To see the other types of publications on this topic, follow the link: Yritykset.
Journal articles on the topic 'Yritykset'
Create a spot-on reference in APA, MLA, Chicago, Harvard, and other styles
Consult the top 50 journal articles for your research on the topic 'Yritykset.'
Next to every source in the list of references, there is an 'Add to bibliography' button. Press on it, and we will generate automatically the bibliographic reference to the chosen work in the citation style you need: APA, MLA, Harvard, Chicago, Vancouver, etc.
You can also download the full text of the academic publication as pdf and read online its abstract whenever available in the metadata.
Browse journal articles on a wide variety of disciplines and organise your bibliography correctly.
1
Torkko, Margit. "Maatilakytkentäisten yritysten kehityspolkuja." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75888.
Full textAbstract:
Maatilojen monialaistuminen on yksi tapa vastata maatalouden tulojen vähenemiseen ja rakennemuutokseen. Yli kolmasosa Suomen maatiloista harjoittaa myös muuta yritystoimintaa. Monialaisten maatilojen harjoittaman yritystoiminnan jatkuminen ja liiketoiminnan kasvattaminen ehkäisevät maatilojen toiminnan lopettamista ja maaseudun autioitumista. Maatilakytkentäisten yritysten kehittymisestä on olemassa vain vähän tutkimustietoa. Tämän tutkimuksen tavoitteena onkin kuvata maatilakytkentäisten yritysten kehittymistä sekä ymmärtää elinkaaren muodostumiseen johtaneita syitä. Tutkimuksessa vastataan seuraaviin tutkimuskysymyksiin: Millaisia kehityspolkuja maatilakytkentäisillä yrityksillä on tunnistettavissa? Mitkä tekijät ovat aiheuttaneet kyseisen kehityspolun muodostumisen? Miten maatila on kehittynyt yritystoiminnan rinnalla? Tutkittava aihe on moni-ilmeinen, joten sitä lähestytään kvalitatiivisesti. Tutkimusmenetelmänä on case-tutkimus. Maatilakytkentäisiä yrityksiä on mukana kolmelta eri toimialalta: elintarvikkeiden jatkojalostus, matkailu ja koneurakointi. Yrityksiä on mukana kuusi kultakin kolmelta toimialalta eli yhteensä 18. Yrityksistä hankittiin tietoja ennalta lähetetyn taustatietolomakkeen, haastattelun ja muun saatavilla olleen materiaalin avulla. Yrityksen kehittymistä voidaan mitata monella tavalla. Tässä liikevaihdon kehittymisen avulla tarkastellaan, noudattaako yritysten elinkaari jotain kirjallisuudesta löydettyä mallia. Kehittymistä tarkastellaan myös kuvaamalla, miten toiminta on muuttunut vuosien aikana. Lisäksi analysoidaan, miten yritykset ovat suunnanneet kasvua vuosien aikana. Tutkimus antaa tietoa maatilakytkentäiset yrityksien kehittymisestä. Maatilojen muun yritystoiminnan kehityspolut seuraavat melko hyvin perinteistä elinkaarimallia (esim. Baliga ja Hunt 1988). Pitkään toimineiden maatilakytkentäisten yritysten kehityskaarissa ovat tunnistettavissa myös Kallion (2000) raportoimat mikroelinkaaret. Tutkimus vahvistaa näkökantaa, että muu yritystoiminta ei ole pelkkä siirtymävaihe maataloudesta yritystoimintaan, vaan niitä voidaan harjoittaa myös yhdessä. Tutkimus osoittaa, että muun yritystoiminnan toimialalla on merkitystä maatilan kehittymiseen. Urakoitsijoista valtaosa on lisännyt myös maataloutta, kun taas matkailuyrittäjät ovat supistaneet tai pitäneet maatilan toiminnot samoina. Elintarvikeyrityksissä maatalous on kehittynyt vaihtelevasti. Tutkimuksen avulla on tunnistettu eri toimialoille tyypillisiä kehityspolkuja ja tekijöitä, jotka ovat vaikuttaneet muun yritystoiminnan kehittymiseen.
2
Kuisma, Risto, Hanna-Riitta Kymäläinen, and Marja Lehto. "Tuorevihannesten tuotantotilojen pintahygienian selvittäminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75148.
Full textAbstract:
Kasvikset on usein terveellistä syödä tuoreena. Kuluttajat ja suurkeittiöt haluavat yhä pidemmälle prosessoituja kasvistuotteita. Käsittelyketjussa tuorevihannekset käyvät läpi useita vaiheita, kuten pesun, esikäsittelyn, kuorinnan, pilkkomisen, huuhtelun ja pakkaamisen. Puutteet prosessointikäsittelyissä voivat edistää kasvisten pilaantumista ja edistää tautia aiheuttavien mikrobien päätymistä tuotteisiin prosessiveden, henkilöstön, laitteiden ja koneiden välityksellä. Omavalvonta, jossa hyödynnetään myös mikrobiologisia testausmenetelmiä, on tärkeä työkalu tuotantoprosessien turvallisuuden seurannassa. Tutkimuksessamme arvioitiin kuuden kasviksia jatkojalostavan yrityksen pintahygieniaa vuosina 2009 ja 2012. Ensimmäisen, vuoden 2009, hygieniakartoituksen jälkeen yrityksille kerrottiin kartoitustuloksista ja annettiin kehittämisehdotuksia. Jokaisesta yrityksestä otettiin tuotantotilojen puhdistamisen jälkeen 264-696 pintanäytettä samoista tuotantoympäristön mittauspisteistä käyttäen erilaisia mikrobiologisia ja yleishygieenisiä näytteenottomenetelmiä. Vertailemalla vuoden 2009 ja 2012 hygieniakartoituksien tuloksia keskenään havaittiin yleisesti ottaen tuotantotilojen pintojen puhtauden olevan paremmalla tasolla vuonna 2012. Visuaalisesti tarkastelemalla prosessointitiloissa oli tapahtunut näkyviä muutoksia vuoden 2009 hygieniakartoituksien jälkeen. Esimerkiksi lattiapintoja, kuljetinhihnoja ja leikkuulautoja oli paikoitellen uusittu, kenkien puhdistusjärjestelmiä oli otettu käyttöön eri hygienia-alueiden välillä sekä avoimia linjoja oli muutettu suljetummiksi. Vuosien 2009 ja 2012 tuloksia vertaamalla havaittiin kokonaismikrobimäärien sekä enterobakteerien, homeiden ja hiivojen vähentyneen tutkituilta pinnoilta. Sekä vuonna 2009 että 2012 hygieniakartoituksissa puhtauden kannalta ongelmallisimmiksi pinnoiksi osoittautuivat koneet ja laitteet sekä kuljettimien hihnat. Edellä mainitut pinnat on hygieniakartoituksissa todettu olevan tuotantohygienian kannalta mikrobiologinen vaaratekijä, joten näiden puhdistukseen tulee lisätä resursseja. Kasviksia pilkkovien laitosten on tarpeen kehittää puhdistus- ja hygieniakäytäntöjään edelleen, lisäksi työntekijöiden koulutusta ja puhdistuksen omavalvontaa olisi lisättävä. Tutkimus tehtiin”TUOVI” -hankkeessa, jonka rahoittivat Lounais-Suomen ELY-keskus ja useat yritykset. Maa- ja metsätalousministeriön rahoittamassa Hyviä käytäntöjä tuorekasviksia valmistaviin yrityksiin (TuoPro2) -hankkeessa pyritään kouluttamalla ja tiedottamalla auttamaan yrityksiä kehittämään tuotantohygieniaa.
3
Antikainen, Maria, Henna Knuutila, Kaisa Vehmas, Minna Kulju, and Pirjo Heikkilä. "Millaista kestävää arvoa voidaan luoda kuluttajille kiertotaloutta edistävällä Vaatteet palveluna -mallilla?" Kulutustutkimus.Nyt 15, no. 1-2 (April 7, 2022): 30–58. http://dx.doi.org/10.54333/kulutustutkimus.98493.
Full textAbstract:
Vaateteollisuus on yksi saastuttavimmista teollisuudenaloista. Sekä yritykset että kuluttajat ovat tottuneet ’ota-käytä-heitä pois’ -toimintamalliin, joka realisoituu usein heikkolaatuisen pikamuodin kautta. Alalla tarvitaan radikaali muutos uusiin kestäviin kiertotalouden liiketoimintamalleihin. Jotta voidaan luoda menestyksekkäitä liiketoimintamalleja, on keskeistä ymmärtää, miten näistä uusista liiketoimintamalleista saadaan kuluttajille houkuttelevia. Vaatteet palveluna -malli on yksi kiertotalouden malleista, jota yritykset ovat alkaneet toteuttaa. Tässä tutkimuksessa pyrimme ymmärtämään, millaista arvoa yritykset tuottavat Vaatteet palveluna -mallilla kuluttajille sekä millaisia hyötyjä ja esteitä kuluttajat kokevat kyseiselle mallille. Aineistomme on koottu kuluttajakyselyllä ja yritystyöpajassa. Tutkimuksessamme rakennetaan viitekehys asiakasarvon ulottuvuuksista Vaatteet palveluna- mallille. Tutkimus tuottaa konkreettista ymmärrystä siitä, millaista rahallista, toiminnallista, emotionaalista, sosiaalista sekä ympäristöön liittyvää hyötyä voidaan kuluttajille Vaatteet palveluna -mallin avulla tuottaa sekä toisaalta millaisia uhrauksia kuluttajat kokevat mallin valitsemisesta.
4
Kujala, Päivi, Matti Ylätalo, and Pekka Lehtonen. "Maatilakytkentäisten yritysten innovatiiviset liiketoimintakonseptit." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76028.
Full textAbstract:
Tutkimuksen tavoitteena oli tutkia maatilakytkentäisten yritysten kehittämistä ja kasvua erityisesti innovatiivisten liiketoimintakonseptien näkökulmasta. Tämä tavoite jaettiin seuraaviin osatavoitteisiin.1. millä tavalla innovatiivisuus vaikuttaa maatilakytkentäisten yritysten kehittämiseen ja taloudelliseenkasvuun2. millainen on menestyvän maatilakytkentäisen yrityksen liiketoimintakonsepti3. mikä on yrittäjäjohtajuuden merkitys innovaatioiden hyödyntämisessä4. miten innovaatioympäristö tukee yritystoiminnan syntymistä ja kasvua maaseudulla.Tutkimuksen kohderyhmänä oli Etelä-Pohjanmaan TE-keskuksen alueella vuosina 1995 - 1999 maaseutuelinkeinolain mukaista pienyritystoiminnan rahoitustukea saaneet yritykset. Tutkimus toteutettiin strukturoituna lomakekyselynä osoitetietojen luovutusluvan tutkimus- ja neuvontatarkoitukseen antaneelle 351 yrittäjälle. Kyselylomakkeella tiedusteltiin mm. liikevaihdon, työllistävyyden, koulutus- ja tuotekehitysmenojen kehitystä vuoteen 2004 mennessä, yritysten verkostoitumista, omia näkemyksiä yritystoiminnan innovatiivisuudesta sekä tulevaisuuden kehittämissuunnista. Lomakekyselyn lisäksi tutkimuksessa tehtiin kuuden pienyritystoiminnan asiantuntijan ja kuuden yrittäjän haastattelut puolistrukturoidulla teemahaastattelulla.Kyselytutkimus lähetettiin helmikuussa 2005. Vastauksia saatiin yhteensä 199 yrittäjältä, joten vastausprosentiksi saatiin korkeahko osuus, 57 %. Kyselytutkimukseen vastanneista yrittäjistä 85 % oli miehiä ja 14 % naisia. Yrittäjien keski-ikä oli 49 vuotta. Yritykset työllistivät keskimäärin 1,52 henkilötyövuotta.Kyselyaineiston analysointi tehtiin SPSS- tilasto-ohjelmalla. Kyselytutkimuksen analysointia varten muodostettiin kolme vertailuryhmää perustuen yrittäjän omaan näkemykseen yritystoiminnan kehittämisen luonteesta. Ryhmät nimettiin sisältönsä mukaisesti: tuoteinnovaatio-ryhmä, muu innovaatio- ryhmä ja perinteinen konsepti-ryhmä. Lisäksi haastatteluosuudessa yrittäjät jaettiin vertailuryhmiin yrittäjäjohtajuuden mukaan. Johtajat luokiteltiin joko sarjayrittäjyyttä tai portfolioyrittäjyyttä harjoittaviksi yrittäjiksi. Tutkimusmenetelmänä oli siis yhdistetty kysely- ja haastattelututkimus.Tutkimuksen kyselylomakkeen tulosten perusteella vertailuryhmien välillä oli tilastollisesti merkitsevä ero markkina-alueiden, vuoden 2004 ja ennustevuosien liikevaihdon, velkamäärän, tuotekehitysmenojen, patentin hakemisen ja oman työn osuudessa yritystoiminnassa.Haastatteluihin perustuen voitiin todeta, että maatilakytkentäisten yritysten liiketoimintakonseptien kivijalkana olivat luovat, rohkeat ja samalla rauhalliset, eteenpäin katsovat yrittäjäjohtajat. Sarjayrittäjien oman alan ydinosaaminen oli muodostunut useiden yritysten johtamiskokemuksen kautta. Portfolioyrittäjien ydinosaaminen oli syntynyt tuotekehityksen ja kokeilujen kautta. Portfolioyrittäjät pystyivät hyödyntämään maatilan omaisuuseriä muun yritystoiminnan strategisina omaisuuserinä (RBV). Saman pystyivät tekemään myös haastatellut sarjayrittäjät.Tutkimus vahvistaa sen näkemyksen, että innovaatioiden syntyminen maatilakytkentäisissä yrityksissä on pitkälti yrittäjien varassa. Innovaatioiden syntymisessä tärkeintä on ollut yrittäjän omat ideat, tieto, osaaminen ja rohkeus idean kehittelyssä innovaatioksi. Innovaatioympäristön osalta tutkimuksessa nousee esille tarve tukea yrityksen innovatiivista ja kasvuhakuista toimintaa liiketoimintaosaamiseen ja verkostoitumiseen liittyvillä instrumenteilla. Innovaatioympäristölle asetetaan yleisesti haasteita ja siihen sijoitetaan verraten paljon yhteiskunnan resursseja. Kasvun aikaansaamiseksi maatilakytkentäisissä yrityksissä innovaatioympäristön resurssien käytön tehostamiseen ja kohdentamiseen on selkeä tarve tämän tutkimuksen tulosten valossa.
5
Tuomisto, Jukka. "Keskitetystä aikuiskoulutussuunnittelusta markkinoiden ohjaukseen – ja takaisin?" Aikuiskasvatus 18, no. 4 (December 1, 1998): 268–80. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92522.
Full textAbstract:
Julkisuudessa yritysjohtajat puhuvat ”ihmisestä työpaikan tärkeimpänä voimavarana”. Myös monet aikuiskasvatuksen ammattilaiset tähdentävät henkilöstön kouluttamisen välttämättömyyttä kilpailussa menestymiseksi. Kilpailun paineissa yritykset soveltavat uusia innovaatioita myös työvoimaansa, mutta missä määrin henkilöstövoimavarojen jatkuva kehittäminen ja ihmisten potentiaalien hyödyntäminen voivat toteutua ikään kuin luonnostaan markkinavoimien pakottamana? Artikkelissa tätä kysymystä arvioidaan lähinnä työelämän koulutusta koskevien tilastotietojen avulla.
6
Kuosmanen, Natalia, Timo Kuosmanen, and Timo Sipiläinen. "Ekologisen kestävyyden arvioiminen yleistetyn kestävyysarvon avulla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75769.
Full textAbstract:
Tässä artikkelissa ehdotetaan yksinkertaista mutta systemaattista tapaa aggregoida yrityskohtainen yleistetty kestävyysarvon (GSV – generalized sustainability value) mittari sektoritasolle. Yleistetyn kestävyysarvon laskenta voidaan laajentaa mihin erityiseen sektoriin, alueeseen tai ryhmään tahansa, kunhan voidaan olettaa, että yritykset toimivat yhteisen tuotantoteknologian puitteissa. Toinen keskeinen oletus on, että yritykset kohtaavat samat tuote- ja panoshinnat. Vaikka jälkimmäinen oletus vaikuttaa rajoittavalta, käytännössä tämä oletus on usein tehtävä, koska tilakohtaisia hintatietoja ei yleensä ole käytettävissä. Siten tuottoja ja kustannuksia joudutaan käyttämään tuotosten ja panosten määriä kuvaavina muuttujina. GSV voidaan määrittää useilla eri menetelmillä, joista tässä sovelletaan ei-parametrista DEA –menetelmää panos-tuotossuhteiden kuvaamiseen. Ehdotetussa mallissa kestävyysarvon aggregointi voidaan tehdä teoreettisesti yhtäpitävällä tavalla edustavan/keskiarvoyrityksen avulla. Tämä yksinkertaistaa arvon laskentaa huomattavasti. Lisäksi jos otosaineiston edustavuus tiedetään, otoksen perusteella laskettu GSV voidaan yleistää koko perusjoukon tasolle. Empiirisessä esimerkissä GSV-aggregointia sovelletaan sektoritasolla kahteen FADN-aineistoon pohjautuvaan esimerkkiaineistoon. Nämä koostuvat 332 suomalaisesta maitotilasta ja 141 viljatilasta. Tulosten mukaan tehokkaasti toimiviin tiloihin suhteutettuna aggregoitu menetys voi olla merkittävä. On huomattava, että kestävyysarvo on tehokkaisiin tiloihin perustuva suhteellinen mitta. Se ei kykene kuvaamaan absoluuttista kestävyyden tasoa.
7
Suomala, Jyrki, Vesa Taatila, Reijo Siltala, and Soili Keskinen. "Liiketalousinnovaatioiden keksiminen on myös kognitiivinen prosessi." Aikuiskasvatus 25, no. 3 (September 15, 2005): 180–90. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93631.
Full textAbstract:
Luovuus ja keksiminen on perinteisesti liitetty tieteeseen, teknologiaan ja taiteeseen. Kuitenkin myös liiketaloudellisessa toimintaympäristössä on käyttöä luovuudelle. Siksi taloutta kutsutaan nykyisin innovaatiotaloudeksi. Informaatiolla ja tiedolla ei kuitenkaan ole merkitystä, jos niitä ei osata soveltaa innovaatioprosessissa. Innovatiiviset yritykset ja innovatiiviset henkilöt keskittyvät enemmän tulevaisuuteen kuin menneeseen ja tällöin on sitouduttu luopumaan vanhoista uskomuksista, teorioista ja toimintatavoista.
