closely to the University programmes. The nature and importance of the web of relationships between staff in the success and longevity of the course are analysed and in particular the contribution of women to better understand their role in the learned world at that time
Tiivistelmä Tässä tapaustutkimuksessa analysoidaan ja tulkitaan Lontoon yliopiston ulkomaisille opettajille suunnatun englannin kielen lomakurssin kielellisiä tavoitteita sekä historiallista ja sosiaalista kontekstia. Tutkimus nostaa tarkastelun kohteeksi yhden pienimmistä akateemisista opintokoko-naisuuksista eli neliviikkoisen lyhytkurssin ja sen kontekstin, sisällön ja kehityksen. Tavoitteena on syventää ymmärrystä siitä, kuinka kansainvälisiä englannin kielen opiskelijoita opetettiin ja arvioitiin tässä yliopistokontekstissa 1903–1952. Tutkimuksen tarkoituksena on selvittää, miksi kurssi oli menestyksekäs ja mikä rooli tässä oli Walter Ripmanilla (1869–1947), joka johti kurssia vuoteen 1939 asti. Ripman tunnetaan saksan kielen opettajana ja tärkeänä hahmona kieltenopetuksen uudistustyössä, joka alkoi 1800-luvulla Saksassa, mutta hänen englannin opetukseen ja oppimiseen liittyvät näkemyksensä kulttuurista, fonetiikasta ja sanaston oppimisesta ovat vähemmän tunnettuja. Tutkimuksessa tarkastellaan Ripmanin metodologian historiaa mutta arvioidaan myös kriittisesti yliopistollisen englannin kielen lyhytkurssin toimintamallia, jota hän kehitti. Mallia verrataan vastaavaan kurssiin, jota Daniel Jones johti Lontoon University Collegessa. Työssä tutkitaan niitä muutoksia, joita tehtiin kurssin sisältöön ja tavoitteisiin sodan jälkeen, kun Ripman oli jo siirtynyt eläkkeelle. Muutoksia tarkastellaan suhteessa yliopiston kansainvälistämispyrki¬myksiin ja toiveisiin suunnata kurssisisältöä yliopiston tutkinto-ohjelmien mukaisesti. Lisäksi tutkimuksessa kiinnitetään huomiota henkilökunnan keskinäisten verkostojen luonteeseen ja merkitykseen kurssin menestykselle ja pitkäikäisyydelle sekä erityisesti naisten panokseen ajan akateemisessa maailmassa

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

25

Riihijärvi, J. (Jorma). "Tietojenkäsittelytieteiden koulutuksen työelämävastaavuus:esimerkkitapauksena Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitoksen koulutusohjelma." Doctoral thesis, University of Oulu, 2009. http://urn.fi/urn:isbn:9789514290367.

Full text

Abstract:

Abstract The main purpose of this study has been to examine the working life correspondence of education both theoretically and empirically. In this study, three different conceptual interpretations have been used to define working life correspondence: interpretation emphasizing the know-how needs of the working life, interpretation emphasizing the educational expectations of the working life and the interpretation emphasizing the career development of the individual. This phenomenon has been studied from the point of view of computer science education in particular. The interpretations emphasizing know-how needs and educational expectations are examined using gap analysis. The correspondence between the know-how capacities and the educational expectations is significantly different from that between the know-how capacities and the know-how needs. The gaps between the individual’s know-how capacities and the educational expectations are clearly more positive, less dependent upon external factors closely related to the respondent and there was considerably less variation among them than between the know-how capacities and the know-how needs. The results showed that the know-how needs of working life are very heterogeneous and strongly dependent on the external factors relating closely to the individual. The educational expectations were shown to be very homogeneous. Therefore it seems natural that the development of the contents of instructions and the structure of the education – particularly in the case of the compulsory core contents – should be based on the very homogeneous and independent educational expectations of the working life. In the light of the results, the educational expectations point of view brings a completely new and significant perspective to the examination of the working life correspondence and the effectiveness of the education, as well as the development of the contents of instruction. In terms of explaining and anticipating student satisfaction, the results turned out to be interesting. The results showed that learning results, the age of the respondent and the satisfaction in studying are significantly interconnected. The most significant external factor anticipating satisfaction in the field of computer science was the career development of an individual, which refers to the long-term effects of the education. In terms of method, this study was conducted as field research with the help of a questionnaire. The target group were students who had graduated from the department of Information Processing Science of the University of Oulu from 1976 through 2006. The questionnaire was sent to a total of 680 persons, 210 of whom replied. This was 31.3 % of the entire target group
Tiivistelmä Tämän tutkimuksen pääasiallisena tarkoituksena on ollut tutkia sekä teoreettisesti että empiirisesti ilmiötä ”koulutuksen työelämävastaavuus”. Tutkimuksessa koulutuksen työelämävastaavuudelle on määritelty kolme erilaista käsitteellistä tulkintaa: työelämän osaamistarpeita korostava tulkinta, työelämän koulutusodotuksia korostava tulkinta sekä yksilön urakehitystä korostava tulkinta. Ilmiötä on tarkasteltu erityisesti tietojenkäsittelytieteiden koulutuksen näkökulmasta. Osaamistarpeita korostavassa tulkinnassa työelämävastaavuutta voidaan tarkastella osaamistarpeiden ja koulutuksen tuottamien osaamisvalmiuksien vastaavuutena. Koulutusodotuksia korostavassa tulkinnassa työelämävastaavuutta voidaan vastaavasti tarkastella koulutusodotusten ja koulutuksen tuottamien osaamisvalmiuksien vastaavuutena. Urakehitystä korostava tulkinta tarkoittaa sitä, kuinka hyvin koulutuksen tuottamat osaamisvalmiudet tukevat yksilön urakehitystä. Osaamistarpeita ja koulutusodotuksia korostavia työelämävastaavuuden tulkintoja on tarkastelu kuiluanalyysin avulla. Osaamisvalmiuksien ja koulutusodotusten keskinäinen vastaavuus poikkeaa merkittävästi osaamisvalmiuksien ja osaamistarpeiden vastaavuudesta. Osaamisvalmiuksien ja koulutusodotusten väliset kuilut ovat selvästi positiivisempia, riippumattomia vastaajaan kiinteästi liittyvistä ulkoisista tekijöistä ja niiden vaihtelu huomattavasti vähäisempää kuin osaamisvalmiuksien ja osaamistarpeiden välisten kuilujen tapauksessa. Koulutuksen vaikutuksia yksilön urakehitykseen ei ollut mahdollisuuksia tutkia, joskin ammattiryhmäkohtaiset kuiluanalyysien tulokset osoittivat, että muodollinen koulutus ei kykene tuottamaan yksilön urakehityksen myötä laajenevia ja kasvavia osaamistarpeita. Tutkimuksen tulokset osoittivat, että työelämän osaamistarpeet ovat hyvin heterogeenisia ja ne ovat vahvasti riippuvaisia yksilöön kiinteästi liittyvistä ulkoisista tekijöistä. Tämä osaamistarpeiden heterogeenisuus muodostuu ongelmaksi tarvelähtöisen koulutuksen työelämävastaavuuden kehittämisessä. Sen sijaan koulutusodotukset osoittautuivat hyvin homogeenisiksi. Todella merkittävä havainto on nimenomaan se, että koulutusodotukset eivät ole yksilön osaamistarpeiden johdannaisia eivätkä lainkaan riippuvaisia vastaajien taustatekijöistä, vaan ne perustuvat mitä ilmeisimmin vastaajien näkemyksiin tietojenkäsittelytieteiden ydinalueista ja sisällöistä. Siksi tuntuu luonnolliselta, että opetussisältöjen ja rakenteen kehittäminen – etenkin pakollisten ydinsisältöjen osalta – tulisi perustua työelämän hyvin homogeenisiin ja riippumattomiin koulutusodotuksiin. Tulosten valossa koulutusodotusnäkökulma tuo täysin uuden ja merkittävän näkökulman koulutuksen työelämävastaavuuden ja vaikuttavuuden tarkasteluun sekä opintosisältöjen kehittämiseen. Opiskelijatyytyväisyyden selittämisen ja ennustamisen osalta tulokset osoittautuivat mielenkiintoisiksi. Tutkimuksessa opiskelijatyytyväisyys jakaantui kahteen osaan: opiskelutyytyväisyyteen ja koulutusalatyytyväisyyteen. Tulokset osoittivat, että oppimistuloksilla, vastaajan iällä ja opiskelutyytyväisyydellä on merkittävä keskinäinen yhteys. Ulkoisista tekijöistä merkittävimmäksi koulutusalatyytyväisyyttä ennustavaksi tekijäksi nousi yksilön urakehitys, joka viittaa koulutuksen pitkäaikaisiin vaikutuksiin. Menetelmällisesti tutkimus oli kyselymetodiin perustuva kenttätutkimus, jossa kohdejoukon muodostivat Oulun yliopiston tietojenkäsittelytieteiden laitokselta vuosina 1973–2006 valmistuneet opiskelijat. Kyselyt lähetettiin 680 henkilölle ja niihin vastasi 210 henkilöä, mikä on 31,3 % koko kohdejoukosta

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

26

Riekkinen, T. (Tanja). "Akateemista edunvalvontaa vaikuttajien verkostossa:Oulun yliopiston akateemiset ry 1967–2010." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201612013151.