8
Mertanen, Katariina, and Kristiina Brunila. "Vanhanaikainen, joustamaton ja välinpitämätön koulutus? Koulutusmarkkinat ja yritykset nuorten koulutuksen pelastajina Suomessa." Kasvatus 54, no. 1 (February 18, 2023): 51–63. http://dx.doi.org/10.33348/kvt.127186.
Full textAbstract:
Yksityisen sektorin merkitys nuorten koulutuksen järjestämisessä on vahvistunut Suomessa viime vuosikymmenien aikana merkittävästi. Valmennuskursseja, koulutusteknologiaa ja erilaisia hyvinvointi- ja opiskelijapalveluita tarjoavien yritysten verkosto vahvistaa jatkuvasti asemaansa koulutusta määrittelevissä ja rakentavissa keskusteluissa. Analysoimme tässä artikkelissa nuorten koulutusta tarjoavien yksityisten yritysten markkinointitekstejä ja tavoitelausumia koulutuksen markkinoitumisen näkökulmasta. Kysymme, minkälaisia ratkaistavia ongelmia yksityiset yritykset tuottavat materiaaleissaan ja minkälaisia oletuksia näiden ongelmien taustalla on. Yksityinen sektori rakentaa käsitystä koulutuksesta yksilöllisenä ja dekontekstualisoituna tietojen, taitojen, kykyjen sekä kompetenssien oppimisena ja perustelee omaa olemassaoloaan perinteisen koulutusjärjestelmän tehottomuudella, joustamattomuudella ja vanhanaikaisuudella.
9
Hämeenoja, Eeva. "Ympäristöalan täydennyskoulutustarpeet." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75919.
Full textAbstract:
Ympäristöasioiden edistämiseen liittyvät lisä- ja täydennyskoulutuksen tarpeet muuttuvat ja kasvavat nopeasti. Globaalit ympäristön megatrendit, kuten ilmastonmuutos ja materiaalivirtojen hallinta, siirtyvät osaksi kansalaisten ja kuluttajien arkea. Koulutuksessa ja kehittämistyössä on hyvä korostaa kestävän kehityksen, ei pelkästään ympäristöasioiden, edistämistä. Kyse on oikeanlaisesta tasapainosta ympäristön, talouden sekä sosiaalisten ja kulttuuristen arvojen välillä. Ympäristöasiat ovat aina mukana kestävässä kehityksessä ja usein ympäristöasioiden kautta on helpointa päästä sisään ajatteluun, jossa kasvu ei olekaan rajatonta ja päätöksillä on monitahoisia vaikutuksia. Kestävän kehityksen haasteeseen vastaaminen edellyttää, että ympäristöasiat otetaan huomioon kaikessa toiminnassa. Tulevaisuudessa ympäristöasiat eivät kuulu vain pienen ympäristöasiantuntijoiden joukon työnkuvaan, vaan ympäristöosaaminen on olennainen osa ammattitaitoa kaikilla ammattialoilla. Ympäristönsuojelun toteuttaminen käytännössä edellyttää myös selkeää ja konkreettista alakohtaista ympäristöosaamisen määrittelyä. Ympäristö- ja energiakysymysten noustua voimakkaasti esiin ilmastonmuutoskeskustelun myötä yritysten kiinnostus aihetta kohtaan on kasvanut. Erityisesti PK -yritykset tarvitsevat tukea ilmastonmuutokseen sopeutumisessa ja pohdinnoissa, miten liiketoiminta saadaan kestävälle pohjalle. Ympäristöasioiden laadukas hoitaminen ja tuotteiden positiiviset ympäristö- ja turvallisuusnäkökohdat voivat myös olla yrityksen kilpailutekijä, joka pitäisi osata tuoda esille markkinoinnissa ja tiedotuksessa. Jotta ympäristöosaamisesta tulisi osa perustaitoja ja ammattiosaamista, tulee ympäristöasiat ottaa huomioon kaikessa opetuksessa ja koulutuksessa päiväkodista ammatilliseen koulutukseen ja yliopistokoulutukseen saakka. Tämä asettaa suuren haasteen koulutusjärjestelmälle ja erityisesti opettajien osaamiselle. Selkeä trendi ympäristöalalla on lisääntynyt eri alojen ja ryhmien välinen yhteistyö ja verkottuminen. Ympäristöasiat eivät ole enää vain pienen asiantuntijajoukon vastuulla, vaan asiantuntijuus on jaettua ja ympäristökysymykset vaativat poikkitieteellistä lähestymistapaa. Lisääntyvän yhteistyön ja kanssakäymisen myötä myös kommunikointitaitojen merkitys korostuu.
10
Forsman-Hugg, Sari, Inkeri Pesonen, Juha-Matti Katajajuuri, and Johanna Mäkelä. "Elintarvikeketjun vastuullisuuden seitsemän ulottuvuutta." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76906.
Full textAbstract:
Vaikka vastuullisuus on tunnistettu keskeiseksi strategiseksi painopisteeksi elintarvikealanliiketoiminnassa, on vastuullisuus käsitteenä ja sen tarkempi sisältö tähän asti ollut jäsentymätön.MTT:n, Kuluttajatutkimuskeskuksen ja viiden elintarvikealan yrityksen yhteisessä hankkeessa(Elintarvikeketjun vastuullisuuden kehittäminen ja tuotteistaminen vuorovaikutuksessa sidosryhmienkanssa) pohdittiin konkreettisesti, mitä vastuullisuus tarkoittaa elintarvikeketjun yhteydessä. Myösvastuullisuuden mittaamista tarkasteltiin osana sisällön rakentamista ja vastuullisuudenoperationalisointia. Mittaamalla vastuullisuutta yritykset voivat kehittää, johtaa ja ohjata vastuullistatoimintaansa.Tavoitteiden ja tutkimuskysymysten konkretisoitiin kolmen esimerkkituotteen (ruisleipä,broilerituotteet ja margariini) ja niiden tuotantoketjujen avulla. Lähtökohtana oli pohtia ja arvioidavastuullisuuden sisältöä ja kriteerejä jokapäiväisten perustuotteiden näkökulmasta. Vastuullisuudensisällön rakentamisen monivaiheinen prosessi kiteytyi kolmeen päävaiheeseen. 1) Tuotantoketjujenavaaminen vastuullisuuden näkökulmasta, 2) Vuorovaikutteiset sidosryhmädialogit ja 3)Vastuullisuuden kriteerien ja mittareiden rakentaminen. oli elintarvikeketjun vastuullisuuden sisällönrakentaminen. Keskiössä ovat olleet vuorovaikutteiset ja osallistavat työpajat, joissa erilaisten ja eritahoja edustavien ihmisten näkemyksiä on voitu hyödyntää vastuullisuuden jäsentämisessä.Tutkimus kiteytti elintarvikeketjun vastuullisuuden seitsemään ulottuvuuteen: ympäristö,tuoteturvallisuus, ravitsemus, työhyvinvointi, eläinten hyvinvointi, taloudellinen vastuu japaikallisuus. Lisäksi kaikissa elintarvikeketjun vastuullisuuden ulottuvuuksissa ja niiden viestinnässäon olennaista tuotantoketjun sekä siihen liittyvän tiedon läpinäkyvyys ja avoimuus.Esimerkkituotteille ja niiden tuotantoketjuille laadittiin alustavat kriteerit ja mittarit yrityksenvastuullisen toiminnan kehittämisen näkökulmasta. Mittareiden rakentamisen periaatteina olivatelinkaariajattelu, avoimuus, tavoitteellisuus, strateginen vastuullisuus ja kestävä tuotekulttuuri.Yrityksiltä saadun palautteen mukaan hanke on auttanut vastuullisuuden jäsentämisessäyrityksissä. Vasta tulevaisuudessa on kuitenkin nähtävissä, miten esitetyt kriteerit soveltuvatkäytäntöön. Jatkotutkimusta tarvitaan muun muassa vastuullisuuden integroimisen mahdollisuuksistaosaksi liiketoimintaa ja yritysten johtamisjärjestelmää, vastuullisuuden mittaamisesta sekäelinkaarilähtöisen mittaamisen laajentamisesta osaksi sosiaalista vastuuta. Mittaamisen tulisi palvellapaitsi työkaluna vastuullisen toiminnan kehittämisessä myös vastuullisten valintojen arvioinnissa jaohjauskeinojen suuntaamisessa. Tutkimuksen tuloksia hyödynnetään ja jalostetaan eteenpäin yritystenkanssa yhteistyössä toteutettavassa Vastuullisuuden konseptointi –jatkohankkeessa.
11
Kimanen, Anuleena. "Kahdeksasluokkalaisten islamin opetuksen tunnustuksellisuuden analyysi." Ainedidaktiikka 1, no. 1 (September 20, 2017): 16–38. http://dx.doi.org/10.23988/ad.v1i1.60558.
Full textAbstract:
Artikkelissa arvioidaan erään kahdeksannen luokan islamin ryhmän opetuksen tunnustuksellisuutta. Tunnustuksellisuutta tarkastellaan diskursiivisesti eli tutkitaan, millaiseen asemaan suhteessa uskonnolliseen traditioon oppilas ja opetus määritellään sekä millaisia oikeuksia ja velvoitteita näille rakennetaan. Tunnustuksellisuutta tarkastellaan tavoitteiden, menetelmien ja identiteettioletusten suhteen viidellä eri alueella: kollektiivinen suunnittelu, opettajan suunnittelu, oppimateriaali, oppilaiden ennakko-oletukset sekä oppitunnin vuorovaikutus. Analyysin perusteella voi sanoa, että opetuksessa oli sekä tunnustuksellisia että tunnustuksettomia elementtejä sekä kollektiivisen suunnittelun (lainsäädäntö ja opetussuunnitelma) että opettajan suunnittelun tasolla. Oppitunnin vuorovaikutukseen vaikutti se, että oppilaat odottivat opetukselta samankaltaisia tavoitteita ja menetelmiä kuin uskonnollisen yhteisön opetukselta. Siksi opettajan hienovaraiset yritykset avata keskustelua laajemmalle eivät tuottaneet tulosta, vaan uskonnollinen puhetapa jäi hegemoniseksi tunneilla.
12
Vehmasto, Elina, Jarkko Pyysiäinen, and Antony Starr. "Politiikka-, markkina- ja ympäristötekijöiden merkitykset ja maatalousyrittäjien strategiset valinnat." Maaseutututkimus 31, no. 1 (July 3, 2023): 9–42. http://dx.doi.org/10.51807/maaseutututkimus.119762.
Full textAbstract:
Maatalous on osa moninaisia paikallisia ja globaaleja arvoketjuja ja nopeasti muuttuvia toimintaympäristöjä. Maataloutta harjoittavat yritykset ja yrittäjät kohtaavat vastaavasti monenlaisia, muuttuvia odotuksia ja vaatimuksia: miten kyetä tuottamaan ruoan raaka-aineita taloudellisesti kannattavasti, huolehtia omasta ja ympäristön hyvinvoinnista sekä samanaikaisesti hillitä ja torjua ilmastonmuutosta, luontokatoa ja muita ympäristövaikutuksia? Miten maataloutta harjoittavat yrittäjät kokevat toimintaympäristönsä muutoshaasteet ja minkälaisten strategisten valintojen avulla he pyrkivät niihin vastaamaan? Tutkimuksessa haastatellut yrittäjät kokevat, että ekologisten ja biologisten haasteiden lisäksi merkittäviä haasteita maatalouden harjoittamiselle tuottavat institutionaaliset politiikka- ja markkinatekijät. Haastattelupuheessa korostuvat erilaiset jäykkyydet, häiriöt ja nopeat reagointipaineet, joita maatalouspolitiikan ja -markkinoiden koetaan tuottavan. Maataloutta harjoittaville yrittäjille institutionaalisesta toimintaympäristöstä juontuvat haasteet näyttäytyvät yhtenä merkittävänä yritysten ja yrittäjien muutosjoustavuutta, resilienssiä, koettelevana häiriöiden muotona.
13
Tuomisto, Jussi. "Sopimustuotannon mahdollisuudet ja rajoitteet poronlihamarkkinoilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.77020.
Full textAbstract:
Horisontaalinen, eli porotilojen välinen yhteistyö on voimakasta, mutta vertikaalinen,eli porotilojen, teurastamojen, ja vähittäiskauppojen välinen yhteistyö on vähäistä ja sirpaloitunutta.Yhteistyön sirpaloituminen sai alkunsa Poro ja Riista Oy:n konkurssista vuonna 1989. Samaanaikaan poronlihan hinta laski lähes 40 %. Vaikka ylisuuret poronlihavarastot on saatu purettua,näillä ei kuitenkaan ole saatu nostettua poronlihan tuottajahintaa. Myös poronlihan suoramyynti onlisääntynyt ja poronlihan jatkojalostus on menettänyt suurtuotannon edut.Sopimustuotanto poronlihan ostajien kanssa on lyhytjänteistä. Osa poromiehistä näkee, ettäpaliskunta on liian jäykkä organisaatio markkinoiman poronlihaa. Silloin pelkästään lihan hintavaikuttaa ostajan päätöksentekoon ja laatu jää toisarvoiseksi tekijäksi. Paliskunnan kauttamyytävässä porossa ei ole myöskään hintatakuuta. Hinta sovitaan usein vain yhdeksi kaudeksikerrallaan.Kun poro kasvatetaan, ruokitaan, teurastetaan ja usein myös markkinoidaan paliskunnissakeskitetysti yhteistyönä, on yksittäisen poromiehen vaikeaa vaikuttaa poronlihan laatuun. Tämähaitallisen valikoitumisen ongelma (adverse selection problem) laskee koko tarjontaketjun, myöskuluttajan, hyötyä. Laatuinformaatio ei silloin tavoita poron kasvattajaa. Kuluttaja ei myöskään tuletietoiseksi siitä, millainen on laadukas poronliha. Silloin kuluttajan päätöksissä ratkaisee ainoastaanhinta. Suoramyynnissä on keskitettyä yhteismyyntiä parempi mahdollisuus keskittyä laaduntuottamiseen.Erityiseksi ongelmaksi poronlihamarkkinoilla osoittautui oligopolihinnoittelu yhdistettynäepäsymmetriseen informaatioon: muutamalla poronlihan jatkojalostusyrityksellä on informaatioetu,joka antaa poronlihamarkkinoille hintasignaalin. Muut yritykset seuraavat tätä signaaliahinnoittelemalla poronlihan hinnan hieman korkeammaksi kuin hintasignaalin antaneet yritykset.Informaatioetua nauttivat yritykset tarjoavat muita etuja (sopimus)tuottajille, esimerkiksi porojenhakeminen elävänä erottelupaikasta, jolla ne asemoivat itsensä markkinoille. Vaihtoehtoiskustannusporojen teurastamiselle on keskimäärin 0,11 euroa lihakilolta.Keskitetyssä myynnissä poronlihan hinta lyödään lukkoon syksyllä. Alituotantotilanteessaporonlihasta on kuitenkin talven ja kevään aikana mahdollista saada korkeampi hinta. Korkeampihinta kannustaa suoramyyntiin ja vähentää kiinnostusta sopimustuotantoon.Porotalouden verotus myös rajoittaa sopimustuotantoa ja kannustaa poromiehiä lisäämäänsuoramyyntiä. Poronlihan myynnissä keskitetysti paliskunnan kautta poromies sai kaudella 2006–2007 keskimäärin 4,50 euroa poronlihakilosta. Poron tai poronlihan myynnistä saatu arvonlisäverojää paliskunnan käyttöön, jolloin siitä saatava korkohyöty menee paliskunnalle eikä poromiehelle.Suoramyynnissä poromies saa 5-8 euron keskihinnan poronlihakilosta. Samalla arvonlisävero jääporomiehen käyttöön, jolloin arvonlisäverosta muodostuva korkohyöty tulee poromiehen käyttöön.Suoramyynnistä poromies ei maksa myöskään myyntiveroa, vaan paliskunnan kautta eloporojenkeskimääräisen tuoton mukaan. Verojärjestelmä ei kannusta poromiestä itse investoimaanporotalouteen, koska investoinnista koituvat verovähennyshyödyt menevät paliskunnan yhteiseksihyödyksi. Tämä lisää kiinnostusta suoramyyntiin ja omaan jatkojalostukseen.Varsinaista poronkasvatustyötä tekevät poromiehet kokevan pienimuotoisen jatkojalostuksenongelmallisena, koska poronhoitotyöt jäävät silloin yhä pienemmälle työvoimalle.
14
Niemi, Jarkko, Titta Pitman, Jaakko Metsola, and Bimesh Shrestha. "Myynnin tutkimukselle on yhteiskunnallinen tarve: uusi monitieteinen konferenssi kokosi yhteen tutkijoita." Työelämän tutkimus 21, no. 3 (December 7, 2023): 466–74. http://dx.doi.org/10.37455/tt.138286.
Full textAbstract:
Myynnin tutkimus on nouseva tieteenala, jolla on suuri yhteiskunnallinen merkitys. Kaupan ala työllistää Suomessa yli 290 000 henkilöä ja muodostaa noin 10 prosenttia bruttokansantuotteesta. Ulkomaankauppaa ja vientiä tarvitaan, jotta yhteiskunta voi ylläpitää ja kehittää palveluitaan. Alan tärkeys on alkanut näkyä myös yliopisto- ja ammattikorkeakoulukentässä. Myynnin tutkijan, yliopettajan ja professorin tehtäviä on auennut viime vuosina Suomen eri korkeakouluissa. Panostus suomalaiseen myynnin tutkimukseen on perusteltua, sillä myynti on muun yhteiskunnan mukana muutoksessa, jota ajavat etenkin digitalisaation ja palvelullistamisen trendit. Digitalisaatio on lisännyt etämyyntiä, ja myyjien tulee mukautua uudistuvaan tuoteportfolioon, johon yhä useammin kuuluu tuotteiden lisäksi myös palveluita. Yritykset tarvitsevat tutkittua tietoa tukemaan päätöksentekoaan, jotta ne pystyvät työllistämään, tarjoamaan palveluita ja tuottamaan yhteiskunnalle verotuloja. Vastatakseen myynnin tutkimuksen kasvaneeseen merkitykseen LUT-yliopiston kauppakorkeakoulu järjesti ensimmäisen suomalaisen myynnin tutkimuksen akateemisen konferenssin lokakuussa 2023 Lahdessa. Konferenssi kokosi yhteen eri tieteellisistä taustoista ja korkeakouluista tulevia myynnin tutkijoita ja tarjosi mahdollisuuksia verkostoitua ja kehittää uusia hanke- ja tutkimusajatuksia.