Full text

Abstract:

Selvitin tutkielmassani Oulun yliopiston akateemisten, lyhyemmin OYA:n historiaa. Yhdistys perustettiin alun perin nimellä Oulun yliopiston assistenttiyhdistys. Myöhemmin yhdistys on toiminut opetus- ja tutkimushenkilöstön edunvalvojana. Tarkemmin selvitin assistenttien ammatillista järjestäytymistä, yhdistyksen jäsenkehitystä ja -etuja sekä edunvalvonnassa korostuneita teemoja ja järjestön merkitystä. Tutkimuksen tarkoitus oli laajentaa kuvaa Oulun yliopistolla vaikuttavasta ammattiyhdistysliikkeestä ja Tieteentekijöiden liiton paikallistason toiminnasta. Lähteinäni olivat OYA:n asiakirjat, tekemäni haastattelut, kirjoituskutsuun saamani vastaukset, lehdistö, Oulun yliopiston toimintakertomukset sekä liiton ja sen jäsenjärjestöjen jäsenmäärien kehitystä valottavat asiakirjat. Metodejani olivat kvalitatiivinen ja kvantitatiivinen analyysi. Assistenttien ammatilliseen järjestäytymiseen vaikuttivat järjestäytymiselle suosiollisiksi muotoutuneet olosuhteet, assistenttien lukumäärän kasvu, paikallisten aktiivisuus sekä epäkohdat assistenttien palkkauksessa ja asemassa. Yhdistyksen olemassaolo on riippunut sen menestyksestä jäsenistönsä edunvalvojana ja jäsenistön uusiutumisesta sekä sitoutumisesta yhdistykseen. OYA:n jäsenmäärä moninkertaistui vuosien aikana. Huippulukemistaan jäsenmäärä on kuitenkin laskenut. Jäsenkehitykseen ovat vaikuttaneet yhdistyksen toiminnan lisäksi jäsenhankinta, jäsenedut, organisaatioilmapiirin muutokset, jäsenistä kilpailevien järjestöjen olemassaolo ja yhdistyksen identiteetti. Vakaan taloutensa ansiosta yhdistys on tarjonnut jäsenetuina muun muassa vuokra-asuntoja ja matka-apurahoja. Edunvalvonnan teemat olivat kytköksissä yhdistystä ympäröiviin aatteellisiin, poliittisiin ja taloudellisiin muutoksiin. 1960–1980-luvuilla tärkeimmät teemat, joiden parissa yhdistys työskenteli olivat assistenttien palkkauksen kohentaminen, assistenttien ja tuntiopettajien aseman parantaminen sekä yliopiston hallinnonuudistus. Yhdistys vaikutti uudistuksiin osana vaikuttajien verkostoa. Palkkausta lukuun ottamatta uudistukset olivat pitkälti yhdistyksen tavoitteiden mukaisia. Kansainvälistymisen seurauksena edunvalvonnan teemat muuttuivat selvästi 1990-luvun alussa. Sittemmin yhdistystoimintaa määrittivät henkilöstön asemaa heikentävien reformien torjunta. Erityisesti korostuivat pyrkimykset estää yliopiston suunnittelemat henkilöstösäästöt sekä vaikuttaminen virkarakenne- ja johtosääntöuudistuksiin siten, etteivät ne olisi heikentäneet henkilöstön asemaa ja vaikutusmahdollisuuksia. Henkilöstösäästöjen torjunnassa yhdistys onnistui etenkin 1990-luvulla. Jälkimmäisissä uudistuksissa se ei onnistunut vaikuttamaan yhtä menestyksekkäästi. Yhdistys on tuonut jäsenille turvaa eri tilanteissa. Yliopistolla yhdistys käynnisti osaltaan ammattiyhdistystoiminnan ja oli sitä kautta rakentamassa puitteita opetus- ja tutkimushenkilöstön aiempaa paremmalle kohtelulle. Valtakunnallisesti yhdistys saavutti merkittävyyttä vaikuttamalla keskusjärjestöjen kautta. OYA oli alusta alkaen merkittävä henkilöstön edunvalvoja, puolustaja, vallankäytön väylä ja vuorovaikutussuhteiden rakentaja. Yliopiston ammattiyhdistysliikkeen historiaa olisi tarpeen selvittää laajemminkin.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

27

Siniluoto, L. (Lauri). "Diskurssianalyyttinen katsaus Aalto-yliopiston tohtorikoulutettavien tieteen kieleen liittämiin käsityksiin." Master's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201905231993.

Full text

Abstract:

Tiivistelmä. Tarkastelen pro gradu -tutkielmassani Aalto-yliopiston tohtorikoulutettavien tieteen kieli -määritelmien muodostamaa diskursiivista merkitysverkostoa. Menetelmäni on sijoitettavissa kriittisen diskurssianalyysin metodologiseen viitekehykseen. Analyysini aineisto on koottu syksyllä 2018 Aalto-yliopiston tohtorikoulutettaville lähettämälläni verkkokyselyllä, johon sain 81 vastausta. Näistä vastauksista olen sisällyttänyt aineistooni 76. Tutkimuskyselyni fokusoitui alun perin suomen kieleen tieteen kielenä. Tutkielmani aiheeksi päätyivät kuitenkin lopulta tohtorikoulutettavien määritelmät tieteen kielelle merkityksessä ‘tieteen käyttämä kielimuoto’ eikä niinkään heidän näkemyksiinsä jonkin luonnollisen kielen (tyypillisesti suomen tai englannin) asemasta tieteen kielenä. Pro gradu -tutkielmaani voidaankin pitää tieteentutkimuksena ennemmin kuin kieliasenteita tai kielipolitiikkaa tarkastelevana tutkimuksena. Tutkielmani antaa tietoa erityisesti tiedeinstituution sosiaalisesta rakentumisesta sekä tiedeyhteisöidentiteetin muodostamiseen liityvistä kielenkäyttötavoista. Näistä kummassakin tieteen kieleksi kutsutulla merkitysverkostolla vaikuttaa vastausten perusteella olevan oma roolinsa. Tutkimukseni voi auttaa hahmottamaan myös tutkijayhteisön tieteeseen liittämiä käsityksiä. Analyysissäni altistan aineistoni kyselyvastaukset systemaattiselle lingvistiselle tarkastelulle, jonka seurauksena nimeän neljä tieteen kielen diskursiivisen merkityksen osakategoriaa. Osakategorioista kaksi ensimmäistä keskittyy tieteen määritelmiin tieteen kielen määrittelyn kautta ja kaksi jälkimmäistä tieteen kielen määrittelyyn, joskin kumpikin painotus vaikuttaa jatkuvasti toiseen. Näistä osakategorioista ensimmäinen on Tiede yhteiskunnassa -diskurssi, jossa korostuu, että tiede on osa yhteiskuntaa, mutta toisaalta se on erillään muista yhteiskunnan osista. Tässä osakategoriassa esimerkiksi luodaan ero tieteen ja jonkin muun, kuten ”arjen” tai ”normaalin” välille, sekä tuodaan esille tieteen sisäistä epäyhtenäisyyttä. Toinen osakategoria on nimeltään Tiede sosiaalisena toimintana -diskurssi. Tätä merkityksellistämistapaa tuotetaan esimerkiksi puhumalla tieteen kieltä ohjailevista yhteisistä säännöistä ja perinteistä. Kolmas osakategoria on Tieteen kieli välineenä, jossa vastaajat määrittelevät kielen arvon sen mukaan, miten hyvin se palvelee tiedeviestinnän tai tutkimuksen työkaluna. Neljäs osakategoria on Ihannoinnin diskurssi, jota muodostetaan puhumalla tieteen ideaalista, jota tieteen kielen tulisi pystyä vastaamaan. Tässä osakategoriassa saatetaan esimerkiksi tuoda esiin tieteen kieleen liitettyjä laatumääreitä ja näiden laatumääreiden mittaamista tukevia sisältöjä. Analyysini perusteella tieteen kieli ei määrity tohtorikoulutettavien vastauksissa minään selkeästi hahmottuvana kielenkäyttötapana, vaan ennemminkin se on diskurssi, johon heijastetaan tieteeseen liitettyjä käsityksiä, arvotuksia ja asenteita.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

28

Paananen, T. (Tuomas). "Oulun yliopiston hallinnon kehitys osana valtakunnallista korkeakoulupolitiikkaa vuosina 1986–2013." Master's thesis, University of Oulu, 2014. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201401161024.

Full text

Abstract:

Tutkimukseni käsittelee Oulun yliopiston hallinnon kehitystä osana valtakunnallista korkeakoulupolitiikkaa vuosina 1986–2013. Suomalaisen korkeakoulupolitiikan voi nähdä kytkeytyvän erottamattomaksi osaksi kansallista politiikkaa ja yhteiskuntaa. Samalla se on osa kansainvälistä politiikkaa, globaaleja markkinoita ja niiden taustalla olevia ideologioita. Tutkimukseni teoreettisena taustana toimii tästä kontekstista esille nouseva uusliberalistinen aatesuuntaus sekä sen ilmenemismuodot. Työni teoreettisen kehyksen liitän osaksi tekemääni aineistolähtöistä sisällön analyysiä. Tutkimuksessani selvitän seuraavia kysymyksiä: Miten kansallisen korkeakoulupolitiikan linjanvedot ovat muuttuneet 1980-luvun lopulta nykypäivään ja mistä tämä on johtunut? Kuinka yliopistoyhteisön eri osapuolet ovat kehitykseen suhtautuneet, onko osapuolten välillä ollut näkökulmaeroja ja mistä ne ovat johtuneet? Kuinka tapahtuneet muutokset ovat näkyneet Oulun yliopistossa, sen hallinnossa ja akateemisen yhteisön näkemyksissä? Kysymyksiin pyrin vastaamaan käyttämällä lähteinäni sekä valtionhallinnon että Oulun yliopiston tuottamia asiakirjalähteitä, yliopistoyhteisön julkaisemia lehtiä sekä haastatteluja. Tutkimukseni on luonteeltaan lähteiden, tutkimuskirjallisuuden sekä haastattelujen systemaattista analysointia, erittelyä ja vertailua. Tutkimuksestani ilmenee, että Oulun yliopisto on muiden julkisten organisaatioiden tapaan joutunut sopeutumaan markkinatalouden mukanaan tuomiin ohjauksellisiin ja hallinnollisiin oppeihin, kuten uuteen julkisjohtamiseen, managerialismiin, tulosvastuuseen sekä arviointi- ja seurantajärjestelmien käyttöönottoon. Muutosten tavoitteena on ollut Oulun yliopiston yhteiskunnallisen ja taloudellisen vaikuttavuuden parantaminen, toiminnan tehostaminen sekä kansainvälisen kilpailukyvyn turvaaminen. Kokonaisuudessaan kehitys on edellyttänyt yliopiston hallinnon ja toimitapojen muuttamista yhä yritysmäisempään suuntaan. Tutkimukseni mukaan suomalainen yliopistoyhteisö on suhtautunut viime vuosikymmeninä tapahtuneisiin korkeakoulupoliittisiin uudistuksiin varsin ristiriitaisesti. Uusliberalististen toimintaideologioiden tuominen akateemiseen maailmaan on herättänyt paljon aatteellista vastustusta. Varsinaiset toimet ongelmalliseksi koetun kehityksen pysäyttämiseksi ovat kuitenkin jääneet vaatimattomiksi. Lisäksi riippuen kulloisenkin reformin luonteesta, ovat yliopistoyhteisön näkemykset olleet usein jakaantuneita. Vuonna 2009 säädetty uusi yliopistolaki lisäsi selkeästi korkeakoulupoliittisten kannanottojen ja keskustelun määrää. Keskustelu lain mukanaan tuomien hallinnollisten, taloudellisten ja ideologisten muutosten ympärillä jatkuu edelleen.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

29

Paukkunen, J. (Jukka). "Oulun yliopiston musiikinopettajakoulutuksesta valmistuneiden sijoittuminen työelämään ja käsitykset koulutuksensa työelämäsuhteesta." Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201512082275.

Full text

Abstract:

Tutkimukseni päätavoitteena oli arvioida Oulun yliopiston musiikinopettajakoulutuksen suhdetta työelämään koulutuksesta valmistuneiden ammattilaisten näkökulmasta eli millaiset valmiudet koulutuksesta valmistunut henkilö oli käsityksensä mukaan saanut työssä suoriutumiseen. Toisena tavoitteenani oli samalla kartoittaa kohderyhmäni yleistä työllistymistä ja selvittää perusopetuksessa sekä lukiossa työskentelevien musiikinopettajien toimenkuvaa. Perusopetuksen ja lukion tuntijaoissa kiintiöidyt musiikinopetuksen vähimmäistuntimäärät ovat peruskoulun olemassaoloaikana olleet tähän saakka laskusuunnassa ja musiikin toteutuneet opetustuntimäärät olleet taideaineista pienimmät. Oppiaineen vähätuntisuus on heijastunut yleisesti musiikinopetukselle myönnettyihin puitteisiin ja yhdessä väestörakenteen muutoksen myötä hankaloittanut kelpoisuuden omaavien musiikin aineenopettajien työllistymistä erityisesti pienemmille paikkakunnille. Myös opetussuunnitelmiin asetettujen monitasoisten tavoitteiden saavuttaminen ja niiden arvioiminen on pienten tuntimäärien vuoksi ollut musiikinopettajille problemaattista. Tutkimusmateriaalina on kyselyaineisto, joka kerättiin internetissä täytettävän verkkokyselylomakkeen avulla. Kysely lähetettiin Oulusta siihen mennessä valmistuneille 143:lle kasvatustieteen maistereille joiden pääaineena oli ollut musiikkikasvatus. Siihen vastanneiden määrä oli 100 henkilöä ja vastausprosentti oli 69,9 %. Vastaajat ilmoittivat kyselyssä tietoja maantieteellisestä sijoittumisestaan, mahdollisista muista suorittamistaan tutkinnoista sekä työtilanteestaan. Kaikilta musiikkikasvattajilta tiedusteltiin heidän täydennyskoulutustarvettaan ja arvioita musiikkikasvatuskoulutuksen sisällön soveltuvuudesta työelämään. He saivat lisäksi esittää lomakkeessa omia ehdotuksiaan koulutuksen kehittämiseen. Lomakkeessa kysyttiin erikseen myös vastaajan työtehtävistä, muun muassa niihin liittyvistä myönteisistä ja kielteisistä puolista sekä vastaajan kokemasta henkilökohtaisesta työtyytyväisyyden tasosta. Musiikinopettajan tehtävissä toimivilta kysyttiin myös heidän työtänsä koskevia tarkennettuja kysymyksiä: muun muassa heidän opetustuntimääriänsä, opetusryhmiensä kokoa, opettamiansa luokka-asteita, työkokemuksensa pituutta ja opetustyöhönsä liittyviä lisätehtäviä. Oulun yliopiston musiikkikasvatuskoulutus osoittautui erittäin tulokselliseksi jos sitä arvioidaan sieltä valmistuneiden musiikkikasvattajien työllistymisastetta tarkastellen: 1 % vastaajista ilmoitti olevansa kyselyhetkellä työttömänä työnhakijana. Musiikkikasvattajat olivat myös pääosin sijoittuneet työtehtäviin, joissa he tunsivat itsensä tyytyväisiksi. Heidän työllistymisensä laajalle sektorille kertoi tutkintoon johtavan koulutuksen monipuolisuudesta. Kolmanneksella vastaajista oli taustallaan myös luokanopettajan kelpoisuus. Suurin osa eli 59 % vastaajista toimi koulujen musiikinopetustehtävissä, mutta 29 % oli työllistynyt myös muulle koulutustaan vastaavalle alalle. Vastaajat arvioivat musiikkikasvatuksen koulutuksesta saamiensa työvalmiuksien tasoa hyväksi ja koulutusohjelman sisältämien eri kurssien opiskelun merkitystä työnsä kannalta keskimäärin tarpeellisiksi. Kaikkein tarpeellisimpana suorittaminaan opintoina pidettiin pianon vapaan säestyksen, bändi- ja yhteissoiton sekä bändipedagogiikan kursseja. Korkeimman arvion koulutuksensa soveltuvuudesta työhönsä antoivat musiikkiluokkia opettavat musiikinopettajat (N=13) ja he olivat myös muissa työtehtävissä toimivia ammattiryhmiä tyytyväisempiä työhönsä. Suurin osa vastanneista oli sijoittunut Pohjois-Suomeen ja erityisesti Pohjois-Pohjanmaan alueelle. Maantieteellinen sijoittuminen oli kuitenkin mittakaavaltaan laaja, sillä esimerkiksi kolme vastaajaa oli kyselyhetkellä EU-alueen ulkopuolella. Vaikka koulutukseen oltiin pääosin tyytyväisiä, kaivattiin siihen lisää vuorovaikutusta ja kommunikointia työelämän kanssa. Koulutuksen sisällön ja toteutuksen pitäisi kohderyhmän käsityksen mukaan vastata vieläkin tarkemmin työelämän vaatimuksia. Muun muassa musiikkiteknologian sekä kasvatustieteiden opinnot otettiin tässä yhteydessä usein esille. Opetusalalla toimivat vastaajat pitivät työnsä sekä antoisimpana että haasteellisimpana puolina lasten ja nuorten kasvattamiseen liittyviä tekijöitä. Silti musiikkikasvattajat arvioivat koulutuksessa suoritettuja kasvatustieteen opintoja keskimäärin melko tarpeettomiksi eikä yleistä kiinnostusta täydennyskoulutukseenkaan aiheen osalta ilmennyt, Kasvatustyön haasteellisuus ilmeni musiikin yhdistelmäopettajien sekä työhönsä keskimääräistä vähemmän tyytyväisten osoittamassa korkeassa kiinnostuksessa musiikin erityispedagogiikan täydennyskoulutukseen. Keskimäärin kiinnostavin täydennyskoulutuksen aihe oli kuitenkin musiikkiteknologia ja sen koulutyöhön soveltuvat aihepiirit. Analyysissa hyödynnettiin sekä määrällistä että laadullista lähestymistapaa joka vaikuttaa myönteisesti tulosten luotettavuuteen. Koulutuksen suunnittelussa olisi suotavaa pohtia voisiko yksilöllisemmän opetussuunnitelman, alumnitoiminnan tai täydennyskoulutustarjonnan kehittämisen avulla toteuttaa vielä tiiviimpää vuoropuhelua työelämän kanssa.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

30

Nätynki, M. (Mari). "Sähkökirjojen kokoelmahallinnan mallin soveltuvuus evaluointiin:tapaustutkimus Oulun yliopiston kirjaston sähköisestä kurssikirjakokoelmasta." Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201505071451.