15
Hirsto, Heidi, and Ville Manninen. "Startup-sijoittajat portinvartijoina journalismin kentällä." Media & viestintä 46, no. 1 (March 29, 2023): 1–22. http://dx.doi.org/10.23983/mv.128169.
Full textAbstract:
Startup-yritysten roolista journalismin uudistajina on ristiriitaisia näkemyksiä, mutta niiden katsotaan kuitenkin yleisesti tuovan alalle uusia toimintamallejaja haastavan vakiintuneita instituutioita. Sijoittajien merkitys journalistisen startup-yrittämisen kentällä on jäänyt vähälle huomiolle, vaikka he viime kädessä päättävät, millaiset yritykset saavat mahdollisuuden käynnistää tai kehittää toimintaansa. Tässä tutkimuksessa tarkastelemme startup-sijoittajia SCOT-teorian kehyksessä journalismin portinvartijoina ja journalistiseen metadiskurssiin osallistuvina keskustelijoina, joilla on alan kehittämiseen liittyvää valtaa ja vastuuta. Tavoitteenamme on tarkentaa kuvaa siitä, millaiset ajattelutavat ohjaavat journalismin rahoittamista startup-kentällä ja miten sijoittajat hahmottavat startup- yritysten roolin ja oman merkityksensä journalismin kehittämisessä. Aineistomme koostuu startup-sijoittamisen asiantuntijoiden haastatteluista, joita analysoimme diskurssintutkimuksen näkökulmasta. Haastateltavien puheessa hahmottuu journalististen ihanteiden ja sijoitusdiskurssin välille ristiriita, jonka valossa journalistinen startup näyttäytyy lähes paradoksina. Satunnaisia uudistavan ajattelun alkuja löytyy tulkinnallisesta joustavuudesta, kun journalismin määritelmää venytetään viihteellisten sisältöjen suuntaan tai pääomasijoittamisen määritelmää vastuullisen sijoittamisen suuntaan. Aineistossa puhuva sijoittaja ei asemoidu vastuulliseksi portinvartijaksi vaan arvioi journalismin näkymiä neutraaliksi rakentuvasta positiosta, jolloin kentälle syntyy vastuutyhjiö.
16
Forsman-Hugg, Sari, Juha-Matti Katajajuuri, Johanna Mäkelä, Jaana Paananen, Inkeri Pesonen, and Päivi Timonen. "Vastuullisuus elintarvikeketjussa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75855.
Full textAbstract:
Yhteiskuntavastuu on viime vuosina noussut liiketoiminnan keskiöön myös suomalaisessa keskustelussa. Yhteiskuntavastuu (vastuullisuus, yritysvastuu) tuo uudenlaisia ulottuvuuksia ja haasteita myös elintarvikealan yritysten johtamiseen; yritysten tulee muun muassa osoittaa toimintansa vastuullisuus käytännön todennettavina tekoina ja avoimuuden lisäämisenä. Ketjunäkökulma tekee vastuullisuudesta entistä moniulotteisemman. Kun elintarvikeketjuun monesti sisältyy useita raaka-aineketjuja ja yritykset toimivat globaaleilla markkinoilla, ketjun ja informaation hallinta niin ympäristön, sosiaalisten kuin taloudellistenkin kysymysten kannalta on entistä haasteellisempaa. Ruoan tuottaminen vastuullisesti edellyttää, että koko elintarvikeketju huolehtii toimintansa vaikutuksista ympäröivään yhteiskuntaan. Vastuullisuuden sisällön rakentamiseksi Maa- ja elintarviketalouden tutkimuskeskus (MTT) ja Kuluttajatutkimuskeskus selvittävät yhteistyössä elintarvikealan yritysten ja sidosryhmien kanssa, mitä vastuullisuus elintarvikeketjussa tarkoittaa ja miten sitä voisi mitata. Hankkeessa arvioidaan ja kehitetään vastuullisuutta ja vastuullisuuden tuotteistamista suomalaisessa elintarvikeketjussa ja osallistutaan vastuullisuuden jaetun käsityksen rakentamiseen. Vastuullisuutta lähestytään Triple Bottom Line (TBL) –kolmijaon mukaan taloudellisen vastuun, sosiaalisen vastuun ja ympäristövastuun näkökulmista. Artikkelin tavoitteena on yhtäältä kuvata vastuullisuuden sisällön rakentamista iteratiivisena prosessina ja sidosryhmädialogina ja toisaalta muodostaa käsitys vastuullisuuden sisällöstä kolmen esimerkkituotteen – ruisleipä, margariini ja broilerituotteet – ja niiden tuotantoketjujen osalta. Vastuullisuuden sisältöä rakennetaan hankkeessa yhteistyössä ja vuorovaikutuksessa tutkijoiden, mukana olevien yritysten ja niiden sidosryhmien - mukaan lukien kuluttajat - sekä eri alojen asiantuntijoiden kanssa. Hanke yhdistää useita lähestymistapoja ja menetelmiä, muun muassa monipuolista aineistonkeruuta, toimintatutkimusta, konstruktiivista teknologian arviointia (CTA) ja työpaja-työskentelyä. Hankkeen ensimmäisessä vaiheessa kerättiin ketjukohtaista aineistoa esimerkkituotteiden tuotantoketjusta erityisesti vastuullisuuden näkökulmasta. Tämän pohjalta laadittiin tausta-aineistot sidosryhmätyöpajoja varten. Artikkelissa esitetään sidosryhmädialogin tuotoksia perustuen kolmeen tapauskohtaiseen työpajaan, joissa tuotettiin vastuullisuuteen liittyviä ideoita, jäsenneltiin ideoita TBL-ulottuuvuuksien alle ja arvotettiin niitä. Sidosryhmädialogin perusteella ympäristöasiat ovat vastuullisuuden kannalta keskeisessä roolissa. Huoli ympäristöstä on yhteinen ja jaettu kaikkien esimerkkiketjujen osalta. Vastuullisuuteen liitettiin vahvasti myös oikeudenmukainen tulonjako ketjussa, terveellisyys, puhtaus ja tuoteturvallisuus, kuluttajan vastuu sekä broileriketjun kohdalla eläinten hyvinvointi. Sidosryhmädialogissa oli jonkin verran tapauskohtaisia eroja. Elinkaarilähtöinen ajattelutapa vastuullisuuden arviointiin sai kannatusta sidosryhmäkeskusteluissa. Ketjulähtöinen vastuullisuuden tarkastelu edellyttäisi elinkaariajattelun laajentamista myös sosiaalisen vastuun kysymyksiin. Hanke vahvistaa sidosryhmädialogin tarvetta vastuullisuuden sisällön rakentamisessa, vaikka konsensuksen saavuttaminen vastuullisuuden jaetun käsityksen rakentamiseksi onkin haasteellinen ja pitkä prosessi. Tulokset auttavat elintarvikealalla toimivia yrityksiä hahmottamaan, millä vastuullisuuden osa-alueella olisi eniten merkitystä kuluttajille ja muille sidosryhmille. Hanke tarjoaa myös aineksia vastuullisuudesta käytävään yhteiskunnalliseen ja poliittiseen keskusteluun.
17
Kuosmanen, Janne, Mari Oinonen, Kalevi Paldanius, Petri Kainulainen, Pirjo Suhonen, and Sirpa Lintunen. "Sukupolvenvaihdoksen onnistuminen ja vaikutukset perhesuhteisiin." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75176.
Full textAbstract:
Pohjois-Savossa maatiloilla tehdään 120–130 sukupolvenvaihdosta vuosittain. Vuonna 2012 viljelijöiden keski-ikä oli 51,7 vuotta, ja yli 55-vuotiaiden viljelijöiden määrä oli liki 40 %. Tämä tarkoittaa, että lähivuosina yhä useammat viljelijät saavuttavat eläkeiän, jolloin myös sukupolvenvaihdosten määrä tule nousemaan. Tutkimuksessa on kartoitettu, kuinka sukupolvenvaihdokset ovat kohdetiloilla sujuneet, ja miten sukupolvenvaihdos vaikuttanut perhesuhteisiin. Sukupolvenvaihdoksella tarkoitetaan yrityksen omistuksen siirtymistä henkilöltä toiselle. Sukupolvenvaihdos voidaan toteuttaa vaiheittaisena hyvin suunniteltuna prosessina, mutta se saattaa tapahtua myös yllättäen, esimerkiksi yrittäjän kuoleman seurauksena. Sukupolvenvaihdosta ohjaavat monet lait ja siihen liittyy paljon erilaisia henkilö- ja rahoituskysymyksiä sekä tunteita, asenteita ja sosiaalisia paineita. Sukupolvenvaihdos voidaan nähdä muutosprosessina, jolla pyritään varmistamaan yrityksen kannattavuus, vakavaraisuus sekä jatkuvuus. Sukupolvenvaihdoksen tekemiseen tulee varata aikaa, jotta luopuja sekä jatkaja ovat valmiita siirtymään uusiin rooleihinsa. Jatkajalla tarkoitetaan henkilöä, joka ryhtyy jatkamaan yritystoimintaa josta luopuja siirtää päätäntävallan ja vastuun toiselle henkilölle, jatkajalle. Jatkaja on henkilö, jonka nimiin yrityksen omistus siirtyy, ja luopujan voidaan sanoa siirtyvän sivustakatsojan rooliin. Ihmissuhteet ovat merkittävässä osassa etenkin perheyrityksissä. Perheyritykseen kuuluu perhe, liiketoiminta sekä omistajuus, ja on mahdollista että yritystoiminta nivoutuu muun elämän kanssa tiiviisti yhteen, ja näitä kahta voi olla joskus vaikea erotella toisistaan. Perheyrityksessä ihmissuhteilla on suuri merkitys ja vaikutus yritykseen, mutta yritys vaikuttaa myös yrityksen sisäisiin ihmissuhteisiin. Perheyrityksissä tavoitteellisempaa on turvata yrityksen jatkuvuus kuin lyhyellä tähtäimellä saatavat voitot. Erityisesti sukutiloilla pidetään tärkeänä tilan jatkumista suku-polvien ajan. Kysely lähetettiin Pohjois-Savossa vuonna 2010–2012 sukupolvenvaihdoksen tehneille tiloille, vastausprosentti oli 24,5 % (N=167). Vastaajajoukko edustaa melko hyvin Pohjois-Savon nuorten viljelijöiden joukkoa, mutta vähäisen vastausmäärän takia tuloksia ei kannata yleistää liikaa. Vastaajiksi ovat saattaneet valikoitua vain ne tilat, joilla on mennyt hyvin. Tuloksista käy ilmi, että kyselyyn vastanneiden sukupolvenvaihdokset ovat onnistuneet pääasiassa hyvin. Ongelmia ei ole ollut muutamia yksittäisiä tapauksia lukuun ottamatta. Asiantuntijoilta oli saatu enimmäkseen riittävästi apua sukupolvenvaihdokseen ja tämä apu koettiin tarpeelliseksi. Vastausten mukaan sukupolvenvaihdoksen asiantuntijapalveluissa voitaisiin enemmän huomioida ihmissuhteet ja herättää keskustelua sukupolvenvaihdoksen tekijöiden välillä niistä. Sovittavista asioista oli päästy pääsääntöisesti hyvin yhteisymmärrykseen, eivätkä perhesuhteet olleet muuttuneet valtaosalla vastaajista. Tehtyjen ratkaisujen ja sukupolvenvaihdoksen onnistumisen välillä ei vaikuta olevan tiettyä kaavaa.
18
Kymäläinen, Hanna-Riitta, and Anna-Maija Sjöberg. "Pellavan siemenen laadun kehittäminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–4. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76654.
Full textAbstract:
Suomalaiset öljypellavayritykset ovat kiinnostuneita tuotteidensa laadun kehittämisestä. Helsingin yliopiston Agroteknologian laitoksessa luodun Laaturenkaan avulla on tutkittu ja arvioitu erilaisia laatuun vaikuttavia ominaisuuksia. Öljypellavan laadun kehittäminen on osana vuonna 2005 päättynyttä Agrokuituverkosto-hanketta. Tähän hankkeeseen osallistuivat Palmenia, Helsingin yliopiston Agroteknologian laitos sekä öljypellavayritykset.Osana Agrokuituverkoston toimintaa on vuosina 2004-2005 Helsingin yliopiston Agroteknologian laitoksen toteuttama kadmiumselvitys. Selvitystä varten yritykset toimittivat öljypellavanäytteitä kadmiumanalyyseihin. Mitattuja arvoja verrattiin kansainvälisiin pitoisuuksiin ja hyväksyttävästä päiväsaannista esitettiin arviot. Tulokseksi saadut kadmiumpitoisuudet ovat samaa tasoa kuin kansainvälisissä tutkimuksissa. Normaalilla suomalaisella ruokavaliolla pellavansiementä saa kadmiumin suhteen syödä turvallisesti suositellun määrän 24 g - 30 g. Suomalaisen pellavan kadmiumpitoisuus ei siis aiheuta normaaleilla päiväannoksilla (esim. 24 g pellavaa päivässä) erityistä riskiä, kun asiaa tarkastellaan nykyisen WHO:n asettaman PTDI-arvon (Provisional Tolerable Daily Intake) kannalta. Runsaskadmiumisen ruokavalion lisänä em. päiväannokset voivat olla liian suuret, jos käytetään korkean kadmiumpitoisuuden omaavaa pellavaa. Jos pellavansiementä käytetään päivässä alle 24 g määrä, riskit vähenevät vastaavasti. Poikkeuksena ovat ne henkilöt, joilla on muitakin riskitekijöitä kadmiumin saannin suhteen, esim. saastunut asuinalue, tupakointi tai alentunut sietokyky. Tällöin on kiinnitettävä enemmän huomiota kadmiumin kokonaissaantiin ja saantiin myös pellavan siemenen osalta. Osasta pellavan siemeniä mitattiin myös rasvahappokoostumus ja muut laatuominaisuudet. Lajikkeiden välillä oli eroja erityisesti proteiinipitoisuuksissa, α-linoleenihappopitoisuuksissa sekä fenolisten yhdisteiden määrässä.
19
Kuisma, Risto, Marja Lehto, Jenni Määttä, Maarit Mäki, and Hanna-Riitta Kymäläinen. "Pintahygienia tuorekasviksia prosessoivissa laitoksissa." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75519.
Full textAbstract:
Kasvisten käsittely on lisääntynyt viime vuosina eri puolilla maailmaa. Samaan aikaan useiden ruokamyrkytysepidemioiden tartuntalähteeksi ovat osoittautuneet tuoreet, kuumentamattomat kasvikset. Kasviksissa on luonnostaan varsin paljon mikrobeja ja ne ovat lisäksi herkkiä sadonkorjuun jälkeiselle mikrobiologiselle kontaminaatiolle korkean vesi- ja ravinnepitoisuutensa takia. Kontaminoituminen voi tapahtua tuotannon kaikissa vaiheissa. Kasviksia käsittelevät yritykset ovat olleet kiinnostuneita prosessien kehittämisestä. Tutkimuksen tavoitteena oli selvittää kasviksia käsittelevien laitosten hygieenistä tasoa sekä tunnistaa kriittiset pisteet tuotannossa ja tuotantotiloissa. Tuotantotilojen ja prosessilaitteiden pintojen hygieeninen taso tutkittiin erilaisilla nopeilla hygienianmääritysmenetelmillä normaalin puhdistuksen jälkeen otetuista pintanäytteistä. Aerobisten mikrobien, enterobakteerien ja ß-glukuronidaasi-entsyymejä tuottavien lajien sekä hiivojen ja homeiden kokonaismäärän määritykseen käytettiin Hygicult® -kontaktilevyjä. Eloperäisestä liasta ja mikrobikontaminaatiosta peräisin oleva ATP mitattiin pinnoilta luminometrisesti. Lisäksi tutkittiin sisäilman aerobisten mikrobien kokonaismääriä. Sisäilman näytteenotossa käytettiin MAS-100 -keräintä. Korkeimmat aerobisten mikrobien, enterobakteerien ja ß-glukuronidaasi-entsyymejä tuottavien lajien sekä hiivojen kokonaismäärät todettiin koneiden (leikkurit, paloittelukoneet jne.) pinnoilta. Suurin osa näistä laitteista on kosketuksissa raaka-aineiden tai pakkaamattomien tuotteiden kanssa. Korkeita eloperäisen kontaminaation määriä mitattiin joidenkin pakkausten ja leikkureiden pinnoilta. Erityisesti puisissa pakkauslaatikoissa oli runsaasti eloperäistä likaa. Suurin osa pinnoilta mitatuista bakteerimääristä ylitti suomalaisessa pintahygieniaoppaassa esitetyt viitearvot. Tulosten tarkastelun yhteydessä tulisi kuitenkin ottaa huomioon eri tuotantolaitosten tyypit ja tuotannon vaiheet. Puhtausvaatimukset kasvistenkäsittelylaitoksen eri toiminnoissa vaihtelevat; korkeamman hygienian alueen puhtausvaatimukset ovat tiukemmat kuin alhaisemman hygienia-alueen, esimerkiksi kasvisten pesulinjan, vaatimukset. Tästä huolimatta tulokset osoittivat, että tuorekasvisten tuotannossa on selkeä tarve parantaa puhdistus- ja hygieniakäytäntöjä. Tutkimuksen jälkeen tuotantolaitosten johtoa opastettiin kiinnittämään enemmän huomiota laitoksen puhtaanapitoon, tuotantoalueiden suunnitteluun, työntekijöiden koulutukseen ja omavalvontaan.
20
Pasanen, Katja, Henna Konu, and Jonna Koponen. "Matkailuyrityksen vakuuttava vastuullisuusviestintä." Matkailututkimus 19, no. 1 (September 16, 2023): 29–54. http://dx.doi.org/10.33351/mt.125275.