Full text

Abstract:

Tutkimuksen aihe ja tavoite: Tutkimuksen päämäärä on testata Vasileiou, Rowley ja Hartleyn (2012) sähkökirjakokoelmahallinnan mallin soveltuvuutta sähköisen kurssikirjakokoelman evaluointiin. Mallin soveltuvuutta tarkastellaan soveltamalla sen osa-alueita Oulun yliopiston kirjaston sähköisen kurssikirjakokoelman evaluointiin. Tutkimusmenetelmät ja -aineistot: Tutkimus on tapaustutkimus Oulun yliopiston kirjaston sähköisen kurssikirjakokoelman hallinnasta ja tilasta. Tutkimuksessa on käytetty menetelmä- ja aineistotriangulaatiota. Kvalitatiivisista menetelmistä on käytetty sisällönanalyysia haastattelu-, dokumentti-, ja tilastoaineiston analysointiin. Kvantitatiivisista menetelmistä on käytetty tilastomenetelmää ja käyttötutkimusta kirjaston sähköisen kurssikirjakokoelman luetteloaineiston ja saatavilla olevien jakelijoiden käyttötilastojen analysointiin. Keskeiset tutkimustulokset: Sähköisen kurssikirjakokoelman tilastollinen tarkastelu osoitti, että kokoelma on painottunut englanninkielisiin, alle 15 vuotta vanhoihin, aine- ja syventäviin opintoihin kuuluviin nimekkeisiin sekä perinteisesti monografiapainotteisille aloille. Sähköisten kurssikirjojen käyttö kohdistuu humanistisiin ja kasvatustieteellisiin aloihin ja opintojen loppupäähän kuuluviin uudempiin englanninkielisiin nimekkeisiin. Tulokset tukevat aiempien tutkimusten tuloksia. Johtopäätökset, toimenpidesuositukset ja jatkotutkimusehdotukset: Tutkimuksen tulosten perusteella Vasileiou, Rowley ja Hartleyn (2012) sähkökirjakokoelmahallinnanmallia voidaan soveltaa evaluointiin. Mallin avulla voidaan saada kattava kuva kirjaston sähköisen kurssikirjakokoelman hallinnasta. Toimenpidesuositukseni koskevat sähköisten kurssikirjojen markkinoinnin lisäämistä ja ostojen kohdentamista tasaista käyttöä saaviin ja paljon opiskelijoita sisältäviin luonnontieteellisiin ja teknillisiin aloihin. Jatkotutkimukseksi ehdotan Oulun yliopiston kirjaston pidempiaikaista tai vertailevaa useiden yliopistokirjastojen sähköisten kokoelmien evaluointia.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

31

Kivelä, O. (Outi). "Yliopistojen alueellinen vaikuttavuus 1980-luvulta 2010-luvulle:tapaustutkimuksena Oulun yliopiston rekrytointialueet." Master's thesis, University of Oulu, 2018. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201805312238.

Full text

Abstract:

Viimeisten vuosikymmenien aikana yliopistot on mielletty entistä kiinteämmäksi osaksi yhteiskuntaamme, ja samalla myös yliopistoille on asetettu tavoitteeksi toimia vuorovaikutuksellisessa suhteessa ympäröivän yhteiskunnan kanssa. Opiskelijavirtauksia pidetään tärkeinä korkeakoulujen yhteiskunnallisen vaikuttavuuden ilmentäjinä, ja tässä tutkielmassa on pyritty syventämään ymmärrystä korkeakoulujen alueellisesta vaikuttavuudesta tarkastelemalla korkeakouluopiskelijoiden lähtöalueita osana yhteiskunnallisia ja alueellisia muutoksia. Tutkielmassa tarkasteltiin pidemmän aikavälin kehitystä eli sitä, miten korkeakoulujen alueellinen vaikuttavuus on muuttunut 1980-luvulta 2010-luvulle. Tavoitteena oli luoda kokonaiskuva siitä, miten valtiotilassa tapahtuneet poliittiset toimenpiteet ja väestörakenteen muutokset ovat kytkeytyneet korkeakoulujen alueelliseen vaikuttavuuteen eri aikoina. Tutkielman empiirisessä osassa selvitettiin, mistä Oulun yliopistoon hyväksytyt opiskelijat ovat kotoisin, sekä ovatko nämä alueet muuttuneet vuosien 1981–2015 aikana. Tuloksia verrattiin myös Suomen alueelliseen väestönkehitykseen. Tutkimusaineisto käsitti Oulun yliopiston tietohallinnon koostamat tiedot kaikista vuosina 1981–2015 Oulun yliopistoon hyväksytyistä opiskelijoista. Tutkielman metodinen painotus on kvantitatiivinen ja kartografinen, ja tulosten analysoinnissa käytettiin sekä SPSS- että ArcGIS-paikkatieto-ohjelmistoa. Tulosten tarkastelu on pääosin kuvailevaa, mutta karttojen ja kuvaajien viestin vahvistamiseksi on käytetty myös tilastollisia menetelmiä kuten χ²-testiä, Gini-kerrointa, keskihajontaa sekä korrelaatioanalyysia. Oulun yliopisto profiloituu opiskelijarekrytoinnin perusteella Pohjois-Suomen yliopistoksi, sillä Pohjois-Pohjanmaalta, Kainuusta ja Lapista on kotoisin lähes kolme neljästä kaikista Oulun yliopistoon hyväksytyistä opiskelijoista. Rekrytointi on kuitenkin vuosien mittaan painottunut yhä selkeämmin suurimpiin kasvukeskuksiin kiihtyvällä tahdilla kaupungistuvassa Suomessa. Yliopiston vaikutusalue on lisäksi laajentunut lähialueilta selkeästi valtakunnallisemmaksi. Vielä hajautetun hyvinvointivaltion aikana 1980- ja 1990-luvuilla yliopiston vaikuttavuus painottui lähialueisiin eli Pohjois-Suomeen, mutta vuosituhannen jälkeen rekrytointialue on sirpaloitunut tasaisemmin kattamaan koko Suomen. Tutkielmassa havaittiin, että alue- ja väestörakenteellisten muutosten lisäksi myös yhteiskunnalliset ideologiat ja vaikutteet näkyvät Oulun yliopiston niin sisäisissä toiminnoissa kuin myös tilallisinakin ilmentyminä. Oulun yliopiston rekrytointialueen muutoksilla on selkeä yhteys Suomen alue- ja väestörakenteiden kehitykseen, sillä yliopiston opiskelijarekrytointi on keskittynyt suurimpiin kaupunkeihin ja vähentynyt muuttotappiollisesta Itä-Suomesta. Korkeakoulujen rekrytointialueet ilmentävät siten omalta osaltaan valtiotilassa tapahtuvia niin yhteiskunnallisia kuin alueellisiakin muutoksia. Myös yhteiskunnalliset yhdentymis- ja tehokkuusvaateet ovat heijastuneet Oulun yliopiston sisäisissä ja rakenteellisissa toiminnoissa, joista esimerkkinä ovat tiivistyvä yhteistyö Oulun seudun ammattikorkeakoulun kanssa sekä Kajaanin opettajakoulutusyksikön lakkautus.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

32

Häyrynen, S. (Sanna). "”Innovaatiomiljoonia tarjolla Oulun yliopistolle”:Oulun yliopiston julkisuus ja tieteen kehystäminen verkkomedioissa." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201612013152.

Full text

Abstract:

Pro gradu -tutkielmassani olen tarkastellut Oulun yliopiston julkisuutta ja tieteen kehystämistä verkkomedioissa. Olen tutkinut, millä verkkosivuilla ja minkälaisten tekstilajien kautta Oulun yliopistoa käsitellään. Lisäksi olen perehtynyt siihen, mitkä toimijat ja tieteenalat verkkojulkisuudessa näkyvät ja miten Oulun yliopistossa tehtävää tiedettä verkkoteksteissä representoidaan erilaisten kehysten välityksellä. Tarkoituksenani on ollut selvittää, minkälaisia eroja eri toimijoiden ja tieteenalojen verkkomediavälitteisessä julkisuudessa ilmenee. Aineistooni kuuluu 644 kappaletta vuoden 2015 helmi-, touko-, elo- ja marraskuissa internetissä julkaistuja tekstejä. Määrällisellä sisällön erittelyn menetelmällä olen järjestänyt aineiston luokitusrunkoon ja tarkastellut julkaisupaikkojen, tekstilajien, yliopiston roolin, toimijoiden ja tieteenalojen näkökulmasta Oulun yliopiston verkkojulkisuuden piirteitä. Kehysanalyyttiseen tarkasteluun olen valinnut 60 tekstiä, joissa käsitellään pääasiallisesti Oulun yliopistoa ja siellä tehtävää tiedettä. Menetelmien taustalla vaikuttavat agenda-setting-teorian periaate median asettamasta puheenaiheiden tärkeysjärjestyksestä sekä kehysteoreettinen näkemys valikoivasta kontekstualisoinnista. Oulun yliopiston verkkojulkisuus keskittyy alueellisiin ja Oulun seudun paikallisiin verkkomedioihin. Ehdoton enemmistö teksteistä on uutisia. Useimmiten Oulun yliopisto vain mainitaan teksteissä, eikä kaikissa teksteissä keskitytä käsittelemään pelkästään Oulun yliopistoa. Yleisimmät toimijat ovat kasvoton yleistoimija, tutkijat ja opiskelijat. Tieteenalojen julkisuutta hallitsevat lääke- ja terveystiede, tekniikka sekä luonnontieteet, jotka yleisimmin esitetään ilman varsinaista mainintaa tieteenalasta. Eroja verkkojulkisuudessa ilmeneekin siinä, kirjoitetaanko tieteenaloista ala mainiten vai rivien välissä luonnollisena olettamana. Eniten varsinaisia mainintoja keräävät kasvatustieteet, humanistiset tieteet ja lääketiede. Lääketiede hallitsee myös tieteen kehystämistä. Kaksi yleisintä kehystä ovat kansanterveyden ja kilpailukyvyn kehykset. Laadullinen kehysanalyysi tuo aineistosta esiin piirteen, joka määrällisellä erittelyllä ei ilmennyt: taloudellinen toiminta- ja suorituskyky liitetään tieteeseen. Yleisimmin verkkoteksteissä Oulun yliopiston tieteeseen yhdistetään terveyteen ja rahaan liittyvät konkreettiset aiheet. Kolmanneksi yleisin kehys on kulttuurisen sivistyksen kehys ja neljänneksi yleisin luonnon vaalimisen kehys, joissa keskitytään abstrakteihin ilmiöihin ja perustutkimukseen. Oulun yliopiston sekä sen tieteenalojen ja tutkimuksen julkisuus verkossa liittyvät yliopistojen kolmanteen tehtävään eli yhteiskunnalliseen vaikuttamiseen. Suomen hallituksen tuoreimmissa tiedepoliittisissa linjauksissa korostetaan tutkimuksen ja opetuksen taloudellista tuottavuutta sekä sitä, että yliopistojen tulisi keskittyä vain tiettyihin aloihin. Koska internet on merkittävä viestintäkanava, yliopistojen, tieteen ja moninaisten tieteenalojen vaikuttavuutta sekä olemassaolon oikeutusta luodaan verkon välityksellä.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

33

Kivari, M. (Maria), and T. (Tuuli) Oikkonen. "Katsaus Oulun yliopiston luokanopettajakoulutuksen opetussuunnitelman suunnitteluprosessiin pragmatismin ja kriittisen pedagogiikan näkökulmasta." Master's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201606042285.

Full text

Abstract:

Tämä Pro gradu -tutkielma käsittelee Oulun yliopiston Kasvatustieteiden tiedekunnan luokanopettajakoulutuksen vuonna 2017 voimaan astuvan opetussuunnitelman suunnitteluprosessia. Työssä kuvataan diskurssianalyysin avulla niitä yhteiskunnallisia ja koulutuksellisia tekijöitä, jotka ovat taustalla opetussuunnitelmatyössä. Näitä taustatekijöitä tarkastellaan kriittisen pedagogiikan ja pragmatismin teoreettisista lähtökohdista. Työssä läpileikkaavana tutkimusongelmana pohdimme, kuinka pragmatismi ja kriittinen pedagogiikka näyttäytyvät tarkastellessa opetussuunnitelmatyön suunnitteluprosessia. Pragmatismin, kriittisen pedagogiikan ja opetussuunnitelmatutkimuksen näkemyksiä sisältävän teoreettisen viitekehyksen aineiston keräsimme kahlaamalla läpi aiheesta kirjoitettua kirjallisuutta, artikkeleita ja tutkimuksia. Päädyimme käyttämään paljon John Deweyn näkemyksiä pragmatismista ja Paulo Freiren ajatuksia kriittisestä pedagogiikasta niiden perustavanlaatuisten ja vaikutusvaltaisten luonteidensa vuoksi. Deweyn pragmatistinen ajatusmaailma ja Freiren yhteiskuntakriittiset näkemykset liippaavat myös useassa suhteessa läheltä toisiaan. Tutkimusosion aineiston keräsimme puolistrukturoidun teemahaastattelun avulla kevään ja kesän 2015 aikana haastatellen neljää henkilöä, jotka ovat mukana tässä suunnitteluprosessissa. Litteroituamme aineiston luimme sitä perusteellisesti läpi, kunnes siitä alkoi hahmottua puheen takana olevia suurempia teemoja. Tämän jälkeen jaottelimme teemat ja tiivistimme niitä yhä suurempien teemojen alle. Lopullisiksi teemoiksi, eli diskursseiksi, hahmottuivat seuraavat aiheet: yhteiskunnan asenteellista ilmapiiriä ilmentävät diskurssit, yhteisön toimintakulttuuria ilmentävät diskurssit, muutosta ilmentävät diskurssit, vaikuttamista ilmentävät diskurssit, koulutuksen taustatekijöitä ilmentävät diskurssit sekä ristiriitaiset diskurssit painotteisiin opintoihin liittyen. Tulokset-osiossa esittelemme aineistosta löytyvät keskeisemmät diskurssit tarkentavien tutkimusongelmien avulla. Tulkitsemme aineistosta löytyviä diskursseja heijastaen teoreettisen viitekehyksemme keskeisiä ajatuksia. Analyysissä ilmeni selkeästi yhteiskunnassa vallitseva poliittinen henki ja voimakas muutoksen halu. Toisaalta diskursseissa ilmeni myös ristiriitaa sekä omien näkemysten että toisten henkilöiden näkemysten välillä. Diskursseja tarkastellessa pragmatismin ja kriittisen pedagogiikan ajatukset näyttäytyivät ristiriitaisesti tämänhetkisten tehokkuutta ja auktoriteettia korostavien yhteiskunnallisten arvojen ja normien rinnalla. Koemme, että tutkimuksemme on onnistunut, sillä saimme vastauksia haluamiimme ongelmiin ja pystyimme yhdistämään yhteiskunnan vaikutukset osaksi pienempää toimintakulttuuria. Teemme tietysti tutkimusta omista lähtökohdistamme, mutta pyrimme perustelemaan tulkintamme teoreettisen viitekehyksen avulla. Jatkotutkimus voisi käsitellä esimerkiksi opiskelijoiden osallisuutta yliopistotason päätöksenteossa.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

34

Vauhkonen, M. (Mari). "Pelaajien yhteisöllisyyden kokemukset Oulun yliopiston roolipelikerho CRYO ry:n roolipeliyhteisöissä vuonna 2017." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2019. http://jultika.oulu.fi/Record/nbnfioulu-201911283200.

Full text

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

35

Sammalkangas, J. (Jannika). "Ensimmäisen vuoden opiskelijoiden kokemuksia ohjauksesta opintojen alkuvaiheessa:eksistentiaalis-fenomenologien tapaustutkimus Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa." Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201506041782.

Full text

Abstract:

Nykyisen korkeakoulupolitiikan keskeinen tavoite on tehostaa opiskeluja ja opintopolkuja, vähentää opintojen keskeytyksiä sekä lyhentää opintoaikoja. Opiskelijoiden integroituminen oppilaitokseen ja opiskelijayhteisöön ensimmäisen opiskeluvuoden aikana, on alettu nähdä yhtenä merkittävimmistä opintoja edistävistä tekijöistä. Korkeakoulujen opintojen ohjaus on noussut viime vuosina sekä kansallisen että kansainvälisen korkeakoulupoliittisen keskustelun keskiöön, sillä ohjaus voidaan nähdä tärkeänä ja keskeisenä toiminnanmuotona osana opiskelijoiden opintojen aloitusta. Tässä pro gradu-tutkielmassa tutkittiin erään Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa syksyllä 2014 opintonsa aloittaneen pienryhmän saamaa ohjausta ensimmäisen opiskelusyksyn alkuvaiheessa ja niitä kokemuksia, mitä opiskelijoilla on saamastaan ohjauksesta. Tavoitteena oli tehdä koonti Oulun yliopistossa ja Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa tarjotusta ohjauksesta, luoda ymmärrys opiskelijoiden ohjauskokemuksista ja tarkastella opiskelijoiden elämäntilanteiden mahdollista yhteyttä ohjauskokemuksiin. Tutkielma on kvalitatiivinen kasvatuspsykologian alaan kuuluva rekonstruktiiviseen eli ymmärtävään psykologiaan perustuva eksistentiaalis-fenomenologinen tapaustutkimus. Ontologisena taustana vaikuttaa holistinen ihmiskäsitys. Tutkielman tutkimusstrategiassa keskitytään ihmisten ainutlaatuisten kokemusten tutkimukseen ja ymmärrys tutkittavasta ilmiöstä pyritään luomaan näiden kokemusten kautta alkuperäisessä muodossaan, ilman aiemmin luotuja oletuksia tai määritelmiä. Tutkielman aineistonhankintamenetelmänä toimi kirjallinen kysely, joka toteutettiin noin kuukausi opiskelijoiden opintojen aloituksen jälkeen syyskuussa 2014. Kyselyyn vastasi 16 opiskelijaa. Kyselylomakkeessa keskityttiin opiskelijoiden elämäntilanteen ja taustojen lyhyeen kartoittamiseen sekä kokemuksiin opintojen alkuvaiheen ohjauksesta. Aineiston analyysissa on sovellettu fenomenologisen psykologian tutkimusmenetelmää. Tutkimuksen tuloksena on 16 yksilökohtaista merkitysverkostoa, joiden kautta on tarkasteltu opiskelijoiden elämäntilanteen yhteyttä kokemuksiin ohjauksesta. Lisäksi on muodostettu yleinen merkitysverkosto ohjauskokemuksista. Tutkielmassa tehty yhteenveto Oulun yliopistossa ja Oulun yliopiston kauppakorkeakoulussa tarjottavasta ohjauksesta, jota tutkielman kohteena oleva pienryhmä voi periaatteessa vastaanottaa opintojensa alkuvaiheessa ja myös opintojen myöhemmässä vaiheessa, vastaa yhteen tutkielman tutkimuskysymyksistä. Tutkimuksessa havaittiin, että opiskelijat ovat pääasiassa tyytyväisiä opintojen alkuvaiheen ohjaukseen. Opintojen alkuvaihe koettiin tiiviinä ja ohjausta oli alussa paljon, mutta se kuitenkin auttoi ja helpotti opintojen aloitusta. Opiskelijat kokivat ensimmäisten opiskeluviikkojen ohjauksen vastaavan tarvetta ja määrittelivät tarvitsevansa ohjausta erityisesti opintoihin liittyvissä perusasioissa. Erityisesti ohjauksella koettiin olevan merkitystä uusien ihmisten tapaamisessa ja kavereiden saamisessa. Pienryhmäohjauksesta pidettiin ja omaopettajatoiminta koettiin pääasiassa hyödyllisenä. Opiskelijoiden kokemusten mukaan opintojen alkuvaiheessa oli paljon infoluentoja ja erityisesti suuret luennot koettiin epäonnistuneiksi. Elämäntilanteiden tarkastelu osoitti opiskelijoiden olevan taustoiltaan erilaisia ja ne jotka eivät kokeneet ohjausta hyödylliseksi poikkesivat muusta ryhmästä selkeästi tiettyjen elämäntilanteeseen tai taustaan liittyvien asioiden osalta. Tutkimuksen luotettavuutta on arvioitu kokemuksen tutkimuksen luotettavuuden kriteerien avulla. Tutkimuksen tulokset eivät ole ainutlaatuisuutensa vuoksi yleistettävissä vaan sitoutuvat vahvasti kontekstiin. Tulokset toimivat kuitenkin arviointi- ja kehitysvälineenä Oulun yliopiston ja Oulun yliopiston kauppakorkeakoulun ohjauksessa.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