Full textAbstract:
Kiinnostus vastuullisia matkailupalveluita kohtaan on kasvanut viime vuosina, mutta tietoa vastuullisista palveluista ei ole tarpeeksi saatavilla tai yrittäjät eivät osaa viestiä niistä siten, että viestit vetoaisivat tavalliseen kuluttajaan. Aiemmissa matkailualan tutkimuksissa ei ole selvitetty retoriikan merkitystä osana vastuullisuusviestintää. Lisäksi matkailuyrityksen viestinnän vastuullisuussisällöistä puuttuu tietoa holistisesta näkökulmasta. Tämä tutkimus tarkastelee, mitkä Aristoteleen Retoriikan eli vakuuttavan viestinnän keinot (ethos, pathos, logos) yhdistettynä eri vastuullisuusviestinnän vastuullisuussisältöihin vetoavat suomalaisiin kuluttajiin maaseutumatkailuyrityksen vastuullisuusviestinnässä. Tutkimuksen aineisto kerättiin hyödyntäen kaupallista kuluttajapaneelia ja tutkimukseen osallistui kaikkiaan 515 henkilöä. Tutkimuksen tulosten mukaan suomalaisiin kuluttajiin vetoaa matkailuyrityksen vastuullisuusviestinnässä erityisesti yrityksen uskottavuuteen vetoaminen sekä useiden vakuuttavan viestinnän keinojen samanaikainen käyttö. Kuluttajiin eniten vetoavina sisältöinä tutkimuksessa nousi esiin helposti lähestyttävät ja kuluttajille tutut ekologiseen, taloudelliseen ja kulttuuriseen vastuullisuuteen liittyvät sisällöt. Tämä tutkimus tuottaa uutta tietoa matkailualan vastuullisuusviestinnän keskusteluun yhdistämällä vastuullisuussisällöt erilaisiin vakuuttavan viestinnän keinoihin sekä hyödyntämällä aiemmin lähinnä viestintätieteiden kontekstissa käytettyä Aristoteleen Retoriikkaa teoreettisena viitekehyksenä matkailumarkkinoinnin tutkimuksessa. Tutkimus auttaa myös matkailualan yrityksiä kehittämään omaa vastuullisuusviestintäänsä.
21
Virkkunen, Elina, Saara Nikkari, and Olli Reinikainen. "Ruokohelven viljelyn riskit." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75667.
Full textAbstract:
Ruokohelpi (Phalaris arundinacea L.) on monivuotinen heinäkasvi, jota viljellään sekä rehuksi että energiaksi. Se kasvaa luonnonvaraisena pohjoisella pallonpuoliskolla. Suomessa sitä viljellään 16 000 hehtaarin alalla lähinnä energiakäyttöön. Ruokohelpikasvusto on pitkäikäinen ja lisääntyy sekä suvullisesti siemenistä että suvuttomasti vahvan juurakon avulla. Ruokohelven leviämistä viljelyalueen ulkopuolelle ja viljelyn lopettamisen hankaluutta pidetään viljelyn riskeinä. MTT Sotkamossa tutkittiin ruokohelven viljelyn lopettamisessa sekä ruokohelven leviämistä viljelylohkon ulkopuolelle osana Biokaasu ja peltoenergia Kainuussa -hanketta. Kokeita tehtiin ja havainnoitiin vuosina 2008 – 2011. Hanke rahoitettiin osittain Euroopan maaseudun kehittämisen maatalousrahastosta. Muita rahoittajia olivat Suomen valtio, Kainuun kunnat ja yksityiset yritykset, kuten Vapo Oy. Ruokohelpikasvustoa hävitettäessä on käytettävä sekä kemiallista että mekaanista torjuntaa. Kasvustosta kannattaa ottaa ensin yksi tai kaksi rehusatoa ja ruiskuttaa kasvusto sen jälkeen syyskyntöä unohtamatta. Seuraavana vuonna yksivuotinen kevätvilja ja syyskyntö täydentävät ruiskutusta. Pelkkä mekaaninen torjunta, kyntö ja jyrsintä, ei hävitä ruokohelpeä täysin. Juolavehnä osoittautui kuitenkin mekaanisen torjunnan ruuduissa huomattavasti hankalammaksi rikkakasviksi kuin ruokohelpi. Ruokohelpeä ruiskutettiin myös tuleentuneesta ohrakasvustosta. Ruokohelpi näytti ensin hävinneen, mutta sitä ilmestyi alueelle seuraavana vuonna loppukesästä. Kenttäkokeiden perusteella ruokohelpi ei leviä kasvullisesti viljelylohkon ulkopuolisille pelloille. Siemenistä leviäminen on vähäistä ja keskittyy muokatuille reuna-alueille. Hennot siementaimet eivät lähteneet kasvuun olemassa olevassa kasvustossa. Ruokohelpipellon vieressä viljeltiin ohraa ja nurmea ja siinä oli myös kesantolohko. Ruokohelven leviämisessä eri lohkoille ei ollut mainittavia eroja. Nurmen joukossa vähäinen ruokohelpi ei ollut muodostunut ongelmaksi, ja niitto rehuksi ilmeisesti hillitsi ruokohelven kasvua. Heinäkuuhun ajoittunut Palaton-ruokohelven kukinta kesti Sotkamossa 14 päivää. Siitepölyn leviämistä ei havainnoitu tässä tutkimuksessa. Ruokohelven siitepölyn allergisoivaa vaikutusta voi verrata timoteihin tai rukiiseen.
22
Paananen, Jaana, Inkeri Pesonen, Merja Isoniemi, Johanna Mäkelä, Sirpa Kurppa, and Sari Forsman-Hugg. "Laatu- ja vastuukysymysten kohtaaminen elintarvikeketjun rajapinnoilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76103.
Full textAbstract:
Laatutyö on olennainen osa suomalaista elintarvikeketjua. Tuotteiden ja toiminnan laadun ohella viime vuosina keskusteluissa on nostettu esiin yhteiskuntavastuullisen toimintatavan vahvistaminen elintarvikeketjussa. Myös Suomen kansallisessa laatustrategiassa vastuullisuus on kirjattu keskeiseksi elintarviketaloutta ohjaavaksi arvoksi. Yhteiskuntavastuulla tarkoitetaan yrityksen aktiivista vastuullisuutta, joka perustuu yrityksen omista lähtökohdista asetettuihin arvoihin ja strategioihin. Yhteiskuntavastuun kantaminen tarkoittaa yritykseen kohdistettujen odotusten täyttämistä. Laatu- ja vastuukysymyksiä eri toimijoiden rajapinnoilla tarkastelevassa tutkimuksessa eräänä teoreettisena lähtökohtana oli yhteiskuntavastuu käsitteenä. Kirjallisuuden mukaan yhteiskuntavastuu jaetaan kolmeen osa-alueeseen: taloudelliseen vastuuseen, sosiaaliseen vastuuseen ja ympäristövastuuseen. Tavoitteena oli tutkia miten elintarvikeketjun eri toimijat määrittelevät laatu- ja vastuukysymyksiä ja miten laaja-alaiseksi vastuu koetaan oman yrityksen tai organisaation näkökulmasta suhteessa muihin toimijoihin. Tarkastelua suunnattiin erityisesti toimijoiden välisiin vuorovaikutussuhteisiin, miten laatu- ja vastuukäsitykset kohtaavat ketjun toimijoiden rajapinnoilla. Tämän tarkastelun teoreettisena lähtökohtana tutkimuksessa oli ketju- ja verkostojohtamisen näkökulma (Chain ja network management). Tutkimusta varten haastateltiin henkilökohtaisesti kaikkiaan 61 toimijaa elintarvikeketjun eri osista: panosteollisuuden edustajat, viljelijät, elintarviketeollisuuden ja –kaupan edustajat, kuluttajat sekä viranomaiset ja elinkeinon edunvalvojat. Haastattelujen pohjana oli yhtenäinen teemarunko, jota tarpeen mukaan räätälöitiin haastateltavan ja hänen edustamansa tahon mukaan. Haastattelurunko sisälsi seuraavat pääteemat: 1) laatu, 2) tuoteturvallisuus, 3) jäljitettävyys ja alkuperä, 4) elintarvikeketjun läpinäkyvyys 5) vastuu yleisesti, 6) ympäristövastuu, 7) sosiaalinen vastuu, 8) taloudellinen vastuu, 9) vastuusta viestiminen ketjun rajapinnoilla sekä 10) vastuu ja vaikutusmahdollisuudet. Tutkimusta varten valittiin kolme esimerkkituotetta, jotka ohjasivat haastateltavien valintaa ja joiden avulla konkretisoitiin laatuun ja vastuuseen liittyviä kysymyksiä. Esimerkkituotteet olivat marinoidut broilerinfileet, tuore mansikka / mansikkahillo sekä juustokermaperunat. Aineiston käsittelyssä hyödynnettiin kehysanalyysiä. Ensimmäisessä vaiheessa aineisto luokiteltiin teemoittain ja toimijoittain. Tämän jälkeen eri toimijoiden samaan teemaan kuuluvat aineistot järjestettiin tulkintakehikkoon sisällön tarkastelua varten. Tulkintakehikon avulla tarkasteltiin erityisesti eri käsitteiden sisältöä ja ulottuvuuksia. Tulokset ovat tässä vaiheessa osittain alustavia. Tulokset kertovat, minkä tekijöiden kautta vastuuta elintarvikeketjussa voidaan jäsentää. Tutkimus osoittaa, että elintarvikeketjun eri toimijoiden toiminnan vastuullisuus omassa yrityksessä tai organisaatiossa liittyy keskeisesti tuotelaatuvastuuseen ja vastuuseen tuotteen turvallisuudesta. Alkutuotannon ja teollisuuden rooli on tuotelaadun tuottaminen, ja elintarvikekaupan ja kuluttajien tehtävänä on hyvän tuotelaadun säilyttäminen. Käsitykset vastuukysymyksistä elintarvikeketjussa ja kuluttajilla olivat osin jaettuja, osin näkemykset vaihtelivat. Käsitteiden tarkastelun lisäksi esityksessä tullaan ottamaan kantaa myös siihen, miten yhteiskuntavastuu ja kotimaisen elintarvikeketjun laatutyö linkittyvät toisiinsa ja mitkä ovat niitä rajapintoja, joissa laatu- ja vastuukysymyksistä kommunikointi aiheuttaa ongelmia.
23
Havukainen, Heikki, Pekka Murtorinne, Hannu Viitala, Pirjo Suhonen, and Risto Kauppinen. "Laiduntaminen lypsyrobottitilalla ja laiduntamisen kustannukset." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75146.
Full textAbstract:
Laidunnus lopetetaan lypsyrobottiin siirtymisen yhteydessä usein kokonaan, koska se koetaan vaikeaksi,työlääksi ja kalliiksi. Samaan aikaan elintarvikkeita jalostavat yritykset käyttävät markkinoinnissa laiduntavia eläimiä. Kuluttajille voi muodostua ristiriita, kun tuotteita mainostetaan laiduntamisella, mutta todellisuudessa eläimiä näkyy pelloilla entistä harvemmin. Laiduntamisesta on hyötyä myös lybsyrobottitiloilla. Laiduntaminen parantaa eläinten terveyttä ja sille saadaan hyvinvointitukea. Tässä työssä selvitetään, kuinka laiduntaminen lypsyrobottitilalla toteutetaan ja mitkä ovat laiduntamisen kustannukset. Lypsyrobottiin siirryttäessä laiduntaminen usein lopetetaan. Syitä tähän on muun muassa lypsyrobottitilan laiduntamiseen liittyvän tutkimuksen puute. Työn tausta-aineistona on Savonia-ammattikorkeakoulussa tehty esiselvitystyö 60 lypsylehmän lypsyasema- ja lypsyrobottipihaton laiduntamisen eroista. Lypsyrobottitilan laiduntamisen tutkimiseen tarvittu aineisto kerättiin haastattelemalla kuutta laiduntavaa lypsyrobottitilaa Pohjois-Pohjanmaalla, Pohjois-Savossa ja Keski-Suomessa. Haastattelut tallennettiin sanelulaitteella, josta ne litteroitiin. Litteroidusta aineistosta muodostettiin laiduntamismallit. Tutkimustiloilla kaikki yli kuusikuukautiset naudat laidunnetaan. Kaikki eläimet saavat laiduntaa vapaasti ympäri vuorokauden. Hiehot ja umpilehmät saavat laitumelta kaiken rehustuksensa. Lypsylehmillä laitumen osuus rehustuksesta on pieni, tutkimustiloilla maksimissaan 25 %. Laidunta tiloilla on käytössälypsyssä oleville lehmille yhteensä keskimäärin 4,7 ha, mikä tarkoittaa keskimäärin 0,075 ha/lehmä. Lehmät pääsevät ulos toukokuussa ja viimeistään syyskuussa laiduntaminen loppuu. Laiduntaminen vähentää lehmien lypsykertoja keskimäärin 0,05 vuorokaudessa/lehmä. Laiduntaminen lisää kustannuksia aitausmateriaalien, juomaveden järjestämisen sekä eläinten siirtelyyn kuluvan työajan lisääntymisen vuoksi. Toisaalta navettatyöajan väheneminen tuo saman verran säästöjä joten laiduntamisen vuoksi työ, tai materiaalikustannuksia ei tule lisää, vaan työnkuva muuttuu erilaiseksi. Kun verrataan lypsykertojen määrän vähenemisestä johtuva maidontuotannon alenemaa eläinten hyvinvointituen määrään, voidaan tehdä päätelmiä laiduntamisen kannattavuudesta. Laskelmien mukaan laiduntaminen kannattaa tutkimustiloilla. Laiduntamisen suunnittelu kannattaa aloittaa jo uutta navettaa rakennettaessa. Navettaa suunniteltaessa on tärkeää sijoittaa navetta siten, että saatavilla on riittävä määrä peltoa. Näköyhteys navetalta toisiin eläimiin ja laitumelta navettaan on hyvä tapa parantaa lehmien kiertoa navetalle. Laitumelle pääsyä ei pitäisi joutua katkaisemaan esimerkiksi lietteen ajon tai rehun teon takia. Jos laiduntamisella ei tavoitella ruokinnallista merkitystä vaan pyritään parantamaan lehmien terveyttä ja hyvinvointia, laitumelle ei tarvitse tehdä suuria panostuksia.
24
Forsman-Hugg, Sari, Katja Järvelä, Laura Koistinen, Terhi Latvala, Johanna Mäkelä, Ari Peltoniemi, Anu Raijas, and Tapani Yrjölä. "Vuorovaikutteinen ja vastuullinen elintarvikeketju ratkaisuja tuottajien ja kuluttajien kohtaamisen haasteisiin." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75438.
Full textAbstract:
Palautejärjestelmä koko elintarvikeketjussa toimii kaiken kaikkiaan heikosti. Elintarvikeketjun tai ruokajärjestelmän rakenteiden ohella on tärkeää tutkia myös järjestelmän takana vaikuttavia toimijoita sekä toimijoiden välistä vuorovaikutusta. Koska elintarviketuotannossa tuottajat ja kuluttajat ovat kaukana toisistaan elintarvikeketjun ääripäissä, ei luontevaa paikkaa heidän väliselle vuorovaikutukselle ole olemassa. Lisäksi nämä toimijat ovat ruokajärjestelmässä neuvotteluvoimaltaan heikoimmat. Pellervon taloustutkimus, MTT Taloustutkimus ja Kuluttajatutkimuskeskus ovat aloittaneet tutkimushankkeen, jonka päätavoitteena on vahvistaa tuottajien ja kuluttajien välistä vuorovaikutusta elintarvikeketjussa. Tuottajien ja kuluttajien välistä suhdetta tarkastellaan erityisesti vastuullisuuden näkökulmasta. Tutkimuksen alatavoitteet ovat:
luoda uudenlainen, vuorovaikutteinen viitekehys kuvaamaan elintarvikeketjua ja ruokajärjestelmää
luoda uudenlainen, vuorovaikutteinen viitekehys kuvaamaan elintarvikeketjua ja ruokajärjestelmää- tarkastella tuottajien ja kuluttajien asemaa sekä heidän välistä suhdetta ruokajärjestelmässä
tutkiatuottajien ja kuluttajien käsityksiä elintarvikkeiden tuotannosta ja jakelusta -pohtia keinoja edistää kuluttajien ja tuottajien vuorovaikutusta.
Tutkimus toteutetaan neljällä, itsenäisesti toteutettavalla työpaketilla, jotka hyödyntävät toistensa tuloksia. Työpaketti 1 on hankkeen teeman kirjallisuuskatsaus, jossa käydään läpi aiempi tutkimus. Työpaketissa 2 tehtiin loppuvuonna 2011 ja alkuvuonna 2012 kyselytutkimukset tuottajille ja kuluttajille. Kyselyissä selvitetään sitä, millaisena tuottajat ja kuluttajat näkevät tuotannon ja kulutuksen välisen suhteen sekä tuottajien tai kuluttajien aseman ja vaikutusmahdollisuudet tämän päivän suomalaisessa elintarvikeketjussa. Kolmannessa työpaketissa järjestetään eri teemoista useita työpajoja elintarvikeketjun toimijoille. Työpaketissa 4 kehitetään työpakettien 1–3 tulosten avulla ratkaisuja käytännöistä ja foorumeista, joissa tuottajien ja kuluttajien toiveet voisivat kohdata siten, että se tuottaisi molemmille osapuolille lisäarvoa.Tutkimuksessa pyritään luomaan uudenlainen viitekehys, joka kuvaisi elintarvikeketju -käsitettä paremmin nykyistä vuorovaikutteisempaa elintarvikkeiden reittiä tuotannosta kuluttajalle. Tutkimuksessa haluamme haastaa perinteisen elintarvikkeiden tuotantoketju -ajattelun keskittyen tutkimaan olemassa olevia tuotanto- ja kulutusverkostoja sekä niiden rakenteita.Tutkimuksen käytännön tuotoksia voivat hyödyntää kaikki elintarvikkeiden tuotantoon ja jakeluun keskittyneet yritykset. Näin ollen tutkimuksella on vaikutusta myös maaseudun elinvoimaisuuden kehittämiseen. Käytännön tavoitteena on luoda foorumeita ja tapoja tuottajien ja kuluttajien väliselle luontevalle vuoropuhelulle. Tavoitteena on tuottaa konkreettisia kehitysideoita elintarvikeketjun ja ruokajärjestelmän toimivuuden parantamiseksi. Hanke esittää myös käytännön kehittämisideoita tutkimuksessa tunnistettuihin ongelmakohtiin.
25
Keskinen, Soili, and Nana Virtanen. "Yrityksen saneeraus ja irtisanomisen seuraukset." Aikuiskasvatus 19, no. 3 (September 15, 1999): 213–19. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93234.
Full textAbstract:
Artikkelissa on kirjallisuuden pohjalta analysoitu henkilöstön vähentämistä irtisanomisten seurausten näkökulmasta. Ennen irtisanomisiin ryhtymistä on olemassa useita vaihtoehtoisia toimintatapoja, kuten ylitöiden rajoittaminen, uudelleen sijoitus ja uudelleen koulutus, osa-aikaistaminen sekä työn jakaminen. Jos henkilöstön vähentämiseen päädytään, sen toteuttamista, perusteluja ja ajoitusta joudutaan harkitsemaan huolella. Sillä, miten irtisanomiset hoidetaan, on suuri merkitys organisaation tulevalle menestymiselle. Työn laatu voidaan säilyttää, mikäli irtisanominen hoidetaan oikein, esimerkiksi esimiehiä tukemalla ja kiinnittämällä huomiota niihin työntekijöihin, jotka jäävät yritykseen. Organisaation tulisi rakentaa riittävät turvaverkot tukipalveluiden muodossa niin lähtijöille kuin jääville. Henkilöstön vähentäminen on vaikea asia niin irtisanotuille kuin työpaikkansa säilyttävillekin, siksi sen hoitamistapaan tulisi kiinnittää huomiota.
26
Hermunen, Matti. "Johtaisinko pedagogiikalla vai merkityksillä?" Aikuiskasvatus 16, no. 4 (December 1, 1996): 306–8. http://dx.doi.org/10.33336/aik.92414.
Full text
27
Katajajuuri, Juha-Matti, Hannele Pulkkinen, Hanna Hartikainen, Kristoffer Krogerus, Frans Silvenius, Merja Saarinen, Kirsi Usva, and Heli Yrjänäinen. "Elintarvikkeiden ympäristövaikutusten vertailukelpoinen laskenta." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75493.
Full textAbstract:
Elintarvikealan yritykset laskevat aktiivisesti tuotteidensa hiilijalanjälkiä ja jotkut yrityksistä ovat myös merkinneet osan markkinoilla olevista tuotteistaan itse laatimillaan hiilijalanjälkimerkinnöillä.Tuotteiden elinkaariarvioinnin periaatteet ovat olleet standardoituja vuodesta 1996 lähtien (ISO 14040 ja ISO 14044). Standardit päivitettiin vuonna 2002, ja sen jälkeen erilaisten laskentaohjeistusten kehitys on ollut erityisen intensiivistä. Näillä laskentaohjeistoilla on pyritty yhtenäistämään elinkaariarvioinnin käytäntöjä standardeja yksityiskohtaisemmin. Viime vuosina hiilijalanjäljet eli elinkaariset kasvihuonekaasupäästöt eli ilmastovaikutukset ovat nousseet elinkaarilaskennan keskiöön.BSI:n PAS 2050-ohje tuotteiden kasvihuonekaasupäästöjen arvioimiseksi on nyt ollut saatavilla pari vuotta. Ohje on jo kertaalleen päivitettykin (PAS 2050:2011). EC julkaisi alkuvuonna 2010 liki tuhatsivuisen seitsemään ohjekirjaan jakautuvan elinkaarilaskentaohjeistuksensa (ILCD). WRI ja WBCSD puolestaan julkaisivat loppuvuonna 2011yhteisen tuotteiden GHG Protocol -ohjeistuksensa. Kansainvälinen standardisoimisliitto (ISO, International Organization for Standardization) julkaisee oman tuotteiden hiilijalanjälkistandardinsa 2013 (ISO 14067-2). Kaikki edellä mainitut pohjautuvat enemmän tai vähemmän ISO 14040-sarjaan. Myös European Food Sustainable Consumption and Production Round Table on lähtenyt kehittämään jalanjälkien standardointia, mutta ainakin toistaiseksi työ on edennyt hitaasti.Kehitystyöstä huolimatta yleisesti hyväksyttyä ja laajasti käytettyä standardia tai muuta ohjetta ei ole vielä saatavilla, eikä läpimurto sellaisen saamiseksi näytä olevan tapahtumassakaan. Elinkaariarvioinnissa on useita päätöksenteko- ja valintatilanteita, joihin ISO- standardi ja suurin osa muistakaan ohjeista ei pysty tarjoamaan yksiselitteisiä ratkaisuja. Julkaistut kansainväliset ohjeistukset ovat hyvin yleisluontoisia, koska niitä on tarkoitus pystyä soveltamaan kaikkiin tuotteisiin eri tuotannonaloilla. Näin ollen niitä ei voi käyttää ainoana ohjeena tuotteiden ympäristövaikutusten laskemiseksi, jos halutaan että eri tuotteita koskevat lopputulokset ovat keskenään vertailukelpoisia.Näistä lähtökohdista ja yritysten tarpeista vuoden 2009 lopulla käynnistynyt Tekes-rahoitteinen Foodprint Tools-hanke on loppusuoralla. Hankkeessa on työstetty kansallista laskentasuositusohjetta elintarvikkeiden jalanjälkien laskentaan. Työn tavoitteena on ollut yhtenäistää elintarvikkeiden ympäristövaikutusten, erityisesti hiilijalanjälkien laskentaa. Ohje perustuu ISO:n standardeihin, mutta keskittyy käytännön ratkaisujen yhdenmukaistamiseen, kuten mitkä vaiheet tarkasteluun sisällytetään ja minkälaista tietoa tuotantoketjun eri vaiheista pitäisi käyttää. Tämän julkisen kehityshankkeen rinnalla on meneillään kolme yrityshanketta, joissa testataan erilaisia tapoja kerätä tietoa koko ketjusta sekä varmistetaan ohjeiden toimivuutta ja tarkoituksenmukaisuutta. Hankkeiden lopullisena tavoitteena on, että elintarvikeyritykset pystyisivät tuottamaan luotettavaa, vertailukelpoista ja helposti päivitettävää hiilijalanjälkitietoa tuotteistaan.Hankkeessa on järjestetty työpajoja, joihin on kutsuttu osallistujia elintarvikeketjuista ja niiden sidosryhmistä. Paikalla on ollut mm. kaupan, teollisuuden ja hallinnon edustajia sekä erityisen paljon alkutuotannon edustajia. Työpajoissa on keskitytty tiedontuotannon haasteisiin. Keskusteluun ovat nousseet esimerkiksi tiedon tarve ja selkeys, epävarmuus ja -selvyys tietojen luovuttamisesta ja käyttämisestä, kustannukset ja lisääntyvä työmäärä. Samalla kuitenkin on löydetty myös ratkaisuja, hyviä tavoiteltavia periaatteita ja motivaatiotekijöitä, kuten tiedon lisääminen, oikeudenmukaisuus koko ketjussa, benchmarking, jatkuva parantaminen sekä ketjun toimijoiden avoin keskustelu, viestintä ja ketjun toimijoiden yhteisten tavoitteiden asettaminen. Keväällä 2012 järjestetään hankkeen viimeinen laaja työpaja, jonka jälkeen laskentasuositukseen tehdään viimeiset mahdolliset muutokset ja täsmennykset ennen sen julkaisemista.
28
Laukkarinen, Matti. "Sosiaaliset kontaktit ja epämuodollinen tieto rekrytoinnissa – tapaustutkimus rakennusalan pk-yrityksistä." Työelämän tutkimus 20, no. 2 (June 14, 2022): 160–84. http://dx.doi.org/10.37455/tt.101867.
Full textAbstract:
Artikkelin tutkimuskohteena on sosiaalisten kontaktien hyödyntäminen rekrytoinnissa. Tavoitteena oli selvittää, millaiset työnantajien harjoittamat käytännön toimet liittyvät menestyksekkääseen sosiaalisten kontaktien hyödyntämiseen rekrytoinnissa. Teoreettisessa viitekehyksessä rekrytointiprosessi jaettiin työnhakijoiden keräämisvaiheeseen, seulontavaiheeseen ja työntekijän valintavaiheeseen. Tutkimuksessa haastateltiin kahtatoista rakennusalan pk-yrityksen rekrytoinnista vastaavaa henkilöä. Teemahaastatteluaineisto analysoitiin käyttäen teoriaohjaavaa sisällönanalyysiä. Artikkelissa kuvataan, miten työnantajat hyödyntävät sosiaalisia kontakteja rekrytoinnin eri vaiheissa ja mitkä käytännön toimet liittyvät menestyksekkään sosiaalisten kontaktien hyödyntämiseen. Työnantajat voidaan jakaa kolmeen ideaalityyppiin: passiivisiin, reaktiivisiin ja proaktiivisiin. Tavoitteellisesti ja ennakoivasti sosiaalisia kontakteja hyödyntävät työnantajat hyötyvät sosiaalisista kontakteista kaikissa rekrytoinnin vaiheissa. Passiivisia ja epäjohdonmukaisia toimia harjoittavilla työnantajilla sitä vastoin sosiaalisten kontaktien kautta saadut rekrytointihyödyt jäävät keskimääräistä heikommiksi. Johtopäätöksenä voidaan todeta, että erityisesti yrityksen henkilöstön sosiaaliset verkostot tulisi hahmottaa hyödynnettävänä pääomana, jonka aktivointiin suunnatut investoinnit voidaan muuntaa rekrytointia tukevien hyötyjen kautta taloudelliseksi pääomaksi.
29
Visakko, Tomi. "Eksistentiaalinen rationaalisuus ja moniäänisyyden hallinta yritysten verkkosivujen visio-, missio- ja strategiateksteissä." Puhe ja kieli, no. 1 (June 10, 2019): 23–43. http://dx.doi.org/10.23997/pk.70130.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan eksistentiaaliseksi rationaalisuudeksi kutsuttua semioottista prosessia yritysten verkkosivujen visio-, missio- ja strategiateksteissä. Tavoitteena on ymmärtää, miten teksteissä määritellään julkisesti yrityksen identiteettiä, pyrkimyksiä ja sosiaalisia suhteita. Erityisesti huomion kohteena on se, miten tässä prosessissa hyödynnetään eksplikoitua moniäänisyyttä eli miten teksti mallintaa suhdettaan toisiin ääniin. Analyysi kohdistuu sellaisiin metadiskursiivisiin signaaleihin, joilla osoitetaan diskursiivisten ainesten lähteitä ja keskinäisiä suhteita. Tutkimuksessa on käyty 131 tekstistä läpi joukko intertekstuaalisia suhteita kuvaavia tai presupponoivia morfosyntaktisia rakenteita (puhetta tai ajatusta esittävät että-lauseet ja referatiivirakenteet, lainausmerkit, mukaan- ja mielestä-postpositiolausekkeet, kieltolauseet, kysymyslauseet) ja analysoitu niiden käyttöä erilaisissa tekstuaalisissa rakenteissa. Tyypillisiä moniäänisyyden hallinnan muotoja ovat traditionaalisten ja auktoritatiivisten äänten välittäminen, eri äänten metalingvistinen reflektio ja yhteensovittaminen, yrityksen kannalta positiivisten äänten tarjoaminen rekontekstualisoitaviksi sekä negatiivisten äänten kumoaminen tai neutralisoiminen.
30
Mäkinen, Heikki, and Matti Ylätalo. "Yrittäjän ominaisuudet, liikkeenjohto ja taloudellinen menestyminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75541.
Full textAbstract:
Maatalousyrittäjän tärkein liikkeenjohdollinen tehtävä on ohjata tilan resurssien käyttöä toiminnan tavoitteiden saavuttamiseksi. Onnistuminen tässä riippuu yrittäjän liikkeenjohtokapasiteetista eli henkilökohtaisten ominaisuuksien ja taitojen kokonaisuudesta. Liikkeenjohtokapasiteetin sisällöllinen määrittäminen ja mittaaminen on haasteellista. Tutkimuksissa liikkeenjohtoa selittävänä tekijänä edustavat usein vain muutamat biografiset muuttujat. Tässä tutkimuksessa mitattiin maidontuottajien liikkeenjohtokapasiteettia heidän arvojaan, asenteitaan, kokemustaan ja liikkeenjohdollisia toimiaan kuvaavien mittareiden avulla, sekä tarkasteltiin, kuinka liikkeenjohtokapasiteetti vaikuttaa taloudelliseen tulokseen lyhyellä aikavälillä. Aineistona olivat MTT:n kannattavuuskirjanpitoon osallistuville yrittäjille v. 2010 tehty kysely ja vuosien 2008-2009 kirjanpitotulokset. Kyselyyn vastasi 296 yrittäjää, joista 117 maidontuottajia. Yrittäjän tavoitteita, asenteita, koettua menestymistä ja liikkeenjohtoa mittaavista kysymyksistä muodostettiin faktorianalyysin avulla summamuuttujia. Kannattavuuskertoimeen havaittiin tilastollisesti merkitsevä yhteys vain yrittäjän suhtautumisella riskin välttämiseen sekä liiketoiminnan seuranta-aktiivisuudella. Yrittäjätuloon olivat yhteydessä luottamus tilanpidon tulevaisuuteen, liiketoiminnan seuranta-aktiivisuus ja yrittäjämäinen johtaminen. Yrityksen käyttökatteeseen havaittiin yhteys suhtautumisella ympäristöön (negatiivinen), ammatin arvostuksella, instrumentaalisilla ja sosiaalisilla arvoilla, luottamuksella tilan mahdollisuuksiin, seuranta-aktiivisuudella, liiketoiminnan suunnitteluaktiivisuudella, yrittäjämäisellä johtamisella ja riskin välttämisellä. Keskeisin johtopäätös oli, että yritystoiminnan johtamisen ja menestymisen problematiikka on liian monimutkaista kuvattavaksi kyselytutkimuksen ja poikkileikkauksen avulla. Lisäksi kyselyyn vastanneet kirjanpitotilat edustavat valikoitunutta yrittäjäjoukkoa, jossa menestymiselle ja liikkeenjohdolle ominaisesta vaihtelusta huomattava osa jäi havaitsematta. Yrittäjien ominaisuuksia ja liikkeenjohtoa kuvaavien tekijöiden ja yrityksen käyttökatteen väliset korrelaatiot antavat signaaleja siitä, että yhteyksiä näiden tekijöiden kesken on. Liikevaihto korreloi vahvasti tilan käyttökatteen mutta ei kannattavuuden kanssa. Voimakkaimmin kasvaneiden tilojen kannattavuutta rasittanevat suuret investoinnit, vaikka tuotannon välittömien tuottojen ja kulujen erotus onkin suhteellisen hyvä. Kun käyttökate oli samalla yhteydessä tyytyväisyyteen taloudellisessa menestymisessä sekä laajalti tulkiten yrittäjän aktiiviseen kehittämis- ja johtamisotteeseen, voidaan päätellä, että pidemmän aikavälin tarkasteluissa yrittäjän liikkeenjohdollisten piirteiden vaikutusta yrityksen menestymiseen ei pidä sivuuttaa.
31
Kajanto, Anneli. "Yhä useampi maahanmuuttaja kouluttautuu yrittäjäksi." Aikuiskasvatus 28, no. 3 (September 15, 2008): 219–22. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93831.
Full textAbstract:
Helsingin kaupungin elinkeinopalveluiden alla toimii YritysHelsinki, joka kouluttaa oman yrityksen perustamista suunnittelevia ja antaa alkutaipaleella oleville yritysneuvontaa. Asiakkaat seuloutuvat usein työvoimaviranomaisten kautta. Vaikka kantasuomalaiset ovat enemmistönä, yhä suurempi osuus koulutettavista on maahanmuuttajia. – YritysHelsinki on eri toimijoiden yhteinen palvelukeskus yrittäjiksi aikoville ja jo toimiville yrittäjille.
32
Nurmi, Kari E. "Kokemuksia kasvatusajattelun muuttumisesta." Aikuiskasvatus 28, no. 3 (September 15, 2008): 164–71. http://dx.doi.org/10.33336/aik.93825.
Full textAbstract:
”Yrittäjyys vastaa varsin tarkasti omatoimisuuden käsitettä, jota on vanhastaan pidetty suomalaisen koulutuksen ensimmäisenä periaatteena”, toteaa professori Kari E. Nurmi omaan henkilöhistoriaansa sitomassaan artikkelissa. Nurmi tarkastelee yrittäjyyskasvatuksen kehitystä neljänkymmenen vuoden yliopistokokemuksen perspektiivistä. Hän näkee yrittäjyyskasvatuksen kaksijakoisena: oman yrityksen perustamiseen tähtäävänä yrittäjäkoulutuksena ja yrittäjyyskasvatuksena, jonka tehtävänä on auttaa ihmistä kehittymään omatoimiseksi, elämäänsä ja talouttaan itsenäisesti hallitsevaksi aikuiseksi.
33
Mäkinen, Heikki, and Matti Ylätalo. "Maatilojen menestyminen ja menestymistekijät." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 23 (January 31, 2008): 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75864.