36

Oiva, J. (Jari). "Tampereen ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston opiskelijoiden tietoisuus Web-järjestelmien uhista ja haavoittuvuuksista." Master's thesis, University of Oulu, 2014. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201401171047.

Full text

Abstract:

Web-järjestelmät ovat yleistyneet nykyään monissa organisaatioissa nopeaa tahtia. Organisaatiossa hyödynnetään Internet protokollaa ja tietoarkkitehtuuria. Myös pilvipalvelujen käyttö on yleistynyt nopeasti. Tämä tuottaa vaikeuksia tietoturvassa ja yksityisyydessä. Kaikki tieto, joka kulkee verkon välityksellä saattaa olla alttiina monille uhille. Hyökkääjät pyrkivät käyttämään hyväkseen haavoittuvuuksia, joista moni viittaa koodi-injektioon. Normaalisti hyökkääjien motiivina on hyötyä taloudellisesti saada toisesta tietoa tai tehdä vain kiusaa. Useasti hyökkäyksien kohteeksi joutuvat yritykset, mikä vaikuttaa suoraan yritysten asiakkaisiin. Tässä tutkielmassa perehdyttiin web-järjestelmien tietoturvaongelmiin. Tutkimuskysymyksenä oli, mitä haavoittuvuuksia on web-järjestelmissä, mikä web-järjestelmiä mahdollisesti uhkaa ja millainen tietämys korkeakouluopiskelijoilla on kyseisistä asioista. Tutkimuksessa otettiin esille kymmenen Viestintäviraston julkaisemaa tietomurtotapausta web-järjestelmiin/tietoverkkoon. Tutkimusta varten haastateltiin opiskelijoita Oulun yliopistolta ja Tampereen ammattikorkeakoululta. Tutkimuksen kohteena oli Tampereen ammattikorkeakoulun ja Oulun yliopiston opiskelijoita, joista pääosa oli toisen vuoden opiskelijoita. Tutkimuksessa perehdyttiin web-järjestelmien tietoturvaan ja yksityisyyteen, minkälainen näkemys korkeakouluopiskelijoilla on web-järjestelmien tietoturvasta, yksityisyydestä ja tutkittiin niihin kohdistuneita uhkia ja haavoittuvuuksista. Työssä tutkittiin myös miten kahden korkeakoulun opiskelijoiden näkemykset uhista ja haavoittuvuuksia poikkesivat toisistaan. Tutkimus suoritettiin haastattelujen avulla. Korkeakouluopiskelijoilta kysyttiin yleisiä kysymyksiä tietoturvasta, yksityisyydestä ja tietoutta niiden uhista ja haavoittuvuuksista. Tutkimuksen perusteella voitiin päätellä, että opiskelijat osasivat hyvin määritellä tietoturvan ja yksityisyyden. Opiskelijat osasivat myös erotella uhat ja haavoittuvuudet, mutta yksityiskohtaisessa tietämyksessä web-järjestelmiin kohdistuvista haavoittuvuuksista oli puutteita. Opiskelijat eivät myöskään osanneet määritellä, mitä uhkia liittyy Internet protokollaan. Vastauksissa eroavaisuuksia ei suuremmin ilmennyt koulujen välillä. Oppilaat ovat hakeneet tiedot kyseisistä asioista pääsääntöisesti työpaikan tai harrastuksien parista. Kokeneemmilla opiskelijoilla oli parempi tietämys haavoittuvuuksista, kuin uusilla opiskelijoilla.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

37

Luukkanen, T. L. (Tarja-Liisa). "Axel Adolf Laurell ja Oikean teologian myytti." Doctoral thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/urn:isbn:9789526210780.

Full text

Abstract:

Abstract Axel Adolf Laurell (1800–1852), theoretical philosopher by training, was Professor of Dogmatics at the University of Helsinki 1836–1852. In the history of Finnish theology, he has been rather ignored. The aim of this doctoral thesis has been two-fold: to analyze both Laurell and the later theological tradition that ignored him. Laurell was one of the intellectually oriented theologians in Finland representing the view that university theology was a field of rational study, not a way of practicing religion. His qualifying thesis, already approved of by the official opponent, was rejected by the Faculty of Theology and by the Lutheran archbishop E. G. Melartin. However, Laurell gained the support of the Academic Senate and was appointed professor by Nikolai I. Archive material depicting Laurell´s lectures on theology shows that he lectured, among other things, on the German controversy between rationalism and supranaturalism. He seems to have supported the idea of mediation between these two, an approach typical of to the school of Vermitttlungstheologie. Laurell began his career as a Hegelian, rejected Hegelianism in the 1840s and became interested in the questions of empirical study. Laurell was one of the Finnish academics who adopted ideas both from Herder and Hegel. Laurell, during his formative years a member of the Saturday Society, a circle of reform-minded young intellectuals, was the most notable Finnish representative of pedagogics during his time. He was one of the founders of Helsingfors Lyceum in 1831 and the first headmaster of this school with its new, modern-type curriculum. According to him, “state” and “church” should not interfere in the matters of education. Taking into account Mythologies by Roland Barthes and some international discussions on nationalistic myths, I have delineated the previously unrecognized myth of Genuine Finnish theology. Influential Finnish revivalist theologians adopted the biblical theology of Johann Tobias Beck during the latter part of the 19^th century. From this standpoint they and notably history professor Ernst Gustaf Palmén, invented a religious-nationalistic interpretation of the 19^th-century Finnish history. Scientifically significant theologians had been Beckians or revival movement sympathizers while Laurell, among other actual forerunners of rational research, were marginalized and forgotten.
Tiivistelmä Väitöskirjani tarkastelee Lauantaiseuran jäsenen ja Helsingin yliopiston dogmatiikan ruotsinkielisen professorin Axel Adolf Laurellin (1800–1852) näkemyksiä ja toimintaa 1830-luvulta 1850-luvun alkuun sekä autonomian kaudesta kertovaa suomalaisen teologian oppitraditiota. Laurell on yksi tämän oppitradition vähättelemistä 1800-luvun teologeista. Teologinen tiedekunta sekä luterilaisen kirkon arkkipiispa E. G. Melartin yrittivät 1830-luvulla torjua Laurellin professorinvirasta hylkäämällä hänen väitöskirjansa, jonka vastaväittäjä oli jo hyväksynyt. Hänellä oli kuitenkin yliopiston professorikunnan enemmistön tuki, ja Nikolai I nimitti hänet dogmatiikan professoriksi. Teologian oppitraditiota, historiallisista lähteistä piittaamatonta keksittyä historiaa, kutsutaan tässä tutkimuksessa Oikean teologian myytiksi. Se on hahmoteltu soveltaen Roland Barthesin ja eräiden nationalismitutkijoiden myyttitulkintoja. Myytti on arvioinut aiempien tutkijoiden tieteellistä merkittävyyttä sen perusteella miten he suhtautuivat herännäisyyteen ja olivatko he suomenkielisiä. Myytin keskeinen muotoilija oli historian professori Ernst Gustaf Palmén ja sen syntyedellytyksenä olivat suomalaisen yliopistoherännäisyyden muuttuminen beckiläiseksi raamattufundamentalismiksi 1850-luvulta alkaen sekä lähdetutkimuksen laiminlyöminen. Aiempien tutkijoiden tulkintaa autonomian kauden teologiasta toistettiin sittemmin vuosikymmenestä toiseen tarkistamatta heidän tulkintojensa paikkansapitävyyttä alkuperäislähteistä. Laurellin luennoista säilynyttä käsikirjoitusaineistoa on käytetty selvittämään mitä hän opetti Helsingin yliopiston teologian opiskelijoille. Yksi luentojen keskeinen aihe oli saksalaisen rationalismi-supranaturalismi -kiistan käsittely. Luennot viittaavat siihen, että Laurell edusti välitysteologiseksi kutsuttua koulukuntaa, joka nimensä mukaisesti pyrki edustamaan välittävää kantaa näiden kahden välillä. Laurell oli aikansa merkittävin suomalainen pedagogi, Helsingfors Lyceumin johtaja ja yksi sen perustaja, koulutukseltaan teoreettisen filosofian dosentti ja aikansa maltillinen, kristillisestä luomisuskosta kiinnipitänyt rationalisti, joka hegeliläisyydestä luovuttuaan kiinnostui empiirisestä tutkimuksesta. Laurellin ajattelussa näkyy monelle muullekin 1800-luvun alkupuolen toimijalle tyypillinen hegeliläisten ja herderiläisten vaikutteiden rinnakkaisuus. Teologina Laurell edusti näkemystä, jonka mukaan yliopistoteologia on uskonnon tarkastelua, ei yliopistossa tapahtuvaa uskonnonharjoitusta.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

38

Kytömaa, K. (Karri). "Matematiikka kuten oppilas sen käsittää:oppilaiden matematiikkakäsitykset ala-asteelta yliopistoon." Master's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201711043034.