Full textAbstract:
Yrityksen taloudellista menestystä mitataan sen rahaprosessia kuvaavien tilinpäätösaineistojen avulla. Perinteisen tilinpäätösanalyysin käyttökelpoisuutta voidaan parantaa pidentämällä tarkastelun aikajännettä, jolloin pystytään paljastamaan yrityksen talouden nykytila ja kehityssuunta. Tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella tilojen menestymistä pitkällä aikavälillä sekä tunnistaa tekijöitä, jotka selittävät menestymiseroja tilojen välillä.Tutkimusaineistona käytettiin kirjanpitotilojen tilinpäätöstietoja vuosilta 1998–2005. Aineistossa olivat mukana ne maito- (189 kpl) ja viljatilat (80 kpl), joiden päätuotantosuunta oli pysynyt samana em. vuosina. Menestymisen mittarina käytettiin kannattavuuskerrointa.Tilat luokiteltiin kannattavuuden perusteella kolmeen luokkaan tutkimusjakson alussa ja lopussa, ja tilojen sijoittumista näihin luokkiin tarkasteltiin ristiintaulukoinnin avulla. Maitotiloista 27 % oli pysynyt heikoimmassa ja 15 % parhaassa luokassa. Viljatiloista heikoimpaan luokkaan kuului koko tarkastelujakson ajan 19 % ja parhaimpaan luokkaan 14 %. Menestymisluokka jakson lopussa riippui tilastollisesti merkitsevästi menestymisluokasta jakson alussa. Sekä maito- että viljatiloilla putoaminen alempaan kannattavuusluokkaan oli yleisempää kuin nouseminen ylempään luokkaan.Tilojen kuulumista hyvin tai heikosti menestyneisiin, nousijoihin ja keskiluokkaan selitettiin erotteluanalyysin avulla käyttäen selittävinä tekijöinä muuttujia, jotka ilmentävät viljelijän strategista käyttäytymistä. Tällaisia olivat yrityksen koko ja kasvu, erikoistuneisuuden aste, investointiaktiivisuus, tuottavuuden kehitys ja vieraan pääoman käyttö.Maitotila-aineistossa muodostui kaksi erottelufunktiota, joilla erotteleviksi muuttujiksi osoittautuivat käyttökateprosentin muutos, omavaraisuusaste jakson alussa ja sen muutos, liikevaihto jakson alussa ja sen muutos, kotieläintuoton osuus liikevaihdosta sekä koneiden nettoinvestointiaste. Ensimmäisen erottelufunktion kuvaama kanoninen ulottuvuus nimettiin suuruuden ekonomiaksi ja toisen kuvaama ulottuvuus kasvuksi. Suuruuden ekonomia -ulottuvuus sai suurimmat arvonsa menestymistään parantaneiden sekä koko ajan menestyneiden tilojen luokassa ja pienimmät arvonsa heikoimmin menestyneiden tilojen luokassa. Kasvu-ulottuvuus sai suurimmat arvonsa menestymistään parantaneiden luokassa.Viljatiloilla erotteleviksi muuttujiksi osoittautuivat käyttökateprosentin muutos ja koneiden nettoinvestointiaste, joiden muodostama kanoninen ulottuvuus nimettiin tuottavuuden parantamiseksi. Se erotteli menestymisluokat suoraviivaisesti saaden heikosti menestyneiden ryhmässä negatiivisen ja menestyneiden sekä menestymistään parantaneiden ryhmässä positiivisen arvon.Parhaiten menestyneiden maitotilojen strategian perustana näyttää olleen suuren yrityskoon tuomat hyödyt, johon liittyy keskittyminen kotieläintuotantoon ja sen tuottavuuteen, maltillinen investointikäyttäytyminen sekä hyvä vakavaraisuus. Menestymistään parantaneiden maitotilojen strategian hallitseva piirre on ollut kasvu. Se näkyy sekä liikevaihdon kasvuna, velkaantumisena että investointiaktiivisuutena. Nämä tilat ovat kooltaan lähellä parhaiten menestyneitä tiloja. Mikäli ne selviävät kasvuprosessin tuomasta velkarasitteesta sekä pystyvät parantamaan tuotantoprosessiensa tuottavuutta, niiden voidaan olettaa menestyvän jatkossa entistä paremmin. Heikoimmin menestyneillä tiloilla strategiana näyttää olleen pyrkimys kasvuun, mutta ne eivät ole siinä onnistuneet niin, että se näkyisi menestymisen paranemisena. Ongelmat saattavat liittyä kasvun rajoitteisiin, tuotantoprosessien hallintaan, investointien suuntaamiseen ja velkaantumiseen. Viljatiloilla ainoa havaittu keino parantaa menestymistä oli tuottavuuden parantaminen, mihin liittyy maltillinen investointikäyttäytyminen. Yrityskoolla tai kasvulla ei ollut vaikutusta viljatilojen menestymiseen pitkällä aikavälillä.
34
Leppälä, Jarkko, and Risto Rautiainen. "Maatilan riskien tunnistaminen ja jäsentäminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–9. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75760.
Full textAbstract:
Maatilan, kuten muunkin yrityksen johtamisessa keskeistä on hallita yrityksen riskejä. Maatalouden toimialalla yrittäjät tekevät itse suurelta osin sekä strategiseen päätöksentekoon että operatiiviseen taloudenhallintaan ja niiden tekniseen toteutukseen liittyvät tehtävät. He joutuvat tällöin myös tunnistamaan ja hallitsemaan näihin osa-alueisiin kuuluvia riskejä, mikä on monipuolista taitoa vaativa tehtävä toimialasta riippumatta. Muilla toimialoilla johtamistoimen hallintajärjestelmät ovat usein perustuneet hallinnon osa-alueiden jakamiseen eri henkilöille. Maatiloilla yksi henkilö (tai perhe) vastaa usein kaikista osa-alueista. Johtamistoimen organisoinnin helpottamiseksi tarvittaisiin integroituja järjestelmiä, jotka helpottavat riskien tunnistamista ja korjaustoimenpiteiden jäsentämistä osa-alueittain. Tässä MTT:n ’Huomisen maatila – tutkimusohjelmaan kuuluvassa hankkeessa tutkitaan ja kehitetään maatilojen johtamista ja riskienhallintaa. Hankkeen taustalla on vuosina 2005-2007 toteutettu Maatilojen turvallisuusjohtaminen - hanke (Maaturva- hanke), jossa MTT ja VTT kehittivät nk. Maatila- RH- välineet maatilojen riskienhallinnan avuksi. Riskien tunnistamiseen kehitettiin maatilan riskikartta, jonka suunnittelussa käytettiin hyväksi maatilayrityksille suunnattuja kyselytutkimuksia, asiantuntijatyöpajoja, ja case - tutkimuksia. Maatilan riskienhallintaa käsittelevistä tutkimuksista tehtiin systemaattinen haku joka rajattiin vuosina 1990 - 2008 julkaistuihin artikkeleihin. Haku tuotti 555 artikkeliviitettä joista tarkasteluun valittiin 107 kriteerit täyttävää artikkelia. Nämä tutkimukset jaettiin maatilan riskien osa-alueisiin: henkilöiden terveys ja työturvallisuus – (28 viitettä), tuotanto ja tuotteet – (25 viitettä), talous – (22 viitettä), omaisuus – (18 viitettä) ja ympäristöriskit (18 viitettä). Artikkeleista saadut havainnot jäsenneltiin aihe alueittain riskilähteen tai riskiksi määritellyn kohteen mukaan. Usein artikkeleissa oli myös määritelty, miten kyseisiä riskejä voisi hallita. Toisinaan samassa tutkimuksessa käsiteltiin useampia maatilan toimintaan liittyviä riskejä ja niiden yhteyksiä. Yrittäjät joutuvatkin toiminnassaan kohtaamaan ja ottamaan huomioon useita riskejä ja riskitekijöitä samanaikaisesti. Tärkeimpiä tilan osa-alueita kartoittava kokonaisvaltainen riskienhallinta voi olla hyödyllinen työväline maatilojen johtamisessa, kun se tukee tilan toiminnan päämääriä ja tavoitteita. Riskienhallinta ja sen tutkimus on yhä monitieteisempää, mikä on tutkimukselle haasteellista mutta tuottaa samalla mahdollisuuksia löytää uusia keinoja torjua riskejä ja soveltaa tutkimusta käytäntöön.
35
Rautapää, Ville. "Osakkeiden arvonmenetys tuloverotuksessa." Helsinki Law Review 13, no. 2 (February 6, 2020): 76–93. http://dx.doi.org/10.33344/vol13iss2pp76-93.
Full textAbstract:
Tässä artikkelissa kuvataan osakkeiden lopullista arvonmenetystä tuloverolain (1535/1992) mukaisessa verotuksessa. Artikkelin tarkoituksena on ollut tulkita ja systematisoida vallitsevaa oikeustilaa hyödyntämällä sekä oikeustieteellistä että liiketaloustieteellistä kirjallisuutta, oikeuskäytäntöä ja virallislähteitä.
Aihepiirin merkitys yksittäisille verovelvollisille voi olla huomattavankin merkittävä. Esimerkiksi yrityksen konkurssitilanteen pitkittyessä osakkeiden hankintamenon vähentämisen viivästyminen voi aiheuttaa merkittäviäkin kustannuksia verovelvolliselle, jotka voidaan korjata vasta myöhempinä verovuosina. Tämän oikeustilan selventämiseksi Verohallinto onkin antanut useita ohjeita pörssiyritysten osakkeiden arvonmenetyksen vähentämisestä. Verohallinto on ohjeissaan painottanut erityisesti arvonmenetyksen lopullisuuden vahventavia prosessuaalisia seikkoja. Sen sijaan korkein hallinto-oikeus on oikeuskäytännössään johdonmukaisesti katsonut taloudellisilla seikoilla olevan huomattavaa merkitystä.
Artikkelin johtopäätöksissä kuvataan, kuinka arvonmenetyksen lopullisuuden arvioinnissa tulee ottaa huomioon sekä taloudelliset että prosessuaaliset seikat. Tässä valossa Verohallinnon omaksuma linja prosessuaalisten seikkojen painottamisesta näyttäytyy huomattavasti korkeimman hallinto-oikeuden oikeuskäytäntöä suppeampana.
36
Helle, Anna, and Kaisa Kurikka. "Kirjallisuuden(tutkimuksen) kuvitteluvoima." AVAIN - Kirjallisuudentutkimuksen aikakauslehti, no. 2 (July 3, 2017): 3–4. http://dx.doi.org/10.30665/av.66198.
Full textAbstract:
Amerikkalaisen Neal Stephensonin post-apokalyptinen romaani seveneves (2015) alkaa tehokkaasti toteamalla, että kuu on räjähtänyt varoittamatta ja ilman selvää syytä. Melkein 900-sivuisessa romaanissa kuvataan erilaisia strategioita ja yrityksiä selvitä räjähdyksestä, joka merkitsee maapallon tuhoa ja kaiken elämän päättymistä. Romaanin kolmas osa alkaa sanoilla ”Five thousand years later.” Virkkeeseen tiivistyy monta asiaa. Tämä ilmoitus, ”viisi tuhatta vuotta myöhemmin”, ei kerro pelkästään kirjallisuuden kyvystä hypätä ajallisesti ja tilallisesti toisiin maailmoihin ja todellisuuksiin. Se kertoo myös siitä, että kirjallisuudessa ja taiteissa voidaan kuvitella tulevaisuuksia myös tilanteissa, joissa maapallo tuhoutuu.
37
Visakko, Tomi. "Päämäärät, ongelmat ja tilaisuudet." Sananjalka 60, no. 60. (December 17, 2018): 142–61. http://dx.doi.org/10.30673/sja.70057.
Full textAbstract:
Artikkelissa tarkastellaan eksistentiaaliseksi rationaalisuudeksi kutsuttua semioottista prosessia yritysten visio-, missio- ja strategiateksteistä koostuvan aineiston kautta. Tavoitteena on ymmärtää, miten teksteissä teoretisoidaan yrityksen identiteettiä ja intentionaalisia pyrkimyksiä toimintaympäristössään sekä näiden taustalla olevia arvoja ja periaatteita. Erityisesti huomion kohteena on se, miten teksteissä representoitujen prosessien ja niiden osallistujien välisiä suhteita jäsennetään käsitteellisesti ja vuorovaikutuksellisesti. Yhtäältä on tarkasteltu tekstien lineaarisesti segmentoituvia funktionaalisia jaksoja. Analyysi valottaa samalla erityisesti eräiden kausaalisten morfosyntaktisten ilmaustyyppien (esim. mAllA-infinitiivirakenteen) roolia tekstin jäsentämisessä. Toisaalta on tarkasteltu, miten tekstit rakentuvat erilaisten kausaalis-evaluatiivisten diskurssikuvioiden varaan. Erityisen hyödyllisiksi kuvausmalleiksi osoittautuvat Päämäärä–Keino-, Ongelma–Ratkaisu- ja Tilaisuus–Tarttuminen-kuviot. Yritys näyttäytyy tehokkaana sosiaalisena ja taloudellisena agenttina, ongelmanratkaisijana ja mahdollistajana. Asiakas puolestaan asemoidaan hyötyjän ja avuntarvitsijan rooliin. Tilaisuuskuviossa myös asiakas kohoaa toimintaketjussa välttämättömäksi, aktiiviseksi toimijaksi. Tämäntyyppisessä eksistentiaalisessa rationalisoinnissa siis teoretisoidaan omat ja toisten intentionaaliset pyrkimykset osaksi koherenttia kausaalis-evaluatiivista verkostoa. Intentionaalinen toiminta ja sen seuraukset hahmottuvat keskeiseksi identiteettejä jäsentäväksi arvoksi.
38
Alhojärvi, Tuomo. "Talouden pedagogisoinnista: luonnostelua vastuun ottamiseksi performatiivisesta taloustiedosta." Sosiaalipedagoginen aikakauskirja 16 (November 30, 2015): 145–64. http://dx.doi.org/10.30675/sa.122655.
Full textAbstract:
Esittelen tässä katsauksessa ajatusta talouden pedagogisoinnista työkaluna, jolla nostaa esiin ja työstää talouden tietämiseen liittyvää valtaa. Puheenvuoron taustalla on pyrkimys demokraattisesti organisoituvien “talouden uusien muotojen” (Jakonen & Silvasti 2015) tukemiseen sekä talouden performatiivisuudesta käyty akateeminen keskustelu. Performatiivisuus tarjoaa kiinnostavia reittejä talouden representaatioiden tutkimiseen, talouteen liittyvien normien ja tottumusten ymmärtämiseen sekä talousvallan purkamiseen. Lähestyn performatiivisuutta ontologisena käänteenä, josta juontuu myös käytännönläheinen ongelma: talouden tietämisen sosiaalistava ja käyttäytymistämme kouliva luonne. Esitän talouden pedagogisoinnin yrityksenä vastata tähän ongelmaan. Avukseni tähän työhön rientävät kasvatuksen (ja talouden) ajattelijat Jacques Rancière, bell hooks, Eve Kosofsky Sedgwick, Gert Biesta sekä J.K. Gibson-Graham. Tämän tarkastelun seurauksena talouden tietämisen ja tekemisen hierarkioiden kritiikki monipuolistuu ja talousdemokratian käytännölliset mahdollisuudet avartuvat. Lähestymistapa tarjoaa sosiaalipedagogiikan kannalta kiinnostavia haasteita.
39
Forsten-Astikainen, Riitta, and Susanna Kultalahti. "Esimiehen ja työntekijän vuorovaikutussuhde – heijastumia muuttuvaan työelämään." Puhe ja kieli, no. 1 (June 10, 2019): 3–21. http://dx.doi.org/10.23997/pk.69722.
Full textAbstract:
Työelämässä meneillään oleva murros edellyttää ihmisiltä yhä enemmän vuorovaikutustaitoja; työt pirstaloituvat (silpputyö) ja siirtyvät verkostoihin, digitalisoituminen, monimuotoistuminen monikulttuurisuuden ja uusien työntekijäsukupolvien myötä ja entinen osaaminen kohtaavat huomattavia muutospaineita. Erityisesti esimiehillä on merkittävä rooli, ja heidän vuorovaikutuskyvykkyytensä on avaintekijä muutoksissa, arjen sujumisessa, tuottavuuden ja työmotivaation ylläpidossa sekä työyhteisön työhyvinvoinnin ja työilmapiirin kehittymisessä.Artikkelissa tutkitaan eri työntekijäryhmien kokemuksia vuorovaikutussuhteesta esimiehen kanssa sekä suhteen vaikutuksia työn imuun, yksilön ja yksikön osaamiseen ja yksikön suoriutumiseen sekä joustavuuteen. Tutkimuksen perustana on LMX-teoriaan pohjautuva käsitys esimiehen ja alaisen välisestä suhteesta. Aineisto on kerätty 4500 vastaajalta 93 pk-yrityksestä eri toimialoilta Suomessa ja analysoitu kvantitatiivisesti. Tutkimus liittyy Vaasan yliopiston ja Lappeenrannan teknillisen yliopiston 2015-2016 toteuttamaan HERMES-projektiin.Tutkimuksen keskeisin havainto liittyy työsuhteen tyyppiin ja työntekijän kokemukseen vuorovaikutuksen tasosta. Määräaikaisessa työsuhteessa olevat työntekijät arvioivat vuorovaikutuksen esimiehen kanssa parhaimmaksi verrattuna vakituisessa ja vuokratyösuhteessa oleviin. Löydös on yllättävä, ja kertoo vuorovaikutussuhteen merkityksellisyydestä ja uniikista kokemisesta. Vuorovaikutussuhteet erosivat myös sukupuolen ja esimiesaseman suhteen ja työntekijän asema vaikutti vuorovaikutussuhteen kokemisessa.
40
Kainulainen, Petri, Tuomo Tikkanen, Juho Ahonen, Paula Koivistoinen, Janne Kuosmanen, and Mari Oinonen. "Tietotekniikka ja automaatio maatiloilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–8. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75411.
Full textAbstract:
Automaatio ja tietotekniset sovellukset ja -laitteet ovat nykymaatiloilla välttämättömiä yrityksen toimintojen ja talouden suunnittelussa, toteutuksessa ja seurannassa. Tämän tutkimuksen tarkoituksena oli selvittää, millaisia tietoteknisiä palveluja ja automaatiota maatiloilla on käytössä sekä millaisille ratkaisuille olisi tarvetta tulevaisuudessa. Kyselytutkimukseen osallistui yhteensä 284 henkilöä, joista 175 oli pohjoissavolaisia maatilayrittäjiä ja 109 Savonia-ammattikorkeakoulussa opiskelevia tulevia agrologeja. Noin puolet yrittäjistä oli 45-vuotiaita tai sitä nuorempia. Tilojen päätuotantosuunnaksi ilmoitettiin useimmiten joko maidontuotanto (40,6 %) tai kasvinviljely (31,4 %). Hieman yli puolet yrittäjistä toivoi lisää automaatiota ja informaation keräystä maatalouden töihin. Eniten automaatiota toivottiin lypsytyöhön (59,7 % vastanneista) ja ruokintaan (58,8 %). Informaation keräämistä haluttiin useimmiten traktori- ja peltokonetöihin (50 %). Agrologiopiskelijat olivat vastaavasti hieman enemmän kiinnostuneita informaation keräämisestä kuin automaation lisäämisestä. Yrittäjät olivat halukkaita lisäämään peltoviljelyn automaatiota. Tällä hetkellä useimmiten käytössä on päisteautomatiikka (14,3 % tiloista) ja ajo-opastimet (12,6 %). Noin puolet heistä aikoo hankkia tulevaisuudessa automaattiset viljelymuistiinpanot (53,1 %) ja satelliitti-/ilmakuvauskartoituksen (42,9 %) joko varmasti tai, jos niitä saa lisähyötyä tai kustannussäästöjä. ATK-ohjelmien käyttötaidoissa on hieman parantamisen varaa. Yrittäjistä 48,8 % koki osaavansa käyttää viljelysuunnitteluohjelmistoja hyvin tai erinomaisesti. Taloushallinnon ohjelmistoille vastaava luku oli 68,3 % ja muilla maatalouden ohjelmistoille 54,6 %. Sekä maatilayrittäjät että agrologiopiskelijat olivat kiinnostuneita myös käyttämään maatalouden ohjelmistoja älypuhelimella ja tablettitietokoneella (56,0 – 63,3 % erittäin tai hieman kiinnostunut). Etäyhteydessä järjestettäviin koulutuksiin oltiin myös halukkaita osallistumaan (69,7 – 56,9 % erittäin tai jonkin verran kiinnostunut). Huomattava osa yrittäjistä oli kiinnostunut tilan sisäisestä tietoverkosta (57,7 – 88,1 % erittäin tai jonkin verran hyödyllinen).Tutkimuksen mukaan sähköisille opiskeluympäristöille, maatalouden ohjelmistojen mobiilikäytölle ja tilan sisäisten verkkojen kehittämiselle on kasvavaa kysyntä yrittäjien ja alan opiskelijoiden keskuudessa.
41
Poutiainen, Lari, Seppo Mönkkönen, Pasi Eskelinen, Anne-Mari Heikkinen, and Pirjo Suhonen. "Yhtiömuotoiseen koneyhteistyöhön siirtyminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 33 (January 31, 2016): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75243.
Full textAbstract:
Yhteistyön tekemisellä maataloudessa on pitkät perinteet. Sen avulla on mahdollistettu riittävä työvoima kaikille tiloille sesongin aikana, parannettu koneiden käyttöastetta, mahdollistettu tehokkaampia koneketjuja ja luotu sosiaalisia verkostoja. Yhteistyössä on voimaa myös tulevaisuudessa. Uudet yritysmuodot ovat tulleet uusimpana yhteistyömuotona maataloussektorille esimerkiksi osakeyhtiömuotoisten yhteisnavetoiden muodossa. Tässä työssä tutkittiin yhtiömuotoisen yhteisyrittämisen mahdollisuuksia koneyhteistyössä. Tarkasteltava yhtiömuoto on osakeyhtiö. Tarkoituksena oli selvittää, onko maatilayritysten omistamalla osakeyhtiöllä, joka tuottaa ja myy palveluita takaisin omistajilleen, toimintamahdollisuus ja mitkä ovat toiminnan lainalaisuudet. Työssä perehdytään kirjallisuuskatsauksen avulla osakeyhtiöön yhtiömuotona ja pohditaan myös yhteistyön yleisiä lähtökohtia. Tutkimuksellisessa osassa on toteutettu case-tutkimus. Tutkimuksen aineisto on koottu haastattelemalla kohteeksi soveltuvien yritysten edustajia. Kohdeyritykset ovat maanviljelijöiden omistamia yhtiöitä, jotka myyvät pääosin suurimman osan tuottamistaan palveluista omistajilleen. Tämän lisäksi työssä on haastateltu maatilarahoituksen asiantuntijaa yhtiön rahoitusmahdollisuuksien selvittämiseksi. Haastatteluaineistoon ja kirjallisuuskatsaukseen pohjautuen työssä pohditaan yhteistyöyrityksen toimintaympäristöä. Case-tutkimuksen lopputulemana esitellään kaksi esimerkkiyhtiötä, jotka tuottavat koneurakointipalveluja omistajilleen. Case-yhtiöiden avulla havainnollistetaan, kuinka yhteistyöyhtiö perustetaan ja miten sen kautta tuotettujen palveluiden kustannustehokkuutta voidaan arvioida. Olemassa olevan tiedon, haastattelujen ja case sovellusten perusteella voidaan todeta, että yhtiömuotoinen yhteistyö on sekä juridisesti että taloudellisesti mahdollista. Toteutuessaan toiminnan tulee kuitenkin muistuttaa ammattimaista urakointitoimintaa. Toiminta vaatii tiettyä tarkkuutta, esimerkiksi palvelujen hinnoittelussa ja muussa osakkaiden ja yrityksen välisessä rahaliikenteessä, mutta esteitä ei muodostu. Yhtiö ei vaikuta suoraan toiminnan taloudellisuuteen, vaan on vain instrumentti tehdä työtä. Työn aihealue on laaja ja tutkimus pyrkii esiselvitysmäisesti käymään läpi yhtiömuotoisessa yhteistyössä huomioitavia tekijöitä. Työ avaa monia mahdollisuuksia jatkotutkimuksille, joissa voidaan esimerkiksi casemuotoisesti keskittyä yhteen tapaukseen ja näin paljon tarkemmin vertailla esimerkiksi yhtiön perustamisen vaikutusta omistavien tilojen toimintaan.
42
Jokinen, Kari, and Mari Ylikojola. "Nurmituotannon tehostaminen täydennyskylvöllä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 21 (January 31, 2006): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.76009.
Full textAbstract:
Tällä hetkellä nurmirehuihin perustuvalla kotieläintuotannolla on hyvät taloudelliset kilpailuedellytykset, sillä nurmisato Suomessa on lähellä KeskiEuroopan satotasoa. Nurmilohkot joudutaan kuitenkin uusimaan 35 vuoden välein. Tämä onkin merkittävä osa sen tuotantokustannuksista. Täydellisen uusimisen sijasta voidaan nurmen elinkaarta ja satoa lisätä täydennyskylvöllä. Parhaiten täydennyskylvöön soveltuvat lajit ja lajikkeet, joiden alkukehitys on nopea. Täydennyskylvetyn nurmikasvin kilpailukykyvyn kannalta on tärkeää, että kasvi saa heti itämisen jälkeen siemenen ulkopuolisia ravinteita. Aikaisempien tutkimusten mukaan ravinteiden saantia voidaan edistää siemenen ravinnepinnoituksella. Kemira GrowHow Oyj–yrityksen tuotteisiin kuuluvat iSeed® pinnoitetut siemenet. Uutena iSeed®sovelluskohteena ovat nurmikasvit. Tämän tutkimuksen keskeisenä tavoitteena oli selvittää, voidaanko nurmikasvien alkukehitystä ja sadontuottoa parantaa täydennyskylvöllä ja erityisesti käyttämällä ravinnepinnoitettuja raiheinän ja timoteinurminadan siemenseoksia. Kokeet tehtiin sekä kasvihuoneessa että kenttäkokein pellolla vuonna 2005. Tutkimuksen astia ja kenttäkoetulokset osoittivat, että nurmikasvien siemenen ravinnepinnoitus edistää kasvin kasvua ja tehostaa täydennyskylvöstä saatavaa satoetua. Astiakokeissa kasvin nopean alkukehityksen kannalta parhaimmaksi ravinnepinnoitteeksi osoittautui metyleeniurean (MU) ja monoammoniumfosfaatin (MAP) yhdistelmä. Pinnoitus paransi ravinteiden, erityisesti typen ja fosforin ottoa jo orastumisvaiheessa, mikä oli osittain seurausta juuriston suuremmasta tiheydestä heti itämisen jälkeen. Maan ravinteisuudesta riippumatta kasvin korkeampi ravinnepitoisuus yhdessä tiheämmän juuriston kanssa johti myös parempaan jälkikasvuun. Ravinnepinnoitetulla siemenellä kylvetyssä kasvustossa oli parempi sadontuottokyky erityisesti toisen kasvujakson aikana pinnoittamattomaan siemeneen verrattuna. Siten siemenen ravinnepinnoitus vahvistaa oraiden kilpailukykyä ja jälkikasvua täydennyskylvetyssä vanhassa nurmessa. Astiakokeisiin perustuen maan ravinnepitoisuuden kohottaminen ei heikennä pinnoitetusta siemenestä saatavaa kasvuetua. Näin ollen pellolla käytetty suositeltu lannoitus edistänee myös iSeedsiemenestä kehittyneen kasvuston sadonmuodostusta. Tämän tutkimuksen vaihtelevissa lannoitus ja maan ravinneoloissa suoritetut kenttäkokeet tukevat aikaisempia tutkimuksia, joiden mukaan ravinnepinnoitetun nurmisiemenen käyttö on satoedun saavuttamisen suhteen todennäköisempää kuin pinnoittamattoman siemenen käyttö.
43
Karttunen, Janne, and Veli-Matti Tuure. "Työmäärän hallinta, työhyvinvointi ja maatalousyrityksen menestyminen." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75275.
Full textAbstract:
Tämän tutkimuksen tavoitteena oli tarkastella tuotantoon, työvoimaan ja työnjakoon liittyvien seikkojen yhteyttä yrittäjän työhyvinvointiin sekä yrityksen menestymiseen perustuotantoa harjoittavissa ja monialaisissa maatalousyrityksissä. Aineisto kerättiin postikyselyllä yhteensä 319 maatalousyrityksestä, joista 179 oli monialaisia ja 140:lla harjoitettiin vain perustuotantoa. Maatalousyrityksistä 184:lla harjoitettiin päätuotantosuuntana kasvintuotantoa, yleisimmin viljantuotantoa, ja 135:lla tilalla harjoitettiin karjataloutta, yleisimmin lypsykarjataloutta. Kasvintuotanto oli suhteellisesti yleisempää monialaisissa maatalousyrityksissä, ja karjatalous oli yleisempää perustuotantoa harjoittavissa maatalousyrityksissä. Tulosmuuttujina olivat arvioitu nykyinen työkyky verrattuna elinaikaiseen parhaimpaan, arvioitu työssä jaksaminen ja yritystoiminnan koettu kannattavuus. Tutkimuksessa tunnistettiin useita tilastollisesti vähintään melkein merkitseviä (p<0,050) yhteyksiä tulosmuuttujien ja tuotantoon, työvoimaan sekä työnjakoon liittyvien seikkojen välillä. Lisäksi tulosmuuttujat olivat tilastollisesti erittäin merkitsevästi (p<0,001) yhteydessä toisiinsa. Tuloksia voidaan kuvailla ääripäitä edustavien ryhmien avulla. Maatalousyrittäjistä hieman alle neljännes ei ollut työuupunut ja koki työkykynsä olevan hyvää tasoa ja yritystoimintansa kannattavaksi. Vastaavasti hieman alle viidesosalla oli puolestaan jopa vakavia ongelmia kaikkien edellä mainittujen seikkojen kanssa. "Hyväkuntoisia menestyjiä" olivat useimmin joko monialaiset, nuoret (≤ 52-vuotiaat), peltopinta-alaltaan suurta (> 35 hehtaaria) maatalousyritystä edustavat, töitään tehostaneet eli työmäärän eri hallintakeinoja merkittävinä omalla kohdallaan pitävät, töitään urakoitsijoille tai palkkatyövoimalle tai molemmille jakaneet tai vähintään kahden yrittäjäperheen jäsenen voimin työskentelevät maata-lousyrittäjät. Viimeksi mainittu ryhmä ei tosin ollut tilastollisesti merkitsevä. Maatalousyrityksen pää-tuotantosuunta (karja/kasvi) ei ollut tässä tutkimuksessa yhteydessä tulosmuuttujiin. Työhyvinvoinnin ja maatalousyrityksen menestymisen kannalta maatalousyrittäjille voidaan suositella pyrkimystä kohti sellaista yrityskokoa ja erityisesti monialayrittäjyyttä, jossa töistä vastaa vähintään kaksi yrittäjäperheen tai tilayhtymän jäsentä. Harkittua töiden ulkoistamista, palkkatyövoiman käyttöä, tilayhteistyötä sekä investointeja työolosuhteiden kehittämiseksi voidaan myös perustellusti suositella. Näitä tuloksia voidaan pitää erityisen tärkeinä työuraansa aloittaville ja tuotannon laajentamista tai monialaistamista suunnitteleville maatalousyrittäjille.
44
Partanen, Kati, Hannu Viitala, Seppo Mönkkönen, Risto Kauppinen, Veli-Matti Tuure, Tapani Kivinen, and Olli Ruoho. "Hiehonkasvatuksen ulkoistamisen liiketaloudelliset hyödyt ja haasteet." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75573.
Full textAbstract:
Hiehonkasvatuksen ulkoistamisella tavoitellaan taloudellista hyötyä lypsykarjatilalle. Samalla on mahdollista luoda uusia yritysmahdollisuuksia, erikoistuneita hiehokasvattamoita, maaseudulle. Hiehonkasvatuksen ulkoistamisen taloudellista kannattavuutta on tarkasteltava tilakohtaisesti, mutta yleisiä hyötyjä ja haasteita on kuitenkin löydettävissä. Hiehohotelli –hankkeessa on etsitty kriittisiä kohtia ulkoistamisen kannattavuudessa. Mitkä tekijät puoltavat hiehonkasvatuksen ulkoistamista ja mitkä voivat olla sen esteenä? Hankkeessa tarkasteltiin tilamallien pohjalta hiehonkasvatuksen ulkoistamisen taloudellista mielekkyyttä sekä ulkoistamisen hyötyjä ja haasteita. Käytetyt tilamallit pohjautuvat todellisiin maatiloihin, joille on laskettu katetuottomenetelmän mukaista taloussuunnitelmaa hyväksi käyttäen kannattavuus nykyiselle tuotantotavalle sekä vaihtoehtoiselle tuotantotavalle, joka liittyy hiehonkasvatuksen ulkoistamiseen.Hankkeessa tehtyjen laskelmien ja selvitysten perusteella voidaan todeta, että hiehonkasvatuksen ulkoistaminen on lypsykarjatilalle kannattavaa, mikäli sen avulla saadaan lisättyä tilalla tuotetun maidon määrää. Jos nuorkarjalta vapautuneille paikoille saadaan lypsylehmiä, saadaan tuotantorakennus tehokkaampaan käyttöön. Pelkkä säästö investointikustannuksissa tai työmäärässä ei välttämättä ole taloudellisesti riittävä kannuste hiehonkasvatuksen ulkoistamiseen. Kannattavuuden parantuminen riippuu kasvatuspäivän hinnasta, maidon hinnasta, työmenekin muutoksesta sekä mahdollisista investointikustannuksista, joita voi aiheutua tuotantorakennuksen remontoinnista.Hiehokasvattamon kannattavuudessa kriittisiä tekijöitä ovat kasvatuspäivän hinta ja kasvattamon täyttöaste. Muita kannattavuuteen vaikuttavia tekijöitä ovat rehujen hinta, työmenekki ja investointikustannukset. Kasvattajalta vaaditaan rautaista ammattitaitoa. Erikoistuneen hiehonkasvatuksen etuina ovat kasvattamon ja sen kaikkien toimintojen suunnittelu nimenomaan hiehon tarpeita varten: rehuntuotanto, rakennus, työtavat jne. Lisäksi koko ketjuun heijastuvana etuna voidaan pitää sitä, että ulkoistamisessa hiehon kasvatuksen kustannukset tulevat näkyviksi, jolloin voidaan päästä eroon ns. hiehoautomaatista.Haasteina on sopivan, sitoutuneen yhteistyökumppanin löytyminen sekä kasvatuspäivän hinnan määritteleminen molemmille osapuolille kannustavaksi. Yrityksen sijainti, rakennuskanta, työresurssit tai käytettävissä oleva peltoala voivat asettaa rajoituksia eläinmäärän muutoksille. On myös pidettävä mielessä, mikä on hiehonkasvatuksen tavoite: saada hyviä, ajallaan poikivia ensikoita lypsykarjatilan uudistukseen.Hankkeen toteuttajina olivat Savonia-ammattikorkeakoulu, MTT, TTS Työtehoseura, ETT ja Evira. Rahoittajana oli Pohjois-Savon ELY-keskus.
45
Laitila, Erkki, Matti Ryhänen, Margit Närvä, and Timo Sipiläinen. "Yhteistyö ja verkostoituminen maitotiloilla." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 30 (January 31, 2014): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75283.
Full textAbstract:
Strategisen päätöksenteon merkitys maitotiloilla korostuu markkinaohjautuvuuden kasvun myötä. Tässä tutkimuksessa yhteistyötä ja verkostoitumista tarkastellaan strategisen päätöksenteon näkökulmasta. Strategisessa yhteistyössä omien tavoitteiden saavuttaminen ei ole mahdollista ilman kumppaneiden panosta. Strategisen yhteistyön toteuttamista selvitettiin osanottajien ja yhteistyösuhteen organisoitumisen näkökulmista säilörehun tuotannossa, hiehonkasvatuksessa ja navettayhteistyössä, jotka kuvaat yhteistyön syvyyden eri tasoja. Tutkimusaineisto kerättiin haastattelemalla maidontuottajia, joilla yhteistyö on liiketoiminnan tärkeä lähtökohta. Tutkimusaineisto koostuu viidestä eri teemahaastatteluaineistosta, joista yksi käsittelee säilörehunkorjuuta, kaksi hiehonkasvatusta ja kaksi yhteisnavettaa. Laadullis-induktiivista analyysiä käyttäen tavoitteena oli tehdä yleistyksiä ja tulkintaa aineistosta esiin nousevien seikkojen perusteella. Tulokset eivät ole yleistettävissä, mutta ne ovat siirrettävissä koskemaan tutkimusaineistoa suurempaa tilajoukkoa. Tilayhteistyönä toteutettavan säilörehunkorjuun perustana ovat yhteiset tavoitteet kuten yksikkökustannusten alentaminen, pääoman määrän vähentäminen, lyhytaikaisen työvoimatarpeen ratkaiseminen ja hyvälaatuinen rehu. Yhteistyö toteutetaan joko yhteisin konein tai osallistujien omilla koneilla. Strategisessa urakointiyhteistyössä on maitotilan näkökulmasta tarkasteltuna samat tavoitteet. Hiehonkasvatusyhteistyö on strategista yhteistyötä, jossa maitotila luovuttaa hiehonkasvatuksen kokonaan tai osittain toisen yrittäjän hoidettavaksi. Tavoitteena on yleensä lehmäpaikkojen lisääminen, rehualan käyttö lehmille, työmäärän vähentäminen ja hiehonkasvattajan osaamisen hyödyntäminen. Hiehonkasvattajan näkökulmasta oleellista on kapasiteetin käyttöasteen pitäminen korkeana ja tasaisena. Yhteistyön organisoinnin kannalta oleellisimpia kysymyksiä ovat tiineyttäminen, jalostusprosessin ylläpito, siirtojen organisointi kustannustehokkaasti ja eläintautiriskin hallinta. Navettayhteistyöllä tarkoitetaan yhteistyösuhdetta, jossa maidontuottajat luopuvat omasta maidontuotannosta ja perustavat yhteisen yrityksen. Keskeiset syyt ovat yksikkökustannusten alentaminen, riskien jakaminen, työmäärän alentaminen, vapaa-ajan kasvu ja osaamisen hyödyntäminen. Yhteistyö voidaan organisoida niin, että rakennetaan uusi navetta, eläimet siirretään navettayhtiön omistukseen ja osanottajien pellot vuokrataan navettayhtiölle. Osanottajat toimivat yhteisnavetan työntekijöinä. Tulosten mukaan yhteistyö ja verkostoituminen tuovat kilpailuetua siihen verrattuna, että maidontuottaja toimisi yksin. Keskittyminen ydinosaamiseen, ulkoistaminen, verkostoituminen ja muut yritysten väliset liittoumat ovat tulossa osaksi strategista ajattelua ja suunnittelua. Näillä toimilla säästetään työ- ja pääomakustannuksissa. Yhteistyö mahdollistaa myös teknologian kehittymisestä saatavan edun hyödyntämisen ja tuottavuuden parantamisen.