Full text

Abstract:

Tutkimus on kirjallisuuskatsaus oppilaiden matematiikkakäsityksiin liittyen. Ensisijaisesti ERIC -tietokannannasta löytyneiden artikkelien pohjalta tutkittiin oppilaiden matematiikkakäsityksiä ja niiden eroja ala-asteelta yliopistoon. Pitkittäistutkimuksia aiheesta ei ole, joten yhtenäistä kehityskaarta ei ole tutkittu. Tutkimus keskittyy matematiikan olemukseen ja hyödyllisyyteen. Matematiikka on oppilaille ensisijaisesti kouluaine, joka määrittyy pääasiallisesti laskentona. Matematiikka liittyy vahvasti lukuihin ja esimerkiksi geometria nähdään vähäisenä tai olemattomana osana matematiikkaa. Oppilaat eivät osaa kytkeä matematiikan merkitystä kulttuuriin tai teknologiaan, vaikka se esiintyy päivittäisessä käytössä. Ala-asteella osa oppilaista pitää matematiikkaa hauskana, mutta yläasteelta lähtien se on useille tylsää ja vaikeaa. Oppilaat ovat kuitenkin hyvin tietoisia matematiikan hyödyllisyydestä, sekä oman arkisen toimintansa suhteen, kuin myös jatko-opintojen suhteen. Lukiosta lähtien oppilaat näkevät tai ovat omaksuneet myös matematiikan ajattelua kehittävät piirteet. Verrattain harvoilla oppilailla on kuitenkin yhtenäisiä ja syvällisempiä, maailmankuvaa määrittäviä käsityksiä matematiikasta. Jopa yliopiston aloittavilla niiden osuus on neljännes, kun puolestaan noin puolet pitää pikemmin matematiikkaa työkalupakkina, joka auttaa ratkaisemaan ongelmia.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

39

Alahuhta, V. (Veera). "Suunnitteluantropologinen näkökulma teknologian kehityksessä:kahden opiskelija-aktiivin näkemyksiä Oulun yliopiston virtuaalisesta 3D -kampusympäristöstä vuonna 2016." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2017. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201706032522.

Full text

Abstract:

Tutkielmassa tutkitaan kahden Oulun yliopiston opiskelija-aktiivin näkemyksiä Oulun yliopiston virtuaalisesta 3D -kampuksesta, jota on kehitetty Oulun yliopiston Tieto- ja sähkötekniikan tiedekunnan Kaupunkitietotekniikka ja -kulttuuri -tutkimusryhmässä. Tutkielman tavoitteena on selvittää mitä näkemyksiä opiskelija-aktiiveilla on kampuksesta sekä eroavatko heidän näkemyksensä muista yliopiston käyttäjäryhmistä ja miten. Tavoitteena on lisäksi informoida 3D -kampuksen jatkokehitystä. Suunnitteluantropologinen ote yhdistää sekä etnografisia menetelmiä ja suunnittelutieteiden menetelmiä, jotta saadaan selville syvempiä näkemyksiä että konkreettisia käyttökokemukseen liittyviä seikkoja. Tutkielmassa selvitetään tutkimuskohteen taustalla vaikuttavia tutkimuksen aloja, kuten tietotekniikan ja ihmisen välisen vuorovaikutuksen tutkimusta (HCI) sekä suunnitteluantropologiaa. Tutkimusaineistona toimii opiskelija-aktiiveille järjestetty työpaja sekä muista saman tutkimusryhmän järjestämien työpajojen muistiinpanoista. Ensin mainittu toimii primääriaineistona ja toiseksi mainittu sekundääriaineistona. Primääriaineisto litteroitiin haastattelunauhan pohjalta ja analysoitiin. Tutkielman aineiston keruuta varten järjestetty työpaja oli rakenteeltaan yhdistelmä konventionaalista etnografiaa ja suunnittelutieteissä käytettyjä menetelmiä. Esimerkiksi mukana oli Self Expression Template -menetelmä, jonka avulla osallistujat saivat luovasti luoda omanlaisensa version virtuaalikampuksesta. Lisäksi työpajassa selvitettiin sen hetkisen virtuaalikampusmallin käytettävyyden helppoutta ja osallistujien näkemyksiä siitä millaista käyttämisen tulisi olla jotta se olisi mahdollisimman helppoa. Keskeinen tulos tutkielmassa on opiskelija-aktiivien erityinen asema yliopistolla eri käyttäjäryhmien solmukohtana. Opiskelija-aktiivit tarkastelivat virtuaalikampukseen liittyviä eettisiä kysymyksiä erittäin syvällisesti ja oma-aloitteisesti koko työpajan ajan. He myös osasivat tarkastella niitä eri käyttäjäryhmien, kuten tutkimus- ja opetushenkilökunnan, hallinnon ja opiskelijoiden näkökulmasta. Esimerkiksi he nostivat esiin huolta eri käyttäjäryhmien erilaisista tietotekniikkataidoista sekä virtuaalikampukseen liittyvistä tietosuojariskeistä. Verrattuna muihin muiden työpajojen osallistujiin, he nostivat ongelmakohtia ja eettisiä ongelmia enemmän esiin. Virtuaalikampuksen jatkokehityksen kannalta olisi hyödyllistä ottaa opiskelija-aktiiveja enemmän mukaan vastaaviin työpajoihin ja osallistavan suunnittelun menetelmiin.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

40

Jämsén, J. (Jelena). "Oulun yliopiston humanistisen ja teknillisen tiedekunnan opiskelijoiden arkielämän tiedonhankinnan ympäristöt Oulun kaupungin kulttuuritapahtumien tiedottamisen kontekstissa." Master's thesis, University of Oulu, 2015. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201511262176.

Full text

Abstract:

Pro gradu -tutkielmani päämääränä on lisätä ymmärrystä opiskelijoiden arkielämän tiedonhankinnasta Oulun kaupungin kulttuuritapahtumien tiedottamisen kontekstissa. Tarkoituksena on selvittää mistä Oulun kaupungin kulttuuritapahtumien mainontaan käyttämistä ilmoituskanavista Oulun yliopiston humanistisen ja teknillisen tiedekunnan opiskelijat hakevat tarkoituksella tietoa, mistä näistä kanavista he saavat sattumalta tietoa, mitä kanavia he pitävät itselleen tärkeinä ja millaisia eroja mies- ja naisopiskelijoiden välillä ilmenee. Tarkoituksena on myös selvittää, millä tavoin Kirsty Williamsonin arkielämän tiedonhankinnan malli onnistuu kuvaamaan opiskelijoiden arkielämän tiedonhankintaa tässä kontekstissa. Tutkimukseni on primääriaineistolla toteutettu määrällinen tutkimus. Perusjoukkona ovat Oulun yliopiston humanistisen ja teknillisen tiedekuntien opiskelijat vuonna 2014. Kysely lähetettiin keväällä 2015 ja vastauksia saatiin 3385 kappaletta. Vastausprosentti oli 14,6 %. Aineiston analyysiin käytin tilastotieteellisiä menetelmiä, pääasiassa ristiintaulukointia. Tulokset osoittavat, että tärkeimmät kulttuuritapahtumien ilmoituskanavat opiskelijoille ovat julisteet, flyerit ja kausiohjelmat, Kalevan Menot -palsta ja Oulun seudun tapahtumakalenteri internetissä. Opiskelijat hakevat tarkoituksella sekä saavat sattumalta tietoa kaikkein eniten ystäviltä, kavereilta, perheeltä ja tuttavilta sekä julisteista, flyereista ja kausiohjelmista. Naisten ja miesten väliltä löytyi tilastollisia eroja tarkoituksellisessa ja sattumanvaraisessa tiedohankinnassa kahdessatoista eri ilmoituskanavassa. Eroja löytyi myös kanavien tärkeydessä: naiset pitivät kolmea ilmoituskanavaa tilastollisesti merkitsevästi tärkeämpinä kuin miehet. Kyselyn melko alhaisen vastausprosentin perusteella tuloksia voidaan pitää suuntaa antavina. Ne voivat kuitenkin toimia erittäin hyvänä tukena Oulun kaupungille, kun kulttuuritapahtumien ilmoituskanavia priorisoidaan ja markkinointia suunnataan opiskelijoille.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

41

Myllymäki, T. (Timo). "Kaunokirjallisuuden tuntemus yleisissä kirjastoissa Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen pääaineopiskelijoiden ja OAMK:n kirjasto- ja tietopalvelun opiskelijoiden keskuudessa." Bachelor's thesis, University of Oulu, 2016. http://urn.fi/URN:NBN:fi:oulu-201606032249.