46
Rantala, Olli, and Jyri Järvinen. "Maatalouden tuottavuusseuranta – laskentajärjestelmä ja tuloksia." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–5. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75588.
Full textAbstract:
Maatalouden tuottavuudella on keskeinen merkitys yksittäisten yritysten ja koko maataloustoimialan taloudelliseen menestymiseen ja kilpailukykyyn. Yhdessä tuotteiden ja tuotantopanosten hintojen kanssa tuottavuus vaikuttaa suoraan toiminnan kannattavuuteen. Tuottavuuden nousua ja riittäviä kannusteita tuottavuuden lisäämiseen pidetäänkin välttämättöminä edellytyksinä yritysten ja koko toimialan kehittymiselle. Tuottavuuden nousu maataloudessa osana elintarvikeketjua johtaa alempiin yksikkökustannuksiin ja vaikuttaa lopulta myös kuluttajien kohtaamiin hintoihin. Tuottavuudelle tarkoitetaan yleisesti, miten tehokkaasti tuotannossa muunnetaan tuotantopanoksia erilaisiksi tuotteiksi ja palveluiksi. Tuottavuuden kehitystä mittaavat indikaattorit perustuvat tämän fyysisen tuotantoprosessin mittaamiseen. Tuottavuuden peruspiirre on, että se ilmaistaan fyysisinä tai taloudellisina yksikköinä ja että tuottavuusluvut perustuvat mittauksiin eri tasoilla, esim. toimialan tai yrityksen tasolla. Maatalouden tuottavuuden kehitystä on perinteisesti laskettu maa- ja puutarhatalouden kokonaislaskelmien perusteella, mutta myös yritystason aineistoihin perustuvia erillisiä tutkimuksia on jonkin verran julkaistu. Suomen maatalouden tuottavuuden kehityksestä ei ole kuitenkaan olemassa yhtenäisin perustein laadittuja tilastoja. MTT taloustutkimuksessa on kehitetty laskentajärjestelmä, joka laskee maatalouden tuottavuuden kehitystä mittaavat indikaattorit yritystason aineistosta. Suoriteperusteinen ja tarkastettu kannattavuuskirjanpitoaineisto tarjoaa laskentasovellukselle luotettavan aineistopohjan. Järjestelmä tuottaa reaaliset panosten ja tuotosten määräindeksit ja laskee kokonaistuottavuuden yrityskohtaiset tunnusluvut, jotka voidaan summata osana MTT:n Taloustohtori -analyysi-/raportointijärjestelmää edustaviksi tunnusluvuiksi halutuille ryhmätasoille tai toimialan kokonaistasolle.Tuottavuuslaskennassa käytetään Divisia-Törnqvist -indeksilukujen menetelmää. Tuotokset ja tuotantopanokset aggregoidaan määräindekseiksi ja näiden tuotos-panos indeksien suhteen muutos osoittaa tuottavuuden muutoksen. Menetelmässä painotetaan reaalisten tuotosmäärien ja panoskäytön yksittäisiä eriä niiden keskimääräisillä tuotto- ja kustannusosuuksilla. Laskennassa käytetään noin 90 sekä tuotos- että panosmuuttujaa, joiden määrätiedot on saatu jakamalla tuotot ja kustannukset muuttujakohtaisilla hintaindekseillä. Laskentasovellus on toteutettu SAS-ohjelmalla. Tuottavuuslaskenta tarjotaan käyttäjille Internetissä MTT:n Taloustohtori –verkkopalveluna. Räätälöidyn käyttöliittymän kautta käyttäjä voi valita haluamansa luokittelijat, jonka jälkeen erillinen sovellus suorittaa tuottavuuslaskennan ja palauttaa tulokset raporttina selaimelle. Tulokset ovat tilastollisesti painotettuja ja ne kuvaavat valitun luokittelun mukaisten ryhmien tai koko maan kaikkien tilojen keskimääräisiä tuloksia.
47
Thuneberg, Terhi, Sirpa Pussinen, and Jukka Korhonen. "Hevosyrittäjänä vuonna 2014." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 26 (January 31, 2010): 1–6. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75706.
Full textAbstract:
Hevostalous on kasvanut 1990- ja 2000-luvuilla. Harrastajien, yrittäjien ja hevosten määrä on yhä kasvussa. Hämeen ammattikorkeakoulu toteutti keväällä 2009 hevosalan yrittäjille kyselyn, jolla kartoitettiin yrittäjien näkemyksiä lähitulevaisuuden kysyntätilanteesta ja kannattavuudesta. Hevosyrittäjyyskyselyn toteutti puhelinhaastatteluna Suomen Gallup Elintarviketieto Oy, ja se tavoitti valtakunnallisesti 295 hevosyrittäjää. ”Keskimääräinen” hevosyrittäjä harjoitti tallitoimintaa yritystoimintana kuudentoista vuoden kokemuksella ja oli iältään 49-vuotias. Yrittäjistä enemmistöllä hevostoiminta oli maatilatalouden tuloverolain mukaista toimintaa ja yritystoiminta tapahtui maatilan yhteydessä. Yli puolella (63%:lla) yrittäjistä oli yli 10 hevos- tai ponipaikkaa keskiarvon ollessa 18. Suurin osa hevosista oli omia hevosia - vieraita hoitohevosia oli keskimäärin viisi. Hevos- ja ponipaikkojen määrä tullee viiden vuoden aikajänteellä pysymään suurin piirtein samana. Pääasiallisista toimintamuodoista viisi yleisintä olivat hevoskasvatus (omaan käyttöön ja/tai myyntiin) (35%), ratsastustuntitoiminta (21%), omien hevosten ravivalmennus (13%), karsinapaikkojen vuokraus (9%) sekä oriasematoiminta (7%). Pääasiallisen toiminnan ohessa harjoitettiin yleisimmin hevoskasvatusta ja karsinapaikkojen vuokrausta. Vaikka kysely suoritettiin taloustaantuman aikana, hevosyrittäjät näkivät tulevaisuuden pääosin myönteisenä. Positiivisuus näkyi niin laajentamisaikeiden kuin kysyntätilanteen arvioinnissa. Lähes 75% vastasi toiminnan laajenevan tai pysyvän ennallaan. Useimmiten toiminnan laajentamisen taustalla oli yrityksen strateginen valinta. Kannattavuusnäkymiä pidettiin melko hyvinä: vastaushetkellä 58% yrittäjistä koki kannattavuuden olevan vähintään tyydyttävällä tasolla, ja viiden vuoden päästä jopa 70% näki kannattavuuden olevan vähintään tyydyttävällä tasolla. Vastaajat uskoivat enemmän kysynnän parantumiseen kuin heikentymiseen. Kysynnän paranemiseen uskottiin etenkin ratsastustuntitoiminnassa sekä ratsuhevosten koulutuksessa ja ratsastusvalmennuksessa. Laajentamissuunnitelmien vastapainona näkyi erityisesti hevoskasvatuksessa toimintaa vähentävien, lopettavien tai harrastukseen siirtyvien melko suuri osuus (34%). Kasvatustoiminnan haasteena on yritystoimintaa harjoittavien korkea keski-ikä, 52 vuotta. Vähentämisen syitä olivat sukupolvenvaihdokset ja eläkkeelle siirtyminen, mutta myös työn raskaus ja terveyssyyt. Työn organisointiin, tekniikan hyödyntämiseen, lomituspalveluihin ja muihin jaksamista parantaviin toimenpiteisiin tulisikin hevosalalla panostaa. Kyselyn tulokset osoittivat hevosalan positiivisen hengen ja vankan uskon tulevaisuuteen. Hevosalan kasvu ei ole kuitenkaan itsestäänselvyys; toimenpiteitä vakaan tilanteen ylläpitämiseksi tarvitaan. Toimialan seuranta on tärkeää. Tietoa tarvitaan hevosalaa koskevien päätösten ja rahoitusten tueksi, jotta ala kehittyy ja säilyy yhtenä maaseudun kasvavana alana.
48
Pasanen, Tero, and Jaakko Suominen. "Epäonnistunut yritys suomalaisen digitaalisen peliteollisuuden käynnistämiseksi: Amersoft 1984–1986." Lähikuva – audiovisuaalisen kulttuurin tieteellinen julkaisu 31, no. 4 (January 25, 2019): 27–47. http://dx.doi.org/10.23994/lk.77932.
Full textAbstract:
Epäonnistunut yritys suomalaisen digitaalisen peliteollisuuden käynnistämiseksi: Amersoft 1984–1986Amer-yhtymä teki lyhytkestoisen ekskursion pelialan julkaisutoimintaan vuosina 1984–1986. Sen perustama tytäryhtiö Amersoft oli ensimmäinen suomalainen yritys, joka pyrki laajamittaisesti julkaisemaan kotimaisia tietokonepelejä. Liiketoiminta osoittautui kuitenkin nopeasti kannattamattomaksi. Artikkelimme tarkoitus on syventää suomalaista pelihistorian tutkimusta käsittelemällä sittemmin valtavaksi kasvaneen digipeliteollisuuden hapuilevia kotimaisia varhaisvaiheita.Kirjallisen tutkimusaineiston lisäksi lähteemme koostuvat Amersoftin entisten työntekijöiden haastatteluista. Kartoitamme ja analysoimme osatekijöitä, jotka johtivat epäonnistuneeseen yritykseen suomalaisen peliteollisuuden käynnistämiseksi 1980-luvun puolivälissä. Liiketoiminnan kannattamattomuus johtui pääasiallisesti kotimaisten pelimarkkinoiden pienuudesta, johdonmukaisen yritysstrategian puutteesta, laajalle levinneestä ohjelmistopiratismista, ulkomaisten pelien maahantuonnista, aineettoman pääoman puutteesta sekä julkaistujen pelien puutteellisesta laadusta.
A failed attempt to launch Finnish digital game industry: Amersoft 1984–1986The Finnish conglomerate Amer Group made a short-term excursion into computer game publication business in 1984–1986 by founding Amersoft. The subsidiary was the first Finnish company that aimed to produce and publish domestic computer games. However, the business proved to be unprofitable quite quickly. The objective of this article is to delve into the precarious initial steps of Finnish game industry.In addition to the literary research material, our sources consist of interviews of former Amersoft employees. We will examine, explicate, and analyse factors that led to the failed launch of Finnish game industry in the mid-1980s. These multifaceted constituents comprised primarily of the small size of domestic game markets, lack of coherent corporate strategy, importation of foreign games, all-encompassing software piracy, absence of intellectual capital, and low quality of game design.
49
Leppälä, Jarkko, Antero Olakivi, and Kari Mikko Vesala. "Palkkatyövoiman käyttö työnjohdon apuna puutarha- ja maatilayrityksissä." Suomen Maataloustieteellisen Seuran Tiedote, no. 28 (January 31, 2012): 1–7. http://dx.doi.org/10.33354/smst.75532.
Full textAbstract:
Palkkatyövoiman johtaminen on yksi nousevista haasteista kasvavien puutarha- ja maatilayritysten toiminnassa. Kasvavilla tiloilla käytetään yhä enemmän erityisesti osa-aikaista työvoimaa ja kausityövoimaa kesän sesonkiluonteisiin töihin. Tällöin työnjohdon haasteet oletettavasti kasvavat. Työn johtamiseen liittyy monia osatehtäviä, jotka yrittäjän on hallittava: työvoiman hankkiminen, työn organisointi, työntekijoiden työtyytyväisyys ja motivointi, hallinto ja palkanlaskenta seka itse työnjohto ja siihen liittyvät vuorovaikutustilanteet. Ei kuitenkaan ole tiedossa, ovatko palkkatyövoiman ohjaamisen ja työnjohdon käytännöt uudistuneet tilanjohtamisen muuttuvissa tilanteissa, kuten tilan ulkopuolisen tai ulkomaalaisen työvoiman määrän kasvaessa. Yrittäjälle itselleen palkkatyövoima on tarpeellinen resurssi tuotannon ja yritystoiminnan volyymin kasvattamisessa. Olennaista yrittäjän kannalta on myos estää yrittäjän oman tyomäärän liikakasvu. Tässä artikkelissa käsiteltiin palkkatyövoiman käyttöä työnjohdon apuna eli työnjohdollisten tehtävien delegoimista palkkatyöntekijöille. Tutkimuskysymyksenä oli, käyttävätko puutarha- ja maatilayrittäjät palkkatyövoimaa työnjohtotehtävissä, ja minkälaisena johtamiskeinona se tässä yhteydessä näyttäytyy.Työnjohtotehtäviä on mielekästä delegoida työntekijöille, kun yrityskokoa kasvatetaan. Tyypillisiä tällaisia yrityksiä ovat puutarhayritykset, joilla on paljon kausityövoimaa. Tutkimuksessa haastateltiin tutkimustapauksena itäsuomalaista puutarha- ja maatalousyritystä, jossa kausityövoiman määrä ylitti sata työntekijää. Tilalla oli myos ulkomaalaista työvoimaa. Tutkimustapauksen käytäntöja verrattiin MTT:n lähettämän kyselyn (N=228) tuloksiin. Kyselyn vastaajat olivat Maaseudun Työnantajaliittoon kuuluvia puutarha- ja maatilatyönantajia. Kyselyn perusteella työnjohtotehtävien delegoimista työntekijoille ennustivat työnantajavastaajan naissukupuoli ja nuori ikä, tilan suuri kausittaisen työvoiman määrä sekä puutarhaviljely tuotantosuuntana. Työnjohdon delegointia tekeville työnantajille delegointi ilmeni myös haasteellisena. Puutarha- ja maatilan työt ovat turvallisuusmielessä hyvin riskialtis ala. Kyselyn perusteella näyttää silti, että suurten työvoimamäärien ja osaamisen hallinnan avuksi puutarha- ja maatilayrityksissä tarvitaan uusia johtamisen käytäntöja, niihin paneutuvaa tutkimusta, koulutusta ja tiedotusta.
50
Tyrväinen, Liisa, Seija Tuulentie, and Henna Konu. "Luontomatkailun tutkimus Suomessa – historiasta tulevaisuuden tutkimussuuntiin." Matkailututkimus 20, no. 1 (May 10, 2024): 95–116. http://dx.doi.org/10.33351/mt.143811.
Full textAbstract:
Tämän katsausartikkelin tavoitteena on tarkastella luontomatkailututkimuksen kehitystä Suomessa kahdenkymmenen vuoden ajalta. Katsauksessa tutkimusteemojen tarkastelu on jaettu kolmeen kokonaisuuteen. Aluksi kuvataan, miten tutkimuksessa on lähestytty luontomatkailua osana ympäristöä ja alueiden käyttöä, sekä millaisia tietotarpeita on noussut esiin luontomatkailun kasvun myötä muihin maaseudun elinkeinoihin ja maankäyttöön liittyen. Seuraavaksi tarkastellaan luontomatkailun kysyntään liittyviä tutkimusaiheita, johon liittyviä teemoja ovat esimerkiksi luontomatkailun motiivit, asiakkaiden luontoon ja palveluihin liittyvät toiveet. Lopuksi tarkastellaan luontomatkailua liiketoimintana ja sen erityispiirteitä luontoympäristöjen hyödyntämisessä. Lisäksi kuvataan luontomatkailu-palvelujen kehittämiseen ja yritysten ympäristövastuuseen liittyvää tutkimusta. Luonnon vetovoimaisuus matkailussa tulee todennäköisesti vahvistumaan tulevaisuudessa, koska luonto tarjoaa mahdollisuuksia matkailijoiden arvostamiin kokemuksiin ja hyvinvointihyötyihin. Niihin kuuluvat mahdollisuudet kokea autenttisia luontoelämyksiä, rentoutua, kehittää itseään sekä vahvistaa terveyttä ja sosiaalisia suhteita. Luontomatkailu-tutkimukset Suomessa ovat painottuneet tähän saakka matkailijoiden näkökulmaan, jossa on tarkasteltu matkailumotiiveja, ympäristöjen sopivuutta aktiviteetteihin ja palvelujen kysyntää. Selvästi vähemmän on tutkittu millaisia yrityksiä luontomatkailuyritykset ovat, millaisia palveluita ne tarjoavat matkailijoille tai millaisia ovat yrittäjien asenteet ja arvot. Luontomatkailun kasvu asettaa haasteita kansallispuistojen ja muidenkin luontoalueiden käytön suunnittelulle ja kehittämiselle. Luontomatkailun haitalliset ekologiset vaikutukset, kuten maaston kuluminen ja roskaantuminen tulevat lisääntymään, jonka vuoksi ennakoivaa tutkimusta kasvavan käytön vaikutuksista tarvitaan. Vastuullisuus, ympäristötietoisuus ja kestävyyden huomioiminen tulevat todennäköisesti näkymään jatkossa yhä vahvemmin myös matkailussa ja matkailuvalinnoissa. Ajantasainen tutkimustieto voi merkittävästi tukea luontomatkailun kehittämistä ja pyrkimyksiä kohti kestävyyttä. Kestävyyden tavoittelussa korostuvat tuotteiden ja palvelujen laadun parantaminen, ympäristövastuullisuuden vahvistuminen yritystoiminnassa ja asiakkaiden ohjaaminen kestäviin kulutusvalintoihin. Näistä teemoista tarvitaan tutkimuksen kautta nykyistä parempi ymmärrys, jotta luontomatkailusektoria voidaan ohjata paremmin kohti kestäviä toimintamalleja.