Full text

Abstract:

Helle Kannila kirjoitti teoksessa ”Kirjavalinnan ongelmia”, että kirjat ovat tärkein asia kirjastossa ja kaikki muu oheistoiminta siellä on vain keino saattaa kirjaston käyttäjä kirjojen äärelle. Suomessa tehdyn selvityksen mukaan kuntalaiset hyödyntävät kirjastoja kaunokirjallisuuden ja taiteen hankintakanavana. Vuonna 2010 Yhdysvalloissa julkistettiin selvitys ”Perceptions of libraries, 2010”, jossa selvitettiin ihmisten ajatuksia ja mielipiteitä kirjastosta ja sen tarkoituksesta. Selvityksen mukaan ihmisillä tulee kirjastoista ensin mieleen kirjat ja kirjojen lainaaminen. Tietoyhteiskunnan kehittyessä kirjastoammattilaisilta odotetaan entistä laaja-alaisempaa osaamista, jota kutsutaan moniosaamiseksi. Mikä on kaunokirjallisuuden tuntemuksen asema? Kandidaatintutkielmassani pyrin selvittämään, millaisia ajatuksia kirjastoalaan valmentavien koulutusohjelmien opiskelijoilla on kaunokirjallisuuden tuntemuksesta. Kohderyhmänäni on Oulun yliopiston informaatiotutkimuksen pääaineopiskelijat ja Oulun ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelun opiskelijat. Kaunokirjallisuuden tuntemusta avatakseni määrittelen kaunokirjallisuuden hyödyntämällä historiallis-systemaattista tapaa, eli kaunokirjallisuuden historian ohella pyrin tuomaan eri aikoina kirjallisuuteen liittyviä konventioita. Kaunokirjallisuuden tuntemukseen voidaan kirjastotyön kontekstissa liittää myös kaunokirjallisuuden sisällönkuvailuun liittyviä seikkoja, jotka esitän tutkielmassani. Tuon esille myös Suomen yleisten kirjastojen tilastoja vuodelta 2014 havainnollistaakseni sen, miten kaunokirjallisuus näkyy yleisten kirjastojen kokoelma-, lainaus- ja hankintatilastoissa. Suomen yleisten kirjastojen tilastojen mukaan vuonna 2014 Suomen yleisten kirjastojen kokoelmista noin 50 prosenttia on aikuisten ja lasten kaunokirjoja ja lainaustilastojen mukaan kaunokirjoja lainataan yleisten kirjastojen kokoelmista eniten. Tuon myös esille aiempaa tutkimusta liittyen kaunokirjallisuuden tuntemukseen yleisissä kirjastoissa. Tutkielmassani olen ottanut vertailukohteeksi Pirjo Tuomen kirjastoammattilaisille suunnatun ”pitääkö kirjastoissa tietää kirjoista” -kyselyn, jossa Tuomi kysyi kirjastoalan ammattilaisilta näkemyksiä kaunokirjallisuuden tuntemuksesta ja kirjastoalaan valmentavasta koulutuksesta. Tutkimusmenetelmänäni toimi sekä määrällisiä että laadullisia piirteitä sisältävä webropol-verkkokysely. Kyselyyni vastasi yhteensä 68 ihmistä, joista 19 opiskelevat Oulun yliopistossa informaatiotutkimusta pääaineenaan ja 49 Oulun ammattikorkeakoulussa kirjasto- ja tietopalvelun koulutusohjelmassa. Kyselyyni vastanneet opiskelijat pitävät kaunokirjallisuuden tuntemusta tärkeänä. Kaunokirjallisuuden harrastuneisuus on kyselyyn vastanneiden keskuudessa monipuolista. He seuraavat kaunokirjallisuuteen liittyviä uutisia ja kirja-arvosteluita. Kaunokirjallisuuden tuntemusta ylläpitävänä tekijänä vastanneet pitävät kaunokirjallisuuden lukemista. Yliopisto-opiskelijoista lähes puolella on sivuaineopinnoissaan kirjallisuuden oppiaine ja Oulun ammattikorkeakoulun kirjasto- ja tietopalvelun opiskelijoiden opetussuunnitelmaan kuuluu kirjallisuuden opintoja. Vastanneista suurin osa haluaa työskennellä tulevaisuudessa yleisissä kirjastoissa ja he pitävät kaunokirjallisuuden tuntemusta yleisissä kirjastoissa tärkeänä ammattiin kuuluvana taitona.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

42

Kytömäki, P. (Päivi). "Yliopistojen tietoaineistot ja niiden saatavuus ja hyödynnettävyys EU:n ja Suomen tietoyhteiskuntapolitiikan valossa." University of Oulu, 2000. http://urn.fi/urn:isbn:9514255178.

Full text

Abstract:

Tiivistelmä Tutkimuksessa selvitetään EU:n ja Suomen viranomaisten julkisen sektorin tietoaineistojen saatavuutta ja hyödynnettävyyttä koskevaa politiikkaa ja edellä mainitun politiikan mahdollisia vaikutuksia yliopistojen ja yritysten toimintaan esimerkkien avulla. Tutkimusmenetelmänä käytettiin aineistopohjaista analyysia ja teemahaastattelua. Aineistopohjaisella analyysilla EU:n ja Suomen viranomaisten asiakirjoista saatiin esiin tutkimusaiheeseen liittyvät teemat. Teemat loivat pohjan tutkimuksen ja haastattelujen sisällölle ja tavoitteille. Haastatteluaineisto kerättiin kahden yliopiston yhteensä yhdeksän laitoksen ja kolmen yrityksen edustajien haastatteluilla. Haastatteluissa kartoitettiin sitä, millaisia tutkimusaineistoja yliopistoissa syntyy niiden tutkimustoiminnassa, ja millaisia hyödyntämistämismahdollisuuksia aineistoilla olisi aineistot keränneen tutkimusryhmän ulkopuolella. Lisäksi selvitettiin aineistojen keräämiseen, ylläpitämiseen, luovuttamiseen, saamiseen ja hinnoitteluun liittyviä kysymyksiä. Yrityksien edustajilta kartoitettiin yritysten tietoaineistojen hankintaa ja hankinnan toimivuutta sekä EU:n esittämien julkista tietoa koskevien periaatteiden ja palvelujen vaikutuksia yritysten toiminnalle. Haastattelut analysoitiin avoimella koodauksella. Tutkimuksessa kävi ilmi, että EU:n komissio on jo 1980-luvulta lähtien pyrkinyt saattamaan jäsenmaittensa julkisen sektorin tietoaineistot nykyistä laajemmin yksityisen sektorin ja kansalaisten käyttöön. Julkinen sektori on merkittävin tietoaineistojen tuottaja Euroopassa. EU arvioi, että näitä tietoaineistoja voitaisiin käyttää yksityisen sektorin sisältöteollisuuden raaka-aineena ja näin edistää tietoteollisuutta ja työllisyyttä EU:n jäsenmaissa. Suomen viranomaiset ovat huomioineet EU:n pyrkimykset 1990-luvun puolivälistä lähtien yrittäen edistää pyrkimyksiä Suomessa. Eri tieteen alojen tutkijat kuvasivat tutkimusryhmiensä tai laitoksensa tietoaineistot. Kaikkia kuvattuja aineistoja voisi vastaava muu tutkimus hyödyntää ja seitsemän tutkimuksen edustajan aineistoja myös yritykset. Noin puolta esitellyistä aineistoista oli jo käytetty tutkimusryhmän ulkopuolella. Yliopistojen tietoaineistot olivat laadullisesti hyviä ja niiden päällekkäiskeräys on vähenemässä. Usein aineistojen luovuttamisen ehtona muille tahoille pidettiin kuitenkin yhteistyötä. Lähes kaikki haastatellut tutkijat hankkivat myös itse tietoaineistoja yliopiston ulkopuolelta. Hankinta tapahtui yleensä ostamalla. Hankinnan esteenä pidettiin yleisimmin tietoaineistojen kalleutta. Haastatteluissa mukana olevien yrityksien tietoaineistojen tarpeet erosivat paljon toisistaan. Hankittavien aineistojen hinnoittelu ei ollut esteenä isojen yrityksien tietoaineistojen hankinnalle. EU:n esittämä tietoaineistojen hakemisto ja ilmoitusvelvollisuus sekä perustietopalveluajatus saivat laajan kannatuksen sekä yliopistojen tutkijoilta että yrityksien edustajilta. Perustietopalveluun esitettiin yleisimmin lainsäädäntöä, väestötietoja, yleensä tilastotietoja, ympäristöön ja meteorologiaan liittyviä tietoja sekä erilaisia karttoja. Perustietopalvelun arvioitiin edistävän opetusta ja tutkimusta ja yritysten toimintaedellytyksiä. Tutkimuksen tietoaineistoja varten perustettavat valtakunnalliset tietoaineistokeskukset saivat kaikkien haastateltujen tutkijoiden kannatuksen.

APA, Harvard, Vancouver, ISO, and other styles

Dissertations / Theses on the topic 'Yliopisto'

Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